Digiarkiston keskustelufoorumi

Eräs esivanhempi "tuomittiin hengellisessä oikeudessa" vuonna 1903 tai 1904 häntä itseään kuulematta. Vähän myöhemmin hänet kutsuttiin nuhdeltavaksi ja sai sitten "isäntien ja pappien" kanssa puhua.

Tuohon aikaan kirkolla oli jonkin verran tuomiovaltaa pappien suhteen, mutta tuomittu henkilö ei ollut pappi. Siis mistä voisi olla kysymys? Oliko tämä jokin virallinen asia vai olivatko "isännät ja papit" vain moittineet esivanhempaani vääristä mielipiteistä (ja hän dramatisoinut asiaa )?

Voisiko kysymys olla jonkun uskonnollisen yhteisön "tuomio"?

Ilpo kirjoitti:Voisiko kysymys olla jonkun uskonnollisen yhteisön "tuomio"?

Onhan se mahdollista, mutta kontekstin perusteella hän oli eri mieltä nimenomaan virallisen valtionkirkon oppien kanssa. Kiitos vihjeestä!

Tuli mieleeni rippikirjoissa esiintyvä dej. henkilön nimen edessä eli dejectus= erotettu, suljettu pois srk:n toiminnasta.
En ole törmännyt tähän kylläkään kuin naisten kohdalla, syynä yleensä ns. epäsiveellinen elämä.

Dej (deja) kylläkin tarkoittaa juuri hairahtunutta naishenkilöä, mutta heitä ei suinkaan suljettu ulos seurakunnan yhteydestä! Sehän olisi tarkoittanut suurin piirtein taivasosuuden menettämistä, eikä sellaiseen riittänyt aviottoman lapsen saaminen tai löyhä moraali. Päin vastoin heitä ripitettiin ja nuhdeltiin ja yritettiin kaidalle tielle ja pysymään tiukemmin seurakunnan yhteydessä.
Hengellinen oikeus todennäköisesti otti ennen uskonnonvapauslain säätämistä (1923) kantaa tietoiseen kirkollisen opin vastustamiseen tai muuhun mielipiteen ilmaisuun, "väärään oppiin" tai Jumalanpilkkaan tms.

Essimi kirjoitti:Hengellinen oikeus todennäköisesti otti ennen uskonnonvapauslain säätämistä (1923) kantaa tietoiseen kirkollisen opin vastustamiseen tai muuhun mielipiteen ilmaisuun, "väärään oppiin" tai Jumalanpilkkaan tms.

Kaikki paitsi viimeksi mainittu sopivat esivanhempaani. -- Jumalanpilkastahan joutui maalliseen oikeuteen vielä 1960-luvulla (Hannu Salama: Juhannustanssit).