pietu kirjoitti:Tämä on tosiaan hyvin hankalaa, erityisesti vasta-alkajille, joihin itsenikin luen. Kirkonkirjoissa lukee yleensä yhdellä tavalla (yleensä ruotsalaisessa tai muussa ulkomaisessa asussa) ja sukuselvityksissä joita voi tilata seurakunnilta tai maakunta-arkistosista toisella tavalla (monesti suomennettuna!). Alussa menin ihan ymmälle kun en tiennyt mikä oli oikein. Eihän ne savolaiset varmasti sanonu Helena Ulrica, esimerkiksi, vaan ehkä Leena Ulla, niinkuin maakuntaarkisto ehdotti. Eli minun on tapana laittaa molemmat muodot ylös ja selittää mistä ne tulevat.
Pietu
Tämä menettely tuntuu oikealta minustakin.
Laittaisin nimen aluksi sellaisena, kuin sen löydän asiakirjasta, tässä tapauksessa siis kirkonkirjasta. Jos tiedän siitä käytettyjä muunnelmia, kerron ne sopivassa laajuudessa, samoin sen, mitä nimeä aion käyttää tai käytän myöhemmin.
Esimerkiksi vanhimmassa isäni sukua koskevassa asiakirjassa on nimenä Pehr, mutta myöhemmissä papinkirjoissa se on kirjoitettu Pekka. Käytän siitä muotoja Pehr eli Pekka, Pekka eli Pehr, Pehr (Pekka), Pekka )Pehr) riippuen siitä, minkä seurakunnan kirjaa käytän lähteenä, tai siitä, miten katson sen parhaaksi kertoa myöhemmille tutkijoille, että he ymmärtäisivät sen tarkoittavan tiettyä henkilöä tiettynä aikana.
Toki menettelystäni voi syntyä sekaannuksia, vaikka päinvastoin pyrin niitä välttämään.
Suomela, Helman, Kantola, Merijärveltä, Pyhäjoelta, Kalajoelta alkaen 1700 -luvulta kiinnostaa. Myöhemmin Rautiossa, Ylivieskassa...