Joillakin on varmasti kokemusta SukuHakurista. Nyt tuli uskonpuute, oliko se nimi sellainen, kuitenkin joku juttu missä kysellään sukujutuista. Luin jostain keskustelusta kyseisestä "paikasta" ja kävin vähän katselemassa. Voiko sinne laittaa ilman mitään "kirjautumista kyselyjä. Ajattelin, että pistäisin nuo minun Lenani vaikka sinne, josko joku tuntisi. Näillä sivuilla on hyvin moni ollut heitä hakemassa ja ovat tehneet valtavasti työtä. Kun ne nyt kuitenkin kiusaavat mielenrauhaani, niin mitä miltä täällä ollaan, kannattaako?
Ja sitten toinen juttu, josko jo olisi aika minun tosiaan hommata jokin kirjanen, missä olisi asioita sukututkimuksesta, siis esim. mitä tarkoittavat rippikirjamekinnät, mitä kaikkea voi löytää tuomiokirjoista, miten sotilasjutuista saisi jotain irti jne. Mikä se kirja voisi olla, suosituksia.
Lenat ja kirja
Re: Lenat ja kirja
Lue nämä alkuun
* Sukututkimuksen asiakirjaopas (painos lopussa, kysy divarista tai yksityisiltä)
* Sukututkimus askel askeleelta
Kun luet ne ajatuksella, jäljelle jäävät kysymyksesi ovat laadukkaampia ja houkuttavat ehkä useampia vastaajia.
Moni uskoakseni ohittaa alkeiksi tulkitsemansa kyselyt.
* Sukututkimuksen asiakirjaopas (painos lopussa, kysy divarista tai yksityisiltä)
* Sukututkimus askel askeleelta
Kun luet ne ajatuksella, jäljelle jäävät kysymyksesi ovat laadukkaampia ja houkuttavat ehkä useampia vastaajia.
Moni uskoakseni ohittaa alkeiksi tulkitsemansa kyselyt.
Re: Lenat ja kirja
Kiitos timotk. Sinä olet varmasti fiksu ihminen kaikin tavoin, mutta minä en ole, vanha maalaisakka. Tämä oli nyt toinen kerta, kun "ojensit" minua.
Eikä se mitään, kyllä minua saakin ojentaa, tiedä sitten opinko. Voitaisiin kuitenkin tehdä sopimus, jos nämä minun kyselyni ovat sinusta ala-arvoisia ja laaduttomia, ÄLÄ vastaa niihin, se on niin yksinkertaista.
Eikä se mitään, kyllä minua saakin ojentaa, tiedä sitten opinko. Voitaisiin kuitenkin tehdä sopimus, jos nämä minun kyselyni ovat sinusta ala-arvoisia ja laaduttomia, ÄLÄ vastaa niihin, se on niin yksinkertaista.
Re: Lenat ja kirja
Se, että kyselit suosituksia oli ainakin laadukas teko ja siksi siihen oli syytä vastata.
Näytin sinulle polun jolle lähteä, mutta lopusta vastaat toki itse.
(Useita viestejäsi olen jo ohittanutkin. Olen maalla syntynyt ja kohta 70 mittarissa.)
Näytin sinulle polun jolle lähteä, mutta lopusta vastaat toki itse.
(Useita viestejäsi olen jo ohittanutkin. Olen maalla syntynyt ja kohta 70 mittarissa.)
Re: Lenat ja kirja
Timotk:n suosittelema Kankaanpää ym.: Sukututkimus askel askeleelta (kustantaja Suomen Sukututkimusseura) on suhteellisen uusi, helppolukuinen ja havainnollinen. Suunnilleen puolet kirjasta käsittelee kirkonarkistojen lähteitä ja toinen puoli muita arkistolähteitä. Kirjaa täydentää SSS:n kustantama Sukututkimuksen jatko-opas (toim. M. Kuorilehto), jossa käsitellään eri väestöryhmien tutkimista tarkemmin.
Toinen uudehko opas on Huovila, Liskola, Piilahti: Sukututkimuksen käsikirja (WSOY 2009). Siinä on enemmän tekstiä kuin kuvia ja omanlaisensa lähestymistapa – myös 1900-luvun asioita.
”Klassikko” on Sirkka Karskela: Sukututkijan tietokirja (Gummerus). Siitä on otettu useita painoksia. Tuorein hyllyssäni on vuodelta 1997. Jotkut pitävät kirjaa aloittelijalle vaikeana, mutta eihän sitä yhdellä istumisella tarvitse kokonaan yrittää lukea.
Kannattaisikohan ennen ostopäätöstä mennä lähimpään yleiseen kirjastoon katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Voisi ehkä vertaillakin ja valita sitten makunsa mukaan - tai löytää ihan jotakin muuta.
----------
Minusta tämä SSHY:n foorumi on toistaiseksi ollut erittäin hyvälaatuinen. Tarkoitan, että täällä ei yleensä esiinny toisten tahallista loukkaamista tai vähättelyä nimimerkin suojassa. Keskusteluun osallistumiselle ei ole asetettu kriteeriksi oppineisuutta sukututkimuksen alalla. Harrastuksensa alussa olevilla on luonnollisesti enemmän kysyttävää kuin itseään täysinoppineina pitävillä. Kaikki ovat joskus aloittaneet ja silmät pyöreinä ihmetelleet yksityiskohtia, jotka myöhemmin tuntuvat päivänselviltä. (Minulla muuten riittää ihmettelyn aiheita vuodesta toiseen.)
Toinen uudehko opas on Huovila, Liskola, Piilahti: Sukututkimuksen käsikirja (WSOY 2009). Siinä on enemmän tekstiä kuin kuvia ja omanlaisensa lähestymistapa – myös 1900-luvun asioita.
”Klassikko” on Sirkka Karskela: Sukututkijan tietokirja (Gummerus). Siitä on otettu useita painoksia. Tuorein hyllyssäni on vuodelta 1997. Jotkut pitävät kirjaa aloittelijalle vaikeana, mutta eihän sitä yhdellä istumisella tarvitse kokonaan yrittää lukea.
Kannattaisikohan ennen ostopäätöstä mennä lähimpään yleiseen kirjastoon katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Voisi ehkä vertaillakin ja valita sitten makunsa mukaan - tai löytää ihan jotakin muuta.
----------
Minusta tämä SSHY:n foorumi on toistaiseksi ollut erittäin hyvälaatuinen. Tarkoitan, että täällä ei yleensä esiinny toisten tahallista loukkaamista tai vähättelyä nimimerkin suojassa. Keskusteluun osallistumiselle ei ole asetettu kriteeriksi oppineisuutta sukututkimuksen alalla. Harrastuksensa alussa olevilla on luonnollisesti enemmän kysyttävää kuin itseään täysinoppineina pitävillä. Kaikki ovat joskus aloittaneet ja silmät pyöreinä ihmetelleet yksityiskohtia, jotka myöhemmin tuntuvat päivänselviltä. (Minulla muuten riittää ihmettelyn aiheita vuodesta toiseen.)