Ero sivun ”Alatupa” versioiden välillä
| (2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
Vangit viihtyivät niin hyvin, että he polvillaan rukoilivat isäntäväeltä lupaa jäädä, kun venäjällepaluun aika koitti. | Vangit viihtyivät niin hyvin, että he polvillaan rukoilivat isäntäväeltä lupaa jäädä, kun venäjällepaluun aika koitti. | ||
| − | Se, | + | Se, jääntilupa, ei ollut enää isäntäväen käsissä! |
Nykyinen versio 31. heinäkuuta 2008 kello 13.24
Alatuvassa seisoi myös valurautainen Högforsin mankeli, korkeus n. 1,8 m.
Suurlakkovuonna 1956 tuvan suuressa leivinuuunissa paistettiin paikkakunnan leivät, joita myytiin aina Loviisaan asti.
1950-luvun lopulla "Kipinä-Kalle" pullotti Alatuvassa "kukkaeliksiiriään" (nestemäistä kukkienkasvua edistävää lannoitetta) neljänneslitran pulloihin, joissa oli kaunis ruusuetiketti. Lannoitetta myytiin kokeilunomaisesti lähiseutujen kaupoissa, huonolla menestyksellä.
Pullottaessaan hän lauloi:
"Vitamiinia on joka paikassa, sit' on viinissä, leivässä, shampanjassa.
On aata ja beetä ja myös vee ceetä..."
Mankelihuoneen kalustukseen kuului mankelin lisäksi, höyläpenkki ja vuode.
Alatuvan toinen kamari, oli käytössä rengeillä ja sota-aikana siellä säilytettiin kahta sotavankia, jotka olivat työpalvelussa Pesulla.
Vangit viihtyivät niin hyvin, että he polvillaan rukoilivat isäntäväeltä lupaa jäädä, kun venäjällepaluun aika koitti. Se, jääntilupa, ei ollut enää isäntäväen käsissä!
