Haluaisin varmuutta minulle esitettyihin kysymyksiin.
- ottolapsi, merkitäänkö otto- vai biologisten vanhempien sukuun?
- Hiskissä näkyy lapsen syntymäaika, ei nimeä, ei kuolinpäivää, merkitäänkö?
- lapsi kuollut ennen vanhempiaan ja hekin ovat jo kuolleet, merkitäänkö?
- lapsi kuollut aivan hiljakkoin, vanhemmat vielä elossa, merkitäänkö?
asia vielä kovin kipeä vanhemmille
vanhemmat ovat antaneet suostumuksen tietojen julkistamiseen
Kysymykseni ehkä tökerösti muotoiltuja, mutta toivottavasti saatte ajatuksesta kiinni. Toivoisin kannanottoja tunne- ja oikeudenmukaisuus-periaatteella.
Kyselee Kyllikki
ottolapsi/biologinen lapsi ja muutakin
Lapsen kuolemasta
Näin olen vastannut Kyllikille ja ajattelin laittaa vielä tänne, jos tästä mitään apua olisi muille, jotka miettivät kuolleen lapsen kirjaamista tutkimukseensa:
Itse olen menettänyt oman vauvani vuonna -99 ja hän kuoli viikon ikäisenä. Asia on toki aina hyvin kipeä vanhemmille, mutta me emme koskaan halunneet mitenkään asiaa salailla ja mieheni kanssa kerroimme siitä kaikille hyvin avoimesti. Se jopa teki asiasta helpomman hyväksyä.
Tältä pohjalta voin sanoa, että jos vanhemmat ovat antaneet itse luvan asia julkaista, niin se varmaankin heille sopii.
Itse en olisi vauvamme kuolemaa silloinkaan kieltänyt sukututkimukseen laittamasta enkä kiellä jatkossakaan, sehän on vain tosiasia, jota ei voi pois pyyhkiä eikä muuttaa ja kuuluu osaksi ihmisen elämää.
Itse siis ajattelen näin, mutta joku toinen voi kokea asian eri tavoin.
Itse olen menettänyt oman vauvani vuonna -99 ja hän kuoli viikon ikäisenä. Asia on toki aina hyvin kipeä vanhemmille, mutta me emme koskaan halunneet mitenkään asiaa salailla ja mieheni kanssa kerroimme siitä kaikille hyvin avoimesti. Se jopa teki asiasta helpomman hyväksyä.
Tältä pohjalta voin sanoa, että jos vanhemmat ovat antaneet itse luvan asia julkaista, niin se varmaankin heille sopii.
Itse en olisi vauvamme kuolemaa silloinkaan kieltänyt sukututkimukseen laittamasta enkä kiellä jatkossakaan, sehän on vain tosiasia, jota ei voi pois pyyhkiä eikä muuttaa ja kuuluu osaksi ihmisen elämää.
Itse siis ajattelen näin, mutta joku toinen voi kokea asian eri tavoin.