Ero sivun ”Kemijärvi” versioiden välillä

Ennen suomalaisten tuloa Kemijärveä asuttivat saamelaiset. Viitteitä vanhoista asuinpaikoista on löydetty kaikkialta Kemijärven rannoilta. Kemijokivarsi oli jo kivikaudella vilkkaassa kulttuurikosketuksessa niin pohjoiseen, itään, etelään kuin länteenkin. Neitilän asutus Luusuassa oli tuhansia vuosia vanhaa. Siellä sijaitsi myös yksi Suomen harvoja tutkittuja rautakautisia sulattamoita.

Keminlappalaiset elivät pääasiassa kalastuksella ja metsästyksellä. Poroja käytettiin vain kuljetuksissa aina 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin poroja alettiin ainakin Kemijärven alueella paimentaa tokissa. Poro sai kotieläimen aseman v. 1766. Paliskuntien perustaminen tuli pakolliseksi vasta v.1898. Poronhoito toi merkittävän lisän Kemijärven talojen rahatuloihin 1800-luvulla, vaikka poronhoitoa ei harjoitettu yleisesti. Poronliha oli suurena apuna v.1867-1868 nälkävuosien ruuanpuutteessa.

Kun ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Kemijärvelle 1600-luvun alussa, Kemijärvellä ei enää asunut saamelaisia. Alue oli kuitenkin Lapinmaan rajamaata, jossa saamelaiset kävivät kalastamassa, ja uudisasukkaiden ja saamelaisten välillä oli paljon riitoja. Suomalaisten uudisasukkaiden talonpito perustui kalastukseen ja metsästykseen. Kemijärvi oli erityisen hyvä haukivesi. Kemijärven suiston ja Kemijoen laajat lietesaaret antoivat pohjan maanviljelylle ja karjankasvatukselle (lehmät, lampaat). Kuivuus ja elokuun hallayöt aiheuttivat pelättyjä katoja. Vielä 1700-luvulla viljaa saatiin pelloista vain vajaa tynnyri asukasta kohden, mikä ei ollut riittävä määrä. Ohra oli varmempi viljeltävä kuin ruis. Perunan viljely oli laajaa 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen.

Kemijärven metsät ja kalastus olivat vanhastaan yhteisiä lappalaisten ja kemijärveläisten kesken. Turkiskauppiaat ostivat mm. oravan, näädän, ketun ja majavan nahkoja. Lintuja myytiin kuivattuina markkinoilla. Petoeläimistä (karhu, ahma, susi, ym.) saatiin tapporahaa. Tervaa poltettiin Kemijärvellä vain kotitarpeiksi. Se oli välttämätön veneiden rakentamisessa ja huollossa, köysien ja verkkojen kyllästysaineena ja lääkinnässä.

Kemijärvellä talot rakennettiin usein neliöpihatyyppisiksi. Siinä asuinrakennukset ja ruoka-aitat sijoitettiin lähes nurkittain ns. miespihan ympärille. Karjarakennukset, rehusuojat ja tarvikeliiterit kehystivät karjapihaa. Rakennusten seinät tehtiin alaspäin kapeneviksi, jotta räystäiltä tippuva vesi ei vaurioittaisi rakennusten alaosia. Pirtin muurit olivat suuria. Asuinrakennusten ympärillä ei ollut puita eikä puutarhoja. Vielä nykyisinkin voidaan pääteiden varsilla nähdä joitakin vanhoja päärakennuksia. Ne ovat usein vanhaa peräpohjalaista tyyppiä. Mm. ikkunoiden malli sekä räystäs- ja päätylaudoitukset kertovat rakentamisajankohdasta.

Kesänavetta on usein neliön muotoinen rakennus, jonka aumakaton harjalla on aukko ja joskus myös torni. Siksi navetassa oli kova veto, joka karkotti lehmiä kiusaavat sääsket ja muut hyönteiset, jolloin lehmät lypsivät hyvin.

Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan v.1809 asti, jolloin Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Suomella oli autonominen itsenäisyys Venäjän vallan aikana. Suomi itsenäistyi v.1917.

Lapinmaan etelärajaksi (=lapin ja lannan raja) määriteltiin viimeistään 1500-luvulla Kemijärven poikki Luuksinsalmen kautta kulkeva raja. Kemijärven asuttamisen aikoihin rajaksi käsitettiin selvästi Pyhätunturin ja Talvensaaren kautta kulkenut linja.

Kemijärvi sijaitsi tärkeiden liikenneväylien eli vesireittien risteyksessä. Kemijärveltä pääsi länteen Perämerelle, itään Vienanmerelle ja edelleen Laatokalle sekä pohjoiseen Jäämerelle. Kemijärvi oli vilkas kauppapaikka jo 1600-luvulla. Kemijärven tärkein kauppatavara oli 1600-luvulla kapahauki ja 1700-luvulla voi. Myös turkiksia, porotalouden tuotteita ja höyheniä myytiin. Kodeissa tarvittiin lähinnä suolaa ja rautaa, mutta joskus myös leipä- ja siemenviljaa. Kiertäviltä laukkukauppiailta ostettiin mm. kankaita. Kun savupirtit alkoivat vaihtua valkeisiin pirtteihin, ikkunalasin kysyntä kasvoi. Talvella tavaroiden kuljetus oli helpointa.

1800-luvun loppupuolen liikenneyhteyksien paraneminen kasvatti edelleen kirkonkylän asutusta. Maantie Rovaniemeltä Kemijärvelle valmistui v.1853. Kemijärven ja Pelkosenniemen välillä oli säännöllistä laivaliikennettä Kemijoella v.1908 - 1934. Rautatie Kemijärvelle valmistui 1930-luvulla.

1920-luvulla alettiin suunnitella Kemijärvestä kauppalaa, mutta hankkeen keskeytti toinen maailmansota. Vuosien 1939 - 1945 sodissa tuhoutui noin 70 % alueen rakennuksista. Sodan jälkeinen jälleenrakennus ja Kemijoen voimalaitosrakentaminen toivat työtä ja väestöä sekä lisäsivät vaurautta. Jälleenrakennus ulottui 1950-luvun jälkipuoliskolle asti. V.1957 kirkonkylä ja sen lähialueet vihdoin erotettiin Kemijärven kauppalaksi.

Veitsiluodon sellutehdas rakennettiin 1960-luvun puolivälissä. Kemijärven luusuaan valmistui Seitakorvan voimalaitos v.1963, jonka jälkeen aloitettiin Kemijärven säännöstely. Näinä aikoina Kemijärven (=kauppala + maalaiskunta) väkiluku oli suurimmillaan, noin 16 000 asukasta. Kemijärvestä tuli kaupunki v.1973.

Asukasluku

9344 (30.9.2005)

Kylät

Kemijärven kylät

Alakylä - Nederby
Isokylä
Javarus
Joutsijärvi
Juujärvi
Kirkonkylä - Kyrkby
Kostamo
Leväranta
Luusua
Räisälä
Tohmo - Tåhmo
Ylikylä - Överby

Ero sivun ”Kemijärvi” versioiden välillä

Versio 28. lokakuuta 2005 kello 09.27

Sisällysluettelo

Tietoja kirkonarkistosta

Mustat kirjat

Mikrofilmit

Pappisluettelo

Historiaa

Asukasluku

Kylät

Talot

Isäntäluettelot

Kirjallisuus

Huomioita suvuista

Navigointivalikko

Näkymät

Henkilökohtaiset työkalut

Valikko

Haku

Työkalut

@@ Rivi 130: / Rivi 130: @@
 == Historiaa ==
+Ennen suomalaisten tuloa Kemijärveä asuttivat saamelaiset. Viitteitä vanhoista asuinpaikoista on löydetty kaikkialta Kemijärven rannoilta. Kemijokivarsi oli jo kivikaudella vilkkaassa kulttuurikosketuksessa niin pohjoiseen, itään, etelään kuin länteenkin. Neitilän asutus Luusuassa oli tuhansia vuosia vanhaa. Siellä sijaitsi myös yksi Suomen harvoja tutkittuja rautakautisia sulattamoita.
+Keminlappalaiset elivät pääasiassa kalastuksella ja metsästyksellä. Poroja käytettiin vain kuljetuksissa aina 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin poroja alettiin ainakin Kemijärven alueella paimentaa tokissa. Poro sai kotieläimen aseman v. 1766. Paliskuntien perustaminen tuli pakolliseksi vasta v.1898. Poronhoito toi merkittävän lisän Kemijärven talojen rahatuloihin 1800-luvulla, vaikka poronhoitoa ei harjoitettu yleisesti. Poronliha oli suurena apuna v.1867-1868 nälkävuosien ruuanpuutteessa.
+Kun ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Kemijärvelle 1600-luvun alussa, Kemijärvellä ei enää asunut saamelaisia. Alue oli kuitenkin Lapinmaan rajamaata, jossa saamelaiset kävivät kalastamassa, ja uudisasukkaiden ja saamelaisten välillä oli paljon riitoja. Suomalaisten uudisasukkaiden talonpito perustui kalastukseen ja metsästykseen. Kemijärvi oli erityisen hyvä haukivesi. Kemijärven suiston ja Kemijoen laajat lietesaaret antoivat pohjan maanviljelylle ja karjankasvatukselle (lehmät, lampaat). Kuivuus ja elokuun hallayöt aiheuttivat pelättyjä katoja. Vielä 1700-luvulla viljaa saatiin pelloista vain vajaa tynnyri asukasta kohden, mikä ei ollut riittävä määrä. Ohra oli varmempi viljeltävä kuin ruis. Perunan viljely oli laajaa 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen.
+Kemijärven metsät ja kalastus olivat vanhastaan yhteisiä lappalaisten ja kemijärveläisten kesken. Turkiskauppiaat ostivat mm. oravan, näädän, ketun ja majavan nahkoja. Lintuja myytiin kuivattuina markkinoilla. Petoeläimistä (karhu, ahma, susi, ym.) saatiin tapporahaa. Tervaa poltettiin Kemijärvellä vain kotitarpeiksi. Se oli välttämätön veneiden rakentamisessa ja huollossa, köysien ja verkkojen kyllästysaineena ja lääkinnässä.
+Kemijärvellä talot rakennettiin usein neliöpihatyyppisiksi. Siinä asuinrakennukset ja ruoka-aitat sijoitettiin lähes nurkittain ns. miespihan ympärille. Karjarakennukset, rehusuojat ja tarvikeliiterit kehystivät karjapihaa. Rakennusten seinät tehtiin alaspäin kapeneviksi, jotta räystäiltä tippuva vesi ei vaurioittaisi rakennusten alaosia. Pirtin muurit olivat suuria. Asuinrakennusten ympärillä ei ollut puita eikä puutarhoja. Vielä nykyisinkin voidaan pääteiden varsilla nähdä joitakin vanhoja päärakennuksia. Ne ovat usein vanhaa peräpohjalaista tyyppiä. Mm. ikkunoiden malli sekä räystäs- ja päätylaudoitukset kertovat rakentamisajankohdasta.
+Kesänavetta on usein neliön muotoinen rakennus, jonka aumakaton harjalla on aukko ja joskus myös torni. Siksi navetassa oli kova veto, joka karkotti lehmiä kiusaavat sääsket ja muut hyönteiset, jolloin lehmät lypsivät hyvin.
+Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan v.1809 asti, jolloin Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Suomella oli autonominen itsenäisyys Venäjän vallan aikana. Suomi itsenäistyi v.1917.
+Lapinmaan etelärajaksi (=lapin ja lannan raja) määriteltiin viimeistään 1500-luvulla Kemijärven poikki Luuksinsalmen kautta kulkeva raja. Kemijärven asuttamisen aikoihin rajaksi käsitettiin selvästi Pyhätunturin ja Talvensaaren kautta kulkenut linja.
+Kemijärvi sijaitsi tärkeiden liikenneväylien eli vesireittien risteyksessä. Kemijärveltä pääsi länteen Perämerelle, itään Vienanmerelle ja edelleen Laatokalle sekä pohjoiseen Jäämerelle. Kemijärvi oli vilkas kauppapaikka jo 1600-luvulla. Kemijärven tärkein kauppatavara oli 1600-luvulla kapahauki ja 1700-luvulla voi. Myös turkiksia, porotalouden tuotteita ja höyheniä myytiin. Kodeissa tarvittiin lähinnä suolaa ja rautaa, mutta joskus myös leipä- ja siemenviljaa. Kiertäviltä laukkukauppiailta ostettiin mm. kankaita. Kun savupirtit alkoivat vaihtua valkeisiin pirtteihin, ikkunalasin kysyntä kasvoi. Talvella tavaroiden kuljetus oli helpointa.
+-luvun loppupuolen liikenneyhteyksien paraneminen kasvatti edelleen kirkonkylän asutusta. Maantie Rovaniemeltä Kemijärvelle valmistui v.1853. Kemijärven ja Pelkosenniemen välillä oli säännöllistä laivaliikennettä Kemijoella v.1908 - 1934. Rautatie Kemijärvelle valmistui 1930-luvulla.
+-luvulla alettiin suunnitella Kemijärvestä kauppalaa, mutta hankkeen keskeytti toinen maailmansota. Vuosien 1939 - 1945 sodissa tuhoutui noin 70 % alueen rakennuksista. Sodan jälkeinen jälleenrakennus ja Kemijoen voimalaitosrakentaminen toivat työtä ja väestöä sekä lisäsivät vaurautta. Jälleenrakennus ulottui 1950-luvun jälkipuoliskolle asti. V.1957 kirkonkylä ja sen lähialueet vihdoin erotettiin Kemijärven kauppalaksi.
+Veitsiluodon sellutehdas rakennettiin 1960-luvun puolivälissä. Kemijärven luusuaan valmistui Seitakorvan voimalaitos v.1963, jonka jälkeen aloitettiin Kemijärven säännöstely. Näinä aikoina Kemijärven (=kauppala + maalaiskunta) väkiluku oli suurimmillaan, noin 16 000 asukasta. Kemijärvestä tuli kaupunki v.1973.
 == Asukasluku ==