Renko
Sisällysluettelo
Tietoja kirkonarkistosta
Yleistä
- Kastetu 1719-1906 (loppuosassa vain ulkoseurakuntalaiset)
- Vihityt 1708-1712, 1723-1738 ja 1744-1864
- Haudatut 1704-1712, 1738-1755 ja 1758-1865
- Tilastot 1704-1906
Usein tai ainakin joskus henkilöt on merkitty Wanjan seurakunnan kirjoihin, joskus Janakkalan ja jopa Hattulan kirjoihin. Näin esim. syntyneet voivat löytyä muista seurakunnista. Sama on voimassa myös toisin päin, varsinkin Hattulan länsiosan asukkaat ovat usein Rengon kirjoissa, samoin esim. Hämeenlinnan maaseurakunnan asukkaat.
Tuhoutuneet ja puuttuvat kirjat
Pitäjän nimestä
Keskiaikaisissa ruotsinkielisissä lähteissä pitäjän nimi usiintyy eri muodoissa: vuonna 1440 = Rengo, 1470 = Ringha, 1475 = Rengia, 1505 ja 1512 = Rengo.
Rengon kappalainen Israel Kempe, lähetti 1700-luvun puolivälissä vastauksen Turun tuomiokapitulille, kun se oli tiedustellut pitäjään liittyviä asioita. Kappalainen toteaa pitäjän nimen johtuvan sen alueella mutkittelevasta joesta, joka laskee Hattulan Renkajärvestä Renkajokena eli Rengonjokena kohden Vanaja-veden virtauksia. Tähän teoriaan on yhtynyt myös professori Pekka Suvanto.
Nykyisin pitäjän nimestä on vallalla toisenlainen käsitys. Nimistötutkijat, Professori Jouko Vahtola ja tohtori Petri Hiltusen mukaan Rengon nimi on germaanista alkuperää. Vastaavasti äännettyjä nimimuotoja (Renco, Rencho, Renk) tavataan ennen keskiaikaa saksalaisella kielialueella. Sanan merkitys on ollut Vahtolan ja Hiltusen mukaan sama kuin Hathun eli 'taistelu' tai 'ottelu'. Renc merkitys on muinaissaksissa myös 'ylimielinen', 'ylpeä' tai 'kopea'.
Kylännimiä käsitellessään Vahtola ja Hiltunen tulevat siihen johtopäätökseen, että vanhimmat nimet sijoittuvat Kanta-Hämeen vanhimmille asuinpaikoille. Esimerkiksi Rengon kylät Waimare ja Muurila ovat pitäjän vanhimmat kylät. Näin Rengon kylien nimet voidaan johtaa seuraavasti; Muurila = Mure, Waimare = Weimar, Wiiala = Wia, Kutila = Gudi ja Nevilä = Nevi. Pitäjän oma nimi ja kylien nimistö olisi siis paljolti saksalaisperäistä ja puhtaasti ei-kristillistä.
- Lähde: Wikipedia
Historiaa
Renko oli aina 1800-luvun lopulle sekä Wanajan että Janakkalan kappeliseurakunta. Kappelin pohjoisosa kuului Wanajaan ja eteläosa Janakkalaan. Tämä kaksijakoinen tilenne lienee syntynyt jo keskiajalla kun Janakkala irtaantui Wanajasta omaksi kirkkopitäjäkseen.
Rengon seurakunnan kirkko, tai ainakin eräs niistä on rakettu aivan keskiajan lopulla ja se on kahdeksankulmainen harmaakivestä rakennettu. Kirkko kuuluu pieniin kivikirkkoihin Wanajan kirkon kanssa.
Seurakunnan kappalainen sai oman pappilansa vasta Laurentius Kempen ja eritoten hänen seuraajansa ja poikansa Israel Kempen aikoina kun Uudenkylän Uotila siirtyi seurakunnan omaisuudeksi.
Asukasluku
Kylät
- Ahoinen
- Asemi
- Kaloinen
- Kuittila
- Lietsa
- Muurila
- Nevilä
- Oinaala
- Uusikylä
- Vaimare
- Vehmainen
- Nummenkylä
Talot
- Ahoinen
- Asemi
- Kaloinen
- Kuittila
- Pyylä
- Lietsa
- Muurila
- Nevilä
- Lauttia
- Mannila
- Penttilä
- Oinaala
- Orkola
- Haukkala
- Markkula
- Uusikylä
- Vaimare
- Vehmainen
- Nummenkylä
Isäntäluettelot
Kirjallisuus
Sukukirjoja
- Rengon Oinaalan Markkulan seitsemän sukupolvea SSN 1239 - 1123
Huomioita suvuista
- Markkulan Sukuseura (ent. Rengon Oinaalan Markkulan sukuseura)
