Jakob Andrissanpoika

Jakob Andrissanpoika eli Jaakko Andreaanpoika toimi laamannina Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Vanhin kirjallinen merkintä hänestä löytyy tammikuulta 1331, jolloin Jaakko ripusti Kokemäenjoella sinettinsä Klaus Pentinpojan panttikirjeeseen Satakunnan maakunnan ja Turun linnanpäällikön sinettien rinnalle.

Toukokuun 30. päivänä 1344 Jaakko (nyt patronyymillä Maunonpoika), joka sanoo olevansa ”legifer in Finlandia”, ilmoittaa olleensa Ulvilassa todistajana eräässä tiluskaupan vahvistuksessa. Vajaa kolme vuotta myöhemmin 11. maaliskuuta 1347 hän täydentää ja korjaa aikaisempaa ilmoitustaan selittämällä, ettei hän ollut ko asiassa maanluovutuksen todistajana (vidhaerwaroman), vaan ”meidän lakiemme mukaan” toisena maanluovutuksen välimiehenä. Tällä kertaa Jaakko käyttää titteliä ”legifer parcium orientalium iuris finnonici”. Hänen isännimensä on nyt Andreas, joka on ollut hänen sinetissään jo 1344.

Jaakon 1347 käyttämä titteli on suomeksi ”sen Itämaan osan laamanni, joka kuuluu suomalaisen oikeuden piiriin”. Tästä voi päätellä, että ”suomalainen oikeus” käsitettiin vastakohtana ”ruotsalaiselle” tai ”Helsinglandin oikeudelle”. Siten Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa toimi erityinen laamanni niillä alueilla, missä vielä monissa asioissa noudatettiin suomalaista tapaoikeutta, joka on ollut jonkin verran erilaista alun perin, mutta 1300-luvulla kaiketi jo niin samankaltaista, että sama laamanni on voinut toimia kummassakin. ”Suomalaisen lain” rinnalla oli voimassa maanlain yleistymiseen asti ruotsalaisten uudisasukkaiden oikeus.

Jaakko toimi laamannina murroskautena ennen siirtymistä yksinomaan ruotsalaiseen lainkäyttöön. Tästä voi päätellä hänen olevan suomalainen tai ainakin suomalaisiin tapoihin perehtynyt. Hän omisti Ahvenanmaan Getassa yhden bolin kokoisen tilan, jonka hän vaihtoi piispa Pentin kanssa jolloinkin tämän virkakaudella 1321-38 Ulvilan Sunniemeen ja Toukariin. Tässsä yhteydessä hän myös ilmoitti, että hänen veljensä oli Kokemäen kirkkoherra Stigulf ja tämän veljiä – itse asiassa velipuolia – ahvenanmaalaiset rälssimiehet ja voudit Niilo ja Sigurd, jotka olivat Maunu Byskallen ja Dalkarbyn Margaretan poikia. Veljekset Stigulf ja Jaakko ilmoittivat molemmat olevansa Kokemäeltä (de Kumo). Tämä ilmenee heidän sinetistään. Stigulfin kohdalla ilmoitus on helposti ymmärrettävä, koska hän oli Kokemäen kirkkoherra, ja varsin todennäköisesti Jaakkokin on halunnut sinetillään ilmaista pääasiallisen asuinpaikkansa, josta käsin hän on hoitanut oikeudellisia tehtäviään.

1353 Maunu Jaakonpojan kirje antaa viitteen siitä, että tämän isä Jaakko Andreaanpoika oli jo kuollut.

Jaakon veli Stigulf (Stigolphus Andrisson) oli Kokemäen ensimmäinen nimeltä tunnettu kirkkoherra. Hänestä on maininta 1321 ja 1338. Yhden teorian mukaan Ulvila olisi saanut nimensä hänen mukaansa. Satakunnan keskiaikaisesta papistosta rälssimiehiä oli neljä hänen lisäkseen. Stigulf oli myös kanunki eli kaniikki ja Turun tuomiokapitulin jäsen. Jakob Andrissanpojan vanhemmat olivat ahvenanmaalaiset Anders av Bolstaholm sekä laajoja maita omistanut Dalkarbyn Margareta.

Jaakon lapsista tunnetaan kaksi. Nimeltä tuntematon tytär oli laamanni Jakob Kurjen puoliso. Toinen lapsi on edellä mainittu Maunu Jaakonpoika.

Lähteet

Hukkasin ne, etsin.