Ruotsinkylä

Ruotsinkylä- Svenskby on kylä Ruotsinpyhtäällä

Talot

1. (5/12) Lassas

Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Rustholli N:o 44. Tilaa hallitsivat Tjäder-sukuiset isännät Isonvihan jälkeisiin vuosiin asti. Inkerinmaalta kotoisin ollut vääpeli Zachris Adamsson Cariander (1692-1739) sai osan tilasta haltuunsa naidessaan 1.1.1713 Christin Axelsdr Tjäderin. Hän viljeli Lassasta aluksi lankonsa Axel Axelssonin kanssa.

Vääpeli Carianderin vanhin poika, Lapinjärven ja Pyhtään nimismies, Aron Johan Cariander (1718-1782) peri rusthollin isänsä kuoltua. Nimismies Cariander osti 21/8/1760 verolle (omaksi), sekä Lassaksen, että sen augmenttitilan Pulloksen samasta kylästä, käytännössä näin ohittaen (eväten) äitinsä ja sisarustensa perintöoikeudet. Riita vietiin sittemmin aina hovioikeuteen asti, jossa tapaus ratkaistiin Aron Johanin eduksi.

Cariander-suvusta on julkaistu Håkon Holmbergin ja Eric Söderströmin toimesta Genos-artikkelit, joista edellinen löytyy nettiosoitteesta:

http://www.genealogia.fi/genos/30/30_13.htm

Eric Söderströmin vastineessa todetaan, Holmbergin artikkelia korjaten, kapteeniluutnantti Adam Carianderin olleen vääpeli Zachris Carianderin isän (ei veljen, kuten Holmberg esitti).

Cariander-suvun kantaäidin, Magdalena Reijerin, taustasta on julkaistu Juhani Pesun toimesta tutkimus nettiosoitteessa:

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/10389.html?1028033077

Itse Cariander sukunimi muuttui paikkakunnalla vuosien myötä ensin Carjanderiksi, sitten Karjanderiksi & Cajanderiksi ja lopulta muotoon Kajander

Suvun mieskantaisia haaroja tavataan tänään mm. Helsingissä (Kajander) ja Myrskylässä (Virén). Naiskantaisesti suku säilyy edelleen mm. Ruotsinpyhtäällä, Helsingissä ja Lapinjärvellä.

Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Rustholli N:o 44. Tilaa hallitsivat Tjäder-sukuiset isännät Isonvihan jälkeisiin vuosiin asti. Inkerinmaalta kotoisin ollut vääpeli Zachris Adamsson Cariander (1692-1739) sai osan tilasta haltuunsa naidessaan 1.1.1713 Christin Axelsdr Tjäderin. Hän viljeli Lassasta aluksi lankonsa Axel Axelssonin kanssa.

Vääpeli Carianderin vanhin poika, Lapinjärven ja Pyhtään nimismies, Aron Johan Cariander (1718-1782) peri rusthollin isänsä kuoltua. Nimismies Cariander osti 21/8/1760 verolle (omaksi), sekä Lassaksen, että sen augmenttitilan Pulloksen samasta kylästä, käytännössä näin ohittaen (eväten) äitinsä ja sisarustensa perintöoikeudet. Riita vietiin sittemmin aina hovioikeuteen asti, jossa tapaus ratkaistiin Aron Johanin eduksi.

Cariander-suvusta on julkaistu Håkon Holmbergin ja Eric Söderströmin toimesta Genos-artikkelit, joista edellinen löytyy nettiosoitteesta:

http://www.genealogia.fi/genos/30/30_13.htm

Eric Söderströmin vastineessa todetaan, Holmbergin artikkelia korjaten, kapteeniluutnantti Adam Carianderin olleen vääpeli Zachris Carianderin isän (ei veljen, kuten Holmberg esitti).

Cariander-suvun kantaäidin, Magdalena Reijerin, taustasta on julkaistu Juhani Pesun toimesta tutkimus nettiosoitteessa:

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/10389.html?1028033077

Itse Cariander sukunimi muuttui paikkakunnalla vuosien myötä ensin Carjanderiksi, sitten Karjanderiksi & Cajanderiksi ja lopulta muotoon Kajander

Suvun mieskantaisia haaroja tavataan tänään mm. Helsingissä (Kajander) ja Myrskylässä (Virén). Naiskantaisesti suku säilyy edelleen mm. Ruotsinpyhtäällä, Helsingissä ja Lapinjärvellä.

2. Pappila (1/2) (myös Modelins & Barckens). Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Saanut nimensä Elimäen kappalaisten asuinpaikasta. Wrede-suku ei suonut kappalaisille virka-asuntoa Elimaen pitäjän rajojen sisältä, joten kappalaiset oma-aloitteisesti hankkivat haltuunsa tilan heti pitäjänrajan takaa. Kauppakirjalla 25.7.1650 tila siirtyi Sigfrid Mattson Hermigierille, joka kuoli joko samana, tai seuraavana vuonna. Leski (Agneta Andersdotter) ja lesken nainut Hermigierin seuraaja Isak Abrahami Nirkko jatkoivat Pappilan viljelyä ja myös asuivat Ruotsinkylässä, kuten parin poika, isäänsä Elimäen kappalaisena seurannut Isak Isaki Nirkko.

Vuonna 1732 Pappila siirtyi Carolus Nirkolta Ruotsin Barkerydin pitäjän Alarp-nimisellä ratsastilalla v. 1670 syntyneen everstiluutnantti Alexander Martini Modelinin omaksi. Alexander Modelinin vanhemmat olivat nimismies Mårten Johansson (Modelin) ja Anna Barck, Barkerydin Barck-pappissuvusta. Modelin oli merkittävän sotilasuransa päätteeksi komennettu Kuninkaakylän Yrjas-puustelliin, jonka hän jätti eläkkeelle siirryttyään.

Modelin toi mukanaan Pappilaan , vata ikäihmisenä naimansa Anna Helena Pfeiffin, joka oli ruotsalaista aatelissukua ja majuri & aatelismies Johan Möllerheimin leski. Heitä seurasivat Pappilaan Modelinin tytärpuolet Gertrud Maria Möllerheim (puoliso kapteeni Georg Johan Brandt) ja Hedvig Sophia Möllerheim, luutnantti Anders Brandtin leski. Hedvig Sophia solmi Pappilassa 8.9.1748 toisen avionsa padasjokelaisen Mauritz Magnus Brummerin (äiti Ebba Horn af Aminne) kanssa.

Modelinin apuna tilanpidossa olivat hänen serkkujensa pojat Abraham Johansson Barck (vamhemmat: Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck & Katarina Alftan), Pappilan lampuoti ja Peippolan kartanon inspehtoori Johan Barck (isä Broddo Barck).

Vuoden 1750-pinnassa Alexander Modelin laati syytinkiluontoisen kontrahdin Abraham Barckin kanssa, jossa hän ilmoitti tahtonsa olevan, etta Pappila jäisi Abrahamin haltuun, kolmentuhannen taalarin lunastushinnasta. Yllättäen, pian kontrahdin laatimisen jälkeen, Anna Helena Pfeiff kuoli, jättäen omaisuutensa aviomiehelleen, joka Pfeiffin testamentin mukaan oli vastavuoroisesti luvannut jättää rusthollinsa Pfeiffin perijöille (s.o. tytärpuolilleen). Abraham Barck vainusi petosta ja veti Modelinin vastuuseen ristiriitaisista lupauksistaan. Vaimonsa kuoleman heikentämä, puolihalvaantunut everstiluutnantti siirtyi Abraham Barckin vihaa pakoon Peippolan kartanoon, jossa häntä hoivasi Johan Barckin perhe. Peippolassa Modelin laatii viimeisillä voimilaan monisivuisen testamenttinsa, jossa hän Abraham Barckia lepyttäkseen alentaa Abrahamille lupaamansa lunsatusoikeuden 3,000.- taalerista 2,000.- ja lupaa rusthollin irtaimen palkkioksi Johan Barckille kiitokseksi nauttimastaan hoivasta.

Lähimmäksi perijäkseen hän ilmoittaa sisarentyttärensä tyttären Anna Catharina Wallen Ruostissa; ehdolla, että tämä henkilökohtaisesti saapuisi perintöään noutamaan.

Alexander Modelin kuoli 31.8.1754 Peippolassa ja tuli haudatuksi Elimäen kirkkoon 12.12.1754 kun säädyn vaatimat järjestelyt oli saatu suoritettua.

Modelinin monisivuista ja paikoin pateettistakin testamenttia selviteltiin sitten vuosikausia eri oikeusasteissa. Kunnes Barckeja puoltava päätös saatiin aikaan vuosikymmenen lopulla.

Barck-serkukset jakoivat pesä siten, että Peippolasta Pappilaan eläkkeelle siirtynyt kihlakunnanvouti Johan Barck sai päätilasta puolet ja Abraham Barck puolet. Lisäksi Abraham Barck osti päivämäärällä 21/8 1760 omakseen (verolle) rusthollin kaikki augmentit (Pesu, Eerikkilä ja Nybondas). Johan Barck hankki vielä hiukan ennen kuolemaansa (1769) itselleen Ruotsinkylän Greisaksen (7/9 1767).

Modelinin suvun selvitys toteutui Pyhtään tuomiokirjatutkimuksen ja samanaikaisesti käydyn anbytarforum-keskustelun avulla vuonna 2002. Kts. nettisivut osoitteessa:

Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Rustholli N:o 44. Tilaa hallitsivat Tjäder-sukuiset isännät Isonvihan jälkeisiin vuosiin asti. Inkerinmaalta kotoisin ollut vääpeli Zachris Adamsson Cariander (1692-1739) sai osan tilasta haltuunsa naidessaan 1.1.1713 Christin Axelsdr Tjäderin. Hän viljeli Lassasta aluksi lankonsa Axel Axelssonin kanssa.

Vääpeli Carianderin vanhin poika, Lapinjärven ja Pyhtään nimismies, Aron Johan Cariander (1718-1782) peri rusthollin isänsä kuoltua. Nimismies Cariander osti 21/8/1760 verolle (omaksi), sekä Lassaksen, että sen augmenttitilan Pulloksen samasta kylästä, käytännössä näin ohittaen (eväten) äitinsä ja sisarustensa perintöoikeudet. Riita vietiin sittemmin aina hovioikeuteen asti, jossa tapaus ratkaistiin Aron Johanin eduksi.

Cariander-suvusta on julkaistu Håkon Holmbergin ja Eric Söderströmin toimesta Genos-artikkelit, joista edellinen löytyy nettiosoitteesta:

http://www.genealogia.fi/genos/30/30_13.htm

Eric Söderströmin vastineessa todetaan, Holmbergin artikkelia korjaten, kapteeniluutnantti Adam Carianderin olleen vääpeli Zachris Carianderin isän (ei veljen, kuten Holmberg esitti).

Cariander-suvun kantaäidin, Magdalena Reijerin, taustasta on julkaistu Juhani Pesun toimesta tutkimus nettiosoitteessa:

http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/10389.html?1028033077

Itse Cariander sukunimi muuttui paikkakunnalla vuosien myötä ensin Carjanderiksi, sitten Karjanderiksi & Cajanderiksi ja lopulta muotoon Kajander

Suvun mieskantaisia haaroja tavataan tänään mm. Helsingissä (Kajander) ja Myrskylässä (Virén). Naiskantaisesti suku säilyy edelleen mm. Ruotsinpyhtäällä, Helsingissä ja Lapinjärvellä.

2. Pappila (1/2) (myös Modelins & Barckens). Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Saanut nimensä Elimäen kappalaisten asuinpaikasta. Wrede-suku ei suonut kappalaisille virka-asuntoa Elimaen pitäjän rajojen sisältä, joten kappalaiset oma-aloitteisesti hankkivat haltuunsa tilan heti pitäjänrajan takaa. Kauppakirjalla 25.7.1650 tila siirtyi Sigfrid Mattson Hermigierille, joka kuoli joko samana, tai seuraavana vuonna. Leski (Agneta Andersdotter) ja lesken nainut Hermigierin seuraaja Isak Abrahami Nirkko jatkoivat Pappilan viljelyä ja myös asuivat Ruotsinkylässä, kuten parin poika, isäänsä Elimäen kappalaisena seurannut Isak Isaki Nirkko.

Vuonna 1732 Pappila siirtyi Carolus Nirkolta Ruotsin Barkerydin pitäjän Alarp-nimisellä ratsastilalla v. 1670 syntyneen everstiluutnantti Alexander Martini Modelinin omaksi. Alexander Modelinin vanhemmat olivat nimismies Mårten Johansson (Modelin) ja Anna Barck, Barkerydin Barck-pappissuvusta. Modelin oli merkittävän sotilasuransa päätteeksi komennettu Kuninkaakylän Yrjas-puustelliin, jonka hän jätti eläkkeelle siirryttyään.

Modelin toi mukanaan Pappilaan , vata ikäihmisenä naimansa Anna Helena Pfeiffin, joka oli ruotsalaista aatelissukua ja majuri & aatelismies Johan Möllerheimin leski. Heitä seurasivat Pappilaan Modelinin tytärpuolet Gertrud Maria Möllerheim (puoliso kapteeni Georg Johan Brandt) ja Hedvig Sophia Möllerheim, luutnantti Anders Brandtin leski. Hedvig Sophia solmi Pappilassa 8.9.1748 toisen avionsa padasjokelaisen Mauritz Magnus Brummerin (äiti Ebba Horn af Aminne) kanssa.

Modelinin apuna tilanpidossa olivat hänen serkkujensa pojat Abraham Johansson Barck (vamhemmat: Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck & Katarina Alftan), Pappilan lampuoti ja Peippolan kartanon inspehtoori Johan Barck (isä Broddo Barck).

Vuoden 1750-pinnassa Alexander Modelin laati syytinkiluontoisen kontrahdin Abraham Barckin kanssa, jossa hän ilmoitti tahtonsa olevan, etta Pappila jäisi Abrahamin haltuun, kolmentuhannen taalarin lunastushinnasta. Yllättäen, pian kontrahdin laatimisen jälkeen, Anna Helena Pfeiff kuoli, jättäen omaisuutensa aviomiehelleen, joka Pfeiffin testamentin mukaan oli vastavuoroisesti luvannut jättää rusthollinsa Pfeiffin perijöille (s.o. tytärpuolilleen). Abraham Barck vainusi petosta ja veti Modelinin vastuuseen ristiriitaisista lupauksistaan. Vaimonsa kuoleman heikentämä, puolihalvaantunut everstiluutnantti siirtyi Abraham Barckin vihaa pakoon Peippolan kartanoon, jossa häntä hoivasi Johan Barckin perhe. Peippolassa Modelin laatii viimeisillä voimilaan monisivuisen testamenttinsa, jossa hän Abraham Barckia lepyttäkseen alentaa Abrahamille lupaamansa lunsatusoikeuden 3,000.- taalerista 2,000.- ja lupaa rusthollin irtaimen palkkioksi Johan Barckille kiitokseksi nauttimastaan hoivasta.

Lähimmäksi perijäkseen hän ilmoittaa sisarentyttärensä tyttären Anna Catharina Wallen Ruostissa; ehdolla, että tämä henkilökohtaisesti saapuisi perintöään noutamaan.

Alexander Modelin kuoli 31.8.1754 Peippolassa ja tuli haudatuksi Elimäen kirkkoon 12.12.1754 kun säädyn vaatimat järjestelyt oli saatu suoritettua.

Modelinin monisivuista ja paikoin pateettistakin testamenttia selviteltiin sitten vuosikausia eri oikeusasteissa. Kunnes Barckeja puoltava päätös saatiin aikaan vuosikymmenen lopulla.

Barck-serkukset jakoivat pesä siten, että Peippolasta Pappilaan eläkkeelle siirtynyt kihlakunnanvouti Johan Barck sai päätilasta puolet ja Abraham Barck puolet. Lisäksi Abraham Barck osti päivämäärällä 21/8 1760 omakseen (verolle) rusthollin kaikki augmentit (Pesu, Eerikkilä ja Nybondas). Johan Barck hankki vielä hiukan ennen kuolemaansa (1769) itselleen Ruotsinkylän Greisaksen (7/9 1767).

Modelinin suvun selvitys toteutui Pyhtään tuomiokirjatutkimuksen ja samanaikaisesti käydyn anbytarforum-keskustelun avulla vuonna 2002. Kts. nettisivut osoitteessa: