Nimenvaihdos -milloin

[Kaisa Nurhonen]

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 350&pnum=9
Edelleen pohdin nimenvaihtoa? Kuten esimerkissä näkyy Kalle Simonpoika Gehör nai Luiron tyttären ja hänen poikansa edelleen nai peräjälkeen pari tytärtä kuitenkin Alaperän kylältä http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 338&pnum=3 .
Hänen tyttärensä Naëmi oli jo selvästi Luiro sukuniminen. Missä vaiheessa vaihdan sukututkimukseen sukunimen Gehöristä Luiroksi?

[Kaisa Nurhonen]

Edelleen kyselen, onko kuulolla länsisuomalaisia, joilla on sama ongelma. Tuntuu kuin Sodankylän papeilla ei olisi mitään sääntöä sukunimen kirjoittamiselle. Alkuperäinen sukunimi saattaa palata vuosien jälkeen käyttöön. Miten olette ratkaisseet sukunimiasian?

[Luonski]

Luulen että Sirkka Paikkalan artikkeli antaa vastauksen kysymykseen:

http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm

Suomen länsiosassa ei ollut käytössä sukunimiä vaan talonnimet ja siksi nimi vaihtui usein. Ihmisillä on voinut hyvinkin olla myös sukunimi joka on välillä kirjattu ja välillä ei koska pappi on pitänyt talonnimeä tärkeämpänä.

[Kaisa Nurhonen]

Olipa hyvä vihje. Ei kuitenkaan ratkaissut asiaa, kun Kairala (Cairavuopio) sattuu juuri "punaisen viivan" kohdalle. Kun kyseisen suvun alkuperästä on keskusteltu eikä asia ole sen kummemmaksi tullut, pitänee kirjata henkilöt kulloisenkin talonnimen mukaan patronyymin kanssa. En oikein pääse itseni kanssa sovintoon siitä, oliko henkilö Matti Erkinpoika Kairavuopiosta s. Halonen (isä-Erkin alkuperäinen savolaisperäinen nimi) entinen Pietilä (isän Kemijärvellä kirjattu nimi kylän tai talon mukaan) vai hyväksynkö kirjaamani Kairavuopio-nimen asuinpaikan mukaan suvun alkunimeksi. Kun miehet muuttavat tai pysyvät samalla asuinsijalla, Kairavuopiokin muuttuu moneksi uudeksi nimeksi, joka voi olla ei-sukulaisillakin.

Voisiko joku kertoa, voivatko herjaavat nimet (Kuuva) syntyä toisessa paikassa uudelleen, vai pitääkö etsiä sukuyhteyksiä mikkeliläisen ja sodankyläläisen suvun välille?

Vihjeartikkelista puuttuu mielestäni sotilassukunimistä kertovassa osassa maininta siitä, että tarkoitus nimen kuulumisesta vain kulloisenkin sotilaan käyttöön koki kovia ja sotilaat saattoivat pitää sotilasnimensä, joka lähti periytymään edelleen seuraaville sukupolville. Olla fiinimpi herra!

[Luonski]

Minusta ongelmana tässä on se ettei menneen ajan käsitykset kohtaa nykypäivää. Itse olen suvusta jossa sotilasnimi on periytynyt 1700-luvulta tähän päivään (vaikkakin oma sukuhaarani luopui siitä 1930-luvulla koska sitä ei pidetty oikeana nimenä... ei siis fiinimpänä herrasnimenä). Sitä ennen sukunimeä ei ollut, oli vain kolme eri talonnimeä kun esi-isä joutui sodan jaloissa muuttamaan kerta toisensa jälkeen. Miksi siis pitäisi keksiä sukunimi kun sitä ei oikeasti ollut? Toisaaltaan, savolaisperäiseksi mainitsemasi nimi Halonen on vanha itäsuomalainen sukunimi, eikä siksi ole rinnastettavissa talonnimiin... Uskon että tarve sukunimeen tuli oikeasti vasta 1900-luvulla kun ihmiset alkoivat liikkumaan enemmän, siihen asti riitti kun kaikki tunsivat "väl'pellon Antin".

[Kaisa Nurhonen]

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 6&pnum=130
Tässä näkyy se hiuksia nostattava muutos. Paavo Mutenialle on taas palautettu hänen sukunimensä Pelkonen. Meillä sanottaisiin Pelkos Puavo, siis vanhalla s-genetiivillä. Meillä on AINA ollut sukunimi täällä itäpuolella, Pelkosiakin on ja on ollut.

Mistä löysit 1700-luvun alun sotilassukunimen? Oma itäsuomalainen karjalaisperäinen isänsukuni oli sotilaita kaksi sukupolvea 1600- 1700-luvun vaihteessa, mutta heillä oli vain oma sukunimensä myös sotilasrullassa 1709.

[Luonski]

Toinen puoli sukuani on myös itäpuolelta mm Puumalan seudulta, jossa sukunimet ovat todellakin vanhaa perua ja aina olleet käytössä. Toinen puoli onkin sitten länsipuolelta, mm Haapaveden seudulta, jossa sukunimiä ei juurikaan ole, mutta sotilasnimet ovat olleet käytössä jo varhain ja löytyvät niin katselmusrullista kuin kirkonkirjoistakin.

Luulen että tässäkin Mutenia-Pelkonen nimenmuutoksessa on taustalla se että pappi on oman tapansa mukaan kirjannut ihmiset talon mukaan, mutta sukunimi on säilynyt perheessä perinnetietona ja tullut kirjatuksi rippikirjaan ehkä perheen vaatimuksesta saada käyttää sukunimeään tai ehkä pappi vaihtui ja halusi kirjata vanhan sukunimen kirjoihin...

Minusta on hyvä muistaa että kirkonkirjoja pidettiin kirkon tarpeisiin eikä kaikki tieto ole aina tullut kirjatuksi, hyvänä ääripään esimerkkinä on Suomen romaniväestö joka on asunut täällä yhtä kauan kuin valtaväestökin, mutta heitä ei kirkonkirjoihin ole kirjattu laisinkaan.

[Kaisa Nurhonen]

Muistelen, että Kuopion alueella myös romanit on kirjattu, ainakin olen tuntematta asiaa sen tarkemmin huomannut, että romaneiksi merkityt henkilöt olivat ruotsalaiskaikuisia -fors ja -berg nimiä eivätkä savolaisia -nen-päätteisiä.

Kirkon ja sukua tutkivan tarpeet ovat todella erilaiset. Annas olla, kun nämä nykyiset lapset ryhtyvät tutkimaan sukujaan.

[EevaH]

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/j ... 6&pnum=130

Mistä löysit 1700-luvun alun sotilassukunimen? Oma itäsuomalainen karjalaisperäinen isänsukuni oli sotilaita kaksi sukupolvea 1600- 1700-luvun vaihteessa, mutta heillä oli vain oma sukunimensä myös sotilasrullassa 1709.

Savolaiskomppanioiden sotilaat ovat vielä vuoden 1721 rullissa omilla nimillään. Seuraavat rullat ovat tallessa vasta 1730-luvulta ja esim vuoden 1735 pääkatselmuksessa on useimmilla jo sotilasnimi, eli tässä välissä muutos sotilasnimiin on tapahtunut sukunimi-Suomessakin.

[Kaisa Nurhonen]

Kiitos Eeva, Kaipiais-sotilaat on jo siihen mennessä haudattu, siksi ei löydy sotilassukunimiä.
Vielä kerran palaan nimiasiaan. Kun lappilainen vaimo Kaisa Kallentytär kuolee ennen miestään, hänet kirjataan Ville Ollinpojan vaimo Kaisa ilman paikkaa, mutta annas olla, kun vaimo kuolee leskenä, hänet kirjataankin Kaisa Kallioniemi eli paikan mukaan, ilman että olisi Kaisa Kallentytär. Tämä varmaan on sukututkimuksen suola, aivoni ajattelevi.