Pohdinnassa kaste ja kasteellemenomatkat

[antti_laurinpoika]

Paljon tulee erilaisia kysymyksiä eteen, kun tutkii esi-isien ja -äitien juuria. Eräs nyt päällimmäinen pohdinta on kummit. Monesti valittiin kummit omista sukulaisista ehkä jonkinlaisessa arvojärjestyksessä. Olen miettinyt, jos kummi asui naapuripitäjässä, vaikka 30-50 km päässä, niin miten viestintä toimi? Muutamassa päivässä kun oli lapsi saatava kasteelle. Miten sujuivat kastematkat kovalla talvipakkasella, oliko kaikkien kummien oltava läsnä kasteessa, lapsen ruokinta matkalla jne. Entä jos pappi ei ollutkaan sillä hetkellä kotona? Mistähän näihinkin asioihin saisi taustatietoa noin yleisellä tasoilla? Googlettamalla löytyy jotain, mutta silti kokonaisuus jää vähän vajanaiseksi. Pitäisikö olla jonkinlainen "vinkkipankki" näille tausta-asioille?

[Kaisa Nurhonen]

Vanhoista kirkonkirjoista saa kylien järjestyksestä sellaisen käsityksen, että pappi otti kirjat veneeseen ja joku souteli hänet kylästä toiseen. Ainakaan kasteen merkitseminen ei sujunut kitkatta, joskus unohtui äidin nimi, silloin kun se jo merkittiin kirjoihin. Kun talossa oli kolme samannimistä isäntää, livahti välillä väärä emäntä lapsen äidiksi. Lapsen ruokkiminen ei ollut ongelma, sopivanlämpöinen ravinto kulki hygieenisessä pakkauksessa mukana ja oli aina nälän tullessa saatavilla. Kenties meidän yltäkylläisyydessämme unohtuu se asia, että ennenvanhaan monta asiaa tehtiin väkj`velekasilla eli toinen teki toista ja toinen vastavuoroisesti toista, lainattiin venettä ja hevosta, laitettiin tietoa suusta suuhun esim. kauppasaksan tai laukkuryssän tai postikuskin välityksellä. Ihmiset pystyivät kävelemään pitkiäkin matkoja, sellaisesta oletan esim. sukunimen Taivalantti syntyneen. Jos oli varaa, kievarilaitoksen aikaan voi ajaa ja yöpyä ja pappia varmaan piti kyyditä ilmaiseksi, niin tehtiin vielä minun lapsuudessani. Olen ollut havaitsevinani, että runsaan lapsikuolleisuuden aikaan, kun nykyiset lastentaudit tappoivat viisikin lasta perheestä, pappi siunasi heidät kerralla ja haudattiin kylältä muunkin perheen lapset samaan syssyyn. Samalla kirjan lehdellä oli viisikin saman suvun lasta. Naiminenkaan ei ollut yksinkertaista. Juuri luin kastekirjasta, että perheen kolmas lapsi oli vielä oägta. Kirkko sijaitsee nykyäänkin 70 km:n päässä kylältä. Tie tuli vasta parin sadan vuoden päästä, venereitti on olemassa. Purjelaivat kuitenkin kulkivat Saimaalla jo 1700-luvulla. Ilman tieoa pähkäillen.

[Kaisa Nurhonen]

Vielä kirjallinen vahvistus. Kari Tallavaara: Kairavuopiolaiset 300 vuotta Kairalan kylähistoriaa s.153, "Ainakin kerran vuodessa pappi teki kastematkoja laajan seurakunnan eri kulmakunnille, jolloin kastettavia saattoi olla kylässä kymmenenkin. Papin työtä helpottaakseen tuotiin lapset kasteelle johonkin kylän suurimmista pirteistä. " Pirtit olivat isoja, sen voi lukea saman kirjan eri kohdassa uudisasukkaille annetuista määräyksistä. Tallavaara viittaa Onnela, Samuli: Sodankylä, Sompio ja Keminkylä osana Kemin Lappia vuoteen 1947. Suur-Sodankylän historia I, Jyväskylä 1995. "Pappi lukea paukutti, kääröt parkuivat, kummit hyssyttelivät ja ristirahvas seisoi hartaana ympärillä." Olen Sodankylän osalta vasta alussa, enkä voi vielä omin silmin todeta päivämääristä kyseistä ilmiötä. Aikaisempi perustui Ristiinan seurakunnan kirkonkirjoihin. Sama kirja kertoo hautauskäyntännöstä. Vainajat haudattiin kesällä väliaikaiseen hautausmaahan, josta ne kaivettiin ylös ja vietiin rekikelien alettua siunattuun mahan. Talvikuljetus oli käytännöllisempää ja joutuisampaa kuin venekyyti, josta suomalaisesta taiteesta löytyy maalaus. Vanhoissa pihapiireissä (Riuttalan talomuseo) on ruumisaitta, jossa vainaja pestynä ja valkoisiin puettuna odotti arkuttamista. Riihikin kävi tähän asiaan. Karsikkopetäjään merkittiin kuolinvuosi, kun ruumista lähdettiin kuljettamaan kirkolle. Monesti väliaikainen hautapaikka oli saaressa. Arkun päällä istumiseen liittyi pakanallisia uskomuksia. Tallavaaran toteamus pitää paikkansa, kun luin syntyneitä ja kastettuja.