Kellahti (Källfjerd)

Kellahti on kylä Ahlaisissa (http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/Ahlainen)

Niilo J. Avellanin artikkelista Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatiloista. Satakunta - Kotiseutututkimuksia I (http://www.pori.fi/kirjasto/satakuntasarja/Satakuntasarja1.pdf)

Kellahden kylä (Asiakirjoissa myöskin: Källfjärd, Kelefjärd, Kieldfjerdh, Kielefjerd.) oli vanhimpina aikoina jaettuna kuuteen eri tilaan, joista kahta kuudennentoista sataluvun alkupuolella mainitaan autioksi.

V. 1590 puhutaan Kellahdella eräästä Lauri Ahkeraisesta, jota sanotaan talonpoikaiseksi ratsumieheksi. Tämä sai 13 p. maaliskuuta 1594 veronvapautta Kellahdella omistamaansa tilaan. Kuninkaan 16 p. huhtikuuta 1614 antamalla kirjeellä sai ratsumestari Otto Juhana Grothusen monien muitten tilojen ohessa koko Kellahden kylän lahjoitukseksi Norrköpingin kokouksen ehdolla. (Norrköpingin valtiopäiväkokouksessa v. 1604 määrättiin, että aatelismiehille lahjoitetut tilat olivat perinnölliset miesperillisille, mutta miespolven sammuttua piti niiden joutua jälleen kruunulle.)

Kylässä asuvilta talonpojilta osti Grothusen säterin perustamiseen tarvittavan maan. Tällöin maksoi hän esim. eräälle Hannu Antinpojalle 8 viljatynnyrin hinnan, viljatynnyri kahdeksi taaleriksi luettuna. (Ks. Tuomiokirjaa vuodelta 1623.) Kolmea Kellahden tilaa hän viljeli säterinä, kolmea raja- ja pyykkitaloina. Grothusen asui itse Kellahdella ja hallitsi täältä laajoja lahjoitusmaitansa. Hänen kuolinvuodestaan ei ole varmaa tietoa, mutta sanotaan häntä ainakin jo v. 1653 vainajaksi.

Otto Grothusenilla (Otto Grothusen oli nainut l:ksi erään Elinin (f 1616), 2:ksi Margareta Rehbinderin ja 3:ksi Kristina Henrikintyttären.) oli useampia perillisiä, joista tässä mainittakoon pojat: Otto Grothusen († 3/10 1658), Henrik Grothusen († 16/2 1666) ja Kristoffer Grothusen († 6/2 1670). Otto Grothusen vanhemman jälkeen näyttää Kellahti ensin olleen Otto Grothusen nuoremman ja sittemmin ainakin vuodesta 1659 Kristoffer Grothusenin hallussa. (Lagus: »Finska Adelns gods och ätter» puhuu ainoastaan yhdestä Otto Grothusenista, joka olisi kuollut v. 1656. Tämä olisi ensin yksin hallinnut Kellahden kylää ja sittemmin, ainakin v. 1654, yhdessä veljensä Henrikin kanssa, joka taas, ainakin v. 1658, olisi Kellahtea yksin hallinnut. Tämä ei kuitenkaan sovellu yhteen niiden tietojen kanssa, joita maakirjoista saamme. Anrep: »Svenska Adelns ättartaflor» mainitsee Henrik Grothusenin kuolleen v. 1645, joka on suora erehdys. Kristoffer Grothusenin kuolinpäivä on ylempänä merkitty Porin kaupungin kuolleitten luettelon mukaan. Anrep sanoo hänen kuolleen 22 p. helmikuuta.)

Viimemainitun jälkeen oli Kellahden omistajana Juhana Grothusen, joka luultavasti oli Henrik Grothusenin ja Briita Sabelhjertan poika. Tämän aikana pantiin reduktsioni toimeen. Kellahti, niinkuin monet muutkin lahjoitusmaat, peruutettiin 1683:n vuoden verolla. Senjälkeen tavataan kuitenkin Juhana Grothusenin hallussa Kellahden säteri, yksi Kellahden tiloista, jota seurasi akumenttina kaksi muuta tilaa samassa kylässä. Kolme muuta Kellahden tilaa, joita asui Henrikki Joosepinpoika, Tapani Akselinpoika Filppula ja Kaarle Knuutinpoika, mainitaan samaan aikaan Liewenin rykmentin Hammarin komppaniaan kuuluviksi ratsutiloiksi. Siitä alkaen ei Kellahti enää koskaan ole ollut yhden henkilön hallussa, vaan on kylä ollut kahdessa osassa, sillä tavalla että toiseen ovat kuuluneet Juhana Grothusenin säteri ja akumenttitilat, jotka vuodesta 1690 alkaen esiintyvät yhtenä säterirusthollina, toiseen taas yllämainitut kolme ratsutilaa, niinikään yhdeksi verorustholliksi koottuina.

Kellahden säterirustholli ( 3 / 4 vanhaa eli 1 1/2 uutta manttaalia).

Rusthollia hallitsi kuolemaansa asti (v. 1703) Juhana Grothusen,joka oli nainut Margareta Böningin. Hänellä oli kaksi lasta: vänrikki Magnus Reinhold Grothusen ja tytär Kristina Grothusen. (Laguksen väite, että Kristina Grothusen olisi ollut Reinhold Grothusenin tytär, ei pidä paikkaansa.) Näistä asui ensin vänrikki Grothusen toista puolta rusthollia, mutta toinen puoli oli hänen äitinsä Margareta Böningin hallussa. Vänrikki Grothusen testamenttasi v. 1725 rusthollin-osansa langolleen Pentti Vesterlundille, jonka haltuun v. 1730 Margareta Böningkin († 1740) luovutti osuutensa. Täten tuli Pentti Vesterlund koko rusthollin haltijaksi. Mutta hänen raha-asiansa joutuivat rappiolle ja hänen täytyi v. 1740 2,000:sta kuparitaalerista myydä toinen puoli rusthollia Tukholman kauppiaalle Pietari Lindellille, joka otti kapteeni Juhana Urbanus Penschin uuden tilansa hoitajaksi. Lindell, jolle kaukaisen tilan viljeleminen lienee käynyt vaikeaksi, myi jo v. 1745 3066:sta kuparitaalerista rusthollin-osansa Porin kauppiaalle, raatimies Kaarle Indebetoulle (Kauppias Indebetou, s. 18/ 12 1696, oli aikoinansa Porin varakkaimpia porvareita sekä kaikesta päättäen erittäin sivistynyt ja älykäs mies. Hänen isänsä oli Tukholman kauppias Govert Indebetou ja äitinsä Helena Brandt. Isoisä Govert Indebetou oli valtiollisten rauhattomuuksien tähden muuttanut Hollannista Ruotsiin.), joka v. 1750 Pentti Vesterlundilta 6,000:sta kuparitaalerista osti toisenkin puolen rusthollia. Kaupassa Pentti Vesterlund († 4/6 1765) ja Kristina Grothusen († 12/12 1762) edustivat itselleen Ämttöön, säterirusthollin alle kuuluvan luodon ja torpan, elinkautisesti veronvapaana nautittavaksi.

Pentti Vesterlundin poika, Pietari Vesterlund teki v. 1758 kunink. majesteetille sen anomuksen, että hänen, Indebetoulle annetusta kiinnityksesta huolimatta, sallittaisiin lunastaa takaisin Kellahden säterirustholli, joka oli hänen äitinsä perintömaata ja jonka hänen isänsä ilman sanottavaa pakkoa hänen alaikäisenä ollessaan oli myynyt. Kuningas hylkäsi anomuksen ja Vesterlund velvoitettiin maksamaan 30 hopeataaleria sakkoa, siitä että hän oli kuningasta suotta vaivannut. Vähä sen jälkeen Indebetou 17 p. helmikuuta 1759 osti rusthollin perinnöksi. Indebetou kuoli 28 p. marraskuuta 1778. Hänen leskensä Maria Gottleben testamenttasi kuollessaan 8 p. heinäkuuta 1796 rusthollin tyttärensä pojalle koulukollega Kaarle Reinhold Rranderille sekä tyttärensä tyttärelle Lovisa Fredrika Branderille, joka oli naimisissa Kokemäen kirkkoherran, rovasti Kustaa Avellanin kanssa. (Indebetoun ja Maria Gottlebenin ainoa tytär Johanna Lovisa Indebetou († 18/4 1768) oli naitu rehtori Fredrik Reinhold Branderille, joka kuoli Vehmaan kirkkoherrana v. 1800. Nämä olivat kollega Kaarle Reinhold Branderin ja Fredrika Lovisa Avellanin vanhemmat. Rehtori Brander nai sittemmin Maria Magdalena Pippingin († 1786) ja vihdoin Barbro Helena von Willebrandin († 1813). Hänen ensimäisestä puolisostaan ei Strandbergin Herdaminne tiedä mitään.)

Kun kollega Brander ja rovasti Avellan samana vuonna hakivat kiinnitystä rustholliin, koetti vuorostaan Pentti Vesterlundin pojanpoika lampuoti Fredrik Vesterlund saada oikeutta rusthollia lunastaa, mutta tämäkin anomus hyljättiin. Kollega Brander († 13/5 1831) ja hänen vaimonsa Briita Kristina Grönfors olivat lapsettomat ja testamenttasivat rusthollin-osansa Lovisa Fredrika Branderille ja rovasti Avellanille. Testamenttia valittivat edellisen velipuolet, vaatien itselleen myöskin perintöoikeutta, mutta valitukset kumottiin 7 p. toukokuuta 1834. Tätä ennen oli kuitenkin rovasti Avellan kuollut 24 p. syyskuuta 1832. Perilliset, joitten haltuun vainajan leski oli jälkeenjäämistön luovuttanut, päättivät muuttaa maaomaisuuden rahaksi (Paitsi Kellahden säterin toista puoliskoa, omisti rovasti Avellan Nakkilassa Villilän säterin (1 7/ 1 2 mant.), Porin maaseurakunnassa puolen Liinaharjan verorusthollia ja Pekan akumentin, Laitilan pitäjässä Palttilan säterin (2 2/3 mant.) ynnä Junnilan, Sepän ja Haverin akumentit, Pyhämaanpitäjässä Ollin akumentin sekä Raumalla kaupungintalon. Kun sitten kollega Branderin perinnöstä syntynyt oikeudenkäynti päättyi suotuisasti, joutui perillisten haltuun myös toinen puoli Kellahden säteriä, toinen puoli Liinaharjaa sekä Kapralin akumentti.). Rovasti Avellanin osan Kellahtea osti 30 p. toukokuuta 1833 pidetyssä huutokaupassa 14,701:sta pankkoruplasta hovioikeudenauskultantti Kustaa Aadolf Avellan. Sittemmin hankki tämä 9 p. tammikuuta 1835 14,600:sta pankkoruplasta itselleen toisenkin osan rusthollia, johon rovasti Avellanin perilliset nyt olivat saaneet laillisen oikeuden. Kustaa Aadolf Avellan (Puoliso: Gallista Fredrika Tennberg († 11/8 1868).) kuoli 20 p. joulukuuta 1859 ja Kellahden säterirustholli joutui sen nykyiselle omistajalle kunnallisneuvos Edvin Avellanille (Puoliso: Katarina Ulrika Hahnsson († 22/2 1901).) (s. 1/5 1830).

Kellahden verorustholli muodostettiin niistä ratsutiloista, jotka syntyivät Kellahdella reduktsionin aikana. Sitä hallitsi ensin eversti Kustaa Eneskiöld.(Puoliso: Hildegard Elisabet Rehbinder, joka kuoli Porin kaupungin kuolleiden kirjan mukaan 12/11 1735 eikä v. 1718, kuten Vasastjernan »Ättartaflor»eissa mainitaan.) Hänen kuolemansa jälkeen v. 1715 lienee rustholli vähän aikaa ollut perillisten hallussa, mutta siirtyi sitten yksinomaan schoutbynahti (Vastaa jokseenkin meidän aikamme kontre-amiraalia.) Edvard Juhana Taubelle, († 1759), joka oli nainut Kustaa Eneskiöldin tyttären, Kristina Eneskiöldin († 1760). Edvard Tauben ja hänen puolisonsa kuoltua jaettiin rustholli heidän poikansa luutnantti Kaarlo Maunu Tauben ja tyttäriensä Kristina Elisabet Tauben ja Eva Ulrika Tauben kesken. Näiden aikana se 9 p. kesäkuuta 1763 ostettiin perinnöksi. Kristina Elisabet ja Eva Ulrika Taube († 1792) luovuttivat v. 1781 rusthollin-osansa kapteeni Kustaa Vilhelm Weissmanille. (Puoliso: Anna Appelman († 1795).)

Kaarle Maunu Taube kuoli naimatonna 1785. Hänen rusthollinosansa joutui majuri Kaarle Juhana Weissman von Weissensteinille, (Puoliso: Margareta Elisabet Bergenfelt († 1811).) joka luultavasti oli Kustaa Vilhelm Weissmanin veli. Majuri Weissman von Weissenstein omisti lopulta koko rusthollin ja joutui se hänen kuollessaan v. 1812 hänen pojalleen majuri Adam Kustaa Weissman von Weissensteinille (Puoliso: Kristina Lovisa Finheim.) († 1833). Tämä myi v. 1825 tilansa Kustaa Reinhold Inbergille († 1836) (Puoliso: Anna Margareta Sippola.). Kun tämän poika Juhana Sigfrid Inberg teki vararikon, huusi rusthollin v. 1868 pakkohuutokaupassa maakauppias Juhana Norrgård († 1892). Sitä omistaa nykyänsä tammikuun 14:nnesta päivästä 1898 alkaen Juhana Norrgårdin vävy, ent. kansakoulunopettaja Pekka Sallinen. (Puoliso: Maria Norrgärd.)

Lähteet

• Niilo J. Avellan: Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatilosta. Satakunta - Kotiseutututkimuksia I [1]