|
|
| (3 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) |
| Rivi 1: |
Rivi 1: |
| − | Eversti von Hertzenin arjesta antaa Anders Allardt seuraavan kuvan Strömfors Socken teoksessaan: | + | Eversti von Hertzenin |
| | | | |
| − | "Till sin andliga läggning var v. Hertzen allvarlig och rättskaffens med ett inslag av religiositet. Enkel i sitt levnadssätt och regelbunden i sina vanor förde han ett stilla,
| + | [[Hertzen, Ernst Gustaf von]] |
| − | tillbakadraget liv. Gråa rocken, ett mine av gamla uniformen, bytes blott vid högtidligare tillfållen ut mot högtidsdräkten. Klockan 5 var han uppe varje morgon, och då togs ett halvt jungfrumått av hemmabryggda "beska droppen" - den vanliga dragsransonen. Om sommaren var han ute med sitt arbetsfolk, sådde själv sin åker och räfsade på ängen.
| |
| − |
| |
| − | Hans boställe var det enda han hade att leva av, och hushållet var stort: hustru, åtta barn, ålderstigen moder och fyra oförsörjda systrar. Tvenne gånger blev han erbjuden befall vid de ryska trupperna: den ena gången av Kamenski, den andra gången av kejsar Alexander 1, som låtit kalla honom till sig på Parola malm. "Jag kan blott en gång svara trohetsed", lydde det for honom betecknad svaret. Stor omrsorg ägnade han åt sina yngre barns uppfostran. För v. Hertzens insats i socknen kommunala arbete, skola vi 1 ett annat sammanhang redogöra. Under hans senare levnadsår blev hans hälsa klen, illa skötta blessyrer gjorde sig påminta och hans arbetsformåga avtog. I följd härav sällade sig ekonomiska bekymmer till andra svårigheter. Men i de hela bar han livets börda med jämnmod.
| |
| − | | |
| − | Ernst Gustav von Hertzen avled den 19 december 1834 på sitt boställe Gustavslugn."
| |
| − | | |
| − | (Luonteeltaan v. Hertzen oli vakava ja oikeudentuntoinen, jopa uskonnollisuuteen taipuvainen. Yksinkertaisena ja säännöllisenä elintavoiltaan hän vietti hiljaista, syrjäänvetäytyvää elämää. Harmaa takki, muistona vanhasta asepuvusta, vaihdettiin kuitenkin juhlatamineisiin arvotilaisuuksissa. Aamuisin kello viisi hän säännöllisesti nousi ylös ja nautti puolikkaan neitseenmitallista kotonasuodatettua "karvasroppia" - se tavallinen päiväannos. Kesäisin hän oli ulkona väkensä kanssa, kylvi itse peltonsa ja haravoi niittynsä. Puustelli oli hänen ainoa kattonsa pään päällä ja talous oli suuri: vaimo, kahdeksan lasta, iäkäs äiti ja neljä sisarta, joista ei kukaan muu ollut huolta pitämässä. Kahdesti hänet kutsuttiin liittymään venäläisiin joukkoihin; ensin Kamenskin toimesta ja sitten itse keisari Aleksanteri I:n, joka antoi kutsuttaa hänet luokseen Parolan nummelle. "voin vain kerran vannoa uskollisuudenvalani" kuului von Hertzenin vastaus keisarille. Hän osoitti suurta huomiota ja huolta nuorempien lastensa koulutukselle. Von Hertzenin kunnallismiesurasta seuraa myöhempi selvitys. Viimeisinä elinvuosinaan hänen terveytensä heikkeni, huonosti hoidetut haavat muistuttivat itsestään ja hänen työntekokykynsä kärsi. Tästä seurasi taloudellisia ja muita vaikeuksia. Mutta yleisestiottaen hän kantoi taakkansa rauhallisesti.
| |
| − | | |
| − | Ernst Gustav von Hertzen kuoli 19 joulukuuta 1834 Gustavslugnin virkatalossaan. | |
| − | | |
| − | Viitteet:
| |
| − | | |
| − | *Anders Allardt, Strömfors Socken
| |
| − | | |
| − | *Juhani Pesu, Pappila - suomalainen rustholli ja hovi
| |
