Missä iso-isäni on syntynyt?

[pepe]

Osaisiko joku auttaa, en löydä iso-isäni merkitää Viitasaaren syntyneistä.
Kyseessä on Veikko Björkman s.30.10.1901 Viitasaari? Hänen vanhempansa ovat Petter E. Björkman ja Hilda Asp.
Viitasaaresta löytyy digitoituna rippikirjat vuoteen 1899 saakka ja syntyneet löytyy 1904 saakka. Syntyneistä löydän kyllä iso-isäni veljien merkinnät.
Vilho Waldemar 02.03.1900 Tolppa,Ilmonlahti http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/j ... 762&pnum=6
ja Wäinö Johannes 07.05.1903 Ruuppo, Ilmonlahti
http://www.digiarkisto.org/sshy/sivut/j ... 62&pnum=94
mutta Veikkoa joka on syntynyt heidän välissä niin häntä en kumminkaan onnistu löytämään. Isä Petteriäkään en löytänyt muuttaneista ko. ajan jaksolta eli perheen kyllä pitäisi asustaa Viitasaarella.

Pepe

[charlotta]

Voisiko olla mahdollista, että papilta olisi yksinkertaisesti unohtunut merkitä lapsen kaste kirjaan ? He kuulemma kirjoittivat ne kastetoimituksessa muistilapulle, josta tieto on voinut unohtua siirtää kirjaan.
Minulla oli tässä yksi 1830-luvulla syntynyt tytär, josta ei löytynyt kastetietoa millään. Kyseessä oli paikallaan oleva rusthollariperhe, tytär löytyi kyllä lastenkirjasta, rippikirjasta, vihittynä ja sitten vielä perukirjasta. Eli taatusti oli syntynyt tuohon perheeseen. Kokeneet kertoivat, että näin on joskus käynyt. Inmisiä ne papitkin olivat.

[pepe]

Hmmmmm......... Näin ehkä on tapahtunut.

Nuo tapaukset eivät kait sitten ole ihan harvinaisia. Sillä tämä samainen Veikko tarvitsi myöhemmin elämässään johonki tapaukseen virkatodistuksen jossa piti olla myös hänen vaimonsa ja kaikki lapset (nyt en muista mihinkä sitä tarvittiin). Mutta kun sitä sitten ruvettiin tekemään niin sillon huomattiin että yhtä hänen tytärtä (s.1928) ei löydy kastettujen kirjasta. Silloin vain oli kysytty Veikkolta jos hän muistaa ketään sen kylän lapsia nimeltään jotka kastettiin samaan aikaa. Muistihan Veikko ja näin tytär sitten lisättiin sen toisen lapsen perään kastettujen kirjaan.

Mutta nyt herää taas kysymys. Miksiköhän Veikon puuttumista sitten ei huomattu silloin ja lisätty kirjaan niin kuin tytärtäkin.

Näitä kirjaus puutoksia kun rupee miettimään niin herää kysymys kuinka paljon näitä unohduksia ja väärin muistettuja asioita onkaan olemassa näissä kirkollisissa kirjoissa.

Minä olen kyllä pitännyt noita kirkonkirjoja tähän saakka kaikkein "luotettavimpina" lähteinä.

Onko teillä muilla kokemuksia näistä asioista?

pepe

[Taavetti]

Mutta nyt herää taas kysymys. Miksiköhän Veikon puuttumista sitten ei huomattu silloin ja lisätty kirjaan niin kuin tytärtäkin

Veikon nimi on tainnut löytyä niistä kirjoista, mistä sitä on täytynyt etsiä, ja kastettujen luettelo ei ehkä ollut siinä joukossa. Kastamisethan suoritettiin useimmiten pitkien kävelymatkojen takana, tieto kulki kastettujen luetteloon papin aivoissa tai taskussa, kirjoitettiin asian omaisiin luetteloihin, jos pappi sattui muistamaan.
On niitä tapauksia sattunut muuallakin, ainakin täällä pohjoisemman rajanaapurin puolella, tosin kastettujen unohduksia en tiedä, mutta muita kyllä. Menin kirkkoherran virastoon joskus 1950 -60 lukujen taitteessa, tarvitsin virkatodistuksen ammattikurssille hakemiseen. Kirjaa selattuaan virkailija tokaisi: Ette ole käynyt rippikoulua! Johon kauhistuneena vastasin, että olen käynyt ja sanoin papin nimen sekä rippikouluvuoteni. Oppilasluetteloa selattuaan virkailija lisäsi sivulleni merkinnän rippikoulusta.

Veljelleni kävi huonommin, kirkonkokouksessa hän ei päässyt äänestämään, kun puuttui merkintä rippikoulusta, eikä sitä sillä hetkellä kirkossa voitu lisätä, myöhemmin kylläkin.

Kerronpa vielä erään vanhemman tapauksen täältä, se ehkä saisi muuten jäädä kertomatta, mutta jos auttaa ymmärtämään, etteivät kirkonkirjatkaan ole täydellisiä, vaan niihin on saattanut lipsahtaa virheitä. Joskus ennen sotia, kun pohjoisessa sivukylässämme oli vain yksi auto, eräs nuori pari pyysi auton omistaneen vanhan pojan kyytimieheksi ja samalla todistamaan, kun he kävivät pappilassa vihittävinä.
Reissu meni muuten hyvin, mutta kun tarvittiin virkatodistuksia, niin eikös ollutkin se vanhapoika merkitty sulhaseksi ja vihityksi, aviomies sen sijaan oli merkitty todistajaksi. Kun pappikin oli ehtinyt vaihtua, oli melkoinen selvittäminen, että merkinnät saatiin oikaistuiksi. Oikenivat ne lopulta, eikä se todistaja mennyt koskaan naimisiin ja vihitty parikin pysyi lapsettomana.
Tarinaosastoon tämä olisi kuulunut, kerroin nyt kuitenkin tässä.