Ruotsinkylä

Ruotsinkylä- Svenskby on kylä Ruotsinpyhtäällä

Yleistä

Kaikki vanhan Pyhtään maakirjakylät ovat todennäköisesti syntyneet ennen uuden ajan alkua. Vuonna 1543 oli Ruotsinkylä 13-taloinen kylä, jonne vakiintui 17 maakirjatilaa. Isonvihan jälkeen, tiloista yksi jakautui kolmeen osaan, jonka seurauksena numeroitujen tilojen kokonaislukumäärä kohosi yhdeksääntoista (Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää sivu 44 & 132).

Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan kylän varallisuus on merkitty seuraavasti:

• Maksajia: 29

• Omaisuus: 1080 mk

• Omaisuus per maksaja: 26 mk

• Hevosia: 26

• Lehmiä: 71

Suur-Pyhtääseen laskettiin tuolloin kuuluvaksi Pyhtään-, Mertlahden- ja Elimäen neljännekset. Ensinmainittuun kuuluivat myös Lapinjärven eteläiset kylät.

Ruotsinkylän veronmaksukykyä heikensi muihin nähden se, että kolme taloista oli “brända af muskoviten", silti se oli Suur-Pyhtään kylistä ylivoimaisesti varakkain.

(Lähde: Upplysningar rörande Pyttis Socken år 1571 samlade ur uppgifter i de längder, som finnas bevarade i Statsarkivet rörande fördelningen af "Sölfskatten" i nämde socken af A. Enckell. Helsingfors, Finska Litteratur-Sällskapets tryckeri, 1879.)

Koska A. Enckellin kokoamat tiedot poikkeavat vuoden 1543 tilatiedoista huomattavasti, on oletettava, että tilaston Ruotsinkylän 29 maksajaan sisältyy, joitakin lähikylien(esim. Kuninkaankylän) tiloista. Vrt. Pyhtään varallisuus kylittäin hopeaveroluettelon mukaan 1571. Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää s.98.

Pyhtään vakituisista ratsutiloista kaksi sijaitsi vuonna 1730 Ruotsinkylässä; ratsutila N:o 44 Lassas (tilallinen Anders Axelsson) ja N:o 45 Pappila (tilallinen Karl Nirkko).

Isonvihan jälkeen Ruotsinkylän Pappila (N:o 2) oli yksi Pyhtään neljästä SUKUOIKEUSTILASTA.

Lähde: Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää.

Ruotsinkylässä sijaitsi Kyminkartanon komppanian kersantin virkatalo Remus (N:o 762 & 535) ajalla 31.10.1752-16.4.1805; Kyminkartanon skvadroonan (8.) kornetin virkatalo (N:o 574) ajalla16.4.1805-14.3.1807.

Viite: Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810

Kylän nimi antaa aiheen olettaa ruotsalaisväestön asuttaneen paikkakuntaa jo hyvin varhain ja Ruotsinkylän (Svenskby) olleen ruotsalaisuuden rajana Elimäen suomenkielisille seuduille siirryttäessä.

Kylän paikannimistö antaa kuvan kieliolosuhteitten muutoksesta. Vanhimmat nimet ovat ruotsinkielisiä, mutta varsinkin Elimäen rajaa lähinnä olevilla alueilla enenevästi suomenkielisiä. Paikkakunnalle tyypillisiä ovat myös “sekanimet”, joissa on osia molemmista kielistä:

• Brännbackåkern
• Bronagärdan
• Brännlandet
• Mersingsgärdan
• Väpplingsgärdan
• Mjömossen
• Röjkärret
• Svidjeäng
• Porsäng
• Pottäng
• Dikarmossen
• Vidahugget
• Tommossen
• Kloäng
• Billbacken
• Flisberget
• Upängsberget
• Hagaberget
• Hembacka
• Rävbacka
• Järkärret
• Granskogsgärdan
• Långgärdan
• Hembackgärdan
• Welhansgärdan
• Wilbacka
• Nyåker
• Ryåker
• Brogärdan

• Suuripelto
• Uusipelto
• Leppäoja
• Limppukallio
• Kivenojanlaaja
• Rapakallionsuo
• Muurainsuo
• Leipämaa
• Ojamaa
• Myllyaho
• Onnenkivi
• Pukkitie
• Rasi
• Käyrämännynmäki
• Kuoppamäki
• Kasakkakallio
• Turi
• Pohjalaisen pelto
• Sonta-aho
• Pahakorpi
• Ristimäki
• Karvahaara
• Ylösniitty
• Saharanta
• Kakkulanmäki
• Metsäkylä
• Pelilänmäki
• Turkkila
• Soramäki
• Sirolanmäki
• Suuraho
• Kaalimaanpelto
• Hakamäki
• Haanaho
• Muurainsuo
• Myllyaho
• Varpusniitty
• Rajasuo
• Ruskeasuo
• Korekakallio
• Hirsmäki
• Vanhaniitty

• Suur-Bakåkern
• Aspängsaho
• Kaikulandet
• Stor-Kasklandet
• Sipulgärdan
• Kuupiskorpi
• Wedahuggsaho
• Kaskisgärdan

Kylän kieliolosuhteet ovat olleet eri aikoina seuraavat:

• 1750: ruotsinkielisiä 110, suomenkielisiä 43

• 1850: ruotsinkielisiä 149, suomenkielisiä 128

• 1905: ruotsinkielisiä 100, suomenkielisiä 345

Ruotsinpyhtään ensimmäisiin rippikirjoihin kielijakauma on huomioitu taloittain siten, että suomenkielisen isäntäväen talojen kohdalle, talon nimen viereen on merkitty "Fenno".

1800-luvun lopun rippikirjoissa on oma "äidinkieli"-sarakkeensa, jonka perusteella kylän kielijakauma voidaan laskea ripilläkäyneiden tarkkuudella.

Viite: Anders Allardt: Strömfors Socken

Kieliolosuhteitten muutoksesta ja kylän nykyilmeestä lisää nettisivuilla:

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1268

Talot

1. (5/12) Lassas, Lassila

Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Rustholli N:o 44. Tilaa hallitsivat Tjäder-sukuiset isännät isonvihan jälkeisiin vuosiin asti. Tilan nimenantajana on mahdollisesti toiminut 1600-luvun alussa elänyt Lars Eriksson Tjäder (Viite: Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää s. 217). Inkerinmaalta kotoisin ollut vääpeli Zachris Adamsson Cariander (1692-1739) sai osan tilasta haltuunsa naidessaan 1.1.1713 Christin Axelsdr Tjäderin. Hän viljeli Lassasta aluksi lankonsa Axel Axelssonin kanssa.

Vääpeli Carianderin vanhin poika, Lapinjärven ja Pyhtään nimismies, Aron Johan Cariander (1718-1782) peri rusthollin isänsä kuoltua. Nimismies Cariander osti 21/8/1760 verolle (omaksi), sekä Lassaksen, että sen augmenttitilan Pulloksen samasta kylästä, käytännössä näin ohittaen (eväten) äitinsä ja sisarustensa perintöoikeudet. Riita vietiin sittemmin aina hovioikeuteen asti, jossa tapaus ratkaistiin Aron Johanin eduksi.

Cariander-suvusta on julkaistu Håkon Holmbergin ja Eric Söderströmin toimesta Genos-artikkelit, joista edellinen löytyy nettiosoitteesta:

• http://www.genealogia.fi/genos/30/30_13.htm

Eric Söderströmin vastineessa todetaan, Holmbergin artikkelia korjaten, kapteeniluutnantti Adam Carianderin olleen vääpeli Zachris Carianderin isän (ei veljen, kuten Holmberg esitti).

Cariander-suvun kantaäidin, Magdalena Reijerin, taustasta on julkaistu Juhani Pesun toimesta tutkimus nettiosoitteessa:

• http://aforum.genealogi.se/discus/messages/576/10389.html?1028033077

Itse Cariander sukunimi muuttui paikkakunnalla vuosien myötä ensin Carjanderiksi, sitten Karjanderiksi & Cajanderiksi ja lopulta muotoon Kajander.

Suvun mieskantaisia linjoja tavataan tänään mm. Helsingissä (Kajander) ja Myrskylässä (Virén). Naiskantaisesti suku säilyy edelleen mm. Ruotsinpyhtäällä, Helsingissä ja Lapinjärvellä.

Lassaksen omistussuhteet 1900-luvun alussa:

• 1.7.1 Lassas; Lassas, omistaja Juho Lassila

• 1.7.4 Lassas; Pullos, omistaja Salomon Pullos

• 1.7.5 Lassas; Tihula, omistaja Erik Lassila

• 1.7.6 Lassas; Töyrylä, omistaja Erik Lassila

• 1.7.7 Lassas; Nikula, omistaja Erik Lassila

• 1.7.8 Lassas; Mäkelä, omistaja Erik Lassila

Kirjallisuutta:

• Pesu Juhani, Pappila - suomalainen rushtolli ja hovi, Riad 2004

2. (1/2) Pappila (myös Modelins & Barckens).

Ratsumiestilana ainakin 1610-luvulta lähtien. Rustholli N:o 45. Saanut nimensä Elimäen kappalaisten asuinpaikasta. Wrede-suku ei suonut kappalaisille virka-asuntoa Elimäen läänityksensä rajojen sisältä, joten kappalaiset oma-aloitteisesti hankkivat haltuunsa tilan heti pitäjänrajan takaa.

Kauppakirjalla 25.7.1650 tila siirtyi Sigfrid Mattson Hermigierille, joka kuoli joko samana, tai seuraavana vuonna. Leski (Agneta Andersdotter) ja lesken nainut Hermigierin seuraaja, Isak Abrahami Nirkko, jatkoivat Pappilan viljelyä ja myös asuivat Ruotsinkylässä, kuten parin poika, isäänsä Elimäen kappalaisena seurannut, Isak Isaki Nirkkokin.

Vuonna 1732 Pappila siirtyi Carolus Nirkolta Ruotsin Barkerydin pitäjän Alarp-nimisellä ratsastilalla v. 1670 syntyneen everstiluutnantti Alexander Martini Modelinin omaksi. Alexander Modelinin vanhemmat olivat nimismies Mårten Johansson (Modelin) ja Anna Barck, Barkerydin Barck-pappissuvusta. Modelin oli merkittävän sotilasuransa päätteeksi komennettu Kuninkaankylän Yrjas-puustelliin, jonka hän jätti eläkkeelle siirtyessään.

Modelin toi mukanaan Pappilaan, vasta ikäihmisenä naimansa Anna Helena Pfeiffin, joka oli ruotsalaista aatelissukua ja majuri & aatelismies Johan Möllerheimin leski. Heitä seurasivat Pappilaan Modelinin tytärpuolet, Gertrud Maria Möllerheim (puoliso kapteeni Georg Johan Brandt) ja Hedvig Sophia Möllerheim, luutnantti Anders Brandtin leski. Hedvig Sophia solmi Pappilassa 8.9.1748 toisen avionsa padasjokelaisen Mauritz Magnus Brummerin (äiti Ebba Horn af Aminne) kanssa.

Modelinin apuna tilanpidossa olivat hänen serkkujensa pojat Abraham Johansson Barck (vanhemmat: Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck & Katarina Alftan), Pappilan lampuoti ja Peippolan kartanon inspehtoori Johan Barck (isä Broddo Barck).

Alftan-suvun kronikasta lisätietoja nettisivuilla:

• http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=5011#5011

Vuoden 1750-pinnassa Alexander Modelin laati syytinkiluontoisen kontrahdin Abraham Barckin kanssa, jossa hän ilmoitti tahtonsa olevan, että Pappila jäisi Abrahamin haltuun, kolmentuhannen taalerin lunastushinnasta. Yllättäen, pian kontrahdin laatimisen jälkeen, Anna Helena Pfeiff kuoli, jättäen omaisuutensa aviomiehelleen, joka Pfeiffin testamenttitekstin mukaan oli vastavuoroisesti luvannut jättää rusthollinsa Pfeiffille & hänen perijöilleen (s.o. tytärpuolilleen). Abraham Barck vainusi petosta ja veti Modelinin vastuuseen ristiriitaisista lupauksistaan. Vaimonsa kuoleman heikentämä, puolihalvaantunut everstiluutnantti siirtyi Abraham Barckin vihaa pakoon Peippolan kartanoon, jossa häntä hoivasi Johan Barckin perhe. Peippolassa Modelin laatii viimeisillä voimillaan monisivuisen testamenttinsa, jossa hän, Abraham Barckia lepyttäkseen, alentaa tälle lupaamansa lunastusoikeuden 3,000.- taalerista 2,000.- ja testamenttaa rusthollin irtaimen Johan Barckille kiitokseksi nauttimastaan hoivasta.

Lähimmäksi perijäkseen hän nimeää sisarentyttärensä tyttären Anna Catharina Wallenin Ruostissa; ehdolla, että tämä henkilökohtaisesti saapuisi perintöään noutamaan.

Alexander Modelin kuoli 31.8.1754 Peippolassa ja tuli haudatuksi Elimäen kirkkoon 12.12.1754 kun säädyn vaatimat järjestelyt oli saatu suoritettua.

Modelinin monisivuista ja paikoin pateettistakin testamenttia selviteltiin vuosikaudet eri oikeusasteissa, kunnes Barckeja puoltava päätös saatiin vihdoin aikaan vuosikymmenen lopulla.

Barck-serkukset jakoivat pesän siten, että Peippolasta Pappilaan eläkkeelle siirtynyt kihlakunnanvouti Johan Barck sai päätilasta puolet ja Abraham Barck puolet. Lisäksi Abraham Barck osti päivämäärällä 21/8 1760 omakseen (verolle) rusthollin kaikki augmentit (Pesu, Eerikkilä ja Nybondas). Johan Barck hankki vielä hiukan ennen kuolemaansa (1769) itselleen Ruotsinkylän Greisaksen (7/9 1767).

Modelin-suvun selvitys toteutui Pyhtään tuomiokirjatutkimuksen (Johan Brandt) ja samanaikaisesti käydyn anbytarforum-keskustelun avulla vuonna 2002. Kts. nettisivut osoitteessa:

• http://aforum.genealogi.se/discus/messages/44/29527.html?1021834271

Abraham & Johan Barckien kuoltua (1771 & 1769) rustholli ostoaugmentteineen siirtyi serkusten perillisille.

Maanmittari Fabian Broddo Barck (1745-1806) ja puolisonsa Anna Helena Castrén (vanhemmat Mathias Castrenius ja Margareta Lytken) hallitsivat rusthollinpuolikastaan, mutta joutuivat, taloudellisista syistä pian luopumaan Greisaksesta. Parin poika Fabian Emanuel Barck (1787-1835) avioitui 29.6.1809 sotasankari Hans Ernst von Hertzenin nuorimman sisaren, Sophia Gustava von Hertzenin kanssa. Fabian Emanuelista tuli Taivassalon kruununnimismies, eikä hänen sukulinjansa jatku Ruotsinpyhtäällä. Fabian Broddon ja Anna Helenan tytär, Beata Sophia Barck(1790-1867), avioitui kornetti Carl Lindemanin (1780-1846) kanssa. Heistä polveutuu tunnettu suomalainen Lindeman-sotilassuku.

Abraham Barckin osuus Pappilasta ja rusthollin ostoaugmenttitilat jäivät hänen kahdelle pojalleen Johan Barckille (1743-1788) ja Alexander Barckille (1746-1809). Alexander solmi avion Birgitta Christina Carianderin, Aron Johan Carianderin tyttären, kanssa. Ruotsinkylän kahden rusthollin suvut tulivat tämän avion kautta linkittyä toisiinsa. Molempien poikien sukulinjat jatkuvat edelleen mm. Ruotsinpyhtäällä ja valtaosa Pappila-tilastakin on edelleen suvun hallussa.

Kirjallisuutta:

• Pesu Juhani, Pappila - suomalainen rustholli ja hovi, Riad 2004

• Kokkonen Heikki, Elimäen pitäjän historia II

• Elgenstierna Gustaf, Den introducerade svenska adelns ättartavlor,

Stockholm (Pfeiff, Möllerheim)

• P.Er.Gadd, Släktkalender II (Lindeman, Waselius)

• Bergholm Axel, Sukukirja I (von Hertzen)

3. (1/4) Bottas

Elimäen komppanian kapteenin “vapaatila”. Autio isonvihan jälkeen. Tilasta puolet osti verolle Matts Johansson 27.6.1829 ja puolet Adam Mattson Pekkola 23.6.1831.

Adam Mattson Pekkola oli syntynyt Lapinjärven Kimonkylän Ryynälä-talossa 28.2.1779 (äiti Anna Adamsdr Ryynälä (1755-1780). Hän avioitui 29.8.1824 Bottaksen tyttären Eva Caisa Johansdr kanssa ja asettui taloon vävyksi.

11.12.1842 Bottakselle siirtyi vävyksi Erik Eriksson Kinttula (1820-1886) Elimäen Ratulasta naituaan Maria Lovisa Henriksdr Bottaksen. Heidä poikansa Anders Bottas toimi Ruotsinpyhtään kunnanvaltuuston puheenjohtajana 1880-luvulla.

Tunnettu kunnallismies oli myös Andersin poika Johan (Juho) Bottas, joka muutti nimensä Murroksi ja toimi Ruotsinpyhtään kunnavaltuuston varapuheenjohtajana vv. 1905-1918. Juho Murto omisi Murtola ja Väinölä nimiset tilat Kuninkaankylässä, sekä osan Pappilan rustholliin ostoaugmentteihin kuulunutta Eerikkilän tilaa Ruotsinkylässä. Yrjaksen (Gustavslugn) kruununpuustellin tuhouduttua tulipalossa v. 1920, siirrettiin Murtolan päärakennus Gustavslugnin raunioille aiemmalta sijaintipaikaltaan, hieman (100 m) puustellin alapuolella.

Bottaksesta juontavat juurensa myös Bodén- ja Katajala-suvut.

Bottaksen omistussuhteet 1900-luvun alussa:

• 3.1 Bottas; Bottas, omistaja Anders (Antti) Bottas

• 3.2 Bottas, Salomaa, omistaja Gustaf (Kustaa) Bottas

Kirjallisuutta:

• Oksanen Eeva Liisa, Vanha Pyhtää
• Allardt Anders, Strömfors socken
• Finlands lantegendomar I

4. (5/12) Fiskars & Isakas

Fiskars:

"Määräaikaisjärjestelyissä vero armeijan upseerille. Isonvihan jälkeen puolet tilasta asuttuna, puolet autiona. V. 1742 puolen tilan isäntänä Matts Mattsinpoika ja autiolle puolelle saatu juuri asujaksi Mårten Jakobinpoika; sato puoliksi tallottu, karjaa menetetty,rakennusten ovet ja ikkunat tuhoutuneet (spolierade)" – Eeva-Liisa Oksanen, Vanha Pyhtää, sivu. 218.

Yllämainitun Matts Mattsonin “bolagsmanina” toimi hänen veljensä, reservirakuuna Jakob Mattson, joka 19.3.1750 avioitui Margareta Catharina Carianderin, vääpeli Zachris Carianderin (kts. Lassas yllä), tyttären kanssa. Parin lapset: Adam, Aron Johan, Henrik, Jonas, Maria Christina . Näistä Maria Christinan kohdalle on merkitty rippikirjoissa seuraava teksti: “Undergåt hemligt skriftermål den 16 dec 1790 af JHC, reste till Petersburg 1791.” Margareta Catharina Cariander lienee yhdenmukainen samannimisen henkilön kanssa, joka muutti Porvoosta Lapinjärven Hindersbyn Lill-Kolfukseen 5.2.1747.

Vuonna 1781 tilanpuolikas joutui Haaviston Eerolasta muuttaneelle Henrik Nilssonille, Matthias Gottlundin serkulle, joka kuitenkin kuoli nuorena 27.12.1788 Ruotsinkylässä. Leski Elisabeth Simonsdr myi tilanosan edelleen Forsbyn ruukissa 3.8.1756 syntyneelle Johan Jacobsson Bergholmille, jonka vaimo , Stina Johansdr, oli kotoisin Pernajan Sarvilahden Klemetsin tilalta. Johan Bergholm osti Fiskarsin verolle (omaksi valtiolta) 15.2.1792.

Bergholm oli toiminut ennen Ruotsinkylään siirtymistään mm. Kullan kartanon voutina.

Johanin ja Stinan (Christina) lapsista:

-Hedvig Bergholm avioitui 11.11. 1802 Fiskarsissa Henrik Erikssonin kanssa, joka oli edellämainittujen Erik Nilssonin ja Juvan rovastin Matthias Gottlundin serkunpoika, sekä Koiviston lukkarin Matthias Gottlundin setä

-Carl Erik Bergholm nai 8.1.1807 Anders Andersson Bengtaksen ja Anna Maria Carianderin tyttären Reginan. Parin poika, Gustaf Carlsson Bergholm avioitui 29.5.1834 Pappilan rusthollin tyttären Brita Sophian (äiti Hedvig Elisabeth Barck) kanssa. Heidän jälkeläisiinsä kuuluu mm. Loviisan Gustafsson-suku.

Carl Erikin perimä tilanosa myytiin sittemmin Hämeenkylän kartanon tuolloin omistaneelle, Alaskan kuvernöörinä toimineelle amiraali Arvid Adolf Etholénille (1799-1876). Sitä viljeltiin yhdessä Johannes Johansson Bergholmin omistaman tilanosan, sekä Gustaf Johansson Bergholmin ja amiraali Etholénin yhdessä, puoliksi omistaman Ruotsinkylän Flincks (Flinckas-)-tilan kanssa.

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf_Etolin

-Johannes Johansson Bergholm (1793-1821) nai em. Brita Sophia Pappilan vanhimman sisaren Sara Nilsdr Pappilan. Parin pojista: Johan Johansson Bergholm nuorempi (1818-1890) avioitui Anna Sophia Giöslingin kanssa; jälkeläistössä mm. Ruotsinpyhtään Pesut. Gustaf Johansson Bergholm (s. 1821) nai Eva Elisabet Michelsdr Muckiksen. Jälkimmäisen parin jälkipolviin kuuluvat saman pitäjän Rannat, jotka edelleen viljelevät Fiskarsin maita. Johan Johansson nuorempi omisti äidinperintönään myös osan (1/4) Pappilan rustholliin kuuluneesta Pesun ostoaugmenttitilasta.

Fiskars-tilan omistussuhteet 1900-luvun alussa:

• 4.3. Fiskars; Väinölä, omistaja Anders (Antti) Bottas

• 4.4. Fiskars; Fiskars, omistaja Anders Fiskars

• 4.4.A Fiskars; Ilola, omistaja Johan (Juho) Pesu

• 4.4.B Fiskars, omistaja Anders Fiskars

• 4.5. Fiskars, omistaja Anders Fiskars

Isakas:

Pikkuvihan jälkeen Fiskarsin autiolle puolelle (Isakas) asujaksi saatu Mårten Jacobsson oli Nybondas-talon poika. Hänen isänsä, Jacob Samuelsson, oli muuttanut kylään Haavistosta ja kuului samaan Eerolan taloa asuttaneeseen kantasukuun, kuin Gottlunditkin. Mårten kuoli Isakaksessa vuonna 1768. Hänen “yhtiömiehenään” (bolagsman) toimi Tjäder-sukuinen Axel Samuelsson (1710-1772).

Axel oli hakenut vaimonsa Viirilän Skräddars-rusthollista (Maria Claesdr – 1727-1788). Parin poika, Anders Axelsson Isakas, osti Fiskarsin neljänneksen verolle 18/2/ 1792. Sen toista neljännestä ryhtyi samanaikaisesti viljelemään Johan Henriksson Ruotsinkylän Wäntas-talosta. Hän oli avioitunut 3.11.1782 Anna Gustafsdr Rikforsin kanssa. Annan vanhemmat olivat Pernajan Riken-kylän Clemetz talossa v. 1729 syntynyt Gustaf Andersson, joka Strömforsin seppänä toimiessaan ryhtyi käyttämään Rikfors-sukunimeä synnyinkylänsä mukaan. Gustaf Rikfors nai 27.12.1754 Ruotsinkylän Smeds-talon tyttären Anna Henriksdr ja siirtyi samalla Smedsin isännäksi.

Johan Henrikssonin ja Anna Gustafsdr Rikforsin lapsista:

-Anders Johansson Isakas (1785-1846) jatkoi isänsä jälkeen talonpitoa ja avioitui 28.12.1806 Pappilan rusthollin tyttären Hedvig Lovisa Alexandersdr Barckin kanssa. Hedvig kuoli kuitenkin lapsivuoteeseen jo vuonna 1809, jonka jälkeen saman vuoden joulukuun 27. pnä leski vihittiin uuteen avioon Lapinjärven Kimonkylän Keisarissa Elisabet Johansdotterin (1783-1850) kanssa.

Elisabetin äiti oli Anna Thomasdr (1754-1833) Porlammin Skegg-(Skäcki-) talosta ja isoäiti Catharina Samuelsdr Forselius (1735-1790) Myrskylän Öfvitsbölen Stor-Köningsistä. Catharina Samuelsdotterin setä oli Kivennavan kappalainen Andreas Forselius (1722-1772) ja veljentytär se Catharina Ericsdr Forselius (1754-1805), joka nai Öfvitsbölessä 4.12.1783 ruotsalaista aatelissukua olevan luutnantti Johan Georg Tigerströmin (1743-1803).

-Maria Johansdr Isakas nai 31.10.1822 koulumestari Carl Johan Forsströmin.

Anders Johansson Isakaksen jälkeen talonpitoa jatkoi hänen tyttärensä Maja Lisa Andersdr (1812-1852) ja vävyksi Elimäen Ratulan Mikkolasta tullut Fabian Gustafsson (1801-1865). Fabianin vanhemmat olivat Gustavus Mattson Mikkola (1752-1829) ja Helena Ahlfors, Hämeenkoskelta Elimäelle siirtyneen valtiopäivämies Abraham Ahlforsin (1748-1821) ja Dorothea Elisabeth Fabiansdotterin tytär. Helena Ahlforsin isovanhemmat olivat Kosken kanttori Georg Ahlfors (1781-1785) ja Maria Bux (1710-1780). Gustavus Mattson Mikkolan äiti puolestaan oli Elisabet Jacobsdr Giösman (1728-1803), Jacob Giösmanin (1668-1766) ja Gertrud Eriksdr Herckmanin (1688-1738) tytär.

Fabian Gustafssonin ja Maja Lisa Andersdr Isakaksen kaksi tytärtä Anna Lovisa Fabiansdr (1838-1898) ja Maria Fabiansdr (1843-1928) toivat niinikään vävyt talonpitäjiksi Isakakselle. Anna Lovisan puoliso oli Matts Mattson Klemolasta (aiemmin mainitun Thomas Jacobssonin jälkeläinen). Hän ja vaimonsa ostivat Fiskarsin neljänneksen verolle 15.5.1865.

Maria Fabiansdr Isakas nai 11.9.1870 Pappilan rusthollin pojan Mathias Mathiasson Pappilan (1835-1913), jonka äidin isän äiti oli Maria Christina Alexandersdr Barck (1769-1819). Mathiaksen isänpuoleiset juuret johtavat Pyhtään Hirvikosken Piispan taloon.

Isakaksen omistussuhteet 1900-lvun alussa:

• 4.6 Isakas; Koivisto, omistaja Leander Isakas

• 4.7 Isakas, Isakas. omistaja Juho Isakas

Kirjallisuuviitteet:

• Bergholm Axel, Sukukirja, osa I (Gottlund;. ss. 518-520)

• Elegenstierna Gustaf, Svenska adelns ättartavlor VIII (Tigerström; ss. 302-303)

• Akiander Matthias, Herdaminnen för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift, I delen, s. 394 (Forselius)

• Pesu Juhani, Pappila - suomalainen rustholli ja hovi, Riad 2004

5. (7/24) Wäfvars

Kuten nimestä voidaan päätellä Wäfvars on historiansa aikana kuulunut kutojille. Eräs heistä voisi olla Wäfvarsissa 22.9.1752 kuollut Johan Jöransson, joka avioitui 13.10.1707 Pyhtään Klåsarössä Gertrud Adamsdotterin kanssa, joka leskeydyttyään muutti Porvooseen vuonna 1756. Hypoteesia tukee mm. se että Gertrudin sisar, Wäfvarsin manttaalikirjoissakin vv. 1722-1723 esiintyvä “svägerska Elsa”, oli toisessa aviossaan petjärveläisen kutojan, Hindrich Eskelssonin, vaimo. Gertrudin muutto Porvooseen indikoi sukulinkkejä sikäläisiin kutojasukuihin.

Johan Jöranssonin ja Gertrud Adamsdr poika, Jöran Johansson (1718-1764) isännöi taloa isänsä jälkeen. Hän avioitui 27.12.1739 Pyhtään Itä-Kirkonkylästä kotoisin olleen Elisabet Christersdr Herrmansin (1721-1760) kanssa.

Parin pojista Abraham Jöransson, Fabian Jöransson ja Christopher Jöranssonin vävy Jacob Jacobsson Giösling ostivat Wäfvarsin verolle (omaksi valtiolta) 15.2.1792, kolmanneksen kukin.

Abraham Jöransson (1745-1821) oli aviossa Elsa Jöransdr Ståhlin kanssa ja hänen lankonsa oli Remuksen kruununpuustellia vv. 1782-1790 hallinnut , Ruotsin Högstadissa 5.1.1737 syntynyt vääpeli Ulric Adam Heldensted. Sukusuhteesta johtuen leski Catharina Heldenstedt ja hänen tyttäriään esiintyy Wäfvarsin rippikirjoissa.

Fabian Jöransson (1753-1804) avioitui kahdesti: 1) Maria Danielsdr Carianderin (1755-1802) 2) Anna Lena Johansdr Skräddarsin kanssa.

Christopher Jöransson (1741-1788) haki vaimonsa Wirginiagårdista. Maria Mårtensdotter (1737-1788) oli rakuuna Mårten Hindersson Frimodigin ja Christina Pehrdsdr Flinckin tytär. Christina Flinck esiintyy leskenä Wäfvarsin rippikirjoissa.

Parin tytär Elisabeth Christersdr (1758-1802) nai 30.10.1738 rumpali Jacob Jacobsson Giöslingin, korpraali Jacob Giöslingin (1732-1812) pojan. Tilanpitoa Giöslingien kolmanneksella jatkoi Gustaf Jacobsson Giösling (1786-1850), joka toimi myöskin Ruotsinkylän ruotsinkielisten kylänvahimpana (“svenska ålderman”). Avioituessaan 1.11.1810 Pappilan rusthollin tyttären Maria Helena Johansdotterin (äiti Maria Christina Alexandersdr Barck) kanssa, Gustaf Jacobsson sai haltuunsa neljänneksen Pesusta, jota hän ryhtyi viljelemään.

Parin lapsista:

• Maria Elisabeth (1811-1837) avioitui Lindkosken Hannusaksessa 25.1.1806 syntyneen Petter Anderssonin (1806-1836) kanssa. Avio oli lapseton.
• Anna Sophia (1816-1865) nai Johan Johansson Bergholmin (1818-1890). Kts. Fiskars yllä.
• Carolina (1826-1868) nai herastuomari Anders Henriksson Wäntensin
• Fredrikan (1830-1871) puoliso oli Hiskias Mattson (Forss) Porlammilta.

Jacob Giöslingin ja Elisabeth Christersdr muista lapsista:

• Johannes Jacobsson Giösling (1789-1848) nai Ulrica Adamsdr Carianderin (1799-1875). Parin poika Adam Jacob Giösling (1825-1893) siirtyi Sippolan & Viipurin kautta Loviisaan, jossa avioitui 21.9.1851 Gustava Lovisa Bärlundin kanssa.

Heidän poikansa Adam Victor Giösling (1859-1909) toimi tehtailijana Loviisassa ja hankki kaupunkiin katuvalaistuksen v. 1907. Hänen puolisonsa oli Edla Ewelina Lindholm.

• Catharina Jacobsdr Giösling avioitui 13.11.1823 rusthollari Adam Adamsson Carianderin kanssa. Poikansa Gustaf Adamsson Cariander (1825-1892)nai 27.6.1849 Lapinjärvellä Augusta Blomfeltin (isovanhemmat luutnantti Carl Blomfelt ja Anna Elisabet Wijkman). Tästä parista polveutuu mm. Myrskylän Virén-suku.

Abraham Jöransson Wäfvarsin ja Elsa Ståhlin lapsista:

• Eva Stina Abrahamsdr nai 7.12.1815 Jonas Augustinusson Carianderin
• Adam Abrahamsson (1787-1857) avioitui Anna Maria Adamsdr Carianderin (1793-1857) kanssa
• Brita Caisa Abrahamsdr (s. 1780) nai herastuomari, valtiopäivämies Anders Arvidsson Mötersin

Wäfvars-tilan omistussuhteet 1900-luvun alussa:

• 5.1 Wäfvars; Willström, omistaja Johan Willström

• 5.1 Wäfvars; Wäfvars, omistaja Wilhelm Willström

• 5.2 Wäfvars, Toivola, omistaja Johan (Juho) Pesu

Kirjallisuutta:

• Wirilander Kaarlo; Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810 (Heldenstedt)
• Elgenstierna Gustaf; Den introducerade svenska adelns ättartavlor

I (Blomfelt s. 442)

6. (7/24) Pesu, Pesurs, Pesus

Pesu kuuluu niihin Ruotsinkylän Pappila-rusthollin augmenttitiloihin, jotka Abraham Johansson Barck osti omakseen päivämäärällä 21.8.1760.

Tilan nimi on maa-, henki- ja rippikirjoissa vaihtelevasti muodoissa Pesurs & Pesus. Koska samat nimimuodot esiintyvät Pernajan Fasarbyssä sijaitsevalla lippumiehen virkatalolla, täysin ruotsinkielisessä ympäristössä, on nimen etymologian oltava toinen kuin sen suomenkielisellä vastineella.

Abraham Johansson Barckin toimesta puolet tilasta myytiin kihlakunnavouti Johan Barckille, jolta puolikas periytyi edelleen Fabian Broddo Barckille ja hänen jälkeensä tämän lapsille Fabian Emanuel Barckille ja hänen sisarelleen Beata Sophia Barckille (kts. Pappila N:o 2). Fabian Emanuelin osuus (1/3) myytiin sittemmin yhdessä Pappilan vastaavien osuuksien kanssa Iitissä syntyneelle Malakias Johanssonille.

Neljänneksen tilasta peri Abraham Johansson Barckin pojantytär Anna Ulrica Barck (1783-1827), joka avioiduttuaan Esaias Esaiasson Hedforsin kanssa 27.12.1802 siirtyi perheineen tilalle asumaan.

Esaias Esaiassonin isoisä, Jöran Mårtensson Hedfors, oli Ilmajoen rippikirjojen mukaan syntynyt Ikaalisissa huhtikuussa 1701. Vastaava rippikirjamerkintä hänen vaimollaan, Elisabet Henricillä, on 19.11. 1711. Vaimon synnyinpitäjäksi on annettu Pyhtää. Pyhtään syntyneidenluettelot ovat säilyneet tuolta vuodelta täydellisinä. Ainoa tuonna ajankohtana syntynyt Elisabeth Henrikille on Viirilän Skarins-rushtollia vuokranneen Henrich Hagertin ja Helena Eckermanin 12.12.1711 syntynyt Maria Elisabeth, jonka kaksoisveli sai kasteessa nimekseen Eberhart. Oireellisesti Maria Elisabeth-, Helena- ja Eberhart-nimet periytyvät Hedforsien jälkipolvissa. 19.11. ja 12.12. ovat kirjoitusasultaan niin lähellä toisiaan, että epäselvien numeroiden kopiointivirhe jommakumman kohdalla on hyvinkin todennäköinen.

Se miksi Hedfors-pari oli joutunut niinkin kauaksi synnyinseuduiltaan, selittynee sodalla. Ilmajoen Birilän ja Talvitien taloissa asui tuolloin muitakin etelästä tulleita. Jo Ilmajoella parille syntyy useita lapsia. Hedforsit muuttivat Pohjanmaalta vaimon synnyinseudulle 22.2.1740. Vuoden 1745 Ruotsinpyhtään rippikirjoissa heidät tavataan everstiluutnantti Modelinin torppareina. Pakomatkan kunniaksi Hedforsien asumusta alettiin paikkakunnalla kutsua Pohjalais-torpaksi. Timoteus Winterin piirtämään kyläkarttaan jäi nimi niinikään elämään: “Pohjalais Peldo”. Satunnaisesti “Pohjalain” esiintyy myös sukunimenä.

Jöran Mårtensson Hedforsin ja Maria Henricin lapsista:

• Maria Elisabet Jöransdr nai liivinmaalaisen Jacob Johanssonin

• Samuel Jöransson avioitui 26.12.1751 Ruotsinkylän Pekkolan-talon tyttären Carin Sigfridsdr (1729-1760) kanssa ja tämän kuoltua toiseen avioonsa Pernajan Forsbyssä 9.10.1760 Maria Mattsdr kanssa. Heille syntyy Hollolassa, Herralan sahalla Maria Elisabet-niminen tytär 12.8.1765.

• Esaias Jöransson (1739-1823) nai Elimäen Poikalan tyttären Brita Ercichsdr (1744-1818).

Esaiaksen ja Britan muista lapsista:

• Maria Elisabeth (s. 1766) kuoli naimattomana Pesulla v. 1833

• Susanna Ulrica (1771-1854) avioitui muurarimestari Lars Fredmanin puolisoksi 4.1.1791.

Parin lapsista Ulrica Fredman, Kullan kartanon taloudenhoitaja, nai Kullassa 24.7.1816 liivinmaalaisen Georg Kuhlströmin, joka hukkui yhdessä porvoolaisen merikapteeni Grönbergin kanssa v. 1826.

• “Jungfru Helena Hedfors" merkitään 19.9.1802 avioituneeksi Kullan kartanon inspehtoorin Gustaf Östermanin kanssa. Perhe tavataan myöhemmin Helsingistä.

• Catharina Hedfors nai 3.1.1816 liivinmaalaisen Johan Jöranssonin.

Jäljellejäänyt Pesun neljännes periytyi Alexander Abrahamsson Barckin kautta hänen tyttärentyttärelleen Maria Helena Johansdr Pappilalle, joka 1.11.1810 avioitui Gustaf Jacobsson Giöslingin kanssa, kuten yllä Fiskars & Wäfvars-tilojen kohdalla on todettu. Anna Sophian jälkeen tilanosa jäi Helena Christina Bergholmille (1844-1909), joka 29.12.1869 avioitui äitinsä “sirpaleserkun” Johannes Pesun (1842-1922) kanssa.

Esaias Esiasson Hedforsin ja Anna Ulrica Barckin poika Samuel Esaiasson Pesus (1804-1868) avioitui Anna Margareta (Greta) Ryynelän kanssa.

Heidän lapsistaan:

• Maria (1834-1868) nai 4.4.1858 Henrik Mattson Lassaksen (1827-1894), josta

tuli Kuninkaankylän Lassas-talon isäntä. Jäätyään leskeksi, Henrik Lassas avioitui uudemman kerran Helena Henriksdr Bosaksen kanssa Lapinjärven Hindersbystä.

• Anders (1836-1900) kuoli naimattomana Pesulla

• Anna Sophia (1839-1926) kuoli naimattoman Pesulla

• Johannes (1842-1922) avioitui, kuten mainittu yllä Helena Christina (Lena Stina)

Bergholmin kanssa Fiskarsin talosta.

Lapsista:

• Alexandra Amalia (1871-1874) kuoli lapsena

• Johan (Juho) (1873-1937) avioitui 19.6.1902 Qvist-sukuisen Wilhelmina Klemolan (1979-1946) kanssa

• Emil (1877-1899) kuoli naimattomana Pesulla

• Aina Mathilda (1880-1953) nai 30.6.1904 Evert Hietamäen (1883-1946) Kuninkaankylästä

Pesu 1930-luvulla

"Pesu, 25 km från Lappträsk station och 32 km från Lovisa. Gården äges sedan år 1900 Juho Pesu och hans hustru Minna (f. Klemola) sedan år 1903. Värdinnas släkt har ägt gården länge. Areal 206 ha, varav 0.5 trädgård, 54 åker, 1,5 naturilig äng och 150 ha skogsmark. Akrarna ojämm ler-, sand- och mulljord, början till täckdikning gjorts. Byggnaderna i mitten av odlingarna. Mest nämnvärd av dem tidsenligt hönhus (180 höns) från 1930. Ladugården och stallet ha vattenledning (elektrisk pump). Växtföljd: träda, höstsäd, 3 hövall, bete, 2 vårsäd och rotfrukter. Ar 1929 fördelade sig odlingsarealen: råg 4 ha, vete 0,5 ha, havre 11, korn 1, ärter 0,5, potatis 0,5. lin 0,1, foderrotfrukter 0,25 ha, turnips 0,6 ha och hövall 27,55 ha; bete 4 och träda 4 ha. Husdjur: 4 hästar, 16 kor, 1 tjur, 150 höns samt svin för husbehov. Korna förädlas till VF-ras. Stamboksstoet "Virma" har varit i gården länge som avelsto och lämnat talrik avkomma. Man ämnar också hålla ankor och avelsdjur äro redan anskaffade. Aven har man anskaffat 1 par kalkoner. Största inkomster av mjölk, vilken säljes till Koskisto andelsmeijeri, samt av ägg, vilka seljas till Lovisa. Skogen av blandat bestånd, skötes av lantbrussällskapets konsulent. Elektricitet för belysning och kraft från Kymmenedalens Elektricitets AB. Den driver kvarn, vedcirkel och tröskverk, till vilket år 1930 anbragts en halmfläkt. Höstplöjningarna göras med tveeggad "Wenzig"-plog med 4 hästar för den. Praktikantgård för jordbruk, kreatursskötsel och huslig ekonomi samt lantbruksskällskapets bokföringsgård."

• Finlands lantegendomar I, s. 1335, 1336.

Tekstin maininta tilan periytymisestä emännän takaa on oikein; mutta perinnön tuoneet emännät olivat Anna Ulrica Barck ja Helena Christina Bergholm (Fiskars). Wilhelmina Klemolan (1879-1946) kotitila, Pesun rajanaapurina sijaitseva Klemola (kantatila n:o 8; 8.2 & 8.3. Rantala), periytyi kirjantekoajankohtaa myöhemmin Pesun talon tyttärelle Maire Miriamille. Wilhelmina Klemola kuuluu suoraan patriarkaalisella linjalla Anjalan Qvist-sukuun joka tuotti Anjalalle lukkareita kolmen sukupolven ja yli sadan vuoden ajan nimillä Qvist-Blomqvist ja Kukkasniemi.

Pesun talon viljelykset ja rakennukset 1950-luvulla

Pesun tilan yhteydessä viljeltiin myös osia Fiskarsin (Bergholm) ja Wäfvarsin (Giösling) perintömaista.

Pääosa viljelyksistä sijoittui talouskeskuksen ympäristöön. Erillään muista sijaitsivat Teutjärven rannalla sijaitseva ns. “Saharanta” ja Elimäen rajalla ns.” Ylösniitty”. Metsäpalstoja ja suo-osuuksia Turkkilantien ja Lindkoskentien välisillä erämaa-alueilla.

Kokonaispinta-ala 206 hehtaaria.

Rekennuskanta:

• Päärakennus
• Alatupa (jonka yhteydessä sauna, pyykkitupa ja kaksihuoneinen palvelusväen puoli). Rakennus toimi Ruotsinkylän “pikkukouluna” 1900-luvun alussa
• Vanha navetta ja talli (jossa viljanlajittelukone - "lajittelija")
• Uusi navetta, sikala ja talli, AIV-torni
• Kaksikerroksinen luhtiaitta (kahdeksan aittaa) ja siihen liittyvä puuvaja
• Lato
• Vaunuvaja
• Mallas- ja pellavasauna
• Vanha paja (suuri, rusthollinaikainen pajarakennus, johon kuului työkaluvaja ja varsinainen pajanpuoli ahjoineen) ns. Pajanmäellä
• Vanha riihi, puimala ja heinälato. Kaikki toisiinsa liittyvinä ns. Riihenmäellä
• Kuivuri ja mylly
• Kanala
• Kellarinmäen mäkitupa joka oli suoraan linkitty Kanalaan. Tuvan leveitten lattialankkujen sanottiin olleen kotoisin Kasakkakalliolla sijainneesta venäläisten kasakkojen hevostallista
• Miilujannen mäkitupa (Lepistö), joka ostettiin v. 1953 takaisin sukuun Wegeliuksilta ja sen ulkorakennukset. Saanut nimensä

Janne-nimisen miilunpolttajan mukaan, joka asui mäkituvassa 1800-luvun loppupuolella

• Riihenmäen maakellari
• Graniittinen talouskellari
• Ylösniityn lato
• Harmaa lato
• Kasvihuone

Abraham Johansson Barckin jälkeläisten yli kahdensadan vuoden ajan viljelemä talo ja tilat myytiin pois suvusta vuonna 1962.

Pesun sukuhauta

Pesun sukuhauta sijaitsee Kuninkaankylän vanhalla hautausmaalla, sen koilliskulmassa; Pappilan, Hietamäen ja Klemolan sukuhautojen ympäröimänä.

Hautakiveen on merkitty seuraavien suvunjäsenten nimet:

• Anna Sophia (1839-1926)
• Juho (1842-1922)
• Lena Stina o.s. Fiskars (1844-1909)
• Juho (1873-1937)
• Vilhelmiina o.s. Klemola (1879-1946)
• Viljo Ensio (1907-1968)
• Lauri Ilmari (1909-1910)
• Lyyli Irene o.s. Merikoski (1910-1995)
• Ulla Sinikka (1929-1929)

Viitteet:

• Ilmajoen rippikirjat, muuttaneet
• Ruotsinpyhtään rippikirjat, kastetu, vihityt, kuolleet
• Ruotsinpyhtään tuomiokirjat, perukirjat

Kirjallisuutta:

• Pesu Juhani, Pappila - suomalainen rustholli ja hovi
• Oksanen Eeva-Liisa, Vanha Pyhtää
• Finlands lantegendomar I

7. (5/24) Pullos

"Määräaikoisjärjestelyissä ratsutilan aputilaksi. 1742 isäntänä Henrik Smeds". (Eeva Liisa Oksanen, Vanha Pyhtää).

Oksasen mainitsema ratsutila on Lassas (kts.1) ja Henrik Smeds sen Anna Henriksdr Smedsin isä, joka nai 27.12.1754 Gustaf Rikforsin (kts. Isakas 4.). Pulloksen augmentin osti 21/8/1760 omakseen (verolle) Lassaksen omistaja, rusthollari Aron Johan Cariander.

Tilan varhaisena haltijana v. 1666 mainitaan tuomiokirjoissa Hans Jöraninpoika (Pullos). Samoin 1680-luvulla Simon Pullo, joka riiteli sukuoikeudestaan tilaan Wrede-suvun kanssa ja joutui kokonaan irtisanotuksi. Tämän Simonin pojanpoika Simon Thomasson Pullo tunnetaan sotilaana, joka esiintyy Viipurin jalkaväkirykmentin katselmusluetteloissa v. 1719 sen Elimäen komppaniassa. Urhoollinen karoliini pääsi hengissä liki kymmenvuotiselta sotaretkeltä kotikonnuilleen. Vaimo oli pitkän poissaolon aikana kuollut. Simon avioitui uudelleen 28.12.1722 Judith Axelsdr Tjäderin kanssa. Christopher Samuelsson Tjäder otti tilan haltuunsa 4.11.1730.

Simon Pullon lapsista:

• Carin Simonsdr Pullo nai rakuuna Abraham Lindebeckin

Simon vanhemman lapsiin saattaa kuulua se Maria Simonsdr (1665-1731), josta tuli Ruotsinkylän Pekkolan emäntä.

Viitteet:

• Ruotsinpyhtään ja Lapinjärven rippikirjat & muuttaneet

Kirjallisuutta:

• Oksanen Eeva-Liisa, Vanha Pyhtää

Lähteet

Lähteet:

• Pyhtään & Ruotsinpyhtään maa- ja henkikirjat
• Pyhtään & Ruotsinpyhtään rippikirjat
• Pyhtään & Ruotsinpyhtään kastetut, vihityt, kuolleet & muuttaneet
• Pyhtään & Ruotsinpyhtään tuomiokirjat
• Perukirjat:

-Alexander Modelin

-Aron Johan Cariander

-Johan Barck

-Alexander Barck

-Anna Ulrica Barck

-Johan Jöransson Pappila

-Sara Johansdr Pappila

-Maria Helena Pappila

Kirjallisuusviitteet:

• Heikki Kokkonen: Elimäen pitäjän historia I-II

• Anders Allardt: Strömfors Socken

• Herman Hultin: Pyhtään pitäjän historia

• Eeva-Liisa Oksanen: Vanha Pyhtää

• Tyyne Salminen: Myrskylän pitäjän vaiheita Ruotsin vallan aikana

• Aura Jurva: Kosken pitäjän vaiheita

• Matthias Akiander: Herdaminne för fordna Wibrogs och nuvarande Borgå stift

• Adam Lewenhaupt: Karl XII officerare

• Tor Carpelan: Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna Ätterna

• Gustaf Elgenstierna: De introducerade svenska adels ättartavlor

• Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden

• Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810

• Axel Bergholm: Sukukirja I-II

• P.Er. Gadd: Släktkalender I-II

• Atle Wilskman: Släktbok I-II

• Släktbok, Ny följd, Alftan

• Oskar Wasastjärna: Ättar-Taflor

• Pesu Juhani, Pappila - suomalainen rustholli ja hovi, Riad 2004

• Finlands lantegendomar I

• Genos

• Gentes Finlandiae

• Släkt och Hävd