SSHY aloittaa yhteistyön kirkonkirjojen indeksoinnissa

[eijali]

Keskustelu on ikävänsävyistä, koska tilanteessa yritetään syyllistää Sami Lehtonen, vaikka hän on yrittänyt koko ajan tehdä kaikkensa sukututkimuksen eteen! Sami Lehtonen on tehnyt vapaaehtoistyötä Digiarkiston eteen lukemattomia tunteja viime vuosien aikana eikä todellakaan ansaitse tällaista negatiivista julkisuutta! Sitä tietotaitoa ja osaamista, mitä hänellä on, emme mistään saa tilalle. Sukututkijoiden edun pitäisi olla kaikkien etuna eikä vain muutaman ihmisen vihan jotain toista tahoa kohtaan saisi antaa vaikuttaa arvostelukykyyn.
Sotketaan jauhot ja pullat tai miten se menikään?
Minä itse olen aina ollut sitä mieltä, että arkistolaitoksen olisi pitänyt hakea rahaa alkuperäisen materiaalin digitaaliseen kuvaamiseen eikä ruveta digitoimaan vanhoja mikrofilmejä, joita SSHY oli jo tehnyt usean vuoden ajan. Mutta nyt ollaan tässä tilanteessa ja SSHY hakee muita haasteita, joilla pyritään palvelemaan sukututkijoita. Tämä onnistuu vain yhteistoiminnalla eikä nimettömillä arvosteluilla ainakaan.

[Maija]

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto... Tässä joutessani mietin vielä puheena ollutta tekijänoikeutta ja rupesi naurattamaan. Oletetaan, että ensimmäinen henkilö on tehnyt virheettömän kylähakemiston Digiarkiston rippikirjaan ja kieltää sen kaikkinaisen lainailun muihin yhteyksiin. Siispä toisen henkilön pitää tehdä hakemisto uudestaan Arkistolaitokselle ja hänkin onnistuu tekemään sen ilman virheitä. Miten nämä hakemistot voidaan erottaa toisistaan? Kummankaan hakemiston laatijan tekijänoikeus ei taida ulottua alkuperäiseen kirkonkirjaan. Siispä jos ensimmäinen hakemisto on virheetön, toisen tekijän pitää tehdä jokin harmiton kirjoitusvirhe, jotta raastupaan haastettuna voi osoittaa, ettei ole suoraan kopioinut.

[sklehton]

Vielä Annulle. Esittämäni vaihtoehto olisi ollut sellainen, että yleisellä ilmoituksella olisi tehty tiettäväksi, että siitä ajanhetkestä eteenpäin SSHY:n vastaanottamia hakemistoja käytettäisiin myös digitaaliarkistossa. On selvää, että ilmoituksen jälkeen hakemiston toimittaminen yhdistykselle implikoisi:
1) Lupaa julkaista hakemisto SSHY:n digiarkistossa (kuten tähänkin asti)
ja
2) Lupaa käyttää hakemistoa myös digitaaliarkistossa

Kyse ei olisi ollut tekijänoikeuksien loukkaamisesta väitetyssä muodossa. On myös huomattava, ettei hakemistoilla ole tekijänoikeuksia, koska ne eivät ylitä teoskynnystä, mutta sen sijaan tekijänoikeuksien lähioikeuksien mukainen luettelosuoja niillä saattaa olla; tuomioistuimissa luettelosuojaa on harvoin käsitelty, eikä kirkonkirja-aineiston hakemistoihin sopivaa ennakkotapausta ole. Tästä faktasta huolimatta SSHY:ssa on aina lähdetty siitä oletuksesta, että vähintään luettelosuoja niillä olisi. Kirjallisia sopimuksia hakemistojen tekijöiden kanssa ei ole koskaan tehty, mutta hakemiston toimittaminen - usein vielä saatesanoin - on katsottu julkaisuoikeuden myöntämiseksi yhdistykselle.

Kahden identtisen hakemiston tekeminen eri henkilöiden toimesta (Maijan esiintuoma esimerkki) on mielenkiintoinen kysymys. Sellainen on toki mahdollista (pl. mahdolliset lisäkommentit), ja kylähakemistotasolla jopa todennäköistä. Rippikirjan kylähakemisto tosin lienee työmääränäkin niin pieni, ettei se ylitä lain tarkoittamaa "huomattavaa työtä", joka lähioikeuksien muodostumiseksi pitää täyttyä.

[Marilee]

Pyysin kyllä Tiitusta poistamaan kaikki viestini keskustelufoorumilta, voi siis olla, että tämäkin menee pyynnön mukana, vastaan tähän kuitenkin vielä.

Juuri noin sen sanoin alun perin tulevan olemaan eli jos et halua tekemisiäsi hakemistoja KA:sivuille tuon päätöksen ja ilmoituksen jälkeen, et niitä enää SSHY:lle tee.

Minusta olisi kannattanut sanoa, vaikka se ei enää minua entisenä tekijänä ja skannaajana koske, että edelleen myös uusia hakemistoja luovuttaessaan voisi sanoa, ettei tätä saa luovuttaa eteenpäin. Silloin tätä kaplakkaa ei lainkaan olisi tapahtunut. Jokainen olisi silloin voinut itse päättää jatkossakin, haluaako antaa tekemisensä vain SSHY:n käyttöön vai jakaa niitä myös muualle. Tiedon olisi voinut panna julki myös hakemistoon.
Monista tämä on myös moraalikysymys, sen voi itse kukin päätellä, mitä tällä tarkoitin.

Etkö olisi voinut heti aluksi pyytää kohteliaasti, voisiko Lehtosen esittämän tulevaisuutta koskevan ehdotuksen (tulevaisuudessa hakemistojen tekijöiltä pyydetään lupa hakemiston julkaisemiseen sekä SSHY:n kirkonkirjoihin että KA:n kirkonkirjoihin tehtävien hakemistojen pohjaksi joko sellaisinaan tai muokattuina; tulkinta sulkeiden sisällä omaani, jonka Sami voi korjata, jos jokin meni pieleen) rinnalle ottaa toisen vaihtoehdon, jossa hakemiston tekijä voisi edelleen antaa luvan tekemänsä hakemiston julkaisemiseen vain SSHY:n kuvamateriaalin yhteydessä?

Ja olisit voinut asiallisesti todeta, ettei oma moraalisi salli tehdä mitään vapaaehtoistyötä mihinkään hankkeeseen, jossa mukana on SSS. Korjaa, Annu, jos olen tulkinnut viestejäsi väärin.

Taholtasi ei ollut aivan korrektia yrittää saada koko yhteistyöprojektia kaadettua. Meissä vapaaehtoistoimijoissa on useita, jotka haluamme antaa tekemämme työn myös KA:n käyttöön, jotta koko sukututkijoiden joukko hyötyisi työmme tuloksista mahdollisimman suuressa määrin. Ainakaan itselläni ei ole mitään moraalisia eikä muitakaan esteitä tällaiselle suhtautumiselle ja toiminnalle.

Varmasti käytin väärää sanaa, tekijänoikeus, mutta kyllähän luettelosuoja kattaa seuraavat 15 vuotta. Kuinka paljon siitä on oikeustapauksia, taidan kysyä sitä vävyltäni, HO:n viskaalilta, kun hän palaa kotimaahan ulkomailla työskentelyn jälkeen.

Tästä minäkin olen kiinnostunut, vaikka tieto ei muutakaan omaa suhtautumistani.

Riston esittämä pohdinta kaappareista yms on myös mielenkiintoinen asia, mutta kun en niistä mitään ymmärrä, en sitä tämän enempää kommentoi.

Hankala asia. Itse pyrin olemaan laittamatta nettiin mitään, mistä haluan pitää "tekijänoikeudet" itselläni. Sitaatit siksi, että luen tähän joukkoon kuuluvan oikeudet myös kuviin, luetteloihin yms.

Tästä kaikesta ei voi olla kuin surullinen. Ymmärtääkseni missään ei ole vapaaehtoisia työntekijöitä ainakaan liikaa.

Annu

Kiitokset vapaaehtoistyöstäsi! Toivon, että pystyt jatkamaan sitä edelleen tavalla tai toisella omaa moraaliasi kunnioittaen.

[sklehton]

Juuri noin sen sanoin alun perin tulevan olemaan eli jos et halua tekemisiäsi hakemistoja KA:sivuille tuon päätöksen ja ilmoituksen jälkeen, et niitä enää SSHY:lle tee.

Minusta olisi kannattanut sanoa, vaikka se ei enää minua entisenä tekijänä ja skannaajana koske, että edelleen myös uusia hakemistoja luovuttaessaan voisi sanoa, ettei tätä saa luovuttaa eteenpäin. Silloin tätä kaplakkaa ei lainkaan olisi tapahtunut. Jokainen olisi silloin voinut itse päättää jatkossakin, haluaako antaa tekemisensä vain SSHY:n käyttöön vai jakaa niitä myös muualle. Tiedon olisi voinut panna julki myös hakemistoon.

Hyvä Annu,

palataanpa vielä hetkeksi siihen kontekstiin, johon viestini kirjoitin. Se oli kyselyketjussa, jossa vaihtoehdot olivat epäonnekkaasti:
1) Kaikki apu ja hakemistot KA:lle
2) Ei mitään

Kuten olen moneen kertaan todennut, ei kumpikaan vaihtoehto ole sellaisenaan mahdollinen. Kyselyn herättäneen keskustelun myötä katsoin kuitenkin aiheelliseksi esittää skenaarion, jolla edes toinen vaihtoehto voisi osaksi olla mahdollinen eli kaikki hakemistot olisi jatkossa hyödynnettävissä digitaaliarkistossa. Se ei ole sen enempää minun mielipiteeni tai ehdotukseni kuin SSHY:n hallituksen esityskään. Koko yhteistyö arkistolaitoksen kanssa ja yhteistyön muodot ratkaistaan käytännössä vasta alkavana vuonna, joten kaiken kaikkiaan tämä on ennenaikaista.

Lähinnä tätä toimialaa luettelosuojaa käsitelleistä oikeusjutuista on tietääkseni Voipion romppu, jota ei työmäärältään voi mitenkään verrata yhteen, kymmeneen tai edes sataan rippikirjahakemistoon. Pienempiä luetteloita on mahdollisesti käsitelty käräjillä, mutta niissä vastaavasti lähdeaineisto ei välttämättä vertaudu kirkonkirjoihin. Jos HO:n viskaalilla on tiedossaan käsiteltyjä riita-asioita lähellekään vastaavissa tapauksissa, niin mielelläni niistä kuulisin.

Kiitokset panoksestasi yhteisen hyvän eteen! Työ jatkuu ja toivottavasti tulevaisuudessa sukututkijoiden käytössä on entistä paremmat sähköiset palvelut - olivatpa ne sitten arkistolaitoksen tai kolmannen sektorin tuottamia - ja nimenomaan sukututkijoiden ansiosta.

[Jukkis]

Hei,

Voisikohan tämä "hakemisto" jatkossa olla yhteinen jos vaan kaikki osapuolet pääsee sopuun?
Itselleni olen tehnyt exel-version, johon olen linkittänyt SSHY:n ja NARC:n sivut.
Esim. Tyrvännön vanhin rippikirja:
Rippikirja 1669-1694
SSHY NARC
KUVA: JAKSO: SIVU: KYLÄ:

1 TK228
2 Tunniste
3 Alku Början
4 Lainausluettelo
5 Lainausluettelo Utlåningslista
6 Kirjan kansi Pärm
7 1 Nimilista ja ensimmäinen sivu Monala Namnlista och första sidan
8 2 Uskela Uotila
9 3 Uskela ja Simoila Tenhola Säterij
10 4 Tenhola Antilla Säterij ja
11 5 Tenhola Thomala ja Krachtilla Krahtila
jne......

t.Jukkis

[sklehton]

Hei,

Voisikohan tämä "hakemisto" jatkossa olla yhteinen jos vaan kaikki osapuolet pääsee sopuun?
Itselleni olen tehnyt exel-version, johon olen linkittänyt SSHY:n ja NARC:n sivut.

Pelkäänpä, ettei asia ole ihan niin helppo. SSHY:n kuvatietokannassakin hakemistoinformaatio on tallennettuna SQL-tietokantaan tallennuslomakkeista. Tiedon tallentamisen jälkeen itse lomakkeella ei ole enää käyttöä. Toisaalta en ainakaan itse vielä tunne arkistolaitoksen käyttöön tulevan tietokannan muotoa ja tallennustapaa. Nähtävästi tarkoitus on ensin saada kylätiedot ja myöhemmässä vaiheessa talo- ja torppatiedot. Se viittaa siihen, että tietokannassa voisi olla eri kentät talolle ja kylälle. Se tarkoittaa jo lähtökohtaisesti yhteensopimattomuutta SSHY:n hakemistoformaatin kanssa. Sopivilla excel-makroilla olisi luultavasti melko helppo ja nopea tehdä kylähakemistoja nykyisten hakemistojen pohjalta etsimällä kunkin kylän ensimmäinen ja viimeinen sivu.

[Jukkis]

No voi sun ....... . Tätä pelkäsinkin.
En itse tunne näitä systeemejä muita kun perus excelin.
Ymmärrän että mitä tarkemmaksi haku tehdään (mikä on tietysti hyvä), niin sitä vaikeampi on linkittää muita sivustoja.

Kuitenkin pitäkää meidän puolta tammikuussa että edes kylätasolla saataisiin linkit NARC:sta SSHY:n ja päinvastoin jollakin tasolla.

Myös nuo SSS:n rippikirjat ovat mainio lähde lisätietoina, jos vaan jaksetaan niihin panostaa:
http://hiski.genealogia.fi/rk/

t.Jukkis

[Marjaana]

Poistin viestini tästä poistettujen viestien vuoksi torsoksi muuttuneesta ketjusta.

[Maija]

Marjaanan puheenvuoro osui juuri siihen kohtaan, joka itseänikin on mietityttänyt, kun en ole ymmärtänyt jo useaan kertaan esiin vedettyjä ”moraalikysymyksiä”. Kenen tai keiden eettiset ratkaisut on kyseenalaistettu? Koskeeko se ehkä minuakin ja muita hakemistoyhteistyöhön halullisia? Kenelle teen vääryyttä, jos avustan vapaaehtoistyöllä valtion laitosta? Vienkö joltakulta palkallisen työn? Toivottavasti käy toisinpäin ja vapaaehtoisten työpanos on osaltaan apuna palkkarahojen löytymisessä asiantuntijalle, joka osaa hakemistoja hoidella kaikkien saataville. Ei liene periaatteellista eroa siinä, maksanko valtionveroja rahassa vai taksvärkkinä.

Neuvotteluja yhteistyöstä ovat käyneet Arkistolaitoksen, SSS:n ja SSHY:n edustajat. Millaisen moraalifilosofian mukaan jonkun näistä olisi pitänyt kieltäytyä yhteistyöstä? Kaikilla on jonkinlaisia intressejä sukututkimusaineistojen saatavuuteen verkossa. Arkistolaitoksen intressit toki ovat paljon laajemmat kuin sukututkimukseen erikoistuneiden yhdistysten. Kukaan neuvotteluja käyneistä tuskin tulee kovin komeaa sulkaa hattuunsa saamaan. Siitä me arvostelijat kyllä pidämme huolen jo ennen kuin mitään konkreettista on edes sovittu. Ei siis syytä kadehtia. Tyytymättömiä löytyy varmasti minkä tahansa ratkaisun jälkeen.

[jani]

Pahoittelen, etten ole päässyt osallistumaan keskusteluun. Sairastuin viime viikolla ja olen ollut sängyn pohjalla nyt viisi päivää. Josko tänään jaksaisi hetken istuakin.

Mielestäni tässä pitää muistaa, että me voimme keskustella nyt kuinka paljon tahansa (kannattaa tulla huomenna syyskokoukseen!), mutta SSHY ei kykene vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ennen tammikuun palaveria arkistolaitoksen kanssa. Alkuperäisessa kokouksessa sovittiin vain, että haluamme tehdä yhteistyötä indeksointiasiassa. Emme siis tiedä vielä konkreettisesti, mitä yhteistyö tuo tullessaan. Sami on pyrkinyt esittämään erilaisia vaihtoehtoja, joista mielestäni toiset ovat enemmän mahdollisia kuin toiset. Jäsenistö tulee tuskin koskaan päättämään, että kaikki UUDET hakemistot annetaan tulevaisuudessa AL:n käyttöön. Enkä usko, että hallituskaan tulee tuollaista päättämään. Minä en ainakaan kannata tuollaista yleistä ilmoitusta hakemistojen tekijöille tulevien hakemistojen luovuttamisesta. Omat hakemistoni luovuttaisin kyllä arkistolaitokselle, mutta niistä ei suurimmasta osasta ole heille mitään hyötyä, kun ne on tehty "väärin" ja niissä on nimet normalisoituina...

Pyytäisin nyt hakemistojen tekijöitä muistamaan, että heidän jo tehtyjä hakemistojaan ei tulla luovuttamaan nyt tai tulevaisuudessa ilman lupaa. Jos UUSISTA hakemistoista joskus tehdään Samin mainitsema periaatepäätös, jonka jälkeen tuleville hakemistotekijöille ilmoitetaan että hakemistoja tullaa mahdollisesti käyttämään myös arkistolaitoksen sivuilla, niin se ei tietenkään koske jo tehtyjä hakemistoja. Ja kuten sanoin, en usko että tuollaista päätöstä tullaan tekemään. Asia tietenkin riippuu jäsenistöstä.

[Maija]

Keskustelussa on ilmennyt, että tehdyt hakemistot eivät sellaisinaan ehkä sovi arkistolaitoksen käyttöön. Se, mitä asia tarkoittaa tulevaisuudessa käytännössä, on jäänyt keskustelun ulkopuolelle. Yhteensovittaminen, silloin kun se tehdään virkatyönä, maksaa luultavasti melkoisen mittavan summan rahaa. Työtä ei voi tehdä automaattisesti (tai puoliautomaattisesti), vaan jokainen nide on jonkun tarkistettava, että kylät ovat varmasti kohdillaan. Arkistolaitoksen digitointiin on muutamana vuonna saatu valtiolta useita miljoonia erillismäärärahaa. Onko erillismäärärahaa tulossa niukkevassa valtiontaloudessa vai onko hakemistohanke jostakin muusta sukututkijoille tärkeästä pois?
On siis kohtuullista pohtia asiaa myös siltä kannalta, viekö hakemistoprojekti resursseja muilta sukututkijoille tärkeiltä osioilta, kuten esim. sellaisten kirjojen digitoinnilta, joita ei ole vielä koskaan kuvattu.

MarjaanaK

Toistaiseksi ei ole esitetty kannanottoja Marjaanan kirjoituksensa lopussa esittämään huolenaiheeseen. Ymmärrän kysymyksen siten, että tässä asetetaan vastakkain SSHY:n jäsenten osallistuminen Arkistolaitoksen indeksointihommiin ja toisaalta erilaisten kirjojen digitoiminen yhdistyksen omille sivuille. Meniköhän oikein? Missään tapauksessa SSHY ei voi päättää, tekeekö Arkistolaitos indeksointeja vai jättää tekemättä tai digitoidaanko siellä joitakin niteitä vai jätetäänkö digitoimatta.

Oletan siis kysymyksen koskevan SSHY:n toiminnan painopistealueita ja sehän on jälleen ajankohtaista pohdittavaa. Niin kauan kun yhdistys oli ainoa kirkonkirjojen digitoija, ei tarvinnut paljon pohtia. Vielä viime aikoinakaan, kun SSHY:n kuvasto on ollut ylivoimainen hakemistojensa ja helppokäyttöisyytensä ansiosta, ei ole ollut mitään tarvetta painopisteen muutoksiin. Nyt on näkyvissä kauhistuttava uhkakuva, että AL:n digitoimat kirkonkirjat rupeavatkin houkuttelemaan meitä yhä useammin pois ”omilta” sivuilta – mahdollisesti itse tekemiemme erinomaisten hakemistojen vuoksi. Pääasia kuitenkin on, että tietoa löytyy ja mahdollisimman luotettavassa ja laadukkaassa muodossa. Vieläkään emme tiedä, tuleeko joskus - ja jos niin milloin – sellainen tilanne, että vain yksi digitoitujen kirkonkirjojen (ja muiden sukututkimusaineistojen) tietokanta täyttää kaikki tarpeet. Ehkä nykyinen harrastajasukupolvi on siinä vaiheessa vain niissä kirjoissa.

Kirkonkirjojen ohella SSHY:n sivuille on kertynyt runsaasti myös muuta aineistoa ahkerien digitoijien ansiosta. Mitähän syytä olisi olettaa tämän tuotannon tyrehtyvän AL:n indeksointiprojektin vuoksi? Rupeaisivatko näiden muiden kirjojen kuvaajat erityisen hanakasti urakoimaan AL:lle hakemistoja? Jos vapaaehtoistyö pysyy vapaaehtoistyönä, jokainen voi valita itselleen mieluisinta ja tärkeänä pitämäänsä puuhaa. Voi myös pelkästään keskittyä katselemaan, mitä on saatavilla, vaikka ei osallistuisikaan tuottamiseen. Näinhän on ollut tähänkin asti.

[ametsapuro]

Luin tämän keskustelun viestejä ja olen kovasti hämmästynyt. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja saa olla niin oikeassa kuin itse tuntee olevansa.
Olen kuitenkin valmis antamaan luvan käyttää aiemmin tekemiäni hakemistoja, sekä tulevaisuudessa tekemiäni hakemistoja Arkistolaitoksen, Suomen Sukututkimusyhdistyksen sekä Sukuhistoriallisen yhdistyksen käyttöön.

Koen saavani itse siitä suurimman hyödyn että verkossa käytössä olevat skannatut tiedostot ovat myös helposti haettavissa. En koe siinä olevan mitään järkeä että tekisin vaivalla hakemiston, joka sitten olisi vain minun koneellani, vain minun käytössäni. Toki henkilöt jotka niin tekevät tekevät sen varmasti omien syidensä vuoksi. Minä en sitä ymmärrä, mutta ei minun tarvitsekaan.

Käytän kaikkien toimijoiden materiaaleja, etsien niistä minua kiinnostavia asioita ja koen joka päivä turhautumista hakiessani kuva kerrallaan digitaaliarkistosta kuvia. SSHY:ssä on helppo hakea luetteloiden vuoksi ja niitä käytän tietysti kun vain mahdollista. Jos hakemistot eivät ole suoraan käytettävissä toisen toimijan käyttöön, on siihen aina löydettävissä ratkaisuja.

Olen runsaan kymmenen vuotta seurannut jatkuvaa marmatusta verkossa olevasta materiaalista, joka on moninkertaistunut vuosien varrella. Silloin kun tätä yhdistystä oltiin laittamassa kasaan puhuttiin "yhdessä tekemisestä", "kaikkien hyväksi" ja talkoista. Yhdistyksen jäsenet saavat lisäetuja. Viimeaikoina ollaan saatu Hiskiin yhteys SSHY:n kuviin silloin kun se on mahdollista. Toimitaan ristiin ja rastiin ja yhteiseksi hyödyksi. Miksi tämä on niin vaikeaa? Yhdistyksen johtokunta on tehnyt paljon työtä jotta olemme saaneet yhteistyön käyntiin Arkistolaitoksen ja Sukututkimusyhdistyksen kanssa. Minä kannatan edelleen yhteistyötä. Ja paljon yhteistyötä. Ja jos vain voin omalta osaltani edistää yhteistyötä niin teen sen. En harrasta vain siksi että keräisin materiaalia itselleni ja itsekseni sitten ihmettelisin että "onpa kivoja sukulaisia...". Harrastan ymmärtääkseni esivanhempieni maailmaa, valintoja ja miksi tähän on tultu. Toivon myös että jälkeemme jääneet ihmiset myös oppivat jotain historiasta ja tästä ajasta, ja pystyvät hyödyntämään materiaalia jota olen heille koonnut. Nyt elossa olevat ainakin ovat olleet innoissaan.

Täällä aikaisempi kirjoittaja kirjoitti siitä kuinka on aivan sama maksaako verovaroista arkistolaitokselle vai tekeekö talkoita. Olen samaa mieltä. Ja ennemmin teen talkoita sellaisen asian eteen joka minua kiinnostaa kovasti. Jos tietotaitoani voin hyväksikäyttää oman harrastukseni edistämiseksi, tulevien sukupolvien tutkimustyötä edistämään niin olen mukana. Työ haittaa välillä harrastamista mutta harrastaminen auttaa jaksamaan työssä. Ja jos harrastaminen muuttuu työksi on harrastettava välillä jotain muuta.

Yhteistyön lippua liehuttava,
Anne

[Marjaana]

Poistin viestini tästä poistettujen viestien vuoksi torsoksi muuttuneesta ketjusta.

[sklehton]

Tarkoitus ei ole, että arkistolaitos ryhtyy korjaamaan tai muuttamaan hakemistoja. Yhteistyöhankkeessa tarkoitus on mm. koordinoida vapaaehtoisten toimesta tehtävää indeksointityötä. Kunkin hakemiston tekijä voi esimerkiksi itse työn tehdä tai sitten joku toinen vapaaehtoinen voi muuntaa toisen tekijän luovuttaman hakemiston käyttökuntoon. Arkistolaitos tuskin tekee muuta kuin laadunvarmistusta jollakin otannalla.

Teimme me osan työstä tai emme, niin arkistolaitos tullee jollakin aikavälillä hakemistot tekemään/lisäämään. Syykin on ilmeinen; digitaalisen sisällön tuottamiseen on käytetty useita miljoonia euroja, mutta niiden käytettävyys on metatiedon puuttumisen takia melko rajoittunut. Se se vasta on rahan hukkaan heittämistä, jos ei erillismäärärahoina saatujen digitointiin käytettyjen miljoonien eurojen investointia saada käyttökelpoisesti tutkijoiden käyttöön.

Jos me teemme vapaaehtoistyönä hakemistoja, me nimenomaan vapautamme arkistolaitoksen resursseja muihin tehtäviin. Joskus olen jonkun kuullut sanovan, että tehköön arkistolaitos omalla rahoituksellaan ja pyytäköön sitten lisää, jos ei riitä. Se on ainakin sukututkijan näkökulmasta puhdasta haihattelua. Arkistolaitoksen palvelujen käyttäjät on niin pieni marginaaliryhmä, ettei verovarojen käyttöä arkistolaitoksen palvelujen parantamiseen tarvitse juuri odottaa näkevänsä. Digitointiin tänä ja viime vuonna saadut erilliset panostukset on iloinen poikkeus tähän pääsääntöön.