Utajärven sukuja:PÄTSI,VESAINEN
PÄTSI suku Utajärvi
Olof Jacobsson*1475-, *Utajärvi,asui Utajärvi 1548 lapsia:
PÄTSI Jakob*1500-†n.1565-1566* ja †Utajärvi lapsia: X, Paavo, Olli.
PÄTSI Bertil*1530-†(1579)* ja †Utajärvi lapsia: X, Henrik.
PÄTSI Jacob*1570-†e.1652*Utajärvi†Pudasjärvi puoliso Dorotea,†j.1651 lapsia: X, Jacob*1605-+1649,*ja+Pudasjärvi,Hetejärvi&,
PÄTSI Mads/Matti*1590-,asui Pudasjärvi,Hetejärvi,1/4 manttaalin talo,ainakin vuosina 1647-81,nykyisen Uudentalon kohdalla.Huovi (huovi l. ratsumies,palkkasotilas).He was a soldier 'ratsumies,' or Hakkapelite and fought in The Thirty Years War,1618-48. Pätsin sukututkimuksen tulosta.Mads Päts(hakkapeliitta/ratsumestari):n pojalla Tuomaalla oli mm.pojat Filip ja Heikki.Filip muutti Ylikitkan Akanlahteen n.1690 ja nuorempi veli Heikki Alalitkalle Kurttilasta(Pudasjärvi vaiko Yli-ii),jossa hän oli ottanut nimekseen Kurtin suvun nimen.Varmaankin on kysymys samasta Heikki Kurtista,joka on Kuusamossa Kurtin suvun kantaisä.Edellä kerrotun lisäksi vahva todiste on se,että Kuusamon sukujen isälinjan DNA-tutkimuksissa ilmeni seuraavaa:Pätsin suvun ja Kurtin suvun miesten Y gromosomin DNA (periytyy isältä pojille samana sukupolvesta toiseen) on sama ts.R1b1-tyyppiä.Tämä on tyyppi,joka on Länsi-Eurooppalainen ja jota on Suomessa alle 2%.Kuusamon tutkituista yli 30:stä suvusta se on vain em.suvuilla.Mielestäni Heikki oli Pätsi mutta muutti nimensä vaimon suvun ja talon mukaan kuten myös Räisästen laajan suvun kantaisä on muuttanut nimensä Pätsistä Räisälän talon ja vaimon mukaan.Kirjoittaja sukututkija Tarmo Pätsi on Mads Pätsin kymmenennen sukupolven poika suoraan isien kautta. lapsia: Philip,otettiin sotilaaksi poikansa Matin tilalle ja kuoli,&, X, tytär&.
PÄTSI / HAKULI 75,Thomas*1618-†h.10.9.1693Pudasjärvi,Kollaja,sokea,spitaalin tartuttama,velkaantunut,kotivävy Hakulissa, puoliso HAKULI ? Jönsdotter,spitaalin tartuttama lapsia: X, Brita&,eli 1683,
(EI SUKUA Sukututkija Simo Ruokamon mielestä: Filip Pätsi/Kulo*1658-+J.1697&,1/8 ml Kropsuun tuli aikaisemmin Filip Tuomaanpoika,joka lähti myös aikaisemmin Posiolle>1692Kuusamon pitäjä,)
((EI SUKUA Sukututkija Simo Ruokamon mielestä: Henrich Kurtti,Vuonna 1675 sai Heikki Tuomaanpoika Pätsi nimiinsä Pätsin autiotilan Hetejärveltä (Pohjois-Suomen historiassa III on virheellisesti Kollajankylästä), missä vanha Kaija piti yksin savua, mutta Heikki ei mennyt Pätsiin, vaan meni Kurtinjärvelle Kurtin eli Kropsun taloon ja hänestä tuli Kurtti. >muutti 1600 luvun lopussa Kuusamon ja hän on Kuusamon Kurttien kanta-isä+Kuusamo, Iin Talvikäräjät 1683 s.48 : Lars Grellsson Kurtis, af d.30 Novemb 682 och af Lendzman Gabriel Cnutzson, Sochneskrifwaren Gabriel Thomasson och Larsses Son Lars Larsson under- skrifne skrifft oplystes för Rätta,hwar medh han testamenterar och belåf- war sin Styfson (oikeammin Sytnson?) ,Henrich Thomasson des 1/3 mll sampt des effterkommande arffwingar till ewerdeligh ägo,derföre Henrich de ålderstigne skall syta och försöria till döderdagh och ehrligen jorda låta, och som ingen war,som häruthinnan klander giorde,togs detta testamentet för Henrich till större säkerheet ad notam ./. 1/8 ml Kropsuun tuli aikaisemmin Filip Tuomaanpoika,joka lähti myös aikai- semmin Posiolle,1698 henkikirja kertoo Heikki Tuomaanpojan muuttaneen Kuusamoon.)
Matti+e.1682,&,1681 käräjillä "... sönerne igenom döden afgågne ..." eli Tuomas Matinpoika Pätsin pojat kuolleet, Simo+e.1682,&,1681 käräjillä "... sönerne igenom döden afgågne ..." eli Tuomas Matinpoika Pätsin pojat kuolleet, &, Tuomas, Beata&, Elin&.
PÄTSI Valpuri*(1640-luvulla)-†(h.24.6).1710 puoliso KOKKO / PÄTSI / (KOKKOPÄTSI) 80,Lars*1632-†h.6.4.1712*Ylikiiminki.
Taulu 415 (taulusta 416) XI Lars Larsinpoika Kokko eli Pätsi, s. 1632 Ylikiiminki, , haudattu 6.4.1712 Pudasjärvi. Kokko eli Pätsi (Kokkopätsi) Lars Larsinpoika s. 1632 Ylikiiminki Jokikokko (oletettavasti) k. haud. 6.4.1712 Pudasjärvi Hetejärvi a. Pudasjärvi Hetejärvi Kokkolan talo eli nykyisen Mattilan talon kohdalla ollut Pätsin talo, jossa esiintyy ensi kerran 1675 (Pätsi suku Hetejärvi www-sivut). Vanhemmat taulusta 416 Lars Märtenpoika Kokko ja -. Puoliso: Valpuri Thomasintytär Pätsi, Taulusta 414 (Tommy Pohjanen). Vanhemmat taulusta 418 Thomas Matinpoika Pätsi eli Hakuli, s. noin 1618 ja Anna Jönsintytär Hakuli. Taulu 418 (taulusta 419) XII Thomas Matinpoika Pätsi eli Hakuli, s. noin 1618, , haudattu 10.9.1693 Pudasjärvi (Pätsi suku Hetejärvi www-sivut). Vanhemmat taulusta 419 Matti Jakobinpoika Pätsi, s. 1590 ja -. Puoliso: Anna Jönsintytär Hakuli, Taulusta 415 (Tommy Pohjanen). Vanhemmat taulusta 424 Jöns Hakuli ja -. Lapset: 1. Valpuri Thomasintytär Pätsi. Tauluun 415.
Taulu 419 (taulusta 420) XIII Matti Jakobinpoika Pätsi, s. 1590 (Tommy Pohjanen, Pätsi suku Hetejärvi www-sivut). Vanhemmat taulusta 420 Jakob Pertunpoika Pätsi, s. noin 1570 Utajärvi, k. noin 1636 Pudasjärvi ja Dorotea. Puoliso: -, Taulusta 418 (Tommy Pohjanen). Lapset: 1. Thomas Matinpoika Pätsi eli Hakuli, s. noin 1618. Tauluun 418.
Taulu 420 (taulusta 421) XIV Jakob Pertunpoika Pätsi, s. noin 1570 Utajärvi, k. noin 1636 Pudasjärvi. Pätsi Jakob (Kauppi) Pertunpoika s.n. 1570 Utajärvi k.n.1636 Pudasjärvi a. Iin pitäjä, Kiimingin kylä Pudasjärvi huonemiehenä 1591. Tullut Sanginkylästä, jossa hänen veljensä Heikki Pertunpoika Pätsin talo Sanginkylä Nro 4 oli poltettu 1585 ja hänen setänsä Olli Jakobinpoika Pätsin talo Sanginjärvi Nro 5 kahta vuotta myöhemmin rappasodan (1585-87) aikana. Koko kylä autioitui. Kiiminginkylä Nro 34 vuonna 1598. Jongunjärvi Nro 4 vuonna 1599. Jongunjärvi Nro 6 vuonna 1604, Kurkikylä vuonna 1605, Kiiminginkylä Nro 41 vuonna 1607, talo paloi vuonna 1611 venäläisten polttamana. Kesä 1611 oli suuri karkukesä. Hetejärvi vuosina 1614 ja 1622, jolloin talossa 1 hevonen ja 5 lehmää. Tuli Hetejärvelle vuonna 1611. Vanhemmat taulusta 421 Bertil Pätsi, Isäntä, s. noin 1530 Utajärvi, k. 1579 Utajärvi ja -. Puoliso: Dorotea, Taulusta 419 (Pätsi suku Hetejärvi www-sivut). Lapset: 1. Matti Jakobinpoika Pätsi, s. 1590. Tauluun 419.
Taulu 421 (taulusta 422) XV Bertil Pätsi, Isäntä, s. noin 1530 Utajärvi, k. 1579 Utajärvi. Pätsi Bertil (Perttu) Jacobinpoika s.n. 1530 Utajärvi k. 1579 Utajärvi tai ainakin katoaa veroluetteloista. Perttu joutui ehkä vihollisen (venäläisten) uhriksi kesällä tai jäi seuraavana talvena Vienan sotakentille. Talollinen Sanginkylässä vuonna 1560, Talo Nro 4 Sankijärvellä vuosina 1556-57 ja 1567. Nykyisin Utajärveä. Tilan isännäksi tuli 1580 hänen nuorin poikansa Heikki Pertunpoika. (Pätsi suku Hetejärvi www-sivut). Vanhemmat taulusta 422 Jakob Ollinpoika Pätsi, s. noin 1500 Utajärvi, k. Utajärvi ja -. Puoliso: -, Taulusta 420 (Tommy Pohjanen). Lapset: 1. Jakob Pertunpoika Pätsi, s. noin 1570 Utajärvi. Tauluun 420.
Taulu 422 (taulusta 423) XVI Jakob Ollinpoika Pätsi, s. noin 1500 Utajärvi, k. Utajärvi. Pätsi (Pessi) Jakob (Kauppi) Ollinpoika s.n. 1500 Utajärvi k.n. 1565-66 Utajärvi a. Utajärvi Nro 21 vuonna 1549, Sanginjärvenkylä Nro 3 vuosina 1557 ja 1562-64. (Tommy Pohjanen). Vanhemmat taulusta 423 Olli Kaupinpoika, s. noin 1475 Utajärvi ja -. Puoliso: -, Taulusta 421 (Tommy Pohjanen). Lapset: 1. Bertil Pätsi, s. noin 1530 Utajärvi. Tauluun 421.
Taulu 423 XVII Olli Kaupinpoika, s. noin 1475 Utajärvi. Tiedot perustuvat mm. Maija Pätsin kokoamaan luetteloon Filip Tuomaanpoika Pätsin s.1658 suvun jäsenistä vuodelta 1995 siinä mainittuine lähteineen. Luettelon uudelleenkirjoittanut ja lisätietoja, Elsa Hyttinen 2000, joka on antanut Ritva Jurvansuulle luvan käyttää tietoja. Tiedot poikkeavat Maija Pätsin tiedoista etenkin siinä, että Tuomas Päts-Hakulin lapsia ei mielestäni muuttanut Hetejärven Pätsiin, vaan sinne muutti Jurvaset nykyisen Utajärven pitäjän Särkijärveltä. Lisäksi tiedot perustuvat Oulun Sukututkimusseuran julkaisuun 26, Esipolvihakemisto III - Pudasjärvi, Oulu 2003, toimittanut Eila Penninkilampi, jossa on Mauno Puurusen laatima luku Akseli Puurusen esivanhempia. Lähteenä on käytetty myös Sanginjärven kylähistoria teosta, jonka ovat toimittaneet Esko Vesala ja Matti Savolainen, julkaisija Sangin kyläseura ry Sanginkylä 2000 ja Timo Sarkkisen toimittamaa Joloksen kylähistoria-kirjaa 1999 sekä Paavo Lohvansuun tutkimuksia. (Pätsi suku Hetejärvi www-sivut). Puoliso: -, Taulusta 422 (Tommy Pohjanen). Lapset: 1. Jakob Ollinpoika Pätsi, s. noin 1500 Utajärvi. Tauluun 422.
Pätsi suku Hetejärvi
X Olli Kaupinpoika (Kauppi = Jacob) s.n. 1475 Utajärvi k. a. Utajärvi vuonna 1548 |
X Pätsi (Pessi) Jakob (Kauppi) Ollinpoika
s.n. 1500 Utajärvi
k.n. 1565-66 Utajärvi
a. Utajärvi Nro 21 vuonna 1549, Sanginjärvenkylä Nro 3 vuosina 1557 ja 1562-64
|
X Pätsi Bertil (Perttu) Jacobinpoika
s.n. 1530 Utajärvi
k. 1579 Utajärvi tai ainakin katoaa veroluetteloista. Perttu joutui ehkä vihollisen (venäläisten) uhriksi kesällä tai jäi seuraavana talvena Vienan sotakentille.
a. Talollinen Sanginkylässä vuonna 1560, Talo Nro 4 Sankijärvellä vuosina 1556-57 ja 1567. Nykyisin Utajärveä. Tilan isännäksi tuli 1580 hänen nuorin poikansa Heikki Pertunpoika.
|
X Pätsi Jakob (Kauppi) Pertunpoika
s.n. 1570 Utajärvi
k.n.1636 Pudasjärvi
a. Iin pitäjä, Kiimingin kylä Pudasjärvi huonemiehenä 1591. Tullut Sanginkylästä, jossa hänen veljensä Heikki Pertunpoika Pätsin talo Sanginkylä Nro 4 oli poltettu 1585 ja hänen setänsä Olli Jakobinpoika Pätsin talo Sanginjärvi Nro 5 kahta vuotta myöhemmin rappasodan (1585-87) aikana. Koko kylä autioitui. Kiiminginkylä Nro 34 vuonna 1598. Jongunjärvi Nro 4 vuonna 1599. Jongunjärvi Nro 6 vuonna 1604, Kurkikylä vuonna 1605, Kiiminginkylä Nro 41 vuonna 1607, talo paloi vuonna 1611 venäläisten polttamana. Kesä 1611 oli suuri karkukesä. Hetejärvi vuosina 1614 ja 1622, jolloin talossa 1 hevonen ja 5 lehmää. Tuli Hetejärvelle vuonna 1611.
p. Dorotea
s.
k. Dorotea ollut leski vuonna 1651
X Pätsi Matti Jacobinpoika s. k. a. Pudasjärvi Hetejärvi 1/4 manttaalin talo nykyisen Uudentalon kohdalla ainakin vuosina 1647-1681 Matilla lienee ollut myös tytär, jonka puoliso oli Räisänen Simon Olofinpoika. Tällä kohdalla tiedoissa on puutteita.
1. Pätsi Philip Matinpoika s. k. Otettiin sotilaaksi poikansa Matin tilalle ja kuoli a. Pudasjärvi Hetejärvi 1/4 manttalin talo nykyisen Uudentalon kohdalla ainakin vuosina 1647-1681. p. Oinas Margeta Heikintytär s.n. 1630-luvulla k. Philip ja Margeta Pätsin lapsi
1. Pätsi Matti Philipinpoika s. k. a. Pudasjärvi Hetejärvi Pätsi Nro 2 p. Parkkinen, myöh. Ollila Valborg Olofintytär Ylikiimingistä s. k. Henkikirja Kaikki Philipin ja Margetan jälkeläiset ovat kuolleet. Joku Valpuri Tuomaantytär ?haastoi Valborg Olofintyttären käräjiin Matti Philipinpojan perinnöstä, koska Matti Philipinpoika kuoli lapsettomana. Iin käräjät 16-18.3.1680 RR 17 lehti 75 juttu Nro 228 ja RR 17-78 lehti Nro 241 koskevat tätä käräjäasiaa. 1675
Philip Matinpoika otettiin sotilaaksi poikansa Matin tilalle ja kuoli. Philipin puoli Pätsin talosta jäi heitteille. Veljekset Antti ja Matti Matinpojat Jurvanen Särkijärveltä Oulun pitäjästä saivat talon.
Iin ja Pudasjärven käräjät 9. jne. heinäkuuta 1751, talollisen Heikki Matinpoika Jurvasen todistuskirja jutussa, jossa porvari Jacob Konst vaatii sukulunastaa Pätsin talon:
"Ennen kuin Antti Matinpoika Jurvanen, yksi minun veljistäni Särkijärveltä ja Oulun pitäjästä, eronsaaneen sotilaan Henrik Häckmanin vaimon Valpurin ja Oulun asukkaan Jacob Konstin vaimon Dorotean isä, astui Pätsin taloon, Pudasjärven pitäjässä ja Hetetjärven kylässä, oli allekirjoitettu ja varmasti vieläkin muistan, silloiseen ikääni 15-16 vuotta katsoen, että talollinen Philip Matinpoika oli asunut tätä Pätsin taloa, ja hänen isänsä Matti toista puolta siihen saakka kun kosketeltu Philip otettiin sotilaaksi Matin tilalle, joka ?, ja kuoli, ja kun tämän Philipin taloon jäänyt vaimo työväen ja erikoisesti miehenavun puutteessa, joutui jättämään talon vähitellen heitteille ja sittemmin kokonaan hylkäämään; niin menivät minun veljeni edellämainittu Antti ja vanhempi veli Matti [Jurvanen] ilmoittautumaan kyseessäolevalle Pätsin tilalle, eli Philipin osalle, joka oli jäänyt heitteille ja pellon osalta kesantona makaamaan, tarvittavia vapaavuosia vastaan, korkealta ? saivat asettua. Enkä minä ole huomannut, että veljien olisi tarvinnut sen takia entisten omistajien jälkeläisiä heidän perintöoikeudestaan hyvittää, vaan se on ollut autiona, ja langennut Kruunulle, jolloin ei myöskään ole ollut mitään Kruunun rästiä, jonka he olisivat ulosmaksaneet."
Kaikki Philipin ja Margetan jälkeläiset ovat kuolleet
Todistuskirja jatkuu:
"Muutoin voin minä myös koskien edellämainitun veljeni Antin tyttärien perintöä varmuudella kertoa, että isä Matti Jurvalasta, Oulun pitäjästä on tullut vävyksi Antti Oinaalle Hetetjärven kylässä ja Pudasjärven pitäjässä ja poika minun veljeni Antti Matinpoika on mennyt naimisiin muinaisen Matti Jurvakaisen tyttären Kertun kanssa Ylikiimingin kylästä ja Iin pitäjästä, mutta useinmainittu Philip Matinpoika, joka oli Pätsin talon perintöoikeuden omistaja isänsä jälkeen ja jonka jälkeläiset ovat kaikki kuolleet, oli naimisissa Heikki Oinaan tyttären Marketan [s.n.1630] kanssa samasta kylästä, sekä että tämä Marketta Heikintytär Oinas on ollut nyt samaksi yhdistettyä Pätsin taloa asuvan Matin isän Heikki Antinpoika Oinaan [s. 14.4.1679] täti."
Vävy Simon oli sitoutunut ruokkimaan ja huoltamaan Matin kuolinpäivään asti Iin käräjät 12-15. heinäkuuta 1669 X" Mattz Javobsson Pedzi antoi oikeudelle tiedoksi korkeassa iässään olevansa pakotettu hyväksymään vävynsä Simon Olofsson Räisäsen syntyjään Pudasjärven pitäjästä joka hänet kuolinpäivään asti on sitoutunut ruokkimaan ja huoltamaan koska hänellä ei ole ketään muuta johon luottaa, vaan (ovat) hänen kaksi muuta lastaan ja poikaansa hylänneet ja toiselle seudulle asettuneet, josta hänen uskollisesta työstään hän Pätsi takaa vävyn saavan hänen kuolemansa jälkeen kaiken hänen sekä irtaimen että kiinteän omaisuutensa, mutta kun sellainen lahja sotii R:L: PerintöK: 19 lukua vastaan, niin sallittiin vävy Räisäsen nyt ensi alkuun kun Pätsi sekä muut hänen kaksi poikaansa vielä elävät, nauttia (l. saada omistukseensa) joka kymmenes penninki appi-isänsä pesästä - sekä kiinteästä että irtaimesta, minkä mukaan Pätsin on nyt molempien puolten suhteen meneteltävä."
X Pätsi eli Hakuli Tuomas Matinpoika s. n. 1618 k. haud. 10.9.1693 Pudasjärvi Kollaja Hakuli a. Muutti Hetejärveltä Kollajalle vuonna 1642 Jöns Hakulin autiolle 1/4 manttaalin kruununtilalle. Kihlakunnan oikeuden lautamies. p. Jöns Hakulin tytär s. k. k. haud. 10.9.1693 Pudasjärvi Thomas Petzi 75 åhr gammal Tuomas muutti Kollajalle Hakulin kruununtilalle, mutta joutui luopumaan tilastaan Iin talvikäräjät vuonna 1642: Tuomas Matinpoika Hetejärveltä pyysi ylösottaa Jöns Hakulin talon Kollajalla 1/4 verollepantu - nyt 7 vuotta autiona maannut eikä edes rakennuksia tontilla, pelto kesannolla ja niityt metsittyneet, takuumiehinä ovat Jaakko Erkinpoika Kollajalta, Simo Paavalinpoika samoin Lauri Siira Sotkajärveltä. Thomas Hakulin 1/4 manttaalin talo Pudasjärven Kollajalla Iijoen rannalla vuoden 1648 maakirjakartassa. Napsauta pienkuvaa.
Iin käräjien 16-18.2.1687 sekä 16 ja 17. 7.1694 pöytäkirjaotteet: Pekka Pekanpoika Marttila muuttaa Pudasjärven Kollajan Hakuliin
Iin talvikäräjät 16-18.2.1687 Jalosukuisen maaherran Herra Gustaf Grassin korkeastisuopean oikeudelle antaman määräyksen mukaisesti esitti kruununvouti jalosukuinen Peer Bergenhemb seuraavaa, että Tuomas Pätsi Kollajan kylässä ei enää pysty eikä kykene huolehtimaan 1/4 manttaalistaan, jolle hän on kasannut Kruunun rästejä vouti Peer Bergenhembille ja muille Kruunun virkamiehille melkoisen summan, sen vuoksi pyysi hän Pätsin talon Kuninkaallisen majesteetin ja Kruunun puolesta Kruunun edun turvaamiseksi ylöskuulutettavaksi, mitä myös noudatettiin, jolla kuulutuksella astui esiin Pekka Pekanpoika Marttila, pyytäen että sikäli kuin Korkea esivalta ja oikeus tahtovat suoda hänelle talon, haluaa hän maksaa Kruunun rästit ja ulostetot, samoin kuin mitä siitä arvioinnin jälkeen voi jäädä yli muille saamamiehille siinä määrin kuin riittää. Oikeus tiedusteli Kun.Maj,tin ja Kruunun etujen puolesta, oliko ketään sukuoikeuden haltijoita, jotka haluaisivat talon lunastaa sukuun ja lautakunta vastasi että Pätsi eli velallinen oli itse sokea eikä hänellä ollut kuin yksi lapsi joka oli vävyn Joonas Matinpoika Takkisen vaimo, jonka lautakunta ei katsonut millään kykenevän sitä täyttämään, jonka takia hän myös köyhyydessään olisi aikeissa lähteä pakosalle maanselälle Lapinmaahan. Joonas itse läsnäolevana tuumaili oikeuden kysymykseen olevansa kykenevä suoriutumaan appensa Pätsin 1/4 tilaa rasittavasta velasta, mutta siihen hänelle pitäisi suoda muutamien vuosien helpotuksia, halusi hän, kunnes hän ehtisi hankkia omaisuutta, jota oikeus piti täysin mitättömänä ja pelkkänä haitantekona, koskapa Pekka Pekanpoika Marttila tästä kruununtilasta heti Kruunun velan ja muut saatavat edelläkosketeltujen seikkojen mukaisesti halusi maksaa, siksi lautakunnan yhteisen päätöksen mukaisesti tuomitsi oikeus Pekka Pekanpoika Marttilan ottamaan tämän Pätsin kruununmaan vastuulleen ja itselleen omistamaan Kun. uusittujen talonkatselmusasetusten 27 pykälän nojalla ja maksamaan Kruunun rästin ja muut saamamiehet sikäli kuin ne havaitaan aiheelliseksi kruununmaasta menemään, mikä Kruunun nimismiehen pitää lautamiesten Gabriel Tuomaanpojan ja Juho Junnilan kanssa selvittää ja harkita, ja pitää Pekan ottaa talo nyt Valpurinaikaan haltuunsa ja 1687 verot ulostehdä, kauppias Simon Pilckar pyysi oikeutensa ja vaatimuksensa muistiin merkittäväksi, mikä myös pyynnön mukaan tehtiin, vaikka hän ei voinut vielä saatavansa määrää ilmoittaa. Iin käräjät 16 ja 17. 7.1694 Elin Tuomaantytär esitti oikeudelle kuinka Pekka Pekanpoika Marttila Pudasjärveltä jotensakin 7 vuotta sitten oli tunkeutunut hänen äitivainajansa samassa kylässä olevaan 1/4 manttaalin perintötaloon jonkin Kruunun rästin avulla, jonka hän maksoi, jossa hänen äitinsä oli tarttuvan spitaalin koettelemana, ja oli myös koko irtaimisto samalla kertaa hänelle, kokonaan vieraalle, osaksi ja hyödyksi kuulunut jääneen, anoen (Elin) sentähden, ei yksistään, veljiensä poikien Juho Simonpojan ja Tuomas Matinpojan saada sukulunastaa tämän talon, vaan myös nauttia korvausta kyseessäolevasta irtaimistosta, tätä vastaan nousi Pekka esittäen 1. Mitä taloon tulee, kihlakunnanoikeuden todistuksen 16:lta helmikuuta 1687 josta havaitaan samaisen talon joka ilmoitetaan kruununmaaksi, olevan hänelle luovutettu Kunink.Majtin ja Kruunun sekä muiden saamamiesten velkojen suorittamista vastaan, minkä johdosta autuaasti edesmennyt Hra Maaherra Gustaf Grass hänelle Marttilalle on antanut vahvistuskirjan 2:s päivä seuraavaa maaliskuuta sitäpaitsi havaitaan myös vuoden 1650 maakirjasta että tämä sama talo on jo silloin todettu autioksi; niin on tästä kuten talostakin asiaankuuluva arviointi tapahtunut ja 31. maaliskuuta 1688 nimismiehen ja yhden lautamiehen suorittamana, ja joskohta sen mukaan muutamia kuparilantteja saattoi jäädä yli, niin esitti Pekka koko lautakunnan ja osan käräjäväkeä tukemana yhtähyvin todistuksen, että hänen oli sitävastoin täytynyt elättää ja ylläpitää heidän sokea isänsä Tuomas Matinpoika jonka he hänelle olivat jättäneet - hänen kuolinpäiväänsä saakka jonka jälkeen hän oli hänet saattanut hautaan niinkuin tulee, jonka hänen osoittamansa huolenpidon tähden Tuomas elinaikanaan oli testamentannut hänelle irtaimen jäämistönsä, niinkuin kirjoitus 6:lta syyskuuta 1690 muun muassa näyttää; harkiten lautakunta hänen sen yllämainittujen syiden hyvin ansainneen, Siis julkisanottiin, että koska talon todistettiin olevan kruununtilan, jonka Pekka on saanut velkojen suoritusta vastaan. Siten tämä oikeus ei sellaista enää voi muuttaa, erittäinkin koska kukaan ei ennenkä näin pitkän ajan perästä ole valittanut, ollen heidän mielestään ei kohtuutonta että Pekka, joka Elinin sokean isän on hänen kuolemaansa asti hoitanut ja huolehtinut ja maahan saattanut niinkuin tulee, nautti kustannuksestaan ja vaivastaan hyväkseen sen vähäisen ylijäämän, joka talosta ja irtaimiston arvosta saattaa jäädä, ja sitäkin enemmän, kun laadittu testamentti ja säädös sen hänelle nimeävät. Tuomas joutuu sokeana, spitaalin tartuttamana ja velkaantuneena luopumaan Hakulin kruununtilasta. Myös vaimo oli spitaalin tartuttama. Tilan saa Pekka Pekanpoika Marttila. Tuomas jää asumaan Hakuliin. Pekka elättää ja ylläpitää hänet ja huolehtii hautaan. Tuomas testamenttaa irtaimen omaisuuden ja vähäiset rahat Pekalle. Kihlakunnanoikeus hyväksyy tämän, vaikka Elin Tuomaantytär vaatii niitä itselleen ja veljiensä pojille.
Henkikirja 1675
Henkikirja 1675 Hetejärvi: 1/4 manttaalia Matz Philpusson Pätzi 1/4 manttaalia Simon Ohlsson Pätzi X Lars Larsson Kocko X vaimo Walborgh Thomasdr
Rippikirja 1700 Pudasjärvi Hetetjärvi
- = muuttanut pois
X Kåckola Lars Lars sohn* X h. Walborg Thoms dotter Petzi* X son Simon Lars sohn* X h. Walborg Johans dott Hildunen* s. Mårthen Lars sohn* h. Margetha Eskill dott Tackinen* s. Lars Mårthen sohn* Rippikirja 1713-1715 Pudasjärvi Hetetjärvi Kåckola Mårthen Lars sohn h. Margetha Eskill dotter
X
Simon Lars sohn X h. Walborg Johans dotter ? ? Enkan
Pätsi suku Hetejärvi
Tiedot perustuvat mm. Maija Pätsin kokoamaan luetteloon Filip Tuomaanpoika Pätsin s.1658 suvun jäsenistä vuodelta 1995 siinä mainittuine lähteineen. Luettelon uudelleenkirjoittanut ja lisätietoja, Elsa Hyttinen 2000, joka on antanut Ritva Jurvansuulle luvan käyttää tietoja. Tiedot poikkeavat Maija Pätsin tiedoista etenkin siinä, että Tuomas Päts-Hakulin lapsia ei mielestäni muuttanut Hetejärven Pätsiin, vaan sinne muutti Jurvaset nykyisen Utajärven pitäjän Särkijärveltä. Lisäksi tiedot perustuvat Oulun Sukututkimusseuran julkaisuun 26, Esipolvihakemisto III - Pudasjärvi, Oulu 2003, toimittanut Eila Penninkilampi, jossa on Mauno Puurusen laatima luku Akseli Puurusen esivanhempia. Lähteenä on käytetty myös Sanginjärven kylähistoria teosta, jonka ovat toimittaneet Esko Vesala ja Matti Savolainen, julkaisija Sangin kyläseura ry Sanginkylä 2000 ja Timo Sarkkisen toimittamaa Joloksen kylähistoria-kirjaa 1999 sekä Paavo Lohvansuun tutkimuksia.
lisätetoja: lähde: http://www.jurvansuu.net/
Tuomas Matinpoika Pätsi 1681 Framsteg Thomas Matsson Petzi ifrån Kållajaby och gaf Retten tillkenna huru han et hemman Ao 642 af öde uptagit,och såsom han nu wore till hög ålder kommen,at han eij sielffa mår hemma- net uppehålla,och söner jemte(?) igenom döden afgångne,huilkas barn ere små och oduglige der till,ty förorsaakat taga till sig sin Måg Jonas Matsson Tackinen,dhen han detta sitt aflinge hemman will alldeles oklandrat för dess Sona barn och andre arfwingar updraga,på det han honom och hans hustru till döde dag skall syta och försöria och ährligen begrafwa låta såsom och gelden beta- la huar till han begerte at gelden annotera och hans egendom i löst upwärdera, Sochneskrifwa- ren Gabriel Thomasson och Nembdeman Erich Kälkäjä, Hwilcket medh Nembden öfwerlades och togz denne hans begeran lijkmätigt det 9.C. J.B.L.L.för Mågen till säkerheet ad notam Esiinastui Tuomas Matinpoika Pätsi Kollajankylästä ja antoi Oikeudelle tiedoksi kuinka hän oli ylösottanut V.642 talon autiosta,ja kun hän nyt oli tullut korkeaan ikään ettei hän itse voi taloa ylläpitää, ja pojatkin kuoleman kautta poismenneet joiden lapset ovat pieniä ja kelpaamatto- mia siihen, niin on hän joutunut ottamaan luokseen Vävynsä Joonas Matinpoika Takkisen,jolle hän tämän hankkimansa talon haluaa täysin pitävästi Poikiensa lasten ja muiden perillisten moitteiden estämättä siirtää,sitä vastaan että tämä hänet ja hänen vaimonsa elättää ja huoltaa ja kunniallises- ti hautauttaa sekä velan maksaa jota varten hän pyysi velan kirjaamista ja irtaimistonsa arviointia, Pitäjänkirjuri Gabriel Thomasson ja Lautamies Erkki Kälkäjä, Mistä Lautakunnan kanssa neuvotel- tiin ja otettiin tämä hänen pyyntönsä Maanlain Maakaaren 9. Luvun mukaisesti asiakirjoihin.
Sorry, ei noin lue, vaan "och sönerne igenom döden afgågne,huilkes barn ere små och odugelige der till"
Annan tähän pikkasen käännösapua:
Eli Tuomas Matinpoika Pätsin omat pojat ovat kuolleet ja näiden lapset ovat pieniä ja kyvyttömiä ottamaan talon hallintaansa ... joten on pakotettu ottamaan vanhuudenturvakseen vävynsä Joonas Matinpoika Takkisen ja antamaan tälle ja lapsillensa täysin etusijan taloonsa, joka on hankittua maata (aflinge = ei siirry vielä sukuperinnön mukaan kiinteistön osalta, vaan sen mukaan kuka kykenee uskottavimmin maasta veroa maksamaan ja maksamaan ulos edeltäjän ja/tai tämän jälkeläiset korvaamalla heidän suorittamansa työn arvon, vanhusten syytinki yleensä sisältyy siirron ehtoihin). Siis välttämättä jälkeläiset eivät peri muuta kuin irtaimistoa.
Siis käytännössä Tuomas Pätsin poikien lapset, jos heitä jäi aikuisikään, olivat ulkona siitä talosta, jonka heidän isoisänsä oli ottanut autiosta viljelykseen 1642, kuten hän kertoo.
Onko Sinulla sitovaa tietoa Tuomas Pätsin ennen vuotta 1681 kuolleitten poikien nimistä?
Vilkaisin 5-6 henkiverovuotta eikä siinä sattunut silmään. Kollajalla on 1/4 manttaalissa Tuomas Matinpoika Pätsi ja vaimo Anna Heikintytär ja tytär Liisa 1674, Tuomaan jälkeen samoilla paikkein 1/4 manttaalissa Simuna Paulinpoika Kipinä ja vaimo Riitta Tuomaantytär ja tämän vuoden 1681 jälkeen Joonas vaimonaan Riitta Tuomaantytär. - Oliko Joonas "niin ku Pätsin toka vävy", vai teenkö hätiköityjä päätelmiä ja koplauksia liian suppealla pikaotannalla? Vielä tuohon sen verran, että onhan vuoden 1671 henkiverossa vielä Tuomas Pätsille merkattu kaksi poikaa, joista toinen on jo naimisissa, ja vuonna 1665 on merkattu yksi naimaton poika ja naimaton tytär ja jo 1655 on yksi naimaton poika, muttei enää 1657.
Tuomas Matinpoika Pätsi haudattu 10.9.1693 ikä 75 vuotta.sen perusteella synt.n.1618.Henkikirjassa viimeksi 1675 ja sotilaaksikirjoitusluetteloissa noin 1630 Hetekylässä,joten niiden antamien viitteiden pohjalla mieluummin syntymäaika aikaisempi. 1675 henkikirjassa Matti Tuomaanpoika ja vaimo N.N. Katso myös Kuolleiden luetteloa 1710 jossa Tuomas Matinpoika Pätsi 40 v. ja Ja Juho Simonpoika Pätsin lapsi.
Pätsin sukututkimuksen tulosta.Mads Päts(hakkapeliitta/ratsumestari):n pojalla Tuomaalla oli mm.pojat Filip ja Heikki.Filip muutti Ylikitkan Akanlahteen n.1690 ja nuorempi veli Heikki Alalitkalle Kurttilasta(Pudasjärvi vaiko Yli-ii),jossa hän oli ottanut nimekseen Kurtin suvun nimen.Varmaankin on kysymys samasta Heikki Kurtista,joka on Kuusamossa Kurtin suvun kantaisä.Edellä kerrotun lisäksi vahva todiste on se,että Kuusamon sukujen isälinjan DNA-tutkimuksissa ilmeni seuraavaa:Pätsin suvun ja Kurtin suvun miesten Y gromosomin DNA (periytyy isältä pojille samana sukupolvesta toiseen) on sama ts.R1b1-tyyppiä.Tämä on tyyppi,joka on Länsi-Eurooppalainen ja jota on Suomessa alle 2%.Kuusamon tutkituista yli 30:stä suvusta se on vain em.suvuilla.Mielestäni Heikki oli Pätsi mutta muutti nimensä vaimon suvun ja talon mukaan kuten myös Räisästen laajan suvun kantaisä on muuttanut nimensä Pätsistä Räisälän talon ja vaimon mukaan.Kirjoittaja on Mads Pätsin kymmenennen sukupolven poika suoraan isien kautta.
Pätsiinhän tiedot vetää, se on totta. Minua kummastuttaa Jurvansuun sivuilta löytyvät 2 Tuomas Pätsi-Hakuliin liittyvää käräjäjuttua. 1687 sokea Tuomas Pätsi joutuu antamaan tilansa vieraalla. Jutussa sanotaan, että Tuomaksella on vain yksi tytär (luultavasti Beata), jonka miehelle Joonas Takkiselle oikeus ei tilaa suostu antamaan. Oikeus nimenomaan kysyy muita sukuoikeuden haltijoita, mutta vain yksi tytär mainitaan. 1694 Tuomaksen tytär Elin valittaa 1687 päätöksestä ja tuolloin mainitaan Elinin veljenpojat Juho Simonpoika ja Tuomas Matinpoika. Veljet Matti ja Simo olivat 1687 täten joko alaikäisiä tai todennäköisemmin kuolleita. Mutta missä olivat Philip ja Tuomas ?. He olivat jo 1687 täysi-ikäisiä ja elossa. Miksi kumpaakaan ei käräjillä mainita ? Eikö kumpikaan ollut halukas tulemaan sokean isänsä turvaksi !!????
Jurvasuun sivuilla Tuomas Pätsille on merkitty 8 lasta: Valpuri, Brita, Philip, Heikki, Matti, Simo, Beata ja Elin. Silti sokea isä joutuu turvaamaan viimeiset vuotensa vieraaseen. Mahdollista toki, mutta hiukan perusteluita kyllä kaipaisin.
Iin Talvikäräjät 1683 s.48 : Lars Grellsson Kurtis, af d.30 Novemb 682 och af Lendzman Gabriel Cnutzson, Sochneskrifwaren Gabriel Thomasson och Larsses Son Lars Larsson under- skrifne skrifft oplystes för Rätta,hwar medh han testamenterar och belåf- war sin Styfson (oikeammin Sytnson?) ,Henrich Thomasson des 1/3 mll sampt des effterkommande arffwingar till ewerdeligh ägo,derföre Henrich de ålderstigne skall syta och försöria till döderdagh och ehrligen jorda låta, och som ingen war,som häruthinnan klander giorde,togs detta tes- tamentet för Henrich till större säkerheet ad notam ./. 1/8 ml Kropsuun tuli aikaisemmin Filip Tuomaanpoika,joka lähti myös aikai- semmin Posiolle,1698 henkikirja kertoo Heikki Tuomaanpojan muuttaneen Kuusamoon.
Vuosien 1687 ja 1694 käräjäjuttujen perusteella Tuomas Pätsillä oli 4 lasta. Joonas Takkisen vaimo (Beata/Brita)? ja Elin. 1694 käräjillä mainitaan Elinin veljenpojat Juho Simonpoika ja Tuomas Matinpoika eli Elinille veljet Simo ja Matti. Nämä 4 lasta, joista pojat kuolleet ennen 1681 käy hyvin yksiin henkikirjojen kanssa. Sen sijaan Heikki Kurtti ja Filip Pätsi muuttivat Posiolle/Kuusamoon 1690-luvulla, jossa he kuolivat vasta 1700 luvun vanhuuteen. Eli kyllä kait Heikille ja Filipille on eri Tuomas isäksi löydettävä ?
Vuosien 1687 ja 1694 käräjäjutut löytyy käännettynä http://www.jurvansuu.net/ . Alkuperäiset 1687 käräjät ovat täällä http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?...x=400&sy=4 00 ja 1694 täältä http://digi.narc.fi/digi/fullpic.ka?...x=400&sy=4 00 Tarkkoja sivunumeroita en tiedä. __________________
VESAINEN suku Vesala,Juorkuna,Utajärvi,
VESAINEN/VESA Anders†n.j.1560, talollinen, mainitaan Juorkunan Vesan talon isännksi. lapsia: Anders Vesa, syntynyt 1538 (ennen vuotta) Ylikiiminki?, kuollut 1590 Ylikiimink, talollinen, merkitty 1560 veroluetteloon ensikerran veljensä sissipäällikkö Pekan kanssa,.,&, X, Påhl Vesa, syntynyt 1545 (noin) Ylikiiminki.
VESAINEN/VESA 87,Peehr/Pekka*(1540)-†1627*Utajärvi,Juorkuna,Vesala,1660>Ylikiimingin Vesalankylän Vesala,Ylikiimingin Vesalan talon ja kylän perustaja yhdessä isänsä Antin ja veljensä Paavon kanssa. isäntä 1667-.Vuonna 1608 Vesainen jakoi talonsa kahtia,antaen Antti-pojalle Alavesan 1/2 manttalin tilan ja jäi itse Ylivesan 1/2 manttalin tilan omistajaksi. Johtaja,Chef,Chief, Pehr Vesa, sissipäällikkö joka teki monia kostomatkoja Venäjän puolelle on kirjoitettu monia kirjoja Pekasta ja kaksi muistomerkkiäkin on pystytetty hänelle., syntynyt 1540 (viimeistään) Ylikiiminki, kuollut 1605 (Vesala mahdollisesti) Ylikiiminki puoliso SUIKKA ? Pekantytär †n.1605-1607 lapsia: X, tytär&, 5 lasta ryssät tappoi.
ALAVESA/VESA Antti isäntä 1608-45. Ylikiiminki puoliso PULKKINEN Margareta ,(Haukipudas) Kellonkylän Pulkkilan talosta> Ylikiiminki. lapsia: X, Heikki,Ylikiimingin (Joki)Kokon ja myöh.Kellon Pulkkilan isäntä, Tuomas&.
ALAVESA/VESA Mikko isäntä 1645-76 lapsia: Heikki,isäntä, Priita, Kaarlo, Tuomas*1638-+27.11.1698 Ii,isäntä 1676-98, X.
ALAVESA/VESA Luukas,isäntä1676-88Alavesa puoliso Anna Heikintytär lapsia: X, Antti,taloll.+1698, Elina, Dorde, Anna, Kerttu.
ALAVESA/VESA Carl†n.1698,isäntä1688-95Alavesa,kuoli verraten nuorena, ja häneltä jäi vain alaikäisiä lapsia.Näitten holhoojana ja Alavesan isäntänä oli vuosina 1695-1701 Kaarlon vaimon isä Jaakko Runtti, kunnes Heikki Kaarlonp. kasvoi täysi-ikäiseksi.
puoliso RUNTTI Margareta, (Ylikiiminki),Vesalankylän Runtin talosta, isä:RUNTTI Jaakko , (Ylikiiminki) Vesalankylän Runtin talosta>toimi Alavesan isäntänä1695-1701lunnes talon vanhin poika Hendrich Carlsson Alavesa*1681 kasvoi täysi-ikäiseksi.
lapsia: Anna, Helga, Carin*14.3.1681, X, Liisa*23.1.1687, Luukas.
ALAVESA/VESA 62,Hendrich*kast.19.1.1684-†10.10.1743begr. på ÖK kgd,Haukipudas*ja†Ylikiiminki,husbonde,isäntä1701-34Alavesa,Ylikiiminki puoliso (VILPPOLA?) 70,Elisabeth (/Priita?)Jöransdotter (/Paavontytär?) *1683-†8.4.1754†miältsiuka lapsia: ZachrisVesa/Kälkäjä/Mikkola*1712-+21.4.1802+Ii,isäntä Kälkäjä,Karjalankylä,Ii&2.2.1733, barn*(1714)-†1715, Catharina*11.11.1720, Henric*1723-+10.5.1791+flussfeber,bd,isäntä1776-91&, Johannes*9.1.1724-+1781,kirkkoväärti,isäntä1743-81,1&26.1.1746,2&, X.
VESA 73,Maria*4.7.1725-†10.4.1799†andtäppa,*Haukipudas&18.7.1742 puoliso VÄISÄNEN / SIURUA / VILPPOLA 64,Simon Larsson? / Påhlsson? *x.4.1720-†17.5.1784
lisätietoja: VESAINEN Pekka Antinpoika *1540-†1627,*Vesala,Juorkuna,Utajärvi Kuuluisimpia suomalaisia päälliköitä oli Kiimingin Vesalan Pekka Vesainen. Pekka Vesainen oli Pohjois-Suomessa aikansa huomatuimpia miehiä. Pohjois-Pohjanmaan talonpoikaista päälliköistä Pekka Vesainen on ehdottomasti tunnetuin. Vesalankylän kuuluisimman asukkaan Pekka Vesaisen historia sijoittuu Pähkinäsaaren- ja Täyssinänrauhan väliseen aikaan (1323-1595), joka oli Pohjanmaan historiassa ankara ajanjakso. Vesaiselle on pystytetty patsaat Iin kirkon viereen ja Ylikiimingin Vesalaan. Vesaisen patsas Ylikiimingin Vesalassa on pystytetty sissipäällikkö Pekka Vesaisen muistoksi. Hänen mukaansa on nimetty myös Vesalankylän Aumaharjulla sijaitseva Pekka Vesaisen tie.Pekka Vesainen oli 1500-luvulla maineikas sissipäällikkö. Hän oli kuuluisa pitkän vihan aikainen sissipäällikkö. Vesalan historiaa:Vesalan kylän Ylivesan talon mailta tehtyjen esinelöytöjen perusteella on päätelty, että Ylikiimingin seutu on ollut asuttua jo esihistoriallisilta ajoilta lähtien.Vesala on mainittu omana kylänään vuonna 1570 asukkainaan Antti, Paavo ja Pekka Vesainen. Ensimmäisen kerran hänet mainitaan asiakirjoissa vuonna 1563. Hän oli syntynyt Utajärvellä,Juorkunassa,jossa hän myös kuoli. Se tapahtui mahdollisesti vuonna 1627. Hän oli sissi- ja sotapäällikkö, lautamies ja Kiimingin Vesalan talon ja kylän perustaja yhdessä isänsä Antin ja veljensä Paavon kanssa. Alavesan tila on Vesalankylän vanhin. Kylän ensimmäinen asukas, sissipäällikkö Pekka Vesainen asettui asumaan tälle paikalle v. 1563. Lopetettuaan sissitoimintansa hän loi Alavesan tilasta yhden varakkaimmista Kiiminginseutuvilla. Hän jätti Alavesan tilan hoidon pojalleen Antille v. 1607 perustaen naapuriin Ylivesan tilan.Vuonna 1608 Vesainen jakoi talonsa kahtia, antaen Antti-pojalle Alavesan 1/2 manttalin tilan ja jäi itse Ylivesan 1/2 manttalin tilan omistajaksi.Kiimingin Vesalan talon ja kylän perustaja yhdessä isänsä Antin ja veljensä Paavon kanssa.Ylikiimingin Vesalankylän Vesalaa ainakin vuodesta 1567 vuoteen 1607 isännöinyt Vesan voivatta', sissipäällikkö Pekka Vesainen.isäntä 1667-,Ylikiimingin Vesalankylän Vesala Vesan talon mailla Utajärven Juorkunassa, talosta noin 300 m jokirantaan päin, on nähtävissä vanhojen rakennusten raunioita. Museovirastokin on ollut niistä kiinnostunut. On arveltu, että Pekka Vesainen syntyi tilalla. Utajärvellä syntynyt Vesainen asui sissipäällikkönä toimiessaan Ylikiimingin nykyisessä Vesalankylässä, jonne hän asettui asumaan noin vuonna 1560. Kansantarinoissa ja kirjallisuudessa hänet tunnetaan virheellisesti Juho Vesaisena. Pekka Vesaisen lapsuudesta kerrotaan kansantarinaa, jonka mukaan tämän äiti olisi ollut pesemässä Pekkaa saunassa soikossa kun vainolaiset,vienalaiset hävitysjoukot tulivat Vesalaan. Vainolaiset ryöstivät ja murhasivat. Kaikki lähtivät pakoon vainolaisia,ja äiti lähti kiireesti piiloon, ja poika unohtui puiseen vesiastiaan tai pesusoikkoon . Vasta vihollisen lähdettyä väki palasi,ja äiti uskalsi tulla takaisin. Vesi oli ehtinyt jäätyä astiassa,siis soikko oil jäässä,mutta lapsi yhä elossa.Näin ankaran kylvetyksen jälkeen pelastuneesta lapsesta kasvoi ja kehittyi kuuluisa sissipäällikkö, Vesan Voivatta. Voivatta tulee venäjän kielen voijivoda-sanasta, joka tarkoittaa sotapäällikköä. Pekan nuoruudessa molemminpuolinen kahakointi Pohjois-Pohjanmaan ja Vienan välillä muodostui lähes tavaksi. Tuho kohtasi usein Pohjois-Pohjanmaata. Vihollinen poltti taloja, joista väki oli paennut piilopirtteihin.Näinä sotaisina aikoina Pekka kasvoi mieheksi. Hänestä tuli rohkea ja neuvokas johtaja. Hän oli harvinaisen voimakas.Kansantarinat kertovat Vesaisen olleen "liikkeissään salamannopea; ruumiinvoimiltaan väkevä; vartaloltaan kookas ja solakka; ja mieleltään uljas, neuvokas ja peloton". Pekka Vesainen sai rohkean sissipäälikön ja kotiseudun puolustajan maineen. Pekan varsinaiset johtajaominaisuudet pääsivät esiin ensimmäisen kerran, kun iiläisiä naisia,lapsia ja vanhuksia oli mennyt suojaan Iin kirkkoon. Vainolaiset olivat teljenneet ovet ja sytyttäneet kirkon palamaan. Pekka kokosi ympärilleen muutamia rohkeita miehiä. He ajoivat vihollisen pakosalle ja pelastivat kirkkoon paenneen väen. 1590-luvulla koko Vesalankylä poltettiin kostohävityksessä. Kylä oli autiona neljä vuotta. Tapahtuneen jälkeen Pekka Vesainen johti useita kosto- ja sissiretkiä Vienanlahden rannoille. Ii on tunnettu markkinapaikka ja satama jo 1300-luvulta ( historian kirjoissa v.1374). Iistä vietiin lohta, turkiksia, tervaa mm. Tukholmaan, Sigtunaan, Norrköpingiin, Söderköpingiin jne. Siten ei ole mikään ihme, että esi-isäni Pekka Vesainen haki 1500-luvun lopulla Ruotsin kuninkaalta (Sigtunasta) luvan valloittaa Kantalahden kaupunki ja hävittää Petsamon ortodoksiluostari. Sitä kautta saataisiin pidetyksi Ruotsilla jäämeren rantaa ja estettäisiin ”Ryssän tunku” länteen. Seuraava kertomus käsittelee Pekan sissiretkiä. Pekka Vesaisen retket:.Kuningas Juhana III kehotti vuonna 1588 pohjalaisia olemaan varuillaan sekä hankkimaan tietoja vihollisen liikkeistä ja aikomuksista.Vihollisen puolella varustelu lisääntyi. Solovetskiin rakennettiin kiviset muurit ja Sumaan hirsilinnoitus, Petsamon luostariakin pidettiin venäläisvallan tukikohtana ja 1480-luvulla rakennettua Kuolan linnaa voimistettiin.Iiläiset olivat saaneet olla rauhassa vuodesta 1582 lähtien. Sen sijaan monet muut olivat joutuneet kuluttamaan voimiaan vainolaista torjuessaan. Koska suuri hävitysretki oli odotettavissa, oli varmaan parempi ottaa aloite omiin käsiin. Näin ajattelivat ne Pekka Vesaisen johtamat miehet, jotka keväällä 1589 ryhtyivät uhkarohkeaan yritykseensä. Miehet, joita oli vain satakunta, olivat luultavasti Iin, ehkä myös Limingan parhaita erämiehiä. He hallitsivat metsissä ja vesillä liikkumisen taidon sekä tunsivat maaston.Pekka Vesaisen varsinainen johtajaura alkoi vuonna 1589, kun hänen noin sata miestä käsittävä sissijoukkonsa lähti sotaretkelle Vienaan. Miehet nousivat veneillään Iijokea pitkin. Vähän ennen Pietarin päivää he tulivat Kannanlahden kaupungin edustalle. Kaupunkilaiset viettivät rajuja Pietarin päivän juhliaan ja juomingin takia sammuivat. Vesaisten joukko hyökkäsi kaupunkiin, joka väsyneiltä asukkailta saman tien vallattiin. Retki jatkui rannikkoa pitkin Vienan Kemiin asti. Saalista tuli runsaasti.Retkeläiset kiiruhtivat takaisin kotiin, sillä vastahyökkäys oli odotettavissa. Mutta he olivat muutaman päivän myöhässä. Vienankarjalaiset olivat ehtineet hyökätä Iihin, polttaa sen kirkon ja vangita kirkkoherran. Iin kappalainen oli tehnyt vastarintaa kirkon edustalla ja lyönyt kirkonavaimella kaksi vihollista kuoliaaksi. Samalla avaimella hänkin sai surmansa vihollisen kädestä, minkä jälkeen hänet poltettiin lohiverkossa. Vesaisen saapuessa kotiin oli vainolainen sitä hävittämässä. Hänen kaksi lastaan oli surmattu, ja hänen kaunis nuori vaimonsa kamppaili erään vihollisen kanssa. Yllätyshyökkäyksella Vesainen voitti kotiinsa tunkeutujat ja pelasti vaimonsa.Ruotsin kuninkaalle pohjoispohjalaisten tekemä kostoretki oli mieluinen, sillä se tuki Ruotsin muita sotatoimia. Jo saman vuoden syksyllä Pekka Vesainen lähti uudelle sotaretkelle. Se ulottui Petsamoon asti. Vesaisten joukko hävitti luostarin ja tappoi sen asukkaat — yli sata ihmistä. Luostari ei enää noussut. Vasta 1800-luvulla se rakennettiin uudelleen. Pekka Vesainen johti vuonna 1589 kostoretkeä karjalaisia vastaan Vienaan, valloitti joukkoineen Kantalahden kaupungin, ja poltti Vienan Kemiä. Kostoretken tarkoitus oli hakea hyvitystä Vienasta tehtyihin Pohjanlahden rannikolle suuntautuneisiin hävitysretkiin. Perinnetiedon mukaan Vesaisen aikaansaannosta oli myös pohjoiseen tehty hävitysretki, jolloin jouluaamuna 1589 tuhottiin Petsamon luostari. Munkit surmattiin raa'asti kesken jumalanpalveluksen. Sissit hyökkäsivät myös Kuolan kaupunkiin. Pekka Vesaisen sotilaallinen ura päättyi vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhaan. Sitä ennen hän menetti lähes koko perheensä. Vuonna 1589 hävitysjoukot ottivat hänen vaimonsa vangiksi ja surmasivat kaksi hänen lastaan. Vuonna 1591 vainolaiset iskivät uudelleen ja surmasivat kolme hänen lapsistaan. Lähiomaisista ainoastaan hänen vaimonsa, Antti-poikansa ja tytär jäivät eloon. Venäjän sodan aikaan v. 1590 venäläiset polttivat koko Ylikiimingin maan tasalle. Vihollisen hävitysretkiin vastattiiin kuitenkin samalla mitalla. Kuuluisimpia suomalaisia päälliköitä oli Kiimingin Vesalan Pekka Vesainen, joka johti sotaretket Kantalahteen ja Petsamoon 1580-1590-lukujen taitteessa.Kuuluisa ylikiiminkiläinen sissijohtaja Pekka Vesainen Pekka Vesaisen johdolla pohjalaiset tekivät kostoretkiä Vienan Karjalaan. Sota päättyi 1595 Täyssinän rauhansopimukseen. _Ehkä tunnetuin ylikiiminkiläinen historiassa on Vesalankylässä vaikuttanut sissipäällikkö Pekka (Juho) Vesainen (k. n. 1627), joka johti Pohjois-Pohjanmaan talonpoikien taistelua vienankarjalaisia vastaan. Vesaisen sotaretket ulottuivat mm. Petsamoon saakka, jossa hänen joukkonsa hävittivät luostarin 1500-luvun lopulla._ _Vesainen, Pekka Antinpoika, talonpoikaispäällikkö Kiimingin Vesalasta, pohjalaisten sotaretken johtaja, main. 1589 ja 1591, Vesainen hävitti Vienaa, Petsamon ja Kuolan. Joidenkin tietojen mukaan Vesainen sai surmansa paluumatkalla sotaretkeltä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Pekka Vesainen oli Vesalankylässä isäntänä vielä 1600-luvun alkukymmeninä, ja hän kuoli vuonna 1626. Hänen loppuelämästään mainittakoon, että vastoin kansantarinoiden tietoa Pekka ei saanut surmaansa Ahma-nimisen karjalaisen miehen kädestä. Hän eli varakkaana miehenä Ylikiimingin Vesalassa pitkään vielä 1600-luvulla. (Pohjois-Pohjanmaan maakuntalukemisto 1959. Aslak Autakosken kirjoitus.) Ivalon kirjassa Juhon eli Pekan sanotaan kuolleen Torniossa, mutta toisaalta kerrotaan (teokset Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta ja Vesaisesta nykyaikaan), että Pekka Vesainen olisi palannut vuoden 1620 paikkeilla Vesa-nimiseen synnyintaloonsa Utajärven Juorkunan kylään vanhuuden päiviä viettämään. 1627:Muistosanat Pekka Vesaiselle, Petsamon sankarille:Utajärven Juorkunasta on kantautunut tieto, että Vesalan vanhaisäntä Pekka Vesainen on kuollut. Vuoden 1540 paikkeilla syntynyt ja Oulun kaupungin lähinaapurissa laajalti vaikuttanut Vesainen oli alueemme huomattavimpia turvallisuuspoliittisia henkilöitä, pelkäämätön sissi- ja sotapäällikkö ja rauhan toimissa lautamies, joka tunnettiin myös Kiimingin Vesalan kylän perustajana. Hänet maineensa kiiri aina Jäämeren rannoille saakka, kun hänen vapautusarmeijansa valtasi Petsamon ja hävitti viime vuosisadan loppupuolella Trifonan luostarin joulun tienoissa. Korostettakoon, että sankarimme on kuollut vasta nyt kotonaan, vaikka seudulla on liikkunut sitkeä huhu, että tämä pohjalaisten partiopäällikkö olisi kuollut haavakuumeeseen Tornion lapinvoudin Niilo Oravaisen tuvassa jo aiemmin taistelussa haavoittumisensa tähden.Kysymyksessä on siis joko uutisankka tai sitten kunniavanhuksemme on sekoitettu Juho Vesainen -nimiseen henkilöön, jollainen tiettävästi myös on ollut olemassa. Pekka Vesaista, sankaria, jonka maine elää tulevaisuudessa pitkään isänmaallisten piirien sydämissä, jäi suremaan laaja ja yhä laajeneva sukukunta. Petsamon luostari on historiansa ajan toiminut Lapin ja Kuolan alueiden ortodoksisen uskon alkukotina ja keskuksena. Luostari syntyvuotena voidaan pitää vuotta 1533, jolloin luostarin kirkko vihittiin käyttöön. Luostarin perustajana ja käynnistäjänä toimi novgorodilainen munkki Triifon. Hänen kerrotaan ennen munkiksituloaan viettäneen ryövärin elämää ja näin luostarikilvoitus merkitsi hänen kohdallaan erityistä henkilökohtaista katumuselämää. Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi perustettu vähäinen luostari sijaitsi Petsamo – vuonon pohjukassa. Noin kymmenen kilometrin päässä tästä sisämaahan päin, Spasiteljnaja – vuoren juurella, sijaitsi Triifonin erakkokilvoituspaikka, jonne hänet aikanaan haudattiin.Munkki Triifon opetti seudun alkuperäiskansalle, koltille, kristinuskoa ja valmisti heidät kasteelle.Petsamon luostarin myötä alue luettiin laajaan Novgorodin hiippakuntaan ja Moskovan suuriruhtinaskuntaan eli Venäjään kuuluvaksi. Sillä oli hengellisen tehtävänsä ohessa tärkeä poliittinen merkitys Venäjän luoteiskulman linnakkeena länttä vastaan. Tsaari Iivana Julma tuki luostarin toimintaa ja myönsi sille laajoja maa – alueita ja kalastusoikeuksia.Perustaja Triifonin kuoleman jälkeen Petsamon luostari korostui kaupallisena keskuksena. Suuriosa Pohjois – Venäjän kaupasta hoidettiin Petsamon luostarin sataman kautta. Luostarin rikastuminen merkitsi samalla luostarikurin ja moraalin laskua veljestön keskuudessa. Luostarin toiminta Petsamossa loppui pitkiksi ajoiksi, kun suomalaisen Juho Vesaisen joukot polttivat luostarin ja tappoivat sen asukkaat jouluyönä 1589. Vuonna 1532 ortodoksisen kirkon lähetystoiminta oli saavuttanut pohjoisessa Petsamon alueen, jolloin perimätiedon mukaan entinen sotilas Trifon perusti luostariyhdyskunnan Petsamon Alaluostarin alueelle. Luostarin toiminta kasvoi nopeasti ja se ulotti vaikutuksensa laajalle alueelle. Hyvin lyhyessä ajassa luostari käännytti kristinuskoon Petsamojoen ja Tenojoen alueen koltat. Luostarista tuli valtiollinen elin, kun se alkoi Moskovan ruhtinaan puolesta verottaa alueen väestöä. Se aloitti myös kaupankäynnin länsieurooppalaisten kauppiaiden kanssa. 1500-luvun lopulla luostari eli kukoistuskauttaan, jonka muonavahvuuteen kuului n. 200 munkkia.Vuonna 1589 kuitenkin suomalainen sissijoukko Pekka Vesaisen johdolla hävitti luostarin maan tasalle. Kun Vienan puolelta oli tehty hävitysretkiä Kainuun merelle ts. Pohjanlahden rannoille, lähti Vesainen kostoretkelle hyökkäämällä ensin Vienaan polttaen Vienan Kemin sekä valloittaen Kantalahden kaupungin. Jouluaamuna 1589 tuhottiin Petsamon luostari ja hyökättiin Kuolan kaupunkiin. Luostarin aktiivinen toiminta päättyi tähän ja alkoi uudelleen vasta 1800-luvulla. Kemijoki, Suomen suurin ja pisin joki, saa alkunsa kaukaa Lapista. Se kerää vesiä 5,3 miljoonan hehtaarin alueelta, kunnes se laskee mahtavana virtana Pohjanlahteen Keminmaan kunnan ja Kemin kaupungin läpi.Kemijoen vedet ovat peräisin neljästä päähaarasta, jotka ovat Kemihaara, Luiro, Kitinen ja Ounasjoki. Latvoilta Kemijokisuulle kertyy pisimmillään vesireittiä 552 km.Kemijoen nimiuoma, Kemihaara saa alkunsa Itä-Lapista, Saariselän eteläpuoleisesta Peskiselästä, joka on Korvatunturin korkeudella. Ennen nykyaikaisten teiden, karttojen ja satelliittikuvien kautta Kemijoen alkulähteiden sijainti ei ollut kuitenkaan selvä. Kemin lähteitä ajateltiin enemmän kulkemisen kuin maantieteen kannalta. Kuinka kauas oli mahdollinen sauvoa venettä niin, että sen vetäminen vastaantulevan vedenjakajan yli seuraavaan vesistöön olisi mahdollisimman lyhyt? Siellä arveltiin joen lähteiden olevan.Missä olivat muinoin Kemin lähteet? Mistä Maanselkä oli Lapissa helpoin ylittää veneen kanssa? Missä veneen sai vähimmällä vaivalla lasketuksi vedenjakajan takana Jäämereen virtaaviin jokiin?Missä olivat muinoin Kemin lähteet Ensimmäinen historiaan kirjattu arvio Kemin lähteistä sisältyy karttaan Kemijoesta ja Kemin Lapista, vuodelta 1595. Kartta on sen ajan tiekartta: siihen on merkitty Kemistä lähtevät kolme pitkää venereittiä, mitä kautta pääsi Jäämerelle.Itäinen reitti johti Rovaniemen Auttin kohdalta Posiolle ja Kitkan reittiä Vienanmerelle. Keskinen reitti johti Nuortti- ja Värriötunturien kohdalta Kuolaan ja Tuulomajoelle. Pohjoinen reitti vei Saariselän länsipuolelta Inarin järvelle ja sieltä Paatsjoen kautta Jäämerelle. Keskinen reitti Kuolaan nimettiin heti alunpitäen Kemijoen pääuomaksi, vaikka se ei olekaan valtahaaroista pisin. Kun Kitisellä on mittaa 235 km ja Luirolla 220 km, Kemihaaran pituus on vain 195 km latvoiltaan päähaarojen yhtymäpaikkaan.Miksi Kuolaan johtava, mitaltaan ja virran vuolaudeltaan vähäisimmältä tuntuva väylä sai Kemijoen päänimen? Kemihaaran merkitys oli suurin sekä Kemin Lapin sisäiselle että itärajan ylittävälle Suomen ja Venäjän väliselle liikenteelle. Kemihaaran reitti oli helpoin väylä Pohjoiselle Jäämerelle.Vedenjakajan takaisessa Nuorttijoessa on Sotajoki -niminen latvahaara. Sitä voi lähestyä nousemalla Kemihaaran sivujokea, Vouhtunjokea mahdollisimman pitkälle. Lopulta venettä tarvitsee vetää vain kolmen kilometrin mittaisen suokannaksen yli, päästäkseen vesistöstä toiseen. Jokien välinen kannas on nimeltään Sotataival. Kannas on avain muinaisiin kahakoihin venäläisten kanssa. Jo 1500-luvulla venäläiset tulivat Sotataipaleen läpi ryöstöretkillään Kemin Lappiin, Kemijokea myöten Pohjanlahden rannikolle ja myöten etelään aina Liminkaan asti.Sotataipaleen läpi tekivät suomalaisetkin vastaiskuja itään. Tunnetuin niistä on Alakiimingin talonpoikaispäällikön Pekka Vesaisen toinen Venäjän retki, jonka hän teki Kuolaan noin 100 hengen joukon kanssa 1589. Retki ei ollut erityisen menestyksekäs, koska Vesainen menetti partiostaan 60 miestä kaatuneina ja 30 vankeina. Joukon rippeet pakenivat Suomeen Tuulomajokea pitkin, ja sitten Sotataipaleen kautta ja Kemijokea pitkin takaisin Pohjanlahdelle.Heti perään, vuonna 1591 Hannu Laurinpoika teki Kuolan retken vielä isommalla joukolla. Myös Laurinpojan retki epäonnistui ja suomalaisten mieshukka oli suuri. Sotataipaleen läpi ja Kemijokea pitkin Kemiin pääsi silti vielä 1200 soturin suomalaisosasto. Näistä 1500-luvun sotaretkistä lienevät saaneet nimensä alueen sotaisat nimet: Sotataival, Sotajoki ja Sotatunturit. Em. tiedot Jaakko Laurilan tutkimuksesta. Ruotsi-Suomen ja Venäjän (vuoteen 1480 Novgorodin) ensimmäinen rajankäynti tapahtui Pähkinäsaaressa 1323. Rajan kulku Siestar-joesta Savonlinnaan on selvä. Mutta miten rajalinja kulki Savonlinnan pohjoispuolella on vuosisatoja ollut kiistan kohteena. Rajan päättyminen Pattijokeen oli kauan yleisesti hyväksytty käsitys, mutta nykyisten tutkijoiden mukaan rajalinja kulki Pyhäjoen eteläpuolella pientä Petäjäisojaa pitkin. Hanhikivi-viitta Rantatien varrella ohjaa rajakivelle. Rauhanteon mukaan rajan pohjoinen puoli kuului Novgorodille. Raja ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Siksi on aiheellisesti epäilty rajan kulkua Perämereen. Perämeren rannikolle oli muodostunut länsisuomalainen asutus, joka maksoi veronsa Ruotsille ja tunnusti roomalaiskatolista oppia. Omituinen rauhantekijöiden myönnytys — mikäli raja päätyi Perämereen eikä kulkenut pari sataa kilometriä idempänä — voinee johtua saksalaisen Hansan toiminnasta: se halusi hinnalla millä hyvänsä rauhan, jotta se voisi turvata laivoilleen vapaan kulun Suomenlahdella. Hintana oli Novgorodin pääsy Perämerelle. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Turun piispa ryhtyi nopeasti vahvistamaan kirkollista organisaatiota. Pietarsaaren seurakunnasta erotettiin Saloinen ja Kemi omiksi seurakunniksi. Niistä erotettiin jo 1400-luvulla Limingan ja Iin seurakunnat, joiden raja oli nykyisen Rajakylän kohdalla Oulussa. Taistelu Perämeren rannikon omistuksesta Novgorod halusi vahvistaa asemaansa Pohjois-Pohjanmaalla tuhoamalla asutusta. Se johti jo 1300-luvulla jatkuvien sota- ja hävitysretkien ketjuun, joka päättyi vasta 1595 Täyssinän rauhassa. Kaikkiaan alueelle tehtiin parikymmentä hävitysretkeä. Pahimmat niistä olivat vuonna 1496 ja ns. vanhan vihan aikana vuodesta 1570. Viholliset hävittivät suomalaisasutuksen ydinalueita, kuten Iitä ja Liminkaa, 1589 ja 1592. Nykyään voi ihmetellä ja ihailla sitä sitkeyttä, jota varhaisella suomalaisväestöllä oli. Kotiseutua ei jätetty, vaikka viholliset sen moneen kertaan hävittivät. Pekka Vesainen Pekka Vesainen oli rohkea, harvinaisen voimakas, kookas mutta solakka ja liikkeissään salamannopea. Hänen johtajaominaisuutensa pääsivät esiin ensimmäisen kerran, kun iiläisiä naisia ja lapsia oli mennyt suojaan Iin kirkkoon. Vainolaiset olivat teljenneet oven ja sytyttäneet kirkon palamaan. Pekka kokosi ympärilleen rohkeita miehiä, jotka ajoivat vihollisen pakosalle ja pelastivat kirkkoon paenneen väen. Pohjoispohjalaiset tekivät muutaman kostoretken Vienaan ja Kuolaan, josta vihollisjoukot olivat kotoisin. Pekka Vesainen pienine joukkoineen (noin 100 miestä) onnistui paikallistuntemusta ja kevyitä uiskoja hyväksi käyttäen siinä, missä valtiovallan tuhansiin nouseva sotajoukko epäonnistui. Vesaiselle pystytetyt patsaat sijaitsevat Iissä ja Ylikiimingissä. Erään tarinan mukaan vesaisten (eli Pekka Vesaisen sotamiesten) retkien suututtamana Venäjän tsaari kirjoitti Solovetskiin ja käski tehdä kostohyökkäyksen Pohjois-Pohjanmaalle. Noin 1 300 miestä käsittävä sotajoukko saapui Liminkaan jouluna 1589. Se hävitti Linnukkamäellä olleen kirkon ja sen vieressä sijainneen puulinnan, jota liminkalaiset yrittivät pienellä tykillään suojata. Heille sattui kohtalokas vahinko, sillä tykki oli ladattu väärin päin. Kun vihollinen poistui tammikuussa, oli noin 300 taloa maan tasalla. Oulun linnassa ollut kruunun sotaväki pysytteli samaan aikaan suojassaan. Tapauksesta on muistomerkkinä Linnukkapatsas Limingan keskustassa. Lisää jälkipolvitauluja Paavo Saukkosen kirjoittamassa sukukirjassa Vesaisesta Nykyaikaan. Lähteet:Saukkonen, Paavo: Vesaisesta nykyaikaan. Anjalankoski: P. Saukkonen, 1999 Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta: kylähistoriaa Reki-Vesalasta. Ylikiiminki: Reki-Vesalan kylätoimikunta, 1988 Pekka Vesaisesta Santeri Ivalo on kirjoittanut romaanin Juho Vesainen. — Vesaisen muistomerkki on Iissä ja Ylikiimingissä. Santeri Ivalo on kirjoittanut hänen vaiheitaan käsittelevän romaanin "Juho Vesainen". Samasta henkilöstä kertoo Santeri Ivalon kirja Juho Vesainen, jossa etunimi on vaihtunut virheellisesti Juhoksi, mahdollisesti Ivalon yhdisteltyä tekstissään kaksi henkilöä. Pekka Vesaisen elämästä kertoo Santeri Ivalon kirja Juho Vesainen, jossa etunimi on virheellisesti vaihtunut Juhoksi, mahdollisesti kirjoittajan yhdisteltyä kaksi henkilöä.Santeri Ivalo kertoo teoksessa Suomalaisia sankareita Vesaisen kuolemasta: Tornion Lapinvoudin tuvassa onnistui Vienasta tuotu vanki nimeltä Ahma laukaisemaan musketin vihollistaan kohti; luoti osui pahasti rintaan ja Vesainen houri seuraavaan aamuun kuumeessa, kunnes kuoli. (Kirjailija Santeri Ivalo (vuoteen 1907 Herman Alexander Ingman, 9. kesäkuuta 1866, Sodankylä — 25. tammikuuta 1937, Helsinki) oli kirjailija ja lehtimies. Ivalo toimi Päivälehden toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehden toiminta lakkautettiin 1904 ja tilalle tuli Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja, Kansallisteatterin johtokunnan, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin historiallisten romaanien mestari. Juho Vesainen, Aikansa lapsipuoli, Viipurin pamaus ja Kreivin aikaan edustavat ainutlaatuista korkeakirjallisuutta. Ivalo sai professorin arvon vuonna 1936.
- Juho Vesainen (1894))
Pekka Antinpoika Vesainen finsk bondehøvding partisanchef. Kanske den mest kända Ylikiiminki bon i historien är partisanchefen Pekka (Juho) Vesainen fr. Vesalankylä (d. ca 1627). Han ledde Norra Österbottens böndernas kamp mot fjärrkarelare. Vesainens krigsfärder sträckte sig ända till Petsamo, där hans trupper ödelade ett kloster i slutet av 1500-talet. Ingen forsvarsve¬rker kunne beskytte dem da den svensk-finske banden under ledelse av Pekka Vesainen på juledag 1589 angrep dem, brente ned hele kloste¬ret og drepte de 116 menneskene som befant seg der. Et dokument fra kommandanten på Vardøhus med rapport om denne ulykken finnes i det norske Riksarkiv. A hundred-man pack of partisans, lead by peasant Pekka Vesainen. The statue of Pekka Vesainen.Pekka Vesainen, a farm-owner and guerrilla chieftain from Ii, was born in the village of Kiiminki (present-day Ylikiiminki) in Ii county around 1550, and he died in 1620. Towards the end of the year 1500, Vesainen lead raids that Ostrobothnians made to Russian Karelia to avenge raids they had endured earlier. Above all, he was famous for defending his home area against the numerous raids made by the Russians. Historically, Ylikiiminki is famous for partisan leader Pekka Vesainen, who led a peasant battle against the Karelians in the 1500 hundreds, and even ravaged a monastery. In 1590 Juha Vesainen, with a 700 man army attacked and burnt the Russian monastery in Petsamo (Pechenga) killing all the monks and monastery workers. To commemorate Vesainen, the people of Ii raised a statue on the eastern side of the church. The statue is made by Kalervo Kallio, and portrays a burly farmer dressed in the war uniform of his day. The statue was completed in 1940, but wasn’t put in place until the church was completed in 1950.
Pekka Vesainen Wikipedia Loikkaa: valikkoon, hakuun Vesaisen patsas Ylikiimingin Vesalankylässä. Patsaan on veistänyt Oskari Jauhiainen 1936.
Pekka Antinpoika Vesainen tai Juho Vesainen (n. 1540 Utajärvi — n. 1627 Utajärvi) oli kuuluisa pitkän vihan aikainen suomalainen vapaustaistelija ja sissipäällikkö. [muokkaa] Vesainen henkilönä
Kansantarinat kertovat Vesaisen olleen "liikkeissään salamannopea; ruumiinvoimiltaan väkevä; kookas ja solakka; ja mieleltään uljas, neuvokas ja peloton". Ensimmäinen maininta hänestä on vuodelta 1563. Utajärvellä syntynyt Vesainen asui sissipäällikkönä toimiessaan Ylikiimingin Vesalankylässä, jonne hän asettui asumaan noin vuonna 1560. Vesan tilan mailla Utajärven Juorkunassa on jokirannassa nähtävissä vanhojen rakennusten raunioita. Vesaisen lapsuudesta kerrotaan kansantarinaa, jonka mukaan tämän äiti olisi ollut pesemässä lasta vienalaisten hävitysjoukkojen tullessa. Kaikki lähtivät pakoon vainolaisia, mutta lapsi oli unohtunut pesusoikkoon. Väen palatessa takaisin soikko oli jäässä, mutta lapsi yhä elossa. Näin pelastuneesta lapsesta kasvoi voivatta, joka tulee venäjän kielen sotapäällikköä tarkoittavasta sanasta voijivoda. Vesaisen elämästä kertoo myös Santeri Ivalon kirja Juho Vesainen. Ivalo kertoo teoksessa Suomalaisia sankareita Vesaisen kuolemasta: Tornion Lapinvoudin tuvassa Vienasta tuotu vanki nimeltä Ahma onnistui laukaisemaan musketin vihollistaan kohti. Luoti osui pahasti rintaan ja Vesainen houri seuraavaan aamuun kuumeessa, kunnes kuoli. [muokkaa] Sissipäällikkö Vesainen
Pekka Vesainen johti vuonna 1589 kostoretkeä karjalaisia vastaan Vienaan, valloitti joukkoineen Kantalahden kaupungin, ja poltti Vienan Kemiä. Sotaretken tarkoitus oli hakea hyvitystä Vienasta tehtyihin Pohjanlahden rannikolle suuntautuneisiin hävitysretkiin. Perinnetiedon mukaan Vesaisen aikaansaannosta oli myös pohjoiseen tehty hävitysretki, jolloin jouluaamuna 1589 tuhottiin Petsamon luostari. Munkit surmattiin. Sissit hyökkäsivät myös Kuolan kaupunkiin. Vesaisen sotilaallinen ura päättyi vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhaan. Sitä ennen hän menetti lähes koko perheensä. Vuonna 1589 hävitysjoukot ottivat hänen vaimonsa vangiksi ja surmasivat kaksi hänen lastaan. Vuonna 1591 vainolaiset iskivät uudelleen ja surmasivat kolme hänen lapsistaan. Ainoastaan hänen vaimonsa, Antti-poikansa ja tytär jäivät eloon. Vesaisen patsas Ylikiimingin Vesalassa on pystytetty sissipäällikön muistoksi. Hänen mukaansa on nimetty myös Vesalankylän Aumaharjulla sijaitseva Pekka Vesaisen tie. [muokkaa] Lähteet
* Henkilögalleria, Tarja Vimpari, KirjastoVirma, 2004 (viitattu 26.10.2008). * Saukkonen, P. 2000. Vesaisesta nykyaikaan. Pekka Vesaisen jälkeläistauluja 1500-luvulta vuoteen 2000. Kustantaja: Paavo Saukkonen, Anjalankoski. 2. korjattu painos. 1160 s. ISBN 9529129238 * Anon. 1988. Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta: kylähistoriaa Reki-Vesalasta. Ylikiiminki: Reki-Vesalan kylätoimikunta.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Vesainen Luokat: Ylikiiminki | Suomalaiset kapinajohtajat
Henkilögalleria » Pekka Vesainen
Pekka Vesainen
Vesainen, Pekka
sissipäällikkö
Syntynyt Utajärvi
Kuollut 1627 Utajärvi
kuolinvuosi epävarma
Kunnat: Utajärvi, Ylikiiminki
Kategoria: muut
Pekka Vesainen oli 1500-luvulla maineikas sissipäällikkö. Kansantarinoiden mukaan hän oli ruumiinvoimiltaan väkevä, vartaloltaan kookas ja solakka, liikkeissään salamannopea, mieleltään uljas, neuvokas ja peloton. Ensimmäisen kerran hänet mainitaan asiakirjoissa vuonna 1563. Sissipäällikköaikoinaan Pekka Vesainen asui Ylikiimingissä, nykyisessä Vesalankylässä, johon hän asettui asumaan 1560-luvulla. Hän oli syntynyt Utajärvellä, jossa hän myös kuoli. Se tapahtui mahdollisesti vuonna 1627.
Samasta henkilöstä kertoo Santeri Ivalon kirja Juho Vesainen, jossa etunimi on vaihtunut virheellisesti Juhoksi, mahdollisesti Ivalon yhdisteltyä tekstissään kaksi henkilöä. Pekka Vesainen johti vuonna 1589 kostoretkeä Vienaan, valloitti Kantalahden kaupungin ja poltti Vienan Kemiä sen jälkeen, kun Vienan puolelta oli tehty hävitysretkiä Pohjanlahden rannoille. Perinnetiedon mukaan Vesaisen aikaansaannosta oli myös pohjoiseen tehty hävitysretki, jolloin jouluaamuna 1589 tuhottiin Petsamon luostari ja hyökättiin Kuolan kaupunkiin.
Vesan talon mailla Utajärven Juorkunassa, talosta noin 300 m jokirantaan päin, on nähtävissä vanhojen rakennusten raunioita. Museovirastokin on ollut niistä kiinnostunut. On arveltu, että Pekka Vesainen syntyi tilalla. Kerrotaan tarinaa, jonka mukaan äiti oli pesemässä Pekkaa saunassa soikossa, kun vainolaiset tulivat Vesalaan. Kaikki lähtivät pakosalle, ja lapsi unohtui pesusoikkoon. Kun väki palasi, oli vesi soikossa jäätynyt, mutta lapsi oli elossa. Näin pelastuneesta pojasta kasvoi Vesan voivatta. Voivatta tulee venäjän kielen voijivoda-sanasta, joka tarkoittaa sotapäällikköä.
Ivalon kirjassa Juhon eli Pekan sanotaan kuolleen Torniossa, mutta toisaalta kerrotaan (teokset Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta ja Vesaisesta nykyaikaan), että Pekka Vesainen olisi palannut vuoden 1620 paikkeilla Vesa-nimiseen synnyintaloonsa Utajärven Juorkunan kylään vanhuuden päiviä viettämään. Sotilaallinen ura oli päättynyt vuonna 1595 Täyssinän rauhaan. Sitä ennen hän ehti menettää melkein koko perheensä. Vuonna 1589 vainolaiset olivat ottaneet vaimon vangiksi ja lapsista kaksi oli tapettu. Vuonna 1591 vainolaiset tekivät uuden kostoretken ja lapsista kolme surmattiin. Lähiomaisista ainoastaan vaimo, Antti-poika ja tytär jäivät eloon.
Vesaiselle on pystytetty patsaat Iin kirkon viereen ja Ylikiimingin Vesalaan.
Lähteet
* Saukkonen, Paavo: Vesaisesta nykyaikaan. Anjalankoski: P. Saukkonen, 1999
* Vesaisia Kiiminkijoen rannoilta: kylähistoriaa Reki-Vesalasta. Ylikiiminki: Reki-Vesalan kylätoimikunta, 1988
TOMMY POHJANEN
* 13.3.1966- * Skinnskatteberg
Sukujuuret Släktrötter Familytree Roots, ancestors,genealogy. Sähköposti: x-internet@hotmail.com