Digiarkiston keskustelufoorumi

Paljon on eroa noiden sukukirjojen laatimisessa ja tiedoissa. Ainakin minua harmittaa, kun koetan hakea taustatukea kerättyihin tietoihin, niin vastaan saattaa tulla eri sukunimi eri kirjoissa . Länsisuomalaisena on mahdoton tietää mikä on esim. jonkun tyttären "sukunimi" avioliitossa/avioliitoissa tai miehen "sukunimen" muutos mentäessä vävyksi toiseen taloon. Selkeä parannus olisi, että hakemistossa olisi myös kirkonkirjojen kastetietojen mukainen nimi alkuperäisenä (nimi ja patronyymi) ja syntymäaika, jos suinkin mahdollista. Olisi huomattavasti identifoida ja helpompi löytää tiedot. Esimerkiksi noita Juhoja tuntuu omissa sukuhenkilöissäni olevan pilvin pimein, samoin Heikkejä kuin Matteja + näiden yhdistelmät + sitten talonnimien vaihdot. Tottahan toki, täysi kunnioitus henkilöille, jotka ovat osallistuneet sukukirjojen tekoon ja keränneet alkutietoja, on se valtava homma, mutta askel 2. voisi olla kirjan kehittäminen käyttökelpoisemmaksi ja yhdenmukaisemmaksi vaikkapa lisäliiteen avulla. Toinen seikka on myös, että jos on vaikka ruotsinkielinen henkilö, niin vaikea on Jörania tunnistaa Yrjöksi.
Minkälaisia mielipiteitä teillä muilla on asiasta noin yleisesti?

Olen tässä asiassa samalla kannalla. Nimien suomentaminen aiheuttaa ainakin minulle hankaluuksia, kun innostuin selvittelemään omaa sukuani. Eri kirjoissa sama henkilö voi olla suomennettu eri tavalla, vaikka kyse olisi samasta henkilöstä. tämän vuoksi olisi hyvä, että taulut olisivat alkuperäisten dokumenttien mukaiset. Itse taulussa voisi olla nimen suomennoskin. Kirjojen hakemistoissa olisi hyvä olla kaikissa syntymäaika ja sukunimi isän mukaan, jos isä tiedossa. En tiedä, miten kokeneet sukututkijat käsittelevät aineistoa.

Alkuperäinen nimi -- ensin vaikka miten on syntyneitten, kasteluettelossa. Jos nimi on myöhemmin suomennettu, jätetty pois -- laittaisin sen sulkuihin.
Voisihan nimestä laittaa tekstiosioon selvennyksen. Miten itse kukin asian hoitaa, riippunee käsiteltävän materiaalin määrästä tms.
On kieltämättä hankalaa kun on paljon saman nimisiä sukupolvesta toiseen. Joskus kutsumanimi voi olla se "toinen nimi" ilman syntymäaikaa tai ainakin vuotta, on väärinkäsitysten ja sekaannusten vaara olemassa.

Totta on, että sukunimien suomennukset hämäävät sukuselvitystä. Luin jostakin lehdestä kirjoituksen, jossa sukututkija kertoi, että esi-isän nimi oli tutkimukseen kirjattu Pålh (Paavo).Savossa kun asuu, hän vertasi poikansa Paavon nimeä joka Savossa lausutaan Puavo mutta tutkimuksessa se kyllä on Paavo. Mielestäni sukututkimuksessa tulee nimi kirjoittaa kasteessa saadun nimen mukaan.