Digiarkiston keskustelufoorumi

Mitähän lukee hautauskirjan rivin alussa (oikea puoli, 7. rivi alhaalta):
http://digiarkisto.org/sshy/kirjat/ikaa ... 777/10.htm
Olisikohan se jonkun kirkollisen juhlapäivän avulla ilmaistu päiväys?
Muutkin rivit näyttävät alkavan päivämäärällä.
Siis tuo xxx pitäisi tulkita riviltä, joka näyttää seuraavalta:
xxx? hustru? Aliza Johans dotte? Favorina.

Kiitoksia jo etukäteen

Minusta siinä näyttäisi lukevan Nugg (Nugh?). Luulen, että tämä tarkoittaa samaa kuin esimerkiksi seuraavan sivun Noch. Ikaalissa tuon sanan kirjoitusmuoto tuntuu heittelehtivän sivusta toiseen, mutta uskon sen olevan sama sana. Eli kyseessä on toinen tapa kirjoittaa dito/item. SAOB kertoo seuraavaa:

NOCH
adv.¹
( noch 1541–1802. nock 1556–1808. nog(h) 1529–1779) [av t. noch, ännu, ytter­ligare, motsv. got. nauh, ännu] (†)

1) i fråga om tid: ännu; fortfarande; ytter­ligare.
Huilchenn (dvs. vilka) breff nog tilstädis äre i twå Askar. G1R 6: 170 (1529).
SkrGbgJub. 6: 63 (1587).
För 100 dukater kunne .. (forsknings­resanden Kalm) blifva .. (i Kanada) noch ett åhr. LINNÉ Bref I. 2: 126 (1749).

2) utöver vad som tidigare meddelats l. uppräknats; ytterligare; dessutom; vidare.
BtFinlH 3: 128 (1541).
Här är noch en annor brun som altid sputer watn. BOLINUS Dagb. 26 (1667). 2 st Rågh Limper .. Noch Een R(åg) Limpa. HovförtärSthm 1684, s. 1509. Noch berättade Olof Anderson Fattenborg, at i Buurträsk finnes ett Berg, som ryker. HIÄRNE 2Anl. 245 (1706).
VL­Bibl. Brev 8/9 1808.

Mielenkiintoista Siis sen edellähän on nuo muut synonyymit peräkkäin ja kaikki viittaavat samaan: 25 Aug
Onkohan tuo sitten kuolema- vai hautauspäivä...

Ymmärtääkseni nämä Ikaalisten vanhimmat haudatut sisältävät ainoastaan hautauspäivän, mutta saatan olla väärässä. Ehkä joku toinen tietää paremmin?

jani kirjoitti:Ymmärtääkseni nämä Ikaalisten vanhimmat haudatut sisältävät ainoastaan hautauspäivän, mutta saatan olla väärässä. Ehkä joku toinen tietää paremmin?

Kyllä se on lähes poikkeuksetta aina hautauspäivä, jos niitä on ilmoitettu vain yksi. Mieleeni muistuu yksi poikkeus, missä seurakunnan haudattujen luettelossa oli maininta erään kirkonvaivaisen poismenosta samaisessa seurakunnassa. Ko. vainaja oli palautettu haudattavaksi omaan seurakuntaansa. Samainen henkilö oli yrittänyt virallisesti muuttaa omaan entiseen kotikuntaansa, mutta ko. pitäjä kieltäytyi vastaanottamasta kirkonvaivaista, joka siis kuului edelleen edellisen asuinpaikkansa seurakunnan hoidokkeihin. Tästä syystä haudattuihin tuli siis vain kuolinpäivä, koska hautaus tapahtui muualla.

Lähtökohtaisesti siunaus/hautaus - ei kuolema - oli se tapahtuma, joka tuli kirjata ylös. Jo ennen luetteloiden pitoa ko. tapahtuma multarahan muodossa tuli kirkon tileihin kirjatuksi.

- Sami