Tuli vain mieleen, että oletteko koskaan ajatelleen piipahtaa/piipahtaneetkin esivanhempien asuinseudulla tutustumassa heidän maahansa ja kulttuuriinsa omakohtaisesti? Minulla on pyörinyt jo pitkään mielessä, että vaikka Puola ei muuten erityisemmin maana kiinnosta, niin jos saisi selville esi-isän tarkemman synnyinseudun, voisi ihan mielenkiinnosta käydä paikan vilkaisemassa. Kerrottakoon siis nyt, että olen muutenkin henkeen ja vereen matkailija ja ennen kaikkea sellainen joka tykkää vaihtelun vuoksi myös omatoimisemmasta "seikkailulomasta", joten siksikin ajatus on pyörinyt mielessä.
Ja ne, joilla on kokemusta, niin "sukuseutumatkailusta" olisi kiva kuulla omia kokemuksia laajemminkin. Uskoisin, että ainakin he joiden suku on Karjalasta kotoisin ovat tulleet tutuiksi tämän käsitteen kanssa, jos nyt ei ihan kauemmas ole tarjoutunut tilaisuutta tai kiinnostanut "pelkän" (voikohan niin edes sukututkimusta harrastavien ihmisten foorumilla oikeastaan sanoa?) suvun menneisyyden vuoksi lähteä.
Te, joiden sukuhaarat johtavat osaksi ulkomaille...
Re: Te, joiden sukuhaarat johtavat osaksi ulkomaille...
Asun itsekkin ulkomailla ja samoja tuumaillut monasti
Useat kerrat kun olen ollut Saksan puolella ja kävellyt vanhojen talojen reunustamilla pienillä kapeilla kaduilla, ajatuksiini on noussut ajatus että kulkiko esi-isäni mahdollisesti samaa katua, katsellen samoja seutuja (josko olikin silloin eri näkymät).
Ajatusiani; Mitä onkaan 300 vuotta ihmiselossa, miten läheinen on esimerkiksi mumman äiti (minulle hänenkin nimensä tuli tutuksi vain sukupuuohjelman kautta), tietääkö lapsen lapsen lapseni (jos heitä joskus syntyisi) kuka minä olin, puhuisivatko Suomea kun nuorimmaiseni ei osaa sitä edes kirjoittaa. . .
Matka ulkomaille voi olla hauskakin kun ottaa sen siltä kannalta että saa 'kaksi kärpästä yhdellä iskulla' ; esi-isien polkuja ja rentouttavaa lomaa uusine nähtävyyksineen.
Kokeile vaan ja kerro miten meni
Useat kerrat kun olen ollut Saksan puolella ja kävellyt vanhojen talojen reunustamilla pienillä kapeilla kaduilla, ajatuksiini on noussut ajatus että kulkiko esi-isäni mahdollisesti samaa katua, katsellen samoja seutuja (josko olikin silloin eri näkymät).
Ajatusiani; Mitä onkaan 300 vuotta ihmiselossa, miten läheinen on esimerkiksi mumman äiti (minulle hänenkin nimensä tuli tutuksi vain sukupuuohjelman kautta), tietääkö lapsen lapsen lapseni (jos heitä joskus syntyisi) kuka minä olin, puhuisivatko Suomea kun nuorimmaiseni ei osaa sitä edes kirjoittaa. . .
Matka ulkomaille voi olla hauskakin kun ottaa sen siltä kannalta että saa 'kaksi kärpästä yhdellä iskulla' ; esi-isien polkuja ja rentouttavaa lomaa uusine nähtävyyksineen.
Kokeile vaan ja kerro miten meni
Re: Te, joiden sukuhaarat johtavat osaksi ulkomaille...
Hei,
kyllä esivanhempien maisemiin kannattaa lähteä, sekä koti- että ulkomailla. Itselleni on ollut m.m. elämys seisoa Tukholman vanhassa kaupungissa esivanhempien talon paikan edessä, mutta myös peltomaisema Salossa.
Kesäretkestä Faluniin Ruotsissa raportoin blogissani tuoreeltaan:
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... eluja.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... yrkan.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... totet.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... kyrka.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... ku-ja.html
kyllä esivanhempien maisemiin kannattaa lähteä, sekä koti- että ulkomailla. Itselleni on ollut m.m. elämys seisoa Tukholman vanhassa kaupungissa esivanhempien talon paikan edessä, mutta myös peltomaisema Salossa.
Kesäretkestä Faluniin Ruotsissa raportoin blogissani tuoreeltaan:
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... eluja.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... yrkan.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... totet.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... kyrka.html
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot. ... ku-ja.html