Kemijärvi

Paikkakunnat

Pikaohje sivun muokkaamiseen

Mustat kirjat

Mikrokortit:

• Syntyneet 1698–1808 1
• Syntyneet 1808–1840 2
• Vihityt 1711–1743, 1698–1787
• Vihityt 1788–1847 3
• Kuolleet 1698–1746, 1701–1812
• Kuolleet 1812–1840 4
• Muuttaneet 1751–1779
• Tilejä (kuolleet) 1739–1747
• Syntyneet (Salla) 1747–1787
• Kuolleet (Salla) 1747–1787
• Syntyneet 1841–1847
• Syntyneet 1847–1860 5
• Vihityt 1848–1860
• Kuolleet 1841–1861

Rullafilmit:

• Syntyneet I 1698–1840 55599
• II 1841–1860
• Vihityt I 1698–1847
• II 1848–1860
• Kuolleet I 1698–1840
• II 1841–1861
• Tilejä (kuolleet) I 1739–1747
• Muuttaneet I 1751–1779

Mikrofilmit

Rulla IK 198

• Rippikirja, syntyneet 1698–1710
• Vihityt 1698–1708
• Kuolleet 1698–1709
• Tilejä 1697–1709
• Rippikirja 1710–1741
• Syntyneet, vihityt, kuolleet 2 1710–1746
• Tilejä 1709–1736
• Rippikirja 3 1739–1759
• Rippikirja 4 1760–1786

Rulla IK 199

• Rippikirja 4 1760–1786
• Rippikirja 5 1787–1800
• Rippikirja 6 1801–1806
• Rippikirja 7 1807–1815
• Rippikirja 8 1816–1823
• Rippikirja 15 1824–1831
• Rippikirja 16 1832–1847

Rulla IK 200

• Rippikirja 16 1832–1847
• Rippikirja 1848–1855
• Rippikirja 18 1856–1865
• Syntyneet, vihityt, kuolleet 1747–1787
• Muuttaneet 25 1751–1780
• Sisältää myös kirkonkokousten pöytäkirjoja 1751–1759

Rulla IK 201

• Syntyneet, vihityt, kuolleet 25 1747–1787
• Muuttaneet 1751–1780
• Sisältää myös kirkonkokousten pöytäkirjoja 1751,1759
• Syntyneet 1787–1820
• Vihityt, kuolleet 1788–1820
• Syntyneet, vihityt, kuolleet 1820–1847
• Syntyneet, vihityt, kuolleet 28 1848–1879
• Kuulutuksia 34 I 1837–1899
• Rippilapsia 1837–1880
• Sisältää myös rangaistuskirjoja 1837–1905
• Muuttaneet 31 1806–1833
• Muuttaneet 32 1837–1899

Rulla IK 202

• Muuttaneet 32 1837–1899
• Pitäjänkokousten pöytäkirjoja 1824–1863
• Tilejä 43 1739–1788
• Tilejä 37 1789–1836
• Tilejä 1751–1811
• Kalustoluetteloita 1834
• Sekalaisia asiakirjoja 1800–1819
• Sekalaisia asiakirjoja 1820–1836

Rulla IK 203

• Sekalaisia asiakirjoja 1820–1836
• Sekalaisia asiakirjoja 1823–1860

Pappisluettelo

Kirkkoherrat

• Johan Wegelius (1779–1812)
• Henrik Vegelius (1816–1823)
• Johan Henrici Vegelius (1827–1860)
• Johan Peter Bäckman (1862–1893)
• Per Robert Matias (Heikel) Heikinheimo (1895–)

Kappalaiset

• Nils Fellman (1737–1764)
• Johan Wegelius (1765–1779)

Armovuodensaarnaajat ja apulaiset

• Nils Fellman (1736–1737)
• Zacharias Cajaner (1759–)
• Esaias Wegelius (1801–1804)

Ylimääräiset papit

• Henrik Vegelius (1791–1804)
• Esaias Vegelius (1804–1814)
• Johan Krank (1814–1815)
• Johan Nordberg (1817–1822)
• Johan Vegelius (1822–1827)
• Esaias Castrén (1830–1834)
• Henrik Krank (1842–1850)
• Karl Ferdinand Pfaler (1850–1851)
• Nils Fellman (1851–1853)
• Karl Jakob Keckman (1853–1854)
• Johan Simelius (1854–1855)
• Frans Fredrik Lönnrot (1855–1856)
• Johan Peter Bäckman (1856–1858)
• Olof Alfred Vallin (1858–1862)
• Anders Hulkkonen (1875–1876)
• Per Robert Matias Heikel (1885–1895)
• Fredrik Hjalmar Heikel (1896–1897)

Historiaa

Ennen suomalaisten tuloa Kemijärveä asuttivat saamelaiset. Viitteitä vanhoista asuinpaikoista on löydetty kaikkialta Kemijärven rannoilta. Kemijokivarsi oli jo kivikaudella vilkkaassa kulttuurikosketuksessa niin pohjoiseen, itään, etelään kuin länteenkin. Neitilän asutus Luusuassa oli tuhansia vuosia vanhaa. Siellä sijaitsi myös yksi Suomen harvoista tutkituista rautakautisista sulattamoista.

Keminlappalaiset elivät pääasiassa kalastuksella ja metsästyksellä. Poroja käytettiin vain kuljetuksissa aina 1700-luvun puoliväliin asti, jolloin poroja alettiin ainakin Kemijärven alueella paimentaa tokissa. Poro sai kotieläimen aseman vuonna 1766. Paliskuntien perustaminen tuli pakolliseksi vasta vuonna 1898. Poronhoito toi merkittävän lisän Kemijärven talojen rahatuloihin 1800-luvulla, vaikka poronhoitoa ei harjoitettu yleisesti. Poronliha oli suurena apuna 1867–1868 nälkävuosien ruuanpuutteessa.

Kun ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Kemijärvelle 1600-luvun alussa, siellä ei enää asunut saamelaisia. Alue oli kuitenkin Lapinmaan rajamaata, jossa saamelaiset kävivät kalastamassa, ja uudisasukkaiden ja saamelaisten välillä oli paljon riitoja. Suomalaisten uudisasukkaiden talonpito perustui kalastukseen ja metsästykseen. Kemijärvi oli erityisen hyvä haukivesi. Kemijärven suiston ja Kemijoen laajat lietesaaret antoivat pohjan maanviljelylle ja karjankasvatukselle (lehmät, lampaat). Kuivuus ja elokuun hallayöt aiheuttivat pelättyjä katoja. Vielä 1700-luvulla viljaa saatiin pelloista vain vajaa tynnyri asukasta kohden, mikä ei ollut riittävä määrä. Ohra oli varmempi viljeltävä kuin ruis. Perunan viljely oli laajaa 1800-luvun jälkipuoliskolta alkaen.

Kemijärven metsät ja kalastus olivat vanhastaan yhteisiä lappalaisten ja kemijärveläisten kesken. Turkiskauppiaat ostivat muun muassa oravan, näädän, ketun ja majavan nahkoja. Lintuja myytiin kuivattuina markkinoilla. Petoeläimistä (karhu, ahma, susi, ym.) saatiin tapporahaa. Tervaa poltettiin Kemijärvellä vain kotitarpeiksi. Se oli välttämätön aine veneiden rakentamisessa ja huollossa, köysien ja verkkojen kyllästysaineena ja lääkinnässä.

Kemijärvellä talot rakennettiin usein neliöpihatyyppisiksi. Siinä asuinrakennukset ja ruoka-aitat sijoitettiin lähes nurkittain niin sanotun miespihan ympärille. Karjarakennukset, rehusuojat ja tarvikeliiterit kehystivät karjapihaa. Rakennusten seinät tehtiin alaspäin kapeneviksi, jotta räystäiltä tippuva vesi ei vaurioittaisi rakennusten alaosia. Pirtin muurit olivat suuria. Asuinrakennusten ympärillä ei ollut puita eikä puutarhoja. Vielä nykyisinkin voidaan pääteiden varsilla nähdä joitakin vanhoja päärakennuksia. Ne ovat usein vanhaa peräpohjalaista tyyppiä. Muun muassa ikkunoiden malli sekä räystäs- ja päätylaudoitukset kertovat rakentamisajankohdasta.

Kesänavetta on usein neliön muotoinen rakennus, jonka aumakaton harjalla on aukko ja joskus myös torni. Siksi navetassa oli kova veto, joka karkotti lehmiä kiusaavat sääsket ja muut hyönteiset, jolloin lehmät lypsivät hyvin.

Suomi kuului Ruotsin valtakuntaan vuoteen 1809 asti, jolloin Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Suomella oli autonominen itsenäisyys Venäjän-vallan aikana. Suomi itsenäistyi vuonna 1917.

Lapinmaan etelärajaksi (= lapin ja lannan raja) määriteltiin viimeistään 1500-luvulla Kemijärven poikki Luuksinsalmen kautta kulkeva raja. Kemijärven asuttamisen aikoihin rajaksi käsitettiin selvästi Pyhätunturin ja Talvensaaren kautta kulkenut linja.

Kemijärvi sijaitsi tärkeiden liikenneväylien eli vesireittien risteyksessä. Kemijärveltä pääsi länteen Perämerelle, itään Vienanmerelle ja edelleen Laatokalle sekä pohjoiseen Jäämerelle. Kemijärvi oli vilkas kauppapaikka jo 1600-luvulla. Kemijärven tärkein kauppatavara oli 1600-luvulla kapahauki ja 1700-luvulla voi. Myös turkiksia, porotalouden tuotteita ja höyheniä myytiin. Kodeissa tarvittiin lähinnä suolaa ja rautaa, mutta joskus myös leipä- ja siemenviljaa. Kiertäviltä laukkukauppiailta ostettiin muun muassa kankaita. Kun savupirtit alkoivat vaihtua valkeisiin pirtteihin, ikkunalasin kysyntä kasvoi. Talvella tavaroiden kuljetus oli helpointa.

1800-luvun loppupuolen liikenneyhteyksien paraneminen kasvatti edelleen kirkonkylän asutusta. Maantie Rovaniemeltä Kemijärvelle valmistui vuonna 1853. Kemijärven ja Pelkosenniemen välillä oli säännöllistä laivaliikennettä Kemijoella vuosina 1908–1934. Rautatie Kemijärvelle valmistui 1930-luvulla.

1920-luvulla Kemijärvestä alettiin suunnitella kauppalaa, mutta hankkeen keskeytti toinen maailmansota. Vuosien 1939–1945 sodissa tuhoutui noin 70 % alueen rakennuksista. Sodan jälkeinen jälleenrakennus ja Kemijoen voimalaitosrakentaminen toivat työtä ja väestöä sekä lisäsivät vaurautta. Jälleenrakennus ulottui 1950-luvun jälkipuoliskolle asti. Vuonna 1957 kirkonkylä ja sen lähialueet vihdoin erotettiin Kemijärven kauppalaksi.

Veitsiluodon sellutehdas rakennettiin 1960-luvun puolivälissä. Kemijärven Luusuaan valmistui Seitakorvan voimalaitos vuonna 1963, minkä jälkeen aloitettiin Kemijärven säännöstely. Näinä aikoina Kemijärven (= kauppala + maalaiskunta) väkiluku oli suurimmillaan, noin 16 000 asukasta. Kemijärvestä tuli kaupunki vuonna 1973.

Asukasluku

9 314 (30.11.2005) Lähde: Väestörekisterikeskus http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/pages/75E10C93136AD64DC2256CE100335FAA?Opendocument

Kylät

Kemijärven kylät

• Alakylä – Nederby
• Isokylä
• Javarus
• Joutsijärvi
• Juujärvi
• Kirkonkylä – Kyrkby
• Kostamo
• Leväranta
• Luusua
• Räisälä
• Tohmo – Tåhmo
• Ylikylä – Överby

Kirjallisuus

• Kemijärven historia I, Raili Rytkönen, Kemijärvi 1989.
• Kemijärven historia II. Kemijärvi 1870-luvulta 1970-luvun alkuun. R. Kuosmanen, Kemijärvi 1978. Kemijärven kaupunki ja seurakunta.

Sukukirjoja

• Kenttäkummun sukukirja, Juha Sinivaara. [1]