Lähdekoodi sivulle Modelin Alexander Martini

'''ALEXANDER MARTINI MODELIN (1732-1754)
''' 


"Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä, ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.
 

Silloin talon vartijat vapisevat, soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet, ovat jouten.
 

Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään, kadun kaksoisportit suljetaan,
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.
 

Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja. Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen
ja kapriksen nuput puhkeavat
mutta ihminen menee iäiseen majaansa
ja valittajat kiertävät kujia.
 

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
 

Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta."
 

Näihin Saarnaajan kirjan 12. luvun voimakkaisiin säkeisiin Alexander Modelin palasi uudelleen ja uudelleen viimeisinä päivinään Elimäen Peippolassa; vanha sotaratsu, joka oli "painunut kumaraan", halvaantunut sotasankari, joka toisten toimesta oli kannettu Peippolan kulmahuoneen ikkunan ääreen, sille joka antoi Elimäenjärvelle; vain oikean käden sormet tottelivat hänen tahtoaan ja vaivalloisesti kirjasivat sulkakynällä hänen viimeisen tahtonsa paperille.
 
Keskikesästä huolimatta Peippolassa oli kylmä ja järveltä tuuli voimakkaasti; kaislat
lakosivat, aallot velloivat vaahtopäinä rantaan. Mutta Alexanderin sumenneissa silmissä oli toinen tyyni, lämmin järvi, jossa kukkivat kurjenmiekat ja liljat, nuoruuden Smoolannissa, Barkerydin Alarpissa. Ja Elisabet; rakas sisko, sisar, jonka Luoja korjasi kauneimmassa kukassaan ennenkuin hopelanka katkesi ja kultamalja särkyi, kuusikymmentä vuotta sitten.

Jospa Anna Cataharina, Elisabetin jälkeläinen, hänen ilmetty kuvansa; jospa Anna
Catharina tulisi. . ."Ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon". . .

Everstiluutnantti tarttuu jälleen sulkakynään jatkaakseen testamenttinsa esipuhetta:

"..aflåta at wärckelig eftertäncka om sin förgängelighet och tilwarons flycktighet.
I betracktande hwaraf iag nu finner, huru iag genom många denna werldenes
bedröfweliga motgångs och anfäcktnings Påster, har min förra ungdoms och aäl mackts blomster måst aflägga, och än genom tiltagande ållderdom dageliga nederwärdighets swåra krämpor och oräkneliga anstöter, förmärker, huru mina naturliga lemmar förswagas och rörellsen förswinner, att Ryttaren på den Blacka hästen mig hastigt af.., så at jag honom intet förmår undanlöpa, utan min lifslängd... ofvelbart snart wara fulländat, til hwilcken iag hierteligen lustar Gud täckets mig, när Honom behagar, en salig stund förläna! ! !"

("..saa ajattelemaan omaa katoavaisuuttaja elämän haihtuvuutta ja huomaamaan kuinka monien tämän maailman kurjien vastoinkäymisten ja ahdistusten kautta on aiemman nuoruuteni kukoistus kokonaan kadonnut ja kuinka lisääntyvän vanhuuden päivittäisten nöyryytysten, vaikeiden vaivojen ja lukemattomien kolhujen kautta tunnen luonnollisten jäsenteni heikkenevän ja liikkeen häviävän, kunnes Mustan Ratsun Ratsastaja minut nopeasti noutaa, niin etten häntä kykene pakenemaan, vaan elinaikani on erehtymättömästi pian oleva ohi" tätä sydämestäni halajan, kun Jumala sen autuaan hetken antaa koittaa!! !").

Alexander Martini Modelin syntyi maaliskuussa 1670 Jönköpingin läänissä, Barkerydin pitäjässä. Hänen synnyinkotinsa oli Alarp-niminen rustholli, jota isännöivät silloin vallesmanni Mårten Johansson ja vaimonsa Anna Barck. Äitinsä puolelta Alexander polveutui Järsnäsin kirkko herrasta Ludovicus Johannis Barckista, jonka jälkeläiset sukupolvien ajan hoitivat papintointa Barkerydissä ja sen naapuripitäjissä. Modelinit taas todennäköisesti ovat sen Gillis (Julius) Modeuksen sukulinjaa, joka Hollannin Utrechtista lähdettyään värväytyi ruotsalaisiin joukkoihin ja yleni everstiluutnantiksi Itä-Uudenmaan tykistörykmentissä. Palveluksesta hän erosi kenraalimajurin arvolla. Anna Barck kuoli nuorena, ehkäpä tyttärensä Elisabetin syntyessä. Mårten Johansson Modelin aviotui toistamiseen Margareta Jespersdotterin kanssa. Tästä aviosta syntyi Alexanderille ainakin neljä sisarpuolta.
 
Jo vuonna 1676, siis kuuden vanhana, Alexanderin tiedetään aloittaneen koulunkäyntinsä Jönköpingissä, jonka vaikutusalueeseen Barkeryd kuului. Kuusitoista vuotta täytettyään hänet löydetään lukiolaisena Växiöstä ja sitten Turun Akatemiasta vuonna 1689 yhdessä veljensä Johanin ja serkkujensa Johan & Broddo Barckin kanssa.

Turun Yliopiston oppilasmatrikkeli P. 183-185 L. 1689-90

Rector Andr. Wanochio 1689
Studioisi inscripti 74 Pagg. 183-185

Alftanus Harald Abrahami
Alftanus Alexander Abrahami

Barck Johannes Wexioni p. 183 Sm. 315: JohJohannis, d. 24 Julii
Barck Broddo Wexion.p. 183 II Sm. 317: Broddo Johannis, d. 24 Julii

Modelin Alexander Martini
Modelin Johannes Martini

Samanaikaisesti, samalla vuosikurssilla Åbo Akademissa opiskelivat siis myös veljespari Harald ja Alexander Alftanus (joiden sisarpuoli Katarina myöhemmin avioitui Alexanderin serkun, Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barckin kanssa). Noina opiskeluvuosina solmittu veljesliitto on mitä todennäköisimmin ollut vaikuttamassa Modelinin Elimäen Peippolassa laatiman testamentin sisältöön yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin.

Ylioppilaselämä Turussa on tuolloin ollut varsin huoletonta ja railakastakin. Laulu, viini ja tappelunnujakat kuuluivat jo silloin osakuntaelämään olennaisena osana, kuten oheisesta hämäläisten ylioppilaitten konsistoripöytäkirjoissa säilyneistä tempauksista voidaan huomata:

"Hämäläisiä olivat kaikki ne ylioppilaat, jotka keväällä 1671 joutuivat konsistorin eteen vastaamaan mellastelustaan erään turkulaisen kauppiaan talossa. Hauhon kappalaisen poika Johannes Martinpoika Lyra valitti joutuneensa huonon kohtelun alaiseksi mennessään mainittuun taloon, jossa parhaillaan oli koolla joukko ylioppilaita, nim. Elias Streng, Hämeen-Uudenmaan maanmittarin poika, Tyrvännön kappalaisen poika Gabriel Särki, Sigfrid Calander (Kulander?) sekä Tuomas Paavalinpoika, joka arvattavasti oli Kalvolasta kotoisin, sukunimeltään Homman (tai-Homen) - Kalvolan kirkonkylässä on Hommonen-niminen talo -, kaikki hämäläisiä. Konsistori ei kuitenkaan ottanut uskoakseen Lyran kertomusta, vaan katsoi hänen tahallaan panetelleen tovereitaan, koskapa "on aivan uskomatonta, että vanhemmat ylioppilaat olisivat ottaneet niin nuoren uusikon mukaansa pöydän ääreen". Lyran kertomuksen todenperäisyyttä on mahdotonta selvittää, mutta ilmeisesti hän on ollut huonoissa väleissä vanhempien osakuntatovereittensa kanssa. Kenties Lyra, joka maaliskuussa 1654 oli depositiossa tullut hyväksytyksi,
 
ei ollut tarjonnut välttämättömiä absolutiojuominkeja vanhemmille tovereilleen ja siten joutunut näiden epäsuosioon, jollaisesta pöytäkitjat tietävät kertoa esimerkkejä." (Eino E. Suolahti: 1600-luvun hämäläisistä ylioppilaista)

Modelinin opiskelutovereista Harald Abrahamsson Alftanista tuli Nauvon kappalainen ja sittemmin sairaalasaarnaaja Seiliin (Själö). Hän avioitui jo aivan nuorena (21.6.1695) Gertrud Krookin kanssa, jonka isä oli Inkoon kirkkoherra, pastori Johannes Georgii Krokius. Haraldin vanhempi veli, Johan Abrahamsson Alftanus, nai puolestaan Gertrudin sisaren Elisabeth Krookin. Alexander Abrahamsson Alftanin vaiheista ei tiedetä Turun opiskeluvuosien jälkeen mitään. Todennäköisesti hän kuoli varsin nuorena, kenties piankin Turun opiskeluvuosien jälkeen, kuten myös Modelinin veli Johan.

Barckin veljespari Johan & Broddo olivat Modelin-poikien serkuksia Smoolannin Barkerydin pitäjästä. Heidän isänsä oli Barkerydin kirkkoherra ja Alexander Modelinin eno Johannes Barck (1637-1705) ja äitinsä Brita Broddesdotter (1647-1724).
Se miksi Barck- ja Modelin-pojat lähetettiin Turkuun lähempänä sijaitsevan Uppsalan sijasta, ei ole selvää. Päätöksellä oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset, sillä poikien elämänkohtalot liittyivät Suomeen siitedes, jopa siinä määrin, ettei ruotsinmaalainen sukututkimus heistä ollut enää edes tietoinen, ennen vuoden 2002-2003 anbytarforum -keskustelua ja Pyhtään tuomiokirjalöytöjä.

Johan Barck nuoremmasta tuli Padasjoen pitäjänkirjuri. Hän omisti myös Inkilän tilan Padasjoella, jonka hän oli v. 1722 tienoilla ostanut Zacharias Collianderilta. Avionsa Johan solmi Hattulassa v. 1680 syntyneen Catharina Abrahamsdotter Alftanin kanssa, joka oli edellä mainittujen Alftan-veljesten sisarpuoli Hattulan rovasti Abraham Erici Alftanin toisesta aviosta Katarina Schräderin kanssa. Näin avion välityksellä tuli vanha veljesliitto sinetöityä Barck-Modelin-Alftan-sukujen välille. Sen seurauksena, liki kuusikymmentä vuotta myöhemmin Johan Barckin ja Katarina Alftanin poika, Abraham Johansson Barck, sai lunastaa Modelinin Pappilan rusthollin maat, irtaimiston joutuessa niinikään testamentin kautta Abrahamin serkulle, tilanhoitaja Johan Barckille, joka oli toveripiiriin kuuluneen Broddo Barckin poika.

Ainoana näistä "veriveljistä" Alexander Martini valitsi sotilaan yksinäisen uran. Hänestä tuli Kaarle XII upseeri, karoliini!

Uljasta häntä oli katsella nuoruuden kukoistuksessaan: kookas, kaunis mies; sinisilmäinen, kultahiuksinen; sinisessä karoliinien uniformussa, helmat sivuille napitettuina liikkumisen ja ratsastuksen helpottamiseksi, kaulus ja hihat käännöksillä, nahkahansikkaissa. Asun kruunasi keltapäänneinen kolmikolkkahattu. Karoliinien saappaat olivat myöskin ylpeydenaihe; parasta notkeaa nahkaa, kapeavartiset, suusta dramaattisesti levenevät, kannuksilla!

Oli nuori sankarikuningas, jota palvella ja jonka esimerkkiä seurata; oli isänmaa Suuri
Ruotsi, maailmanvalta, joka expansiivisesti levittäytyi itään ja etelään.
 
Armeijasta tuli Alexanderin henki ja elämä. Sille hän uhrasi parhaat miehuusvuotensa. Tuli Punitz, tuli Fraustad, Holofzin ja viimein maailmanloppuna Poltava, jossa 39-vuotiaana Modelin joutui Ruotsin sotavoimien nöyryyttävän tappion seurauksena venäläisten vangiksi Prevolotjnassa ensimmäisenä heinäkuuta 1709. Nuoruuden loppu, miehuuden haaksirikko! !
Kolmetoista pitkää vuotta vankeudessa, kolmetoista vuotta ajatella ja asettaa menneisyyttä perspektiiviin. Ensimmäistä kertaa Alexander tuli ajatelleeksi, että elämä olisi voinut olla toisinkin; oma perhe, turvattu virka; ehkä tuttu saarnastuolikin, kuten niin monilla esipolvista ja toveripiiristäkin. Mutta näin hän oli valinnut ja vuoteensa sijannut. Tulevaisuus - oliko sitä?

Häpeä unelmien tuhoutumisesta lienee vaikuttanut hänen päätökseensä jäädä Suomeen. Olisi ollut liian kirvelevää palata lapsuuden Smoolantiin kuin tuhlaajapoika. Oli rakennettava raunioista jotakin, josta vielä voisi olla ylpeä.

Elokuun seitsemäntenä, vuonna 1722 koitti vapaus. Majurin arvollaja kapteenin palkkaluokassa, 52-vuotiaana, Alexander Modelin komennettiin Kymenkartanon lääninjalkaväkipataljoonan Ruokolahden komppanian lmmaljärven kapteeninpuustelliin, josta hänet siirrettiin saman rykmentin Elimäen komppanian vastaavaan virkaan Pyhtään Kuninkaankylän Yrjakseen 4.12.1725.

Majuri, nyt jo voimissaan heikentynyt, mukavuutta kaipaava, lähes vanha mies. Oli vihonviimeinen aika ajatella pesänrakentamista.

Kuninkaankylän Yrjas (myöhemmin Gustavslugn), ei ollut ylellisyydellä pilattu: tupa, sali, kolme kamaria, vetoisia ikkunoita ja nurkkia; risuaita tienpuolella, hedelmätön omenapuu ja höltyneen kurkihirtensä köykistämät talousrakennukset. Sisällä kiukkuinen keittiöpiika, navetassa toinen samanmoinen, pari laiskaa renkiä talleilla ja kartanolla. Ei Yrjas todellakaan ollut Alarp, eikä sitäpaitsi edes oma; kruununpuustelli vain, joka eläkkeelle jäädessä oli luovutettava seuraajalle.

Mutta Ruotsiin hän ei katsonut voivansa pysyvästi palata; ei niillä eväillä ja ehdoilla, jotka kohtalo hänen pöydälleen oli levittänyt. Tämän päätöksen kerran tehtyään hän viipymättä järjesti asiaa pikavisiitin muodossa Smoolantiin, jossa tapasi vihdoin jäljellä olevat harvat lähisukulaisensa ja organisoi syntymäkotinsa Alarpin rusthollin myynnin.

Tällä matkalla hän myös kohtasi Tukholmassa uudelleen nuoruudenihastuksensa, majuri Johan Möllerheimin v. 1722 leskeksi jääneen vaimon Anna Helena Pfeiffin, jonka isä Daniel Pfeiff oli toiminut Turun tuomiokirkon asessorina Modelinin opiskeluaikoina. Anna Helena oli ollut aivan nuori tyttö silloin, mutta Aleksanderin jo merkille panema. Sen minkä nuoruuden huolettomuudessa ja itsekylläisyydessä oli heittänyt toiselle, hän nyt vanhana ja viisastuneena päätti korjata. Ei onnea elämässä useinkaan tarjota kahdesti !
 
Anna Helena oli edelleen 40-vuotiaanakin kaunis katsella. Hänellä oli aviostaan Möllerheimin kanssa kaksi tytärtä, jotka jo olivat ehtineet miehelään; Gertrud Maria
tykistökapteeni Georg Johan Brandtin ja Hedvig Sophia, Georgin veljen, luutnantti
Anders Brandtin puolisoiksi. Myös Anna Helena oli elämänsä taitekohdassa; sitä
puntaroiden, yksin. Sitäpaitsi myötäjäisinä oli morsiamella Modelinille tarjota vaivatta valmis aatelinen sukuverkosto. Sen lisäksi, että Anna Helena itse oli aatelinen syntyään, hänen veljensä Per Gustaf Pfeiff oli urallaan edennyt kenraaliluutnantiksi ja tullut ansioistaan korotetuksi vapaaherralliseen säätyyn. Sisaruksiin kuului myös Eleonora Pfeiff, jonka avio everstiluutnantti Johan Blumen kanssa oli riitaisa ja jolle vuonna 1727 myönnettiin ero. Edelleen veli Daniel, majuri, joka oli avioitunut Anna Beata Lilliemarckin kanssa ja vielä sotaretkikuntasihteeri Johan Jacob Pfeiff, jonka puoliso oli ylhäisaatelistoon kuuluva vapaaherratar Margareta Funck.

Siinä siis sukupiiri, jota ei tarvinnut hävetä. Itseasiassa avio Anna Helena Pfeiffin kanssa oli loistokauppa Järsnäsin ja Barkerydin pappien jälkeläiselle miltä tahansa kantilta katsottuna.

Majuri Alexander Martini Modelinja Anna Helena Pfeiff vihittiin Tukholman saksalaisessa seurakunnassa 1.10.1728

Ruotsin kartanoiden ja Tukholman palatsien elämään tottuneen Anna Helenan tuonti Yrjakseen kypsytti Modelinissa lopullisen päätöksen oman kiinteistön hankinnasta Suomessa; eihän aatelisrouvan arvolle sopinut Yrjaksen karu kruununpuustelli ja sen kehnot kamarit..

Kuin tilauksesta naapurikylässä oli Nirkko-kappalaistenjälkeen myynnissä Pappilan
rustholli, josta Alarpin myyntirahoilla saataisiin kunnostettua säällinen eläkepäivien koti
vanhalle karoliinille ja hänen aateliselle siipalleen. Kiinteistö oli lähes ilmainen, olihan myyjänä perikunta, jonka valvojana mitä todennäköisemmin toimi Modelinin läheinen ystävä Wrede-paroni Fabian.

Modelinin sijoittaminen Pappilaan sopi myös mainiosti Elimäen läänitysherroille. Saatiinhan näin Pappilan isännäksi vihdoin "oma mies", jota oli jo pitkään kaavailtu
jatkuvia harmeja tuottavien Elimäen tilusten ylimmäksi päällepäsmäriksi ja kurin
pitäjäksi. Tätä palveli Pappilan myynti ja samaa tarkoitusta ajoi myös katselmuskirjuri Johan Barckin (Modelinin serkunpoika) palkkaus Peippolan ja Mustilan inspehtooriksi hiukan myöhemmin (1739).

Pappila oli tuolloin ollut lähes autiona (vain pari renkiä ja piika paikalla, joskus vain
loinen) vuosikausia Isak Nirkon kuolemasta (1707) lähtien. Carolus Nirkko oli saanut vihdoin virkatalonsa Elimäeltä, eikä siis enää ollut tarvinnut Ruotsinkylän rustholliaan tehtäviensä hoitoon. Hänen sisarensa Catharina Nirkko oli jäänyt leskeksi kersantti aviomiehestään ja oli muuttanut äitinsä Christina Johandotterin kanssa tämän veljen,
 
Petrus Serlachiuksen, kotiin Pernajaan, jossa päätti päivänsä oman käden kautta 15.3.1724. Caroluksen mentyä manan maille 1731 ei enää ollut esteitä tilan myynnille.

Huomattavaa on, että Pyhtäällä oli tuolloin vain NELJÄ sukuoikeustilaa, joista Pappila oli yksi. Kyseessä oli siis verorustholli, ei kruununtila.
 
Modelinin ensimmäisenä tehtävänä oli saattaa rusthollinsa jälleen asuttavaan kuntoon. Urakkaan hän uhrasikin viimeiset virkavuotensa 1732-1734 valvoen henkilökohtaisesti rakennustöitä Kuninkaankylästä käsin. Vasta kun kaikki oli valmista, hän muutti "nuorikkoineen" sisään jättäen samalla toimensa Yrjaksessä seuraajalleen, saksalaiselle aatelismiehelle Christian Henrik von Krassowille, joka oli saapunut Pyhtäälle Anna Röding-nimisen taloudenhoitajansa kanssa.
 
Anna Röding oli hiljan jäänyt leskeksi Giösling-nimisestä miehestään. Hänellä oli mukanaan Kuninkaankylään tullessaan Jacob-niminen poikansa, josta aikuistuttuaan tuli Ruotsinpyhtään Giösling-suvun kantaisä.

Vielä pitkään Ruotsinkylään muutettuaankin Modelin auttoi upseeriystäväänsä viranhoitoon liittyvissä ongelmissa. Hän myös tuki köyhtynyttä aatelismiestä rahallisesti. Nämä lainat on mainittu von Krassowin testamentissa vähennyserinä. Anna Röding sai samassa jälkisäädöksessä karjaa ja viljaa, Jacob Giösling kapteenin punaisen valakkaratsun ja mundeeringit myötä, juuri muuta ei synnyinmaastaan kauas kulkeutuneella miekkaritarikunnan ritarilla ollutkaan jättää jälkeensä kuollessaan joulupäivänä vuonna 1751.
 
Modelinin suunnitelmiin jo tuolloin näyttää kuuluneen Pappilan säilyttäminen suvussa, eräänlaisena Alarpin korvikkeena, sillä Alarpin rahoillahan hän sen hankkikin, kuten hän testamentissaan myöhemmin muistuttaa. Pappilaa ei VARSINKAAN hankittu Anna . Helena Pfeiffin "myötäjäisillä", eikä myöskään hänen kukkaronsa kautta!. Tämä oli eräs niistä faktoista, jotka ratkaisivat Modelinin perintöriidan eri oikeusasteissa Barck-serkusten eduksi 1760-luvulla.
 
Ehkä hänen toiveenaan oli rusthollin jättö omalle pojalle, Anna Helena oli vielä synnytysiässä heidän avioituessaan. Vuoteen 1734 mennessä oli kuitenkin jo täysin selvää, ettei näin oltu suotu.
 
Alexanderin huomio kiintyi silloin läheisimpiin Suomessa asuviin miespuolisiin sukulaisiinsa. Toinen oli hänen Broddo-serkkunsa poika, vuonna 1715 syntynyt Johan Barck, jonka uraa Modelin oli jo pitempään pitänyt silmällä.
 
Tässä nuoressa miehessä oli jotain Alexanderista itsestään ja katselmuskirjurina, Modelinin tavoin, hän uransa aloittikin. Itseasiassa Alexander henkilökohtaisesti oli ollut järjestämässä hänen ensi vakanssiaan omassa yksikössään Kymenkartanonläänin jalaväkipataljoonassa. Johan Barck komennettiin Majurin komppaniaan Lappeen Annilassa, joka sijaitsi vain kivenheiton päässä Immaljärvestä, jossa Alexander itse oli vankeudesta vapauduttuaan sijoitettuna.

Mitä oli mielessä vanhalla sotaratsulla kutsuttaessaan Johanin Wrede-suvun mahtavien tilusten inspehtooriksi Elimäelle v. 1739? Mihin hän tähtäsi? Rajoittuivatko Modelinin toiveet pelkästään Pappilaan? Oliko jo tuolloin näköpiirissä Wrede-suvun lahjoitusmaiden tuho, joka sittemmin niin suuresti hyödytti af Forselles-sukua?

Itse Pappilaa varten hänen katseensa kohdistui muualle.

Broddon veli ja Modelinin serkku, opiskelutoveri Turun ajoilta, Johan Johannis Barck, joka jo vuonna 1705 omisti (ensimmäisen avionsa kautta?) Moijalan Hattulan Leinilän kylässä, oli sieltä sittemmin (v. 1708) siirtynyt Kalvolaan kirjurin vakansille asuen tuolloin Keikkalan Tiitilässä. Vasta 1700-luvun alussa hän asettui Padasjoen pitäjänkirjuriksi majoittuen Jokioisten Inkilään, josta muodostui hänen pysyvä kotinsa. Johan oli solminut toisen (?) avionsa vuosisadan vaihteessa Katarina Abrahamsdotter Alftanin kanssa.

Tästä aviosta syntyivät ainakin:

-Johan Johansson Barck
-Brita Johansdotter Barck
-Abraham Johansson Barck
-Katarina Johansdotter Barck

Sukutraditioista poiketen, ei Padasjoen pitäjänkirjurin pojista kumpaakaan lähetetty opintielle. Johan Juniorin kohdalla tämä lienee ymmärrettävääkin, perihän hän Inkilän, toimi kuudennusmiehenä ja edusti sittemmin talonpoikaissäätyä Ruotsin valtiopäivillä Hollolan alisen kihlakunnan edusmiehenä. Nuorelle Abrahamille sensijaan ei näyttänyt kouluttamattomana löytyvän sijaa elämässä. Vielä vuosina 1730-1733 hän maksaa henkirahaa Padasjoen Inkilän talossa isänsä ja veljensä ohella, lähes laiskana.

Modelinin pirtaan tämä joutilas nuori mies sopi mainiosti. Juuri vuoden 1733 tienoilla Abraham Johansson Barck katoaa Padasjoen kirjoista ilmestyäkseen sitten samana vuonna Pyhtäälle sotilaana, mitä ilmeisimmin Alexander Modelinin pyynnöstä ja hänen Yrjakseensä. Kodin kurista irronneena, suloisen vapauden huumassa nuori Abraham saattaa välittömästi ruotsinkyläläisen talontyttären Christina Henriksdotter Flinckin raskaaksi ja epäilemättä, Modelinin raivoihinsa. Parin esikoinen, Abraham Abrahamsson Barck, syntyy puoli salassa 15.6.1735. Lasta ei kuitenkaan merkitä aviottomaksi, koska "avioliittolupaus" oli annettu. Abraham ja Christina vihitään kolmea kuukautta myöhemmin (15/9). Pari asettuu asumaan Christinan kotitaloon Ruotsinkylän Flinckakseen.

Raamatullisiin kielikuviin mieltynyt everstiluutnantti sai aiheen verrata serkuksia. vastedes Kainiin ja Abeliin. Niin oli nuorempi Johan hienostunut ja herkkä, kuin Abel ja
vanhempi Abraham taas ilmetty Kain primitiivisen karnaalissa elämänhimossaan omistaa ja olla."Min Kain, min Abel", hän tuontuostakin huokaili tulevina vuosina, eikä aina suinkaan tyytymättömänä elämänsä ehtooksi järjestämästään spektaakkelista.

Vasta kahta vuotta myöhemmin Modelin leppyy riittävästi palatakseen alkuperäiseen suunnitelmaansa. Vuonna 1738 hän asettaa Abrahamin lampuodikseen Pappilaan, eli käytännössä vetäytyy tilanpidosta kokonaan vuokraten maat innokkaalle ja energiselle Abrahamille. Kuinka muodollinen sopimus alunperin oli, on vain arveltavissa. Rahaa yhteisyritykseen nuorukaisella tuskin oli alunperin sijoittaa lainkaan. Onkin todennäköistä, että vuokra maksettiin viljana, karjana ja muina luontaistuotteina (mm. viina) ajan tapaan. Modelin  ja vaimonsa olivat näin vapaita keskittymään paikkakunnan seuraelämään säädylleen sopivalla tavalla. Niin alkoivat juhlat, joista Pappila piankin sai kylällä paremmin sopivan epiteetin; ei enää pappila, eikä rustholli, vaan everstin hovi! Tämän hovi-statuksen vahvistaa myös Matthias Akiander, joka vuonna 1864 ilmestyneessä opuksessaan "Om donationerna i Viborgs län", sivulla 45 sijoittaa Modelinin tilukset Pyhtäällä v. 1742 lahjoitusmaahovien rinnalle.

Nyt siis "teatteri" oli Mode1inin toivomalla tavalla ryhmitetty: Johan Peippolassa ja Abraham Pappilassa. Ratokseen hän aikoi kilpailuttaa ja "kasvattaa" näitä kahta serkusta katseensa alla kuin omia syntymättömiä poikiaan; vedellen suuntaviivoja, antaen lupauksia ja vihjeitä, kiitosta ja karenssia; jatkaen manööverejään kuin armeijassa konsanaan.

Pelipöydän ja seuraelämänkin sekoittivat hetimiten Tukholman Hatut, jotka vuonna 1741 lähtivät ajattelemattomasti rynnimään yli rajan kompensoidakseen Uudenkaupungin rauhassa kärsityn häpeän, joutuakseen vain ojasta allikkoon. Venäläiset miehitysjoukot valtasivat kädenkäänteessä myös Kymijoen länsipuoliset alueet Kuninkaankylä ja Ruotsinkylä mukaan lukien.

Väki pakeni suinpäin taloista ajaen karjansa metsiin. Seudun säätyläiset järjestivät itsensä viimetingassa turvaan Suomenlahden yli Liivinmaalle, niin myös Modelin ja Anna Helena Pfeiff. Abraham jäi. Kerran maahan kiinni päästyään hän ei aikonut hellittää helpolla! Ehkä osin hänen ansiostaan Pappila säästyi pahimmalta hävitykseltä. Vuonna 1742 laaditussa Viipurin läänin maantarkastuskirjassa mainitaan rusthollin tuhoista mm. seuraavaa:

"Sato ja niityt puoliksi tallottu, rakennusten ovet ja ikkunat jne. tuhottu, karjaa ja omaisuutta menetetty".
Rustholli oli kuitenkin edelleen pystyssä (ei poltettu), puolet sadosta jäljellä ja vain osa karjasta kadoksissa tai tuhottu. Elämänedellytykset olivat siis vielä tallella, juuri ja juuri.

Rintamalta palaavaa von Krassowia kohtasi Yrjaksessä masentavampi näky; suurin osa sadosta oli tallottu, rakennusten ovet ja ikkunat rikottu ja pahinta kaikista viinapannu, varastettu!
Käräjillä von Krassow peräänkuulutti myös höyhenpatjaansa, jonka ilmiannon perusteella arveli joutuneen Lapinjärven nimismiehen vuoteeseen (höyhenten laadun tutkimus paljasti patjan nimismiehen omaksi, ilmiantaja sai sakkoja), sekä sikojaan, jotka kyläläiset olivat paimentaneet omiin lääveihinsä jälkijoukkoja kotiin odotellessa (nämä von Krassowille korvattiin).
(Pyhtään käräjät 26.9.1744 s. 467, 13.4.1744 s. 249, 287, 5.9.1745 s. 339, Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää).

Turun rauhan seurauksena Pyhtään pitäjä silpoutui. Rajalinja vedettiin kulkemaan Kymijoen läntistä suuhaaraa myöten Suomenlahteen. Koko Pyhtään saari, sen kirkko, hautausmaa ja vauraimmat kylät jäivät voittajan puolelle. Ruotsi sai tyytyä siihen mitä suotiin; olihan korteissa ollut hetken koko Suomen menetys.

Tynkäpitäjään Ruotsin puolelle jäivät nyt vain Pyhtäästä sen läntisimmät kylät, joista juuri Ruotsinkylä ja Kuninkaankylä, Tesjoen ohella olivat merkittävimmät.
Modelinin hovi seisoi lähes rajalinjalla. Tämä lienee vanhaa sotaratsua vain miellyttänyt; saattoihan hän nyt nähdä Suuren Venäjän valtakunnan ja vanhat vihollisensa miltei ikkunoistaan, vaivaantumatta edes Ahvenkoskelle asti, jossa virallinen raja-asema seisoi. Aina oli mahdollista uusi sota, revanssi ja voitto! Epäilemättä Pappilan pöydille levitettiin vanhat kartat uusin tilannearvioin. Miten oikein hän olikaan päättänyt jäädessään Suomeen eläkevuosikseen! Täällä tapahtui! Täällä hän tunsi elävänsä täydesti. Kun ratsu oli uupunut, tuli rintama ratsastajan luokse!

Lisäksi oli kotirintama, jota johtaa ja mobilisoida:

Abrahamin avion kohdalla epäonnistuttuaan Modelin aikoi pitää varansa Johanin suhteen. Inspehtoori, "Min Abel", olikin aina ollut taipuisampaa materiaalia vanhan upseerin käsissä. Heti paikkakunnalle palattuaan everstiluutnantti (epäilemättä vaimonsa myötävaikutuksella) saattaa yhteen haminalaisen kauppiaan Carl Bruunin tyttären Maria Elisabet Bruunin ja Peippolan inspehtoorin. Myötäjäisinä Modelin laskelmoi Maria Elisabetin tuovan varallisuutta tulevia operaatioita (mahdollisesti Peippolan ostoa) varten, sekä sukulinkit viipurinseudun ja Haminan mahtavaan porvaristoon. Aatelistoonkin hän mielellään olisi Johanin naittanut, siihen vain eivät eväät riittäneet inspehtoorin vaatimat¬tomien referenssien ja kirkollisen taustan tähden.

Tässä hän onnistui paremmin tytärpuolensa Hedvig Sophia Möllerheimin kohdalla, joka oli jäänyt nuorena leskeksi luutnantti Anders Brandtista.

Ruotsinpyhtään säilyneet kirkonkirjat tietävät kertoa padasjokelaisen aatelismiehen Mauritz Brummerin häistä "jungfru" Hedvig Sophia Möllerheimin kanssa "Svenskbyn" rusthollissa 8.9.1748 (Pappilaa kutsuttiin Modelinin aikana joskus nimellä "Modelins", mutta useimmiten "Svenskby rusthåll").
 
Merkintä ei itseasiassa ole aivan tarkka: Hedvig Sophia ei toista aviota solmiessaan ollut enää "jungfru", eikä Mauritz Brummer Ruotsissa aateloitu. Hän polveutui liiviläisestä von Brummer-aatelissuvusta ja oli kyllä äitinsä puolelta ylhäisaatelista Horn-sukua (Ebba Horn af Åminne) . Tämä Brummer-haara oli asettunut Hornien perintömaille Padasjoen Wesijaon kartanoon. Heillä oli korrekti sosiaalinen suhde naapurissa asuvaan Barck/Alftan-pariskuntaan (Abraham Johansson Barckin vanhemmat, Modelinin serkun perhe).

Häät olivat komea, osin koominenkin näytelmä hädintuskin Pikkuvihasta toipuneessa maalaiskylässä. Sinne virtasi tuona syksyisenä päivänä koko seudun sosieteetti, sekä osa Suomen ja Ruotsin ylhäisaatelistoakin (mm. vapaaherra Per Gustaf Pfeiff, morsiamen eno), Haminan porvarit ja Kymekartanon jalkaväkipataljoonan upseeristo. Missään ei säästetty ja kaikki tuli Modelin pussista; tämän sotaratsu muisti kirvelevänä vielä testamenttiaankin laatiessaan. Itseasiassa häihin uhrattiin taalareita kohtuuttoman paljon juuri Modelinin oman suhteellisen vaatimattoman taustan tähden. Piti osoittaa kuuluminen seurapiirien kaikkein kuohuvimpaan kermaan, hinnalla millä hyvänsä! Ja aatelisto tanssi, söi ja joi ja hävisi sitten kuomuvaunuissaan taakseen katsomatta...

Pappilan myrskyisissä vaiheissa seurasi nyt tyyni suvantovaihe. Vihollisuudet rajamaalla olivat toistaiseksi ohi; jälleenrakennus voi alkaa; jälleen uskottiin huomiseen. Avioita solmittiin ja lapsia sikisi runsaanlaisesti sen merkkinä, kuten aina tuhoisten sotien jälkeen. Abraham viljeli Pappilaa, Johan Peippolaa. Modelin vaimoineen vietti ansaitsemaansa eläkepäivien joutenoloa ja juhlaa.

Pappilassa syntyi vv. 1738-1752 Abrahamille ja Christinalle kuusi lasta; joiden kummeina toimivat mm. Johan Barck Peippolasta (1740), Modelin, Anna Helena Pfeiff, Gertrud & Hedvig Sophia Möllerheim, Dominus Johannis Forsander, Carl Wester, von Eschner jne.

Peippolassa Johan ja Anna Elisabet saivat aikaan v.v.1745-1754 viisi lasta. Nuorin Helena Christina syntyi 27.4.1754, vain neljä kuukautta ennen everstiluutnantin kuolemaa. Kummilistat olivat Peippolassa Pappilaakin komeammat edellämainittujen lisäksi koko Elimäen silloinen vallasväki ja kauppiassukua Haminasta.

Vanha Venäjä oli tehnyt sen mihin Elimäen läänitysherrat eivät pystyneet. Rajalinjan uudelleenvedon seurauksena Pyhtään emokirkko oli jäänyt ikivihollisen puolelle, eikä sinne näinmuodoin ollut enää elimäkeläisillä velvoitteita, eikä asiaa. Kohtalo korjasi vihdoin läänitysherrojen vääryyden talonpoikien eduksi.

Pappilan väki oli perinteisesti osallistunut jumalanpalveluksiin Elimäen kirkossa. Tämä tapa jatkui muuttumattomana rauhan jälkeen. Tosin Ruotsinkylässä järjestettiin joka toinen viikko palveluksia aivan Pappilan naapurissa sijaitsevan Mötersin (Myötyri) pirtissä tynkäpitäjäläisille sekä suomeksi, että ruotsiksi. Näihin ei Modelinin väki luultavasti ottanut osaa, eivätkä he sympaattisesti suhtautuneet suunnitelmiin uuden kirkonkaan rakentamiseen Kuninkaankylän tienoille Elimäen linkkinsa tähden.
Itseasiassa Vehkalahden pastoriksi vuonna 1741 nimitetyn Fabian Gudzeuksen seuraaja ja Loviisan (Degerbyn) kirkkoherrakunnan Elimäen kappelin kappalainen, varakirkkoherra Salomon Gestrin, sai kiittää virastaan juuri Modeliniaja hänen sukuaan. Peippolan inspehtoorina Johan Barck oli käyttänyt Wrede-suvun mandaattia pappisvalinnassa Gestrinin eduksi.

Sekä Gudzeus, että Gestrin olivat myös monin tavoin sukusuhteissa Modelinin-piiriin, kuten papiksi valinta Elimäellä noina päivinä näyttää edellyttäneen. Mielenkiintoisin tässä yhteydessä on Gestrinin vävy, pitäjänapulainen Erik Malanus (puoliso Dorthea Elisabeth Gestrin), joka kuolemaansa asti (1787) toimi eräänlaisena Modelin-Barcksuvun "hovipappina", suorittaen vihkimisiä, kasteita ja hautauksia ja esiintyen usein myös kummina suvun lapsilla. Oliko tällä Erik Malanuksella tekemistä Sveaborgin pappina toimineen Johan Melanuksen kanssa, on vielä selvittämättä. Oireellista kuitenkin on, että Johanin puoliso oli Hedvig Söderstedt, räntmästare Anders Söderstedtin ja Helena Elisabeth Modelinin tytär.

Solomon Gestrin itse oli mm. sen kersantti Gustaf Blylodin (puoliso Ulrica von Bilang) lanko, jonka tytär Ulrica Dorothea Blylod nai Ruotsinkylässä 29.10.1750 syntyneen Jonas Henriksson Bergmanin, josta myöhemmin tuli Puumalan tulliesimies. Jonaksen veli Henricus Henriksson Bergman puolestaan nai Abraham Barckin tyttären Hedvig Abrahamsdotter Barckin. He muuttivat myöhemmin Loviisaan ja ovat sikäläisen Bergman-suvun kantavanhemmat.

Elimäen seurapiirejä kiinnosti suuresti Modelinin aikeet rusthollinsa suhteen. Sitä tivattiin häneltä tuontuostakin hienovaraisesti, joskus lähes suoraan.

Katkaistakseen spekulaatioilta siivet everstiluutnantti laati vuoden 1752 tienoilla Abraham Barckin kanssa syytinkiluontoisen sopimuksen, jossa pidätti itselleen sovitun korvauksen lisäksi tiettyjä tuloja aputiloilta, sekä lupasi rustholIin 3000 kuparitaalarin lunastushinnasta Abrahamille kuoltuaan. Tämän kontrahdin allekirjoittivat Modelinin lisäksi myös Anna Helena Pfeiff ja hänen molemmat tyttärensä.

Kun sitten Anna Helena yllättäen kuoli ennen puolisoaan 6. heinäkuuta 1753, ilmeni, että hän muutamaa päivää ennen poismenoaan oli laatinut oman jälkisäädöksensä, joka sanatarkasti kuului seuraavasti:

Anna Helena Pfeiff:

"Som min käre man herr öfverstelöjtnanten Alexander Modelin har behagat testamentera mig och mina barn alla sin egendom därest Gud den högsta skulle...ifrån denna usla världen fo än mig undantagandes ettusen daler kopparmynt, som ha låfwat till sin slägt, eller systerbarn, som i Småland boende wara. Så will jag och härmedelst hafwa tillbakan! testamentera min kära man all min egendom med rusthållet Swenskby därest min död skulle tima bägge mina döttrar och des barn tillfårs.
 
2. shal.brodem secreteraren Johan Jacob Pfeiff, Capitain Conrad Brandt
3. dotter Gertrud Maria, min kära syster Barbro Sofia Pfeiff
4. dotter Hedvig Sophia, herr Capitain Georg Johan Brandt, Gertrud Maria,
Herr handelsman Petter Stewen
Företecknin..Summa 4926: 19
Svenskby Julii 1753 Anna Helena Pfeiff
 

Tässä viimeisessä tahdossaan Anna Helena Pfeiff siis jättää koko omaisuutensa puolisolleen everstiluutnantti Modelinille, koska tämä on puolestaan luvannut tehdä Anna Helenasta ja hänen lapsistaan oman omaisuutensa perijät, poislukien tuhannen kuparitaalarin yksittäissuorituksen, joka hänen (Modelinin) Smoolannissa asuville sisarenlapsilleen on luvattu.
Anna Helena Pfeiffin omaisuus on kirjaushetkellä katsottu 4926: 19 kuparitaalarin arvoiseksi.
 
Tämä testamentti muistuttaa varsin läheisesti puolisoiden keskinäistä testamenttitekstiä, joka vielä tänäkin päivänä on käytössä Pohjoismaissa.

Ymmärrettävästi Anna Helena Pfeiffin jälkisäädöksen julkitulo sai Abraham Barckin huolestumaan jo omaksi katsomansa rusthollin kohtalosta. Tekstiä sellaisenaan tulkittaessa näyttäisi paria vuotta aiemmin solmittu syytinkisopimus hänen ja Modelin/Pfeiff-parin välillä unohtuneen. Sitä ei mainita millään tavoin myöhemmässä tekstissä!
 
Abraham Barck on suorastaan raivoisaan ja vainuaa petosta! Säälittä hän hyökkää Modelinin puheille selitystä vaatien. Turhaan vakuuttaa raihnainen everstiluutnantti vaimonsa tarkoittaneen VAIN omaisuutta, joka jäi aiemman sopimuksen ULKOPUOLELLE, ei siis rusthollia itseään! Abrahamia ei rauhoita mikään: hän riehuu kuin ärsytetty leijona, eikä suo Modelinille hengenrauhaa. "Kainin merkki!"- saa everstiluutnantti aiheen parkaista. Vanhan upseerin vaimon kuolemasta heikentynyt kunto huononee entisestään. Syksyllä kärsityn infraktin seurauksena hänen kehonsa vasen puoli on halvaantunut. Modelin on nyt lähes täysin vuoteenomana, toisten kannettavissa ja toisten armoilla.

Peippolassa Johan Barck katsoo tilaisuutensa tulleen. Modelinin suureksi helpotukseksi hän tarjoaa everstiluutnantille lepopaikkaa kodissaan, joka suuren palveluskuntansa ja paremman kuntonsa takia onkin sopivampi sairaansijaksi kuin kaoottinen ja kylmä Pappila. Kiitollisuudesta kyynelehtivä Modelin sijoitetaan Peippolan lämpimimpään kulmakamariin, josta on näköala suoraan Elimäen järvelle. Maria Elisabet Bruunin hoivassa ja Johan perhepiirin hellimänä Modelin vähitellen piristyy riittävästi korjatakseen vielä sen, mitä korjattavissa oli.
 
Peippolan kulmakamarissa hän aloittaa vaivalloisesti jälkisäädöksensä kirjoittamisen; väliin kuin unessa; Alarpia muistellen ja sitten taas iloisia opiskeluvuosiaan Turussa;
 
häitten hälinää; lasten ääniä, Abrahamin soimauksia. .. Näistä aineksista syntyy hänen monisanainen ja pateettinen testamenttinsa, jonka tulkintaan oikeusasteet käyttivät seuraavina vuosina lukemattomia istuntakertojaja käräjäkirjuritjoutuivat teroittamaan sulkakynän toisensa jälkeen.
Mikä lopulta oli everstiluutnantin viimeinen ja lopullinen tahto?
Näin kertovat Pyhtään käräjien pöytäkirjat vuodelta 1756:

§7 1 genom des inför Rätta förklarade fullmägtig HofrättsAUSCULTANTEN herr ERIC LUDOLPH LEOPOD [sic], androg häradsskrifvaren herr Johan Barck, det öfverstelieutenanten wälbome herr Alexander Modelin, som aflidit på des i Swenskby uti Pyttis Sokn innehafda Rusthåld, den 31. uti nästledna Augusti månad skal kort före sin död ...pt förefattadt ett Testamente, hwilcket nu upwistes och fants wara skrifwit med herr öfverstelieutenantens egen hand, lydande som följer:
Undertecknad tilstår härmed att jag tillika med min dåwarande kära maka
samt hennes bam och mina styfbam hafwa med alla wåra namn underskrifwit et Contract som wj ingått med landbonden Abraham Barck allenast skulle få mitt rusthåld Swenskby innehafwa och disponera, åtniutandes derafhälften
af all års wäxt i et och annat undantagande några aparte täppor, som iag
til husets CONSERV ATION skulle behålla, utan och bemälta landbonde wara fårsäkrat, det han effter min död skulle få bemälta rusthåld inlösa,
effter då upförd wärde. Men som nu denna min landbonde twifwelmål drager om den försäkran, som han för detta fått, eij? Herren Gud behagat enskilnat
göra uti wårt ächtenskap och min aldrakäresta maka genom döden mig ifrån kalla hwarigenom arfwingama befares någon ändring torde göra uti landbondens syftomål och honom giorda försäkring, hwarföre iag mig för klaran, at arfwingama als intet fog hafwa at Contramandera min disposition Rusthållet angående, ty mina Styfbam äro tilfullo lagligen afwittrade, och
äro ännu skyldiga ...d de mig tildömbda ...la, och andra mina ...gar har
j ag utbetalt,. ..dem af fri willja 0=... testamenterat, och... uti rusthållet
Swenskby ingen at pretendera, alldenstund thet är mig allena tilhörigt och
är mig såsom --- tildömt, efter iag thet inlöst har i stället för mitt
försålda arfwegods och börde Rusthåld i Småland Jönköpings läns Tweta härad Alarp benämbt (överexponering!) kan altså ...landbonde intet t...at han så
skall få efter (min) död mitt Rusthåld Swenskby inlösa och oachtatt
Rusthållet Swenskby är mig påfördt får 3000 daler hafwandes iag och nu, sedan det förra Contractet med landbonden --- utbetalt f'ar äga? Monderings ---öfwer 700: daler samt efter Gustaf Beckmans Liquid af den 21 Januarii
1754 för Dragons Mats kåst och för Regements möten, samt-- Compagnie möten, pro 1749; 1750; 1751; 1752; och 1753: utbetalt 25 daler 25 öre Sxmt, eller 77 daler 11 öre Kopparmynt derföre reveneureme af Rusthållets augmenter
bör mig tillfalla, hwaremot iag wil moderera	Kiöpskillningen,- och
Rusthållet lembna Abraham Barck til inlösen för 2000 daler Kopparmynt, hwilcka 2000 daler då de erlägges skola till släkt i Småland betalas.
 
Mukailtu osakäännös:
 

Allekirjoittanut tunnustaa täten, että minä minun tuolloisen rakkaan puolisoni sekä hänen lastensa ja minun lapsipuolteni kanssa olemme kaikki nimillämme allekirjoittaneet kontrahdin, jonka olemme lampuoti Abraham Barckin kanssa tehneet, niin että hän yksin saisi minun ratsutilani Svenskby omistaa ja käyttää, nauttien puolet kaiken vuoden yhdestä ja toisesta kasvusta, lukuunottamatta joitakin erillisiä maapaloja, jotka minä saisin talon säilyttämiseksi pitää. Abraham Barckille on myös taattu se, että hän minun kuolemani jälkeen saisi mainitun rusthollin lunastaa, silloin esitetyn arvon mukaan. Mutta kun hän nyt epäilee vakuutusta, jonka hän tästä on saanut, ei Herra Jumala ole suvainnut meidän mitään "kahden keskistä sopimusta" tehdä avioliitossamme minun kaikkein rakkaimman puolisoni kanssa, joka kuoleman kautta on minun luotani pois kutsuttu, jonka kautta perillisten pelätään jonkin muutoksen tehneen Abraham Barckin oikeuksien
ja hänelle tehdyn vakuutuksen suhteen. Tämän takia minä korostan, ettei perillisillä (s.o. Anna Helena Pfeiffin lapsilla) ole mitään perustetta minun rusthollia koskevaa määräämisoikeuttani peruuttaa, sillä minun lapsipuoleni ovat kokonaan laillisesti ositettu
(pesässä) ja ovat vielä velkaakin minulle, joten Swenskbyn rusthollia ei kukaan voi tavoitella, koskapa se on vain minulle kuuluva ja on minulle sellaisena määrätty sen jälkeen kun minä olen sen lunastanut minun myydyn perintötilani ja sukurusthollini Smoolannissa Jönköpingin läänin Tweta-tuomiokunnassa sijaitsevan Alarpin (tuottamilla rahoilla), ei (Abrahamilla) siis ole mitään syytä epäillä, etteikö hän niin saisi minun kuolemani jälkeen minun Swenskby-rustholliani lunastaa, ja vaikkakin rustholli Swenskby on minulle aikaisemman kontrahdin mukaisesti 3000 taalerista veloitettu... tahdon minä muuttaa kiinteistön kauppahinnan ja jättää rusthollin Abraham Barckille 2000 taalerista kuparirahaa lunastettavaksi, mitkä 2000 taaleria, silloin kun ne suoritetaan tulee suvulle Smoolannissa maksaa..
tilfyllnat i mitt förra tilI dem giörda Testamente, efter arftagarna många äro, och skall Rusthållet fullkombl. Abraham inrymmas, så framdeles Kiöpskyllningen afhonom, efter min död, erläggas och tilfullo betalas. dlertid håller landbonden, efter mitt förrådl. -uprättade Contraet, Rusthållet alldeles wid makt til alla daler. Ty mina Stiufbam hafwer ingen Arfs lott efter mig och fast jag uti föreningsskriften, som den --- emellan mig och dem uprättat blef, har mitt ömma merta yttrat och utlofwat, at de skulle ta tillträda min Ägedom efter min död, hafwa the doch sådan förlikning söndradt och uphäfwit sökt
domaren om laga skifte uti Ägendomen, hwilcketjag ...ade, då de til fullo blifwit lagligen afwittrade, och äro ännu skyldiga, hwad de mig tildömda äro, mig at betala. Det är förgängeligit, efter Predikare Bokens 12...
 
Oheisen tekstin tähden on uskottava, että Modelinin aikeet Abraham Barckia kohtaan olivat vilpittömät. Sensijaan Pfeiffien tulkinta äitinsä/sisarensa testamentista on ristiriidassa Modelinin omien tarkoitusperien suhteen. Eniten vanhaa sotaratsua tuntuu ärsyttävän esiintyvät epäilykset Pappilasta hänen omanaan. On kuin hänen poisnukkunutta vaimoaan lähellä olevat tahot tahtoisivat vihjata, ettei hän yksin olisi saanut edes rusthollin arvoa aikaiseksi, vaan olisi sen hankintaan käyttänyt jotenkin edesmenneen vaimonsa varoja!!

Hänen ärtymyksensä on läheistä sukua Abrahamin epäluulolle ja kuvastaa sitä kuilua joka vallitsi yleensäkin aateliston asenteiden ja muiden säätyjen käsitysten välillä.

Vilpittömyyttään korostaakseen hän lepyttää Abrahamia alentamalla lunastushinnan kolmestatuhannesta kahteentuhanteen kuparitaalariin.
Ottaen huomioon Anna Helena Pfeiffin Modelinille vain vuotta aiemmin jättämän omaisuuden arvon (4.926: 19) on lunastushinta katsottava mitättömän alhaiseksi. Kaventamalla Smoolantiin jääneen sukunsa perittävää osuutta, Modelin tarjoaa tukea toisaalle. Rusthollin on jäätävä hänen sukuunsa; sen on säilyttävä elinkelpoisena; siitä on tultava hänen omin käsin muovailema monumenttinsa, Alarpin näköä ja juurta!

Vain hiukan yli kymmentä vuotta myöhemmin naapurikylän Lindkosken Jordaksen talosta sukunsajuurtavaja v. 1767 aateloitu Jacob af Forselles ("Sissi Jaakko") sai kohonneen statuksensa ansiosta ostaa Peippolan (& Moision) ja Mustilan allodial-säterit (40,000 tynnyrinalaa) Itselleen EDULLISESTA 512,000 kuparitaalarin hinnasta Wrede¬suvulta. Kuollessaan vuotta myöhemmin (28.8.1768) jätti hän jälkeensä 1,643,049.-riikintaalarin omaisuuden. Näin hän oli siis paitsi Loviisan kaupungin ensimmäinen pormestari, myös sen ensimmäinen miljonääri!
(B.O. Widnäs: Fredrik af Forselles, En Nylands dragon från kriget 1808-09, s. 8.)

Vaikkakin kyseessä oli lähes koko Elimäen parhaan viljelysalueen osto ( 40,000 tynnyrinalaa maata! 1 tynnyrinala = 0.46 ha), on suhde Pappilan lunastushintaan dramaattinen, ajatuksia herättävä ja oireellinen! Modelinin 2000 kuparitaalarista Abraham Barckille jättämä maaomaisuus käsitti nimittäin paitsi itse rusthollin (pappila), myös hänen etuosto-oikeuttaan käyttäen omaksi hankkimansa Erickilän, Pesun ja Nybondaksen veroaugmenttitilat. Pappila oli, kuten mainittu yksi NELJÄSTÄ Pyhtään sukuoikeustilasta, hovi, kartanonveroinen!
Jos arvioimme sato-odotuksiltaan Peippolan kanssa täysin samanarvoisten Pappilan, Erickilän, Pesun ja Nybondaksen olleen yhteisviljelyspinta-alaltaan vähintään 2000 tynnyrinalaa (ja tämän täytyy olla absoluutisti minimiarvio); olisi Modelinin jättämän maaomaisuuden arvo Peippolan myynnin laskentakaaviota noudattaen ollut minimissään 25,600 kuparitaalaria! On hieraistava silmiä: puhummeko todella Peippo lasta, jonka suhteen Modelin lienee elätellyt toiveita ja jonka inspehtoorina Johan Barck elämäntyönsä suoritti? Siitä samasta merenjättömaasta, joka Pyhtäältä ulottui pitkälle Elimäen sydämeen käsittäen niin Pappilan, Peippolan kuin Mustilankin tilukset? Siitä samasta ajasta jolloin aatelistoon avioitunut everstiluutnantti Modelin vietti viimeisiä päiviään juuri samaisessa Peippolassa Johan Barckin hoivissa; ja jolloin lindkoskelaisesta talonpoikaissuvusta kauppiaaksi kohonnut "Sissi Jaakko" kääri tervakaupoillaan uskomattoman omaisuuden? Jo silloin raha merkitsi valtaa, osti aateluuksia ja kirjoitti historiaa haluamallaan tavalla.. . Vertailukohtaa; todella!

Ainoa looginen johtopäätös on se, että Modelinin testamentissaan stipuloima lunastushinta on ollut vahvasti "subventoitu", pelkkä muodollisuus. Kyse on siis todellisuudessa ollut lahjasta! Tämä lunastushinnan epäsuhde tilusten todelliseen arvoon selittääkin vuosikausia jatkuneet riidat testamentin laillisuudesta. Ei ollut kyse niinkään siitä, että dokumentti jäi allekirjoittamatta, vaan siitä, kenelle rustholli jäi ja mistä hinnasta?!
 

Johan Barckin osalta hänen laupias huolenpitonsa raihnaisesta everstiluutnantista tämän viimeisinä elinkuukausina kantoi sekin sievoista satoa. Liikuttuneena saamistaan ylitsevuotavista rakkaudenosoituksista, Modelin laatii testamenttiinsa jälkiklausuulin, jossa hän määrää ehdollisena kirjuri Johan Barckille rusthollin kaiken jäljellejäävän irtaimen, sen jälkeen kun hautauskulut on päältä ensin vähennetty. Tämän lahjan arvo ei ollut merkityksetön. Se sisälsi valtaosan Anna Helena Pfeiffin pesään jättämistä varoista ja oli näinollen verrattomasti suurempi arvoltaan, kuin se kaksituhatta taalaria, joka Smoolanissa asuvien sukulaisten jaettavaksi lopulta jäi. Tässä yhteydessä yhden ja ainoan, mutta sitäkin tärkeämmän kerran Modelin nimittää Johan Barckia "rakkaaksi sukulaisekseen", vahvistaen näin kiistattomasti Ruotsinpyhtään Barckien Barkeryd-yhteyden. Muutoin testamenttiin liittyvissä dokumenteissa Johan Barckista käytetään aina henkikirjoittaja (häradsbokhållare), tai kirjuri (bokhållare) ja Abraham Barckista lampuoti (landbonde) titteleitä.
 
Kuinka pitkälle serkukset pelasivat tässä yhteen, on spekuloitavissa. On kuitenkin
huomioitava, että heidän keskinäiset kontaktinsa alkavat jo kauan ennen jälkisäädöksen aikoja. Dokumentoidusti jo vuonna 1740, juuri Elimäelle muuttanut Johan Barck toimii sieltä käsin Abrahamin Katarina-tyttären (kastettu isoäitinsä Katarina Alftanin mukaan) kummina, juuri sinä vuonna kun kastettavan isoisä, Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck kuolee Padasjoen Inkilässä. Lopputuloksena jokatapauksessa on se, että Modelin, testamenttaamalla maat Abrahamille ja irtaimen Johanille, käytännössä takaa rusthollin toimintakyvyn kuolemansa jälkeenkin, johdattaen näin sukunsa etäisille rajamaille itse saattamansa sukuhaarat väkisinkin saman katon alle! Jos yhteiseen hiileen puhallettiin jo ennen jälkisäädöstä, sen jälkeen sitä varmemmin!
 
Testamenttiriidan häviäjistä etualalle nousevat ahneet Pfeiffit ja Modelinin monilukuiset Ruotsissa asuvat etäsukulaiset, joiden tarkkaa lukumäärää ja asuinpaikkoja oikeusaste et Suomessa vuosikausia ja osin turhaan yrittivät selvittää, sekä tietenkin arvon kirjurit, lautamiehet ja tuomarit jotka puivat tässätapauksessa etupäässä pötyä. Voittajiin on ilman muuta erikseen laskettava, se asiasta kiinnostunut yleisö, joka sai mielihalustaan juoruta ja vatvoa vuosikymmenen perintöriitaa. Esimerkiksi liitettäköön tähän käräjäpöytäkirjojen kertomaa heidän valaehtoisista todistuksistaan:

I anledning af igår giordt f6rbehåll, begärte närwarande härads Bokhållaren
herr JOHAN BARCKs fullmäktig, hofrättsauscultanten, herr Eric Ludolf Leopold, det Bokhållares nu f6rhanden warande witnen, vice PASTOREN herr SALOMON GESTRIN, fåltväbelen herr BERNT FRIEDRIC ESCHNER, samt den sidstnämdes käresta MADAME ANNA CA THARINA STARCK måge (???), tilframdeles uplysning, om så ...skulle, f6r dödsfalls skull edeligen höras om det
 
testamente, hwarigenom framledna ÖfwersteLIEUTENANTEN Wälborna herr ALEXANDER MODELIN, til Bokhållaren Barck updragit alllös egendom efter sindöd, och som de åberopade personen inhemtades wara ojäfwiga och wälfrägdadealtså fingo de, enligit X.B. 17 Cap. 23 § ...witnes ed aflägga, samt, efter skeddf6reställning til dem, om edens wigt, hwardera särskilt intygade på följande sätt:herr vice PASTOREN GESTRIN at enär han den 18 sidstledna AUGUSTI besökt framln herr ÖfwesteLIEUTENANTEN MODELIN på Peipola skal herr ÖFWERSTELIEUTENANTEN i witnets åhöro, friwilligt och med sundt förstånd förklaradt sin wilja wara, at herr ÖfwersteLIEUTENANTENs Rusthåld i Swenskby efter hans död emot lösen skulle tilfalla landbonden därstädes, ABRAHAM BARCK, hwilcken lösen skulle delas emellan herr ÖfwersteLIEUTENANTENs i Swerige warande arfwingar, men i fall hans syster dotters dotter ANNA CATHARINA WALLEEN skulle hit til Finland öfwerkomma skulle hon ensam wara arfwinge til Rusthållets wärde. Hwad den lose egendomen angår, så skuIle herr ÖfwersteLIEUTENANTEN derom giordt det förordnande, at alla de lösören, som öfwerblifwa, sedan dom til hans högagtning åtgående kostnaden och andra utgifter blifwit afdragna, skulle Bokhållaren JOHAN BARCK få behålla, såsom ett tacksamhets tekn för giorda tienster, skolandes den afledna äfwen förklaradt, at hans
Stiufbarn eij mera hade något arf at förwänta, samt, at de fått -, mer, än dem tilkommit, och ännu wore honom skyldiga. I öfrigit skal witnet tydeligen fattadt herr ÖfversteLIEUTENANTENs förklarade mening at alla förenämda omständigheter upläst och widkänt.Fältwäbelen ESCHNER witnade till alla omständigheter aldeles lika mednästförut afhörda witnen, vice PASTOREN GESTRIN, tilläggandes alenast, at framln herr ÖfwersteLIEUTENANTEN MODELIN förordnadt, det landbonden ABRAHAM BARCK skulle för twåtusende daler Kopparmynt få äfwen köpa sig det i Swenskby warande Rusthållet. Upläst och widkänt.
MADAME ANNA CATHARINA STARCK, at hon wäl den 18. och 19. sidstledna AUGUSTI åhördt framln herr ÖfwersteLIEUTENANTENS med sundt förnuftt skedda sidsta förordnande om sin egendom, men eij så noga gifwit aktning eIler lagt på minnet på hwad sätt egenteligen han derom förordnadt, widare...det han
sagt, at sedan all nödig kostnad til hans begrafning och andra utgifter
blifwit afdagan så skulle herr Bokhållaren JOHAN BARCK få behålla, hwad
derefter skulle öfwerblifwa til ett tacksamhets tekn för giorda tienster kännandes witnet icke utreda, huruledes ha nom Rusthållet och des wärde förordnadt. Upläst och widkänt. Eliest och som ingen upteckning ännu bortskedt, så begärtes på Bokhållarens wägnar, att underskrifwen, vice häradshöfding, jämte Nämdemännena, Matts Mickelsson ifrån Swenskby och Hindrick Andersson ifrån Kongsböle må öfwer egendomen förrätta laga upteckning; hwilcken förrättning således enligit X.
B. 9 Cap. med det första af de dertil utnämda uptekningsmän skal
werkställas. Och medan framledna herr ÖfwersteLIEUTENANTENS i Swerige warande Arfwingar äro så fiärran wistande, at säkert bud eij kan til, eller
ifrån dem komma. Ty blef Corneten, Wälborne herr JOHAN GEORG SAHLSTEEN i anledning af Bokhållaren BARKS erindran, enligit X: B: 12 Cap. 1 §
förordnad, at med den ... uptekningen ... bemälta i Swerige wistande
arfwingars mått och förmon, hwartil herr Corneten äfwen sielt sig willig 
förklarade. 1 öfrigit bör Bokhållaren Barck, enligit X. B. 18 Cap. 1 § erinra framln herr öfwersteLIEUTENANTENS närmaste arfwingar, af det undf'angna testamentet behörig del.
 

Everstiluutnantti Alexander Martini Modelin ummisti silmänsä viimeiseen lepoon Peippolassa elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1754, silloin kun sato oli kypsä ja Mustan Ratsun Ratsastajan aika tulla.
 

Hänet haudattiin vaimonsa viereen Elimäen kirkkoon 12. joulukuuta 1754 asiankuuluvin, arvokkain menoin.
 

Elämästä kiitos, Herra!






*Juhani Pesu, Pappila - suomalainen rustholli ja hovi


[[Luokka:Henkilöt]]