Mystisiä ykstyiskohtia

[JaskaKoo]

Rippikirjan sivulla:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 8&pnum=488

entinen sotilas Michel Knecktin vaimo Anna Nikkinen on saanut lapsen 24.1.1865. Oikean puolen sarakkeen tekstin perusteella lapsi on saatettu alkuun isän poissaollessa. Mutta missä isä oli. Käytetty lyhennys ei aukea tältä istumalta. Sama lyhennys näyttäisi olevan Michelin rivin alussa. Anna rivillä päivämäärän 12.10.1867 selitys on tuntematon, kuten myös ajanjakso 1870-71.

Opiksi ja ojennukseksi pyydän apua osaajilta.

[EevaH]

Minusta näissä molemmissa on enimmäkseen puhetta vaimon lehtolapsesta (sielf angifwer sig hafwa begått hor / påstår sjelf at hon i hordom födt barn). Miehen poissaolon selitystä valaisevaa lyhennettä en osaa minäkään tulkita, mutta päivämäärä 12.10.1867 viitannee vaimon absolveeraukseen.

Paljon muuta ei näistä kommenteista varmaan irtoaisikaan, mutta tässähän on viitteet parempiin lähteisiin. Aviorikosjuttu on käsitelty syyskäräjillä 1865 ja molemmissa huomautuksissa on kehotus "se M.B p.255". M.B lienee "Memorial Bok" joka taas saattaisi tarkoittaa lähetettyjen kirjeiden diaaria seurakunnan arkistossa. Memoriaaleiksihan näitä kutsuttiin ja monessa seurakunnassa nämä sisältävät hyvinkin perusteellisia selvityksiä asioista, joista viranomaisten piti olla tietoisia. Ja jos käräjillä olisi päädytty avioeroon, näkyy seurakunnassa olevan myös kihlaus- ja avioeropäätökset tallennettuna. Tässä linkki seurakunnan arkistoon VAKKA-tietokannassa:

http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus ... =223180.KA

[JaskaKoo]

Kiitos EevaH

Lehtolapsen saaneen äidin aviomies oleskeli tekoaikana i Rssld eli i Ryssland. Tämä varmistuu seuraavasta rippikirjasta, johon on merkitty "vistas i Ryssland". Se ihmetyttää, että ko aviomies lähti Venäjälle 1863 ja on kuitenkin Mäntyharjun rippikirjassa vaimonsa yläpuolella kuolemaansa (n 1880) asti.

Seuraavalla MIkkelin matkalla koitan muistaa lukea tämän lehtolapsitapahtuman tuomiokirjat.

Kiitos vielä kerran

[EevaH]

Kyllähän näitä Venäjälle (ja sittemmin Amerikkaan) lähteneitä roikotettiin rippikirjoissa pitkäänkin. Hehän olivat Suomen kansalaisia, jolleivat vaihtaneet kansalaisuutta ja kirkonkirjat olivat sen ajan väestörekisteri. 1800-luvun lopulla alettiin usein merkitä muissa maissa oleskelevat erilliseen osioon rippikirjan loppuun. Mitenkähän tää perhe on henkikirjoihin merkitty?

[JaskaKoo]

Ainakin 1870 henkikirjoissa on joidenkin henkilön perässä suluissa "vistas i Ryssland". Ko perhettä en ole löytänyt, koska etsiminen on turhan hidasta tänä iltana Narcista.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 4&pnum=156

Tässä on Michel Knektin kuolinkirjaus. Kuollut avioituneena jossakin maan äärissä. Mielikuvutukseni ei pysty tulkitsemaan paikkaa. Hautauspäivää ei ole merkitty, joten hautausta kotipaikalle ei ole suoritettu. Seuraavan rivin MAtts Pekkanen näyttää kuolleen naimattomana samoilla retkillä.

[timotk]

Minusta paikka on Tiilikkala, minkä niminen kylä löytyy nykyisin Mäntyharjulta ja Tohmajärveltä. Talon nimenä se löytyy muualtakin.

[JaskaKoo]

Tiilikkala on selvää tekstiä, mutta oletan kuolinsyysarakkeessa olevan poikkeuksellisesti kuolinpaikan tai jonkun muun selityksen miksi hautausta ei ole suoritettu kotikirkon multiin.

[keijo_h]

Tuossa on viittaus rippikirjan sivulle 1478. Siellä olevan tekstin voisi tulkita/arvata kuuluvan "Död i Ingermanland", eli kuollut Inkerinmaalla.

[JaskaKoo]

Kiitokset timok ja keijo_h

Inkerinmaa merkitään tietoihin.

[Kaisa Nurhonen]

Hyvä muisti, mutta lyhyt. Olen lukenut jostain, että näitä muuttaneita roikotettiin kotipitäjänsä kirkonkirjoissa, vaikka olivat jo aikoja sitten muuttaneet muualle. !800-luvun loppupuolella tehtiin päätös, että nämä poistetaan, kun todettiin, että tiedot eivät enää kulkeutuneet koti-Suomeen. Asiaa voisi vielä katsella passin myöntämisistä.

[keijo_h]

Max Engmanin teoksessa “Pietarin suomalaiset” kerrotaan sivulla 378 seuraavaa:
”1800-luvun puolivälissä säädettiin, että suomalaiset Venäjällä olonsa aikana säilyttäisivät kotipaikkaoikeutensa, ennen kaikkea oikeutensa köyhäinhoitoon, kotiseurakunnissaan ja että Suomen alamaisen asema oli perinnöllinen.”
Pietarissa ja Venäjällä olevien kirjaamiskäytäntö varmaan vaihteli seurakunnittain. Kuitenkin esimerkiksi Rantasalmen vuosien 1890-1899 rippikirjassa on kolmisenkymmentä sivua Pietarissa ja Venäjällä oleskelevia, heidän leskiään ja lapsiaan.
Vuodesta 1879 lähtien Pietarissa olevan Suomen passiviraston piti antaa tiedot myös henkikirjoittajalle, joten henkikirjoista saattaisi löytyä tietoja Pietariin ja Venäjälle muuttaneista henkilöistä.