VESAINEN suku Vesala,Juorkuna,Utajärvi,(1540)

[tommypohjanen]

Tietääkö kukaan lisää tästä VESAINEN suvusta?

VESAINEN suku Vesala,Juorkuna,Utajärvi,(1540)

VESAINEN Anders†n.j.1560
lapsia:
Anders,
Paavo.

VESAINEN 87,Peer/Pekka*(1540)-†1627*Utajärvi,Juorkuna,Vesala,1660>Ylikiimingin Vesalankylän Vesala,Ylikiimingin Vesalan talon ja kylän perustaja yhdessä isänsä Antin ja veljensä Paavon kanssa. isäntä 1667-.Vuonna 1608 Vesainen jakoi talonsa kahtia,antaen Antti-pojalle Alavesan 1/2 manttalin tilan ja jäi itse Ylivesan 1/2 manttalin tilan omistajaksi. Johtaja,Chef,Chief
puoliso SUIKKA ? Pekantytär †n.1605-1607
lapsia:
X,
tytär&,
5 lasta ryssät tappoi.

ALAVESA/VESA Antti isäntä 1608-45. Ylikiiminki
puoliso PULKKINEN Margareta ,(Haukipudas) Kellonkylän Pulkkilan talosta> Ylikiiminki.
lapsia:
X,
Heikki,Ylikiimingin (Joki)Kokon ja myöh.Kellon Pulkkilan isäntä,
Tuomas&.

ALAVESA/VESA Mikko isäntä 1645-76
lapsia:
Heikki,isäntä,
Priita,
Kaarlo,
Tuomas*1638-+27.11.1698 Ii,isäntä 1676-98,
X.

ALAVESA/VESA Luukas,isäntä1676-88Alavesa
puoliso Anna Heikintytär
lapsia:
X,
Antti,taloll.+1698,
Elina,
Dorde,
Anna,
Kerttu.

ALAVESA/VESA Carl†n.1698,isäntä1688-95Alavesa,kuoli verraten nuorena, ja häneltä jäi vain alaikäisiä lapsia.Näitten holhoojana ja Alavesan isäntänä oli vuosina 1695-1701 Kaarlon vaimon isä Jaakko Runtti, kunnes Heikki Kaarlonp. kasvoi täysi-ikäiseksi.

puoliso RUNTTI Margareta, (Ylikiiminki),Vesalankylän Runtin talosta,
isä:RUNTTI Jaakko , (Ylikiiminki) Vesalankylän Runtin talosta>toimi Alavesan isäntänä1695-1701lunnes talon vanhin poika Hendrich Carlsson Alavesa*1681 kasvoi täysi-ikäiseksi.

lapsia:
Anna,
Helga,
Carin*14.3.1681,
X,
Liisa*23.1.1687,
Luukas.

ALAVESA/VESA 62,Hendrich*kast.19.1.1684-†10.10.1743begr. på ÖK kgd,Haukipudas*ja†Ylikiiminki,husbonde,isäntä1701-34Alavesa,Ylikiiminki
puoliso (VILPPOLA?) 70,Elisabeth (/Priita?)Jöransdotter (/Paavontytär?) *1683-†8.4.1754†miältsiuka
lapsia:
ZachrisVesa/Kälkäjä/Mikkola*1712-+21.4.1802+Ii,isäntä Kälkäjä,Karjalankylä,Ii&,
barn*(1714)-†1715,
Catharina*11.11.1720,
Henric*1723-+10.5.1791+flussfeber,bd,isäntä1776-91&,
Johannes*9.1.1724-+1781,kirkkoväärti,isäntä1743-81,1&,2&,
X.

VESA 73,Maria*4.7.1725-†10.4.1799†andtäppa,*Haukipudas&18.7.1742
puoliso VÄISÄNEN / SIURUA / VILPPOLA 64,Simon Påhlsson?/Larsson?*x.4.1720-†17.5.1784.


lisätietoja:
VESAINEN Pekka Antinpoika *1540-†1627,*Vesala,Juorkuna,Utajärvi
Kuuluisimpia suomalaisia päälliköitä oli Kiimingin Vesalan Pekka Vesainen.
Pekka Vesainen oli Pohjois-Suomessa aikansa huomatuimpia miehiä.
Pohjois-Pohjanmaan talonpoikaista päälliköistä Pekka Vesainen on ehdottomasti tunnetuin.
Vesalankylän kuuluisimman asukkaan Pekka Vesaisen historia sijoittuu Pähkinäsaaren- ja Täyssinänrauhan väliseen aikaan (1323-1595), joka oli Pohjanmaan historiassa ankara ajanjakso.
Vesaiselle on pystytetty patsaat Iin kirkon viereen ja Ylikiimingin Vesalaan.
Vesaisen patsas Ylikiimingin Vesalassa on pystytetty sissipäällikkö Pekka Vesaisen muistoksi. Hänen mukaansa on nimetty myös Vesalankylän Aumaharjulla sijaitseva Pekka Vesaisen tie.Pekka Vesainen oli 1500-luvulla maineikas sissipäällikkö.
Hän oli kuuluisa pitkän vihan aikainen sissipäällikkö.
Vesalan historiaa:Vesalan kylän Ylivesan talon mailta tehtyjen esinelöytöjen perusteella on päätelty, että Ylikiimingin seutu on ollut asuttua jo esihistoriallisilta ajoilta lähtien.Vesala on mainittu omana kylänään vuonna 1570 asukkainaan Antti, Paavo ja Pekka Vesainen.
Ensimmäisen kerran hänet mainitaan asiakirjoissa vuonna 1563. Hän oli syntynyt Utajärvellä,Juorkunassa,jossa hän myös kuoli. Se tapahtui mahdollisesti vuonna 1627.
Hän oli sissi- ja sotapäällikkö, lautamies ja Kiimingin Vesalan talon ja kylän perustaja yhdessä isänsä Antin ja veljensä Paavon kanssa.
Alavesan tila on Vesalankylän vanhin. Kylän ensimmäinen asukas, sissipäällikkö Pekka Vesainen asettui asumaan tälle paikalle v. 1563. Lopetettuaan sissitoimintansa hän loi Alavesan tilasta yhden varakkaimmista Kiiminginseutuvilla. Hän jätti Alavesan tilan hoidon pojalleen Antille v. 1607 perustaen naapuriin Ylivesan tilan.Vuonna 1608 Vesainen jakoi talonsa kahtia, antaen Antti-pojalle Alavesan 1/2 manttalin tilan ja jäi itse Ylivesan 1/2 manttalin tilan omistajaksi.Kiimingin Vesalan talon ja kylän perustaja yhdessä isänsä Antin ja veljensä Paavon kanssa.Ylikiimingin Vesalankylän Vesalaa ainakin vuodesta 1567 vuoteen 1607 isännöinyt Vesan voivatta', sissipäällikkö Pekka Vesainen.isäntä 1667-,Ylikiimingin Vesalankylän Vesala
Vesan talon mailla Utajärven Juorkunassa, talosta noin 300 m jokirantaan päin, on nähtävissä vanhojen rakennusten raunioita. Museovirastokin on ollut niistä kiinnostunut. On arveltu, että Pekka Vesainen syntyi tilalla. Utajärvellä syntynyt Vesainen asui sissipäällikkönä toimiessaan Ylikiimingin nykyisessä Vesalankylässä, jonne hän asettui asumaan noin vuonna 1560.
Kansantarinoissa ja kirjallisuudessa hänet tunnetaan virheellisesti Juho Vesaisena.
Pekka Vesaisen lapsuudesta kerrotaan kansantarinaa, jonka mukaan tämän äiti olisi ollut pesemässä Pekkaa saunassa soikossa kun vainolaiset,vienalaiset hävitysjoukot tulivat Vesalaan. Vainolaiset ryöstivät ja murhasivat.
Kaikki lähtivät pakoon vainolaisia,ja äiti lähti kiireesti piiloon, ja poika unohtui puiseen vesiastiaan tai pesusoikkoon . Vasta vihollisen lähdettyä väki palasi,ja äiti uskalsi tulla takaisin. Vesi oli ehtinyt jäätyä astiassa,siis soikko oil jäässä,mutta lapsi yhä elossa.Näin ankaran kylvetyksen jälkeen pelastuneesta lapsesta kasvoi ja kehittyi kuuluisa sissipäällikkö, Vesan Voivatta. Voivatta tulee venäjän kielen voijivoda-sanasta, joka tarkoittaa sotapäällikköä.
Pekan nuoruudessa molemminpuolinen kahakointi Pohjois-Pohjanmaan ja Vienan välillä muodostui lähes tavaksi. Tuho kohtasi usein Pohjois-Pohjanmaata. Vihollinen poltti taloja, joista väki oli paennut piilopirtteihin.Näinä sotaisina aikoina Pekka kasvoi mieheksi. Hänestä tuli rohkea ja neuvokas johtaja. Hän oli harvinaisen voimakas.Kansantarinat kertovat Vesaisen olleen "liikkeissään salamannopea; ruumiinvoimiltaan väkevä; vartaloltaan kookas ja solakka; ja mieleltään uljas, neuvokas ja peloton".
Pekka Vesainen sai rohkean sissipäälikön ja kotiseudun puolustajan maineen. Pekan varsinaiset johtajaominaisuudet pääsivät esiin ensimmäisen kerran, kun iiläisiä naisia,lapsia ja vanhuksia oli mennyt suojaan Iin kirkkoon. Vainolaiset olivat teljenneet ovet ja sytyttäneet kirkon palamaan. Pekka kokosi ympärilleen muutamia rohkeita miehiä. He ajoivat vihollisen pakosalle ja pelastivat kirkkoon paenneen väen.
1590-luvulla koko Vesalankylä poltettiin kostohävityksessä. Kylä oli autiona neljä vuotta. Tapahtuneen jälkeen Pekka Vesainen johti useita kosto- ja sissiretkiä Vienanlahden rannoille.
Ii on tunnettu markkinapaikka ja satama jo 1300-luvulta ( historian kirjoissa v.1374).
Iistä vietiin lohta, turkiksia, tervaa mm. Tukholmaan, Sigtunaan, Norrköpingiin, Söderköpingiin jne. Siten ei ole mikään ihme, että esi-isäni Pekka Vesainen haki 1500-luvun lopulla Ruotsin kuninkaalta (Sigtunasta) luvan valloittaa Kantalahden kaupunki ja hävittää Petsamon ortodoksiluostari. Sitä kautta saataisiin pidetyksi Ruotsilla jäämeren rantaa ja estettäisiin ”Ryssän tunku” länteen.
Seuraava kertomus käsittelee Pekan sissiretkiä. Pekka Vesaisen retket:.Kuningas Juhana III kehotti vuonna 1588 pohjalaisia olemaan varuillaan sekä hankkimaan tietoja vihollisen liikkeistä ja aikomuksista.Vihollisen puolella varustelu lisääntyi. Solovetskiin rakennettiin kiviset muurit ja Sumaan hirsilinnoitus, Petsamon luostariakin pidettiin venäläisvallan tukikohtana ja 1480-luvulla rakennettua Kuolan linnaa voimistettiin.Iiläiset olivat saaneet olla rauhassa vuodesta 1582 lähtien. Sen sijaan monet muut olivat joutuneet kuluttamaan voimiaan vainolaista torjuessaan. Koska suuri hävitysretki oli odotettavissa, oli varmaan parempi ottaa aloite omiin käsiin. Näin ajattelivat ne Pekka Vesaisen johtamat miehet, jotka keväällä 1589 ryhtyivät uhkarohkeaan yritykseensä. Miehet, joita oli vain satakunta, olivat luultavasti Iin, ehkä myös Limingan parhaita erämiehiä. He hallitsivat metsissä ja vesillä liikkumisen taidon sekä tunsivat maaston.Pekka Vesaisen varsinainen johtajaura alkoi vuonna 1589, kun hänen noin sata miestä käsittävä sissijoukkonsa lähti sotaretkelle Vienaan. Miehet nousivat veneillään Iijokea pitkin. Vähän ennen Pietarin päivää he tulivat Kannanlahden kaupungin edustalle. Kaupunkilaiset viettivät rajuja Pietarin päivän juhliaan ja juomingin takia sammuivat. Vesaisten joukko hyökkäsi kaupunkiin, joka väsyneiltä asukkailta saman tien vallattiin. Retki jatkui rannikkoa pitkin Vienan Kemiin asti. Saalista tuli runsaasti.Retkeläiset kiiruhtivat takaisin kotiin, sillä vastahyökkäys oli odotettavissa. Mutta he olivat muutaman päivän myöhässä. Vienankarjalaiset olivat ehtineet hyökätä Iihin, polttaa sen kirkon ja vangita kirkkoherran. Iin kappalainen oli tehnyt vastarintaa kirkon edustalla ja lyönyt kirkonavaimella kaksi vihollista kuoliaaksi. Samalla avaimella hänkin sai surmansa vihollisen kädestä, minkä jälkeen hänet poltettiin lohiverkossa. Vesaisen saapuessa kotiin oli vainolainen sitä hävittämässä. Hänen kaksi lastaan oli surmattu, ja hänen kaunis nuori vaimonsa kamppaili erään vihollisen kanssa. Yllätyshyökkäyksella Vesainen voitti kotiinsa tunkeutujat ja pelasti vaimonsa.Ruotsin kuninkaalle pohjoispohjalaisten tekemä kostoretki oli mieluinen, sillä se tuki Ruotsin muita sotatoimia. Jo saman vuoden syksyllä Pekka Vesainen lähti uudelle sotaretkelle. Se ulottui Petsamoon asti. Vesaisten joukko hävitti luostarin ja tappoi sen asukkaat — yli sata ihmistä. Luostari ei enää noussut. Vasta 1800-luvulla se rakennettiin uudelleen. Pekka Vesainen johti vuonna 1589 kostoretkeä karjalaisia vastaan Vienaan, valloitti joukkoineen Kantalahden kaupungin, ja poltti Vienan Kemiä. Kostoretken tarkoitus oli hakea hyvitystä Vienasta tehtyihin Pohjanlahden rannikolle suuntautuneisiin hävitysretkiin. Perinnetiedon mukaan Vesaisen aikaansaannosta oli myös pohjoiseen tehty hävitysretki, jolloin jouluaamuna 1589 tuhottiin Petsamon luostari. Munkit surmattiin raa'asti kesken jumalanpalveluksen. Sissit hyökkäsivät myös Kuolan kaupunkiin. Pekka Vesaisen sotilaallinen ura päättyi vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhaan. Sitä ennen hän menetti lähes koko perheensä. Vuonna 1589 hävitysjoukot ottivat hänen vaimonsa vangiksi ja surmasivat kaksi hänen lastaan. Vuonna 1591 vainolaiset iskivät uudelleen ja surmasivat kolme hänen lapsistaan. Lähiomaisista ainoastaan hänen vaimonsa, Antti-poikansa ja tytär jäivät eloon. Venäjän sodan aikaan v. 1590 venäläiset polttivat koko Ylikiimingin maan tasalle. Vihollisen hävitysretkiin vastattiiin kuitenkin samalla mitalla. Kuuluisimpia suomalaisia päälliköitä oli Kiimingin Vesalan Pekka Vesainen, joka johti sotaretket Kantalahteen ja Petsamoon 1580-1590-lukujen taitteessa.Kuuluisa ylikiiminkiläinen sissijohtaja Pekka Vesainen
Pekka Vesaisen johdolla pohjalaiset tekivät kostoretkiä Vienan Karjalaan. Sota päättyi 1595 Täyssinän rauhansopimukseen.
_Ehkä tunnetuin ylikiiminkiläinen historiassa on Vesalankylässä vaikuttanut sissipäällikkö Pekka (Juho) Vesainen (k. n. 1627), joka johti Pohjois-Pohjanmaan talonpoikien taistelua vienankarjalaisia vastaan. Vesaisen sotaretket ulottuivat mm. Petsamoon saakka, jossa hänen joukkonsa hävittivät luostarin 1500-luvun lopulla._ _Vesainen, Pekka Antinpoika, talonpoikaispäällikkö Kiimingin Vesalasta, pohjalaisten sotaretken johtaja, main. 1589 ja 1591,
Vesainen hävitti Vienaa, Petsamon ja Kuolan.
Joidenkin tietojen mukaan Vesainen sai surmansa paluumatkalla sotaretkeltä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Pekka Vesainen oli Vesalankylässä isäntänä vielä 1600-luvun alkukymmeninä, ja hän kuoli vuonna 1626.
Hänen loppuelämästään mainittakoon, että vastoin kansantarinoiden tietoa Pekka ei saanut surmaansa Ahma-nimisen karjalaisen miehen kädestä. Hän eli varakkaana miehenä Ylikiimingin Vesalassa pitkään vielä 1600-luvulla. (Pohjois-Pohjanmaan maakuntalukemisto 1959. Aslak Autakosken kirjoitus.)
Ivalon kirjassa Juhon eli Pekan sanotaan kuolleen Torniossa, mutta toisaalta kerrotaan (teokset Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta ja Vesaisesta nykyaikaan), että Pekka Vesainen olisi palannut vuoden 1620 paikkeilla Vesa-nimiseen synnyintaloonsa Utajärven Juorkunan kylään vanhuuden päiviä viettämään.
1627:Muistosanat Pekka Vesaiselle, Petsamon sankarille:Utajärven Juorkunasta on kantautunut tieto, että Vesalan vanhaisäntä Pekka Vesainen on kuollut. Vuoden 1540 paikkeilla syntynyt ja Oulun kaupungin lähinaapurissa laajalti vaikuttanut Vesainen oli alueemme huomattavimpia turvallisuuspoliittisia henkilöitä, pelkäämätön sissi- ja sotapäällikkö ja rauhan toimissa lautamies, joka tunnettiin myös Kiimingin Vesalan kylän perustajana.
Hänet maineensa kiiri aina Jäämeren rannoille saakka, kun hänen vapautusarmeijansa valtasi Petsamon ja hävitti viime vuosisadan loppupuolella Trifonan luostarin joulun tienoissa. Korostettakoon, että sankarimme on kuollut vasta nyt kotonaan, vaikka seudulla on liikkunut sitkeä huhu, että tämä pohjalaisten partiopäällikkö olisi kuollut haavakuumeeseen Tornion lapinvoudin Niilo
Oravaisen tuvassa jo aiemmin taistelussa haavoittumisensa tähden.Kysymyksessä on siis joko uutisankka tai sitten kunniavanhuksemme on sekoitettu Juho Vesainen -nimiseen henkilöön, jollainen tiettävästi myös on ollut olemassa. Pekka Vesaista, sankaria, jonka maine elää tulevaisuudessa pitkään isänmaallisten piirien sydämissä, jäi suremaan laaja ja yhä laajeneva sukukunta.
Petsamon luostari on historiansa ajan toiminut Lapin ja Kuolan alueiden ortodoksisen uskon alkukotina ja keskuksena. Luostari syntyvuotena voidaan pitää vuotta 1533, jolloin luostarin kirkko vihittiin käyttöön. Luostarin perustajana ja käynnistäjänä toimi novgorodilainen munkki Triifon. Hänen kerrotaan ennen munkiksituloaan viettäneen ryövärin elämää ja näin luostarikilvoitus merkitsi hänen kohdallaan erityistä henkilökohtaista katumuselämää. Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi perustettu vähäinen luostari sijaitsi Petsamo – vuonon pohjukassa. Noin kymmenen kilometrin päässä tästä sisämaahan päin, Spasiteljnaja – vuoren juurella, sijaitsi Triifonin erakkokilvoituspaikka, jonne hänet aikanaan haudattiin.Munkki Triifon opetti seudun alkuperäiskansalle, koltille, kristinuskoa ja valmisti heidät kasteelle.Petsamon luostarin myötä alue luettiin laajaan Novgorodin hiippakuntaan ja Moskovan suuriruhtinaskuntaan
eli Venäjään kuuluvaksi. Sillä oli hengellisen tehtävänsä ohessa tärkeä poliittinen merkitys
Venäjän luoteiskulman linnakkeena länttä vastaan. Tsaari Iivana Julma tuki luostarin toimintaa
ja myönsi sille laajoja maa – alueita ja kalastusoikeuksia.Perustaja Triifonin kuoleman jälkeen Petsamon luostari korostui kaupallisena keskuksena. Suuriosa Pohjois – Venäjän kaupasta hoidettiin Petsamon luostarin sataman kautta. Luostarin rikastuminen merkitsi samalla luostarikurin ja moraalin laskua veljestön keskuudessa. Luostarin toiminta Petsamossa loppui pitkiksi ajoiksi, kun suomalaisen Juho Vesaisen joukot polttivat luostarin ja tappoivat
sen asukkaat jouluyönä 1589.
Vuonna 1532 ortodoksisen kirkon lähetystoiminta oli saavuttanut pohjoisessa Petsamon alueen, jolloin perimätiedon mukaan entinen sotilas Trifon perusti luostariyhdyskunnan Petsamon Alaluostarin alueelle. Luostarin toiminta kasvoi nopeasti ja se ulotti vaikutuksensa laajalle alueelle. Hyvin lyhyessä ajassa luostari käännytti kristinuskoon Petsamojoen ja Tenojoen alueen koltat. Luostarista tuli valtiollinen elin, kun se alkoi Moskovan ruhtinaan puolesta verottaa alueen väestöä. Se aloitti myös kaupankäynnin länsieurooppalaisten kauppiaiden kanssa. 1500-luvun lopulla luostari eli kukoistuskauttaan, jonka muonavahvuuteen kuului n. 200 munkkia.Vuonna 1589 kuitenkin suomalainen sissijoukko Pekka Vesaisen johdolla hävitti luostarin maan tasalle. Kun Vienan puolelta oli tehty hävitysretkiä Kainuun merelle ts. Pohjanlahden rannoille, lähti Vesainen kostoretkelle hyökkäämällä ensin Vienaan polttaen Vienan Kemin sekä valloittaen Kantalahden kaupungin. Jouluaamuna 1589 tuhottiin Petsamon luostari ja hyökättiin Kuolan kaupunkiin. Luostarin aktiivinen toiminta päättyi tähän ja alkoi uudelleen vasta 1800-luvulla.
Kemijoki, Suomen suurin ja pisin joki, saa alkunsa kaukaa Lapista. Se kerää vesiä 5,3 miljoonan hehtaarin alueelta, kunnes se laskee mahtavana virtana Pohjanlahteen Keminmaan kunnan ja Kemin kaupungin läpi.Kemijoen vedet ovat peräisin neljästä päähaarasta, jotka ovat Kemihaara, Luiro, Kitinen ja Ounasjoki. Latvoilta Kemijokisuulle kertyy pisimmillään vesireittiä 552 km.Kemijoen nimiuoma, Kemihaara saa alkunsa Itä-Lapista, Saariselän eteläpuoleisesta Peskiselästä, joka on Korvatunturin korkeudella. Ennen nykyaikaisten teiden, karttojen ja satelliittikuvien kautta Kemijoen alkulähteiden sijainti ei ollut kuitenkaan selvä. Kemin lähteitä ajateltiin enemmän kulkemisen kuin maantieteen kannalta. Kuinka kauas oli mahdollinen sauvoa venettä niin, että sen vetäminen vastaantulevan vedenjakajan yli seuraavaan vesistöön olisi mahdollisimman lyhyt? Siellä arveltiin joen lähteiden olevan.Missä olivat muinoin Kemin lähteet? Mistä Maanselkä oli Lapissa helpoin ylittää veneen kanssa? Missä veneen sai vähimmällä vaivalla lasketuksi vedenjakajan takana Jäämereen virtaaviin jokiin?Missä olivat muinoin Kemin lähteet
Ensimmäinen historiaan kirjattu arvio Kemin lähteistä sisältyy karttaan Kemijoesta ja Kemin Lapista, vuodelta 1595. Kartta on sen ajan tiekartta: siihen on merkitty Kemistä lähtevät kolme pitkää venereittiä, mitä kautta pääsi Jäämerelle.Itäinen reitti johti Rovaniemen Auttin kohdalta Posiolle ja Kitkan reittiä Vienanmerelle. Keskinen reitti johti Nuortti- ja Värriötunturien kohdalta Kuolaan ja Tuulomajoelle. Pohjoinen reitti vei Saariselän länsipuolelta Inarin järvelle ja sieltä Paatsjoen kautta Jäämerelle.
Keskinen reitti Kuolaan nimettiin heti alunpitäen Kemijoen pääuomaksi, vaikka se ei olekaan valtahaaroista pisin. Kun Kitisellä on mittaa 235 km ja Luirolla 220 km, Kemihaaran pituus on vain 195 km latvoiltaan päähaarojen yhtymäpaikkaan.Miksi Kuolaan johtava, mitaltaan ja virran vuolaudeltaan vähäisimmältä tuntuva väylä sai Kemijoen päänimen? Kemihaaran merkitys oli suurin sekä Kemin Lapin sisäiselle että itärajan ylittävälle Suomen ja Venäjän väliselle liikenteelle. Kemihaaran reitti oli helpoin väylä Pohjoiselle Jäämerelle.Vedenjakajan takaisessa Nuorttijoessa on Sotajoki -niminen latvahaara. Sitä voi lähestyä nousemalla Kemihaaran sivujokea, Vouhtunjokea mahdollisimman pitkälle. Lopulta venettä tarvitsee vetää vain kolmen kilometrin mittaisen suokannaksen yli, päästäkseen vesistöstä toiseen.
Jokien välinen kannas on nimeltään Sotataival. Kannas on avain muinaisiin kahakoihin venäläisten kanssa. Jo 1500-luvulla venäläiset tulivat Sotataipaleen läpi ryöstöretkillään Kemin Lappiin, Kemijokea myöten Pohjanlahden rannikolle ja myöten etelään aina Liminkaan asti.Sotataipaleen läpi tekivät suomalaisetkin vastaiskuja itään. Tunnetuin niistä on Alakiimingin talonpoikaispäällikön Pekka Vesaisen toinen Venäjän retki, jonka hän teki Kuolaan noin 100 hengen joukon kanssa 1589. Retki ei ollut erityisen menestyksekäs, koska Vesainen menetti partiostaan 60 miestä kaatuneina ja 30 vankeina. Joukon rippeet pakenivat Suomeen Tuulomajokea pitkin, ja sitten Sotataipaleen kautta ja Kemijokea pitkin takaisin Pohjanlahdelle.Heti perään, vuonna 1591 Hannu Laurinpoika teki Kuolan retken vielä isommalla joukolla. Myös Laurinpojan retki epäonnistui ja suomalaisten mieshukka oli suuri. Sotataipaleen läpi ja Kemijokea pitkin Kemiin pääsi silti vielä 1200 soturin suomalaisosasto. Näistä 1500-luvun sotaretkistä lienevät saaneet nimensä alueen sotaisat nimet: Sotataival, Sotajoki ja Sotatunturit.
Em. tiedot Jaakko Laurilan tutkimuksesta.
Ruotsi-Suomen ja Venäjän (vuoteen 1480 Novgorodin) ensimmäinen rajankäynti tapahtui Pähkinäsaaressa 1323. Rajan kulku Siestar-joesta Savonlinnaan on selvä. Mutta miten rajalinja kulki Savonlinnan pohjoispuolella on vuosisatoja ollut kiistan kohteena. Rajan päättyminen Pattijokeen oli kauan yleisesti hyväksytty käsitys, mutta nykyisten tutkijoiden mukaan rajalinja kulki Pyhäjoen eteläpuolella pientä Petäjäisojaa pitkin. Hanhikivi-viitta Rantatien varrella ohjaa rajakivelle. Rauhanteon mukaan rajan pohjoinen puoli kuului Novgorodille.
Raja ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Siksi on aiheellisesti epäilty rajan kulkua Perämereen. Perämeren rannikolle oli muodostunut länsisuomalainen asutus, joka maksoi veronsa Ruotsille ja tunnusti roomalaiskatolista oppia. Omituinen rauhantekijöiden myönnytys — mikäli raja päätyi Perämereen eikä kulkenut pari sataa kilometriä idempänä — voinee johtua saksalaisen Hansan toiminnasta: se halusi hinnalla millä hyvänsä rauhan, jotta se voisi turvata laivoilleen vapaan kulun Suomenlahdella. Hintana oli Novgorodin pääsy Perämerelle.
Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Turun piispa ryhtyi nopeasti vahvistamaan kirkollista organisaatiota. Pietarsaaren seurakunnasta erotettiin Saloinen ja Kemi omiksi seurakunniksi. Niistä erotettiin jo 1400-luvulla Limingan ja Iin seurakunnat, joiden raja oli nykyisen Rajakylän kohdalla Oulussa.
Taistelu Perämeren rannikon omistuksesta
Novgorod halusi vahvistaa asemaansa Pohjois-Pohjanmaalla tuhoamalla asutusta. Se johti jo 1300-luvulla jatkuvien sota- ja hävitysretkien ketjuun, joka päättyi vasta 1595 Täyssinän rauhassa. Kaikkiaan alueelle tehtiin parikymmentä hävitysretkeä. Pahimmat niistä olivat vuonna 1496 ja ns. vanhan vihan aikana vuodesta 1570. Viholliset hävittivät suomalaisasutuksen ydinalueita, kuten Iitä ja Liminkaa, 1589 ja 1592.
Nykyään voi ihmetellä ja ihailla sitä sitkeyttä, jota varhaisella suomalaisväestöllä oli. Kotiseutua ei jätetty, vaikka viholliset sen moneen kertaan hävittivät.
Pekka Vesainen
Pekka Vesainen oli rohkea, harvinaisen voimakas, kookas mutta solakka ja liikkeissään salamannopea. Hänen johtajaominaisuutensa pääsivät esiin ensimmäisen kerran, kun iiläisiä naisia ja lapsia oli mennyt suojaan Iin kirkkoon. Vainolaiset olivat teljenneet oven ja sytyttäneet kirkon palamaan. Pekka kokosi ympärilleen rohkeita miehiä, jotka ajoivat vihollisen pakosalle ja pelastivat kirkkoon paenneen väen.
Pohjoispohjalaiset tekivät muutaman kostoretken Vienaan ja Kuolaan, josta vihollisjoukot olivat kotoisin. Pekka Vesainen pienine joukkoineen (noin 100 miestä) onnistui paikallistuntemusta ja kevyitä uiskoja hyväksi käyttäen siinä, missä valtiovallan tuhansiin nouseva sotajoukko epäonnistui. Vesaiselle pystytetyt patsaat sijaitsevat Iissä ja Ylikiimingissä.
Erään tarinan mukaan vesaisten (eli Pekka Vesaisen sotamiesten) retkien suututtamana Venäjän tsaari kirjoitti Solovetskiin ja käski tehdä kostohyökkäyksen Pohjois-Pohjanmaalle. Noin 1 300 miestä käsittävä sotajoukko saapui Liminkaan jouluna 1589. Se hävitti Linnukkamäellä olleen kirkon ja sen vieressä sijainneen puulinnan, jota liminkalaiset yrittivät pienellä tykillään suojata. Heille sattui kohtalokas vahinko, sillä tykki oli ladattu väärin päin. Kun vihollinen poistui tammikuussa, oli noin 300 taloa maan tasalla. Oulun linnassa ollut kruunun sotaväki pysytteli samaan aikaan suojassaan. Tapauksesta on muistomerkkinä Linnukkapatsas Limingan keskustassa.
Lisää jälkipolvitauluja Paavo Saukkosen kirjoittamassa sukukirjassa Vesaisesta Nykyaikaan.
Lähteet:Saukkonen, Paavo: Vesaisesta nykyaikaan. Anjalankoski: P. Saukkonen, 1999 Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta: kylähistoriaa Reki-Vesalasta. Ylikiiminki: Reki-Vesalan kylätoimikunta, 1988
Pekka Vesaisesta Santeri Ivalo on kirjoittanut romaanin Juho Vesainen. — Vesaisen muistomerkki on Iissä ja Ylikiimingissä.
Santeri Ivalo on kirjoittanut hänen vaiheitaan käsittelevän romaanin "Juho Vesainen".
Samasta henkilöstä kertoo Santeri Ivalon kirja Juho Vesainen, jossa etunimi on vaihtunut virheellisesti Juhoksi, mahdollisesti Ivalon yhdisteltyä tekstissään kaksi henkilöä.
Pekka Vesaisen elämästä kertoo Santeri Ivalon kirja Juho Vesainen, jossa etunimi on virheellisesti vaihtunut Juhoksi, mahdollisesti kirjoittajan yhdisteltyä kaksi henkilöä.Santeri Ivalo kertoo teoksessa Suomalaisia sankareita Vesaisen kuolemasta: Tornion Lapinvoudin tuvassa onnistui Vienasta tuotu vanki nimeltä Ahma laukaisemaan musketin vihollistaan kohti; luoti osui pahasti rintaan ja Vesainen houri seuraavaan aamuun kuumeessa, kunnes kuoli.
(Kirjailija Santeri Ivalo (vuoteen 1907 Herman Alexander Ingman, 9. kesäkuuta 1866, Sodankylä — 25. tammikuuta 1937, Helsinki) oli kirjailija ja lehtimies. Ivalo toimi Päivälehden toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehden toiminta lakkautettiin 1904 ja tilalle tuli Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja, Kansallisteatterin johtokunnan, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin historiallisten romaanien mestari. Juho Vesainen, Aikansa lapsipuoli, Viipurin pamaus ja Kreivin aikaan edustavat ainutlaatuista korkeakirjallisuutta. Ivalo sai professorin arvon vuonna 1936.
* Juho Vesainen (1894))
Pekka Antinpoika Vesainen finsk bondehøvding partisanchef.
Kanske den mest kända Ylikiiminki bon i historien är partisanchefen Pekka (Juho) Vesainen fr. Vesalankylä (d. ca 1627). Han ledde Norra Österbottens böndernas kamp mot fjärrkarelare. Vesainens krigsfärder sträckte sig ända till Petsamo, där hans trupper ödelade ett kloster i slutet av 1500-talet.
Ingen forsvarsve¬rker kunne beskytte dem da den svensk-finske banden under ledelse av Pekka Vesainen på juledag 1589 angrep dem, brente ned hele kloste¬ret og drepte de 116 menneskene som befant seg der. Et dokument fra kommandanten på Vardøhus med rapport om denne ulykken finnes i det norske Riksarkiv.
A hundred-man pack of partisans, lead by peasant Pekka Vesainen.
The statue of Pekka Vesainen.Pekka Vesainen, a farm-owner and guerrilla chieftain from Ii, was born in the village of Kiiminki (present-day Ylikiiminki) in Ii county around 1550, and he died in 1620. Towards the end of the year 1500, Vesainen lead raids that Ostrobothnians made to Russian Karelia to avenge raids they had endured earlier. Above all, he was famous for defending his home area against the numerous raids made by the Russians.
Historically, Ylikiiminki is famous for partisan leader Pekka Vesainen, who led a peasant battle against the Karelians in the 1500 hundreds, and even ravaged a monastery.
In 1590 Juha Vesainen, with a 700 man army attacked and burnt the Russian monastery in Petsamo (Pechenga) killing all the monks and monastery workers.
To commemorate Vesainen, the people of Ii raised a statue on the eastern side of the church. The statue is made by Kalervo Kallio, and portrays a burly farmer dressed in the war uniform of his day. The statue was completed in 1940, but wasn’t put in place until the church was completed in 1950.

-------------------------------------------------------------------------------------
http://web.telia.com/~u72802835/tommypo ... juuret.htm

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com