Digiarkiston keskustelufoorumi

Ei taida vielä löytyä noita Oulun lähialueiden serakuntia skannattuina (Ii, Ylivieska yms.). Itsellä
on valokuvien digitoimista varten tullut hommattua ihan negatiivienkin skannaukseen sopiva laadukas tasoskanneri.
Myös kuvien käsittely on tullut valokuvien kautta tutuksi.

Onko ryhmäläisillä kokemuksia korttien skannaamisesta eli onnistuuko se kohtuudella suoraan skannerilla vai tarvitaanko moiseen ihan
spesiaalivehkeet, joissa on mikrofilminlukijakin yhdistettynä? Nuo sivuilta löytyvät ohjeet oli kaiketi noille kirjastojen pro-vehkeille.

Jos onnistuu, niin seuraa jatkokysymys, että tietääkö kukaan saako
filmejä (lähinnä kortteja) kotiin lainaan Oulun seudulla? Periaattessa
tietenkin jos kortin skannaus onnistuu, niin skannerilla pitäs onnistua
rullankin skannaaminen tarkkuuden puolesta (kuvat isompia rullalla),
mutta sen mekaaninen käyttö (rullaaminen skannerin läpi ja oikeiden
ruutujen hakeminen) vaikuttaa kortteja haastavammalle järjestää
kotioloissa jos ei omista rullafilmin lukijaa.

Jos tällä konstilla sais riittävän hyvää laatua, niin voishan kuvia antaa yleiseen käyttöönkin, mutta tuskin mulla olis kuitenkaan aikaa
alkaa tuommoisella manuaalipelillä ihan systemaattisesti skannaamaan kaikkia jonkin vuoden tai seurakunnan kirjoja.

- Vesa -

P.S. Vastaavan viestin olen postittanut Yahoon sukututkimuspalstalle, mutta samahan tuo on tietoja kalastellessa heittää useampi verkko vesille.

Mielenkiinnosta kysyn, onko 7 megapixelin kameralla (Canon PowerShot A560) mahdollista ottaa arkistointikelpoisia kuvia arkiston aarteista? Tavallisista kohteista otetut lähikuvat ovat aika hyviä.

En todellakaan ole mikää arkistointikelpoisuuden asiantuntija, mutta vastaanpa valokuvauksen harrasetelijana.

Siis kamerallahan ne on nuo nykyisin mikrofilmeilläkin olevat materiaalit kuvattu ja ovat vissiin arkistokelpoisia. No siihen aikaan ei ole skannereita ollut. Skannerilla saa varmasti parempaa jälkeä, mutta käytännön pakosta sitä ei välttämättä voi tai pääse harrastelija arkistomateriaaliin käyttämään. Jos meinaat kuvata mikrofilminlukijan näytöltä, niin se voi olla aika haastavaa. Luin jonkun toisen kokemuksista jossain toisessa keskusteluketjussa täältä (vai oliko jossain muualla), että näytön kirkkaus vaihtelee eri osissa näyttöä eikä kuvat tahdo onnistua. Jos paperilta kuvaa, niin se vois onnistua paljon paremmin. Hieman voi tulla ongelmaa valotuksen kanssa. Kirkkaassa päivän valossa kun valo tulee suhteellisen tasaisesti onnistuu pikku digikameralla lähikuvaus varmaan mainiosti vielä jos kamerasta löytyy makro-ohjelma (kukkasymboli) niin kamera tarkentuukin lähietäisyydelle. Hämärässä sisätilassa valo ei ehkä vain riitä. Kameran oman salaman käyttö lähietäisyydeltä varmaan aiheuttaa sen, että paperi heijastaa suuren osan valosta takaisin ja kuva valottuu siten ettei tekstistä saa selvää. Paras voisi olla joku tasainen kirkas valo hieman sivusta kuvattavan kohteen pintaan ja sitten kuvan otto ilman kameran salamaa. Välttämättä tuo ulkopuolisen valon kirkkaus ei kuitenkaan riitä ja kuva tärähtää liian pitkän valotusajan takia, joten jalusta vois olla tarpeen.

No siinä mun ajatuksia.

Voin kokemuksesta todistaa Veksun ajatukset arkistomateriaalin kuvaamisesta paikkansapitäviksi. Olen nyt kuvannut kolmisen vuotta 3,2 megapikselin kameralla, jonka tarkkuus riittää vallan hyvin. Kriittinen resurssi on valo, jonka vuoksi kuvaan vain maaliskuun ja syyskuun välisenä aikana ja suht. kirkkaina päivinä. Jollei valo riitä, tulevat kuvat suttuisia käsivaralla kuvatessa. Jalusta auttaisi tähän ongelmaan, mutta toisi tullessaan uuden - koska vanhoja kirjoja ei voi juurikaan liikutella, täytyy kohdennus tehdä joka sivulle kameraa asettelemalla. Kuvaan vain luonnonvalossa, lampuilla voi tosin järjestellä valoa tasaisemmaksi. Salamia ei vanhojen asiakirjojen kuvauksessa saa käyttääkään, mutta Veksu on tässäkin oikeassa, muutamat vahingossa ottamani salamakuvat ovat heijastusten takia selvästi huonommin luettavia kuin luonnonvalossa otetut. Kuvaan vain pitkiä juttuja, kuten tuomiokirjoja, perunkirjoja, perinnöksiostoasiakirjoja tai lääninkanslian päätöskäsittelyjä, jotka saa käyttöön paperilla. Filmiltäkuvauskokeeni ovat aika epäonnistuneita, mutta olen kyllä nähnyt sekä kohtuullisen hyviä kuvia filmiltä otettuina, että ihmisiä kuvaamassa jalustan kanssa. Itse en ole alkanut tätä taitoa opiskella, koska filmatut asiakirjat ovat yleensä sellaisia, joista tarvittavan tietouden voi aika nopeasti näpytellä koneeseenkin.

Kansallisarkistossa ei luonnonvaloa liene käytettävissä (?), mutta joku kertoi, että siellä on erillinen kuvaustila. Ehkä joku osaa kertoa tästä enemmän?

Arkistointikelpoisuudesta en osaa sanoa, sehän riippuu käytettävästä tallennusmediasta eikä kamerasta tai kuvaustekniikasta. Käsittääkseni tätä ongelmaa puidaan monella taholla, ehkäpä piankin saamme asiasta viisaita ohjeita.

Kiitokset neuvoista. Alan tässä suunnitella jonkinlaista kehikkoa tai kemistien kielellä sanottuna statiivia kameralle.