Leskeydestä avioon

[mattitee]

Leski avioitui uudelleen vuonna 1777. Minkä ajan kuluttua saattoi siihen aikaan avioitua uudelleen? Oliko tässä eroja eri puolilla maatamme. Po. tapaus oli Pohjanmaalla.

[tuulacu]

Löysin netissä pdf:nä olevan teoksen Leskenelämää sisältä (sivu 133) tämän lauseen:

"Lesken tuli pitää suruaika ennen uuden avioliiton solmimista. Lain mukaan suruajan piti kestää miehillä puoli vuotta, naisilla vuoden verran."
- tuo Leskenelämää käsitteli nimenomaan 1700-luvun lopun avioliittoja ja leskiä.

Tuula K

[mattitee]

Kiitokset tuulacu:lle tiedosta!
mattitee

[EevaH]

Ja sitten pitää vielä erottaa lakipykälät ja käytäntö. Omassa sukututkimukseesani on useita leskimiehiä, jotka ovat avioituneet varsin pikaisesti vaimon kuoltua, joskus suruaikaa kesti hädin tuskin 3 kuukautta. Ehkä lain kirjaimesta poikkeamista puolusti se, että yleensä näissä tapauksissa isä oli jäänyt yksin useamman pikkulapsen kanssa.

[mah]

Ei suoranaisesti samaa asiaa, mutta törmäsin äskettäin tapaukseen, jossa vaimo oli tuomiokapitulin päätöksellä saanut eron miehestään huoruuden perusteella. Tuomiokapituli oli lisäksi asettanut ehdon, että mies ei saa mennä uudelleen naimisiin ilman entisen vaimon lupaa. Lieneekö ollut tavallinen käytäntö tämä? Avioerothan ovat sinällään olleet erittäin harvinaisia entisaikoina.

[EevaH]

Tällaisissa kysymyksissä olisi aina syytä merkitä ajankohta, vastaus saattaa olla hyvinkin erilainen 1600-, 1700- tai 1800-luvulla. Näin säätää vuoden 1734 valtakunnanlaki avioerosta:

2.§. Se joca awioskäskyn huorudella rickonut on, ei mahda toiseen naimiseen mennä, ennen cuin se wiatoin cuollut, eli naimiseen tullut on, eli sijhen suostu ja Cuningas sijhen luwan anda. Jos hän sen sittekin teke; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, ja olcon awioskäsky mitätöin. Ei mahda myös se wiatoin mennä toiseen naimiseen, ennen cuin ero laillisesti tapahtunut on, kymmenen talarin sacon haastolla.

Tämä lainkohta oli voimassa ainakin 1700-luvun lopulle.

[mah]

1800-luvun jälkipuolelta tuo tapaus oli. Aika pitkällehän nuo Ruotsin vallan aikaiset lait olivat voimassa vielä silloinkin.

[hepekka]

Puolangalla, osoitteessa Väyrylä 18 Pohjola, avioituivat Anders Heikkinen ja Brita Väyrynen 8.4.1810: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 92&pnum=10
Onni oli lyhytkestoinen, Antti kuoli jo 18.4.1813 alle 25- vuotiaana: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 94&pnum=28
Eipä Riittakaan pitkään suruhuntua kantanut, meni vihille Olof Heikkisen, Andersin serkun kanssa: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 92&pnum=11
Rippikirja Puolanka 1811-1824 näyttää vanhan ja uuden perheen: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 22&pnum=19
Olof kävi välillä isänsä ja Britansa kera Auho 6 Hiltulassa, mutta muutti sitten perheineen Puolanka 13 Pahkalaan: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 23&pnum=66
Ihmettelen vain, miten tuon ajan hengenmies suostui vihkimään pariskunnan noinkin pikaisesti, vain 5 viikkoa edellisen puolison kuolemasta. Ainakin naislesken suruaika piti kai olla vuosi (1700-luvulla tosin, toiko Venäjän valta uudet säännöt?)