Abraham Johansson Barck

ABRAHAM JOHANNIS BARCK (1707-1771)

Abrahamin matka Padasjoelta oli ollut pelkkää juhlaa kestikievarista toiseen. Hämeen sahti oli maistunut Hollolassa ja vaihtunut lopuksi paloviinaksi Elimäen Haapalan krouvissa. Itseasiassa Abraham oli liottanut itseään jo pari päivää Haapalassa, pelkästään pitkittääkseen iloa, sillä vain parinkymmenen virstan päässä odotti pesti ja palvelus, jota hän halasi, mutta samalla jännitti ja viivytteli, kuin hermostunut kosija aitanovella.

Everstiluutantti Alexander Modelin oli hänen idolinsa, kuuluisa karoliini, isän serkku, jonka taisteluista ja sankariteoista hän koko lapsuutensa oli kuullut Padasjoen pitäjänkirjurilta mitä huimimpia juttuja. Se, että voitot olivat vaihtuneet lopuksi l3-vuoden sotavankeuteen oli Abrahamista sivuseikka, kuten kaikista hänen ikäisistään, sankaripalvonnan sumentamista, rintamallehalajavista nuoristamiehistä.

Kirje oli tullut isä-Johanille kuriirilla, everstiluutnantin omalla sinetillä varustettuna. Modelin oli nyt asettunut viimeiselle postilleen Pyhtään Konungsbölen Yrjakseen, avioitunut, tuonut vaimonsa Suomeen, ostanut naapurikylästä rusthollin, johon aikoi asettua eläkepäivikseen. Kaikista Suomen joutilaista, juomaanmieltyneistä aikamiespojista hän halusi juuri Abrahamin luokseen; ensiksi henkilökohtaiseksi sotilaspalvelijakseenja sitten eläkkeen yhteydessä hänen rusthollinsa rakuunaksi ja ehkä myöhemmin tilanpitäjäksi Modelin itsensä väsyessä siihen.

Haapalan tallissa, valakkansa viereen heinäkasaan ojentuneena, korsi suussa, nuorimies niin vahva, itseensäihastunut ja toivoa täynnä miettii:

pitäjänkirjuri oli ollut hyvä isä; laupias ja tunnollinen, mutta aivan liian hyväsydäminen ja tunnontarkka menestyäkseen tässä matoisessa maailmassa. Inkilä ei elättänyt kahta isäntää; veli Johan, isänsä suosikki oli jo ottanut talon haltuunsa syytinkisopimuksella. Abrahamille ei jäänyt kuin vanha valakka, se mitä hänellä oli yllään ja sulkuylpeys! Sillä Abraham oli Alftan enemmän kuin Barck. Hän oli äitinsä Katarina Alftanin poika, Alftanin näköä ja tulta. Hän, paremmin kuin kukaan toinen tunsi isoisänsä sukukronikan sen sanasta sanaan äidiltään oppineena:

"Hans Eriksson, Konung Erics Secreterare, hwars Hustru war Drottningens Broders Dotter, hwilken war Capitaine öfwer Konungens Lif-Guardie. Denne Hans Ericsson blef sedan Lagman Öfwer Helsingland och Medelpad, och blef af Kong!. Maj:t beneficerad med några Kongsgårdar, som woro i Helsingland och Alfta, och här i Finland på åtskilliga orter, nämligen Sundby, Ljusta och Gesterby, med de därunder liggande Bönder. Han aflade tre Söner med sin Hustru: 1) Eric Hansson. Denne var min Fader Fader 2) Henric Hansson. Denne var Mårten Stodii Far. 3) Rolamb Hansson. Denne war ogift, och war Ståthållare pa Refwels Slott. Min Fader Fader, en V. Lagman i Helsingland och General Länsman öfwer hela Länet, Henric Hansson war Ståthållare pa Abo Slott.

Hwilka tre Söner efter Faderns död bytte Godsen sig emellan. Eric Hansson behölt de Godsen, såsom den äldsta Son, som lågo i Helsingland; men Henrich och Rolamb delte sig emellan Finska Godsen.

Sedan Heritg Carl hade inkräktat Landet med hela Konungariket, lät han et Räfsta Ting gå öfwer hela Landet, huruledes hwar och en innehade Kongs- och Adeliga-Gårdar och Gods: då sammansatte desse tre Bröder sig, och försålde sina Gårdar och Gods åt Jungf. Sigrid K(onung). Erics Dotter, hwilcken dem sedan orubbad behöll under sina Efter kommande. Men Claes Tott dem alla försålde, och nu höres wara reducerade.

Min Fader war Ericus Erici Alftan 1) en Rector utaf en Gymnansist förordnad på Helsingfors. 2) en Lector Theologiae uti Abo Gymnasio, och hade Lundo tilI Annexe, 3) en Pastor och Probst i Töfsala."

(Anteckningar om Alftaniska Slägten och dess Skyldskap med Konung Eric 14:des Drottning Catharina. Loenbom, Uplysn. i sv.hist. s. 82)

(Hans Ericsson, kuningas Ericin Sihteeri, jonka vaimo oli Kuningattaren Veljen Tytär, toimi Kuninkaan Henkivartiokaartin Kapteenina. Tästä Hans Ericssonista tuli sittemmin Helsinglandin ja Medelpadin Lainlukija ja hän sai Kuninkaalta tuolloin omakseen Kuninkaankartanoita, jotka sijaitsivat Helsinglandissa, Alftassa ja täällä Suomessa useilla paikkakunnilla; nimittäin Sunby (Sundby), Ljusta (Liuksiala) ja Gesterby niihin kuuluvine talonpoikineen. Hän ja Vaimonsa jättivät jälkeensä kolme Poikaa 1) Eric Hansson. Hän oli Isäni Isä. 2) Henric Hansson, joka oli Mårten Stodiuksen Isä. 3) Rolamb Hansson. Hän oli naimaton, ja toimi Refelsin (Rääveli, Tallinna) Linnan Käskynhaltijana. Minun Isäni Isä oli Helsinglandin varalainlukija ja koko Läänin Nimismies. Henric Hansson oli Turun Linnan Käskynhaltija. Nämä kolme Poikaa Isän kuoleman jäkeen vaihtoivat tiloja keskenään. Eric Hansson, vanhimpana Poikana, piti Helsinglandissa sijaitsevat tilukset, mutta Henric ja Rolamb jakoivat maaomaisuuden Suomessa.

Kaarle Herttuan peruutettua maan koko Kuningaskunnassa, antoi hän sovelluttaa Tutkintakäräjien päätöksiä koko Valtakunnassa koskien Kuninkaan- ja Aateliskartanoitten omistusta: nämä kolme Veljestä kokoontuivat ja myivät Kartanonsa ja Tiluksensa Sigrid Neidolle, kuningas Ericin Tyttärelle, jotka koskemattomina periytyivat Hänen Jälkeläisilleen. Mutta sitten Claes Tott myi ne kaikki ja ovat nyt ne kuuleman mukaan huvenneet.

Minun Isäni oli Ericus Erici Alftan 1) Helsingin Lukion rehtori. 2) Turun Lukion Theologian Lehtori, Lieto palkkapitäjänään. 3) Taivassalon Pastori ja Rovasti.)

(Muistiinpanoja Alftan suvusta ja sen Sukusuhteista Kuningas Erik 14:sta Kuningattareen Katariinaan (Maununtytär). Loenbom, Valaistusta Ruotsin historiaan III, s. 82).

Jokaista menetettyä maaomaisuutta hän helli kuin omaansa, jokainen kuninkaallinen armonosoitus oli kuin hänelle henkilökohtaisesti suotu! Abraham Johannis Barck, Abraham Erici Alftanin tyttärenpoika, hänen nimenkantajansa, kuningatar Katarinan oman veljen suorajälkeläinen...

Abraham katsoo vanhaa, väsynyttä valakkaansa silmiin, kuin uskoa valaen; rutiköyhä nyt, mutta ei kauan! !

Kiirehtimättä, pää kivistäen Abraham antoi valakkansa valita tahdin. Tie ei ollut juuri ratsupolkua leveämpi, se seuraili Elimäenjärvestä Teutjärveen johtavan joen vartta, kunnes Elimäen Ratulassa ylitti joen kaksiarkkuisen kivi sillan selässä. Maisemat olivat Padasjokea paljon laakeammat ja viljelykset velloivat. Abraham kahmaisi kourallisen pellonpiennarta sitä lähemmin tutkiakseen. Multaista savimaata, merenjättömaata. Hän haisteli ja melkein maistelikin sitä kielellään. Tämä maa oli hänen makuunsa!

Tie noudatti metsän ja viljelysten rajaa, kunnes Ruotsinkylään saavuttaessa siirtyi keskelle peltoaukeita jälleen jokivartta seuraten. Toisen, edellistä kapeamman joen ylitettyään hän puuarkkuisen sillan korvassa yhytti nuoren neidon piparjuuritarhassa.

Tyttö säikähti outoa ratsastajaa, rutisti maasta nostamaansa juurikasta rintaansa vasten ja oli jo poisjuoksemaisillaan.

"Kuka on hän, kuin taivaasta pudonnut?" kysyi Abraham häikäistyneenä nuoren tytön viattomasta, jotenkin keijumaisesta olemuksesta. "Älä lennä pois!"

Mutta kuin siivillä tyttö kipaisijuoksuun ylös jokitörmää; sitten aittojenja latojen väliseen solaan ja sieltä taloon!

Abraham kannusti laiskaa kumppaniaan: "Älä anna emäntäsi odottaa; veli hyvä!"

Ja niin hänen kohtalonsa kääntyi jo ennen Modelinin tapaamista, piparjuuripellon pientareella; tai ainakin teki mutkan; juuri sellaisen, joita kylätiet olivat täynnä noina aikoina.

Säätykierrossa rahvaaseen suuntautuneen säätyläispojanja talontyttären aviosta tuli kaikinpuolin onnellinen. On totta, että Abraham vietteli ja saattoi raskaaksi viattoman Christina Flinckin, joka ensimmäisen lapsensa Abraham Abrahamssonin syntyessä oli vain kuusitoistavuotias. Mutta kohtalo oli niin säätänyt ja rakkaus on kaikkivoipa. Se nujersi everstiluutantin tahdon ja muokkasi historiaa, ainakin sen kylän osalta ja silloin. Nuori rakkaus on myös ajattelematon, tyhmänylpeä itsestään ja vääriä lupauksia täynnä. Avionsa kautta Abraham Barck, pitäjänkirjurin poika, ruotsalaisista papeista ja kuninkaanmiehistä isänsä ja äitinsä puolelta polveutuva, itse potentiaalinen pappi, tai katselmuskirjuri vähintäänkin, käytännössä lopullisesti linkitsi kohtalonsa maahan ja siihen säätyyn, joka tuolloin kulki rahvaan nimellä. Samoin kävi hänen veljelleen Jokioisten Inkilän isännälle Johan Johansson Barckille, joka Sophia Sigfridsdotterin naituaan asettui tukevasti talolliseksi Padasjoelle toimien siellä kuudennusmiehenä ja sittemmin myös Hollolan alisen kihlakunnan valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä.

Abrahamin ja Christinan esikoinen syntyi jo ennen häitä, mutta "avioliittolupauksen alla", joten poika säästyi "oäkta"- merkinnöiltä kirkonkirjoissa, kuten myös ätinsä "qvinnoperson" - titteliltä, joita hengellinen valta säälimättä jakoi noina ankarina aikoina. Lapsen syntymä on pidetty kuitenkin ilmeisesti puolisalassa suvulta; sillä kummeina kirkonkirjoissa esiintyvät jöranssonit ja jacobsdotterit. Abraham Abrahamssonista ei kuulla sen koommin. On todennäköistä, että hän kuoli jo imeväisenä ennen sisarensa Sophian maailmaantuloa vuonna 1738. Toista Abraham Barckia ei koskaan syntynyt Ruotsinkylässä. Jokioisten Inkilässä sensijaan kastettiin v. 1742 Abraham Johansson Barck, Inkilän isännän Johan Johanssonin kolmas poika setänsä kaimaksi. Hän avioitui 24.5.1771 Jokioisten Saksalassa Catharina Johansdotterin kanssa, samoin elkein ja aikein. Myös Sophian elämänkaari oli säädetty lyhyeksi. Kummitätinsä Hedvig Sophia Möllerheimin mukaan nimensä saanut tyttölapsi kuoli vajaa kaksivuotiaana Ruotsinkylässä 24.2.1740.

Vasta kolmas Abrahamin ja Christinan lapsista, Katarina, selvisi aikuisikään. Hänet oli ristitty isoisänsä Padasjoen pitäjänkirjurin kuolinvuonna isoäitinsä Katarina Alftanin mukaan. Kummeina toimivat mm. Modelinin tytärpuoli Hedvig Sophia Möllerheim (siis jo toisen kerran Abrahamin lasten kummina), sekä Peippolaan juuri asettunut kirjuritilanhoitaja Johan Barck, joka näin ensikertaa antaa kuulua itsestään serkkunsa elämässä Ruotsinkylässä.

Katarina avioitui vuoden 1760 tienoilla loviisalaisen porvarin, "skom:ålderm:mäst:" Johan Ahlströmin kanssa, joka kuoli sanotussa kaupungissa 7.8.1790 jäätyään leskeksi samana vuonna 1.2.1790. Heiltä jäi mm. Johannes Ahlström-niminen poika (s. 7.7.1763), joka nai Loviisassa 28.12.1794 "en löpande jungfru, fome dr: till afl: Corp: af Tavastehus Inf. Reg:" Maria Christina Tallrothin (s. 1769).

Katarinan ja Johan Ahlströmin vanhin tytär Katarina Kristina Ahlström (s. 27.10.1761) muutti Loviisan rippikirjojen mukaan Tohmajärvelle nimismies Herman Qvistin (17351790) puolisoksi. Hermanin äiti oli Helena Sophia von Burghausen (1705-1777) ja isoäiti vapaaherratar Anna Elisabet Rehbinder (1681-1760). Herman Qvistin isoisä Herman Johan von Burghausen oli toisesta aviostaan Anna Sofia Pistolhjelmin kanssa sen Wendla Kristina von Brandenburgin (äiti Wendla Helena von Burghausen) isoisänisä, joka nai Joroisissa 11.7.1775 Elimäen Hämeenkylän kartanossa 2.7.1752 syntyneen Abraham Wittingin, Barckien sukulaisen ja kummin.

Abraham Barckin ensimmäiseksi perijäksi syntyi 3.3.1743 poikalapsi, joka kastettiin Johannekseksi (Johan). Hän sai nimensä isoisältään Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barckiltaja mahdollisesti myös kummiltaan dominus Johannes Petri Forsanderi1ta.

"Puolet kummiinsa" kuuluu vanha sananparsi.

Dominus Johannes Petrin elämänkaari oli "lankeemuksia" täynnä, erityisenä onnettomuutena viinakset. Häntä ja Abraham Barckia yhdisti sama mieltymys päiväkautisiin juominkeihin. Elimäen Haapalan apupapin puustellista oli kevyt matka ja "kuopaton" tie Ruotsinkylän Pappilaan maistingit mielessä. Rusthollin pulloaitta oli aluillaan.

Apupapin avioelämään ja virantoimitukseen harrastus vaikutti tuhoisasti. Hänen puolisonsa oli Elimäen Raussilan Suppalaa isännöineen baltialaisen aatelismiehen ja kapteenin Jacob von Bilangin ja Anna Rosenbladin tytär Helena Catharina.

Helenan äitipuoli oli Ursula Dorothea von Knorring ja hänen lankojaanja kälyjään olivat mm. Hemik Johan Hoppendorff, Salomon Gestrin, Gustav Blylod (jonka tytär Ulrica Dorothea Blylod nai Johannes Henriksson Bergmanin Ruotsinkylän Nybondaksesta, Hedvig Abrahamsdotter Barckin langon), Johan J. Plagman ja Anna Stewen.

Ilman ylennyksiä, lähes virkkaheittona, sukunsa karsastamana dominus Johannes Petri vihdoin hukkui Pyhtään Kivijärven hyisiin vesiin 25.5.1779.

Alexander Abrahamsson Barck, joka syntyi 18. helmikuuta 1746, oli onnekkaampi kummiensa suhteen. Heitä olivat mm. Gertrud Maria Möllerheim ja Carl Wester, Pyhtään lukkari. Gertrud Maria oli ruotsalainen aatelisnainen syntyään ja Modelinin tytärpuoli äitinsä Anna Helena Pfeiffin ensimmäisestä avioliitosta. Hän eli aviossa tykistönkapteeni Georg Johan Brandtin kanssa, mutta leskeksi jäätyään viihtyi enimmäkseen Ruotsinkylän Pappilassa äitinsä ja Modelinin seurassa. Hänen lapsistaan lakitieteen tohtori Johan Alexander Brandt toimi Raaseporin kihlakunnan tuomarina ja avioitui Ruotsinpyhtään Anäsin kartanon tyttären Anna Christina Gustafssonin kanssa. Heidän tyttärensä Maria Gustava Brandt nai serkkunsa majuri Claes Robert Silfversvanin.

Gertrud Maria Möllerheimin lähtö Pappilasta on yllättävä ja dramaattinen. Se tapahtuu vain kymmentä päivää ennen Alexander Modelinin kuolemaa 20.8.1754. Muuttosuunta oli Tukholma. Voidaan spekuloida tällä päätöksellä olleen vaikutusta everstiluutnantin testamentin sisältöön, tai itse "vuotaneen" sisällön olleen lykky matkasuunnitelmille. Anna Helena Pfeiffin v. 1753 tapahtuneen kuoleman jälkeen Gertrud oli jäänyt valvomaan etujaan Ruotsinpyhtäälle. On seurannut "henkien taistelu" hänen ja Barckien välillä, joka everstiluutnantin Peippolaan muuton yhteydessä on selkeästi kääntynyt Barckien eduksi. Nöyryytettynä, kenties vihapäissäänkin Gertrud Maria Möllerheim on sitten pakannut laukkunsa ja matkustanut setänsä vapaaherra, kemaaliluutnantti Per Gustaf Pfeiffin kotiin "Riikin" puolelle. Lähtöruudut perintöriitaan piirrettiin juuri silloin.

Osallistuivatko Pfeiffit Modelinin siunaukseen Elimäen kirkkossa, ei ole tiedossa, mutta kuukausikaupalla jatkunut viivyttely sotasankarin hautaamisessa antaa viitteitä siihen suuntaan.

Alexanderin, joka sai nimensä Modelinin ja tämän rakkaan opiskelutoverin, isoäitinsä Katarina Alftanin velipuolen Alexander Abrahamsson Alftanuksen mukaan, syntymän aikoihin suhteet Pfeiff-perheeseen olivat vielä "kosintavaiheessa" ja kukoistavat, kuten monet Modelinin tytärpuolten kummiudet Abrahamin lapsikatraassa osoittavat.

Abraham Barckin kahdeksanpäisen pesueen syntymävuodet kertovat hämmästyttävästä systemaattisuudesta siitoksessa; Katarinaa lukuunottamatta kaikki ovat syntyneet kolmen vuoden välein toisistaan!

Alexanderia seurasi siis 19.3.1749 Maria Elisabeth ja häntä 25.1.1752 Hedvig. Maria Elisabetin elämänvaiheista ei Ruotsinpyhtään puutteellisten historiakirjojen vuoksi ole voitu muodostaa täydellistä kuvaa. Hän on saattanut kuolla jo lapsena.

Hedvig Abrahamsdotter Barckin (kummeina mm. Modelin, Holthures, Hastzig, Pfeiff, Möllerheim, Witting) elämää voidaan seurata pitemmällekin. Hän avioitui 1770-luvun alussa Ruotsinkylästä kotoisin olleen Henricus Henricsson Bergmanin kanssa, jonka veli, Puumalan myöhempi tullipäällikkö Jonas Henricsson Bergman, nai edellisessä kappaleessa mainitun Ulrica Dorothea Blylodin (isä kersantti Gustaf Blylod, äiti Ulrica von Bilang). Veljesten vanhemmat olivat Ruotsinkylän Nybondaksessa 23.12.1723 syntynyt Henric Thomasson Bergman ja Carin Claesdr Skräddars. Bergman suku polveutuu samasta kanta-isästä, kuin Ruotsinpyhtään Haaviston ja Ruotsinkylän Gottlund-suku (kts. Axel Bergholm, Sukukirja 1, Gottlund).

Henricus Henriesson Bergmanin ja Hedvig Abrahasdr Barckin neljä ensimmäistä lasta (Hedvig, Alexander, Eva Lovisa ja Johan Henrik) syntyivät Ruotsinkylän Pappilassa, jota tuolloin kutsuttiin Barckens-nimellä. Johan Henrikin syntymän jälkeen perhe muutti Loviisaan, jossa heidät on attestoitu 19.12.1784 lähtien Ahlströmien taloudessa (kts. Ahlströmit yllä). Helena Sophia Bergman syntyi sanotussa kaupungissa 9.12.1785. Häntä seurasi vielä Ulrica (1790). Lapsikatraasta avioiduttiin mm. Pehrman-, Weckman-, Wikman-, Elgforss- ja Frimodig-sukuihin. Hedvig kuolee Loviisassa 6.2.1817 oltuaan leskenä vuodesta 1791 asti.

Abrahamin ja Christinan kuopuksena syntyy Ruotsinkylän Pappilassa vielä 29.1.1756 Jonas-niminen poika, joka kuitenkin kuolee jo saman vuoden maaliskuun 30. päivänä. Hänen kummeissaan kiinnittää huomiota rajaratsastaja Jacob Johan Gregori, jonka. taustaa ei toistaiseksi ole onnistuttu selvittämään.

Abrahamin "laajennettuun" lapsikatraaseen on ehdottomasti laskettava myös se 2.3.1748 Padasjoen pappilassa syntynyt Matthias Mattson Tammelin, jonka vanhemmat olivat teologian ylioppilas Matts Zachariasson Tammelin ja Abraham Barckin sisar Catharina Johansdotter Barck (vanhemmat Padasjoen pitäjänkirjuri Johan Barck ja Katarina Alftan).

Matts Tammelin vanhempi oli aikansa "auervaara" ja siitti aviottomia lapsia nuoren vaimonsa tuskaksi lähipitäjissä. Matthias Junior on heidän ainut tunnettu jälkeläisensä. Äitinsä varhaintapahtuneen kuoleman jälkeen (1755) noin seitsenvuotias puoliorpo poika on lähetetty enonsa hoiviin Ruotsinkylän Pappilaan. Hän esiintyy rusthollin lastenkirjoissa (1754-1778) Abraham Barckin lasten joukossa merkinnällä "systerson Matthias 1749", sekä rippikirjoissa (1756-1765) "Matthias Tammelin" muuttomerkinällä till Lovisa". Kuin "sanansaattaja" juuri kynnellekykenevä sisarenpoika siis saapuu Padasjoelta ja kasvaa Abrahamin suojissa nuorukaiseksi, muuttaakseen sitten ammattiin Loviisaan ripillepäästyään v. 1764. Häntä on kiittäminen Ruotsinpyhtään Barckien napanuoran lopullisesta linkinnästä Padasjoen pitäjänkirjuriin ja hänen Alftan-vaimoonsa.

Matthias Mattson Tammelin kuoli Loviisassa naimattomana kauppaharjoittelijana Jacob af Forsellesin talossa 22.1.1770 kovaan kuumeeseen vain 22-vuotiaana. Kuolinpaikka antaa olettaa, että nuorukainen oli harjoittelijana kaupungin mahtavimman porvarin, sen pormestarin ja Peippolan juuri kuolleen isännän kauppahuoneessa, jonka hänen samanniminen poikansa oli perinyt. Näin entisestään vahvistuu se oletus, että pormestarin käly, Samuel Forsellin vaimo, Anna Barck olisi hyvinkin läheistä sukua Padasjoen pitäjänkirjurille, mahdollisesti jopa hänen tyttärensä ensimmäisestä aviosta. Annan luona oli pitkään jo asunut se Maria Christina Tammelin ("slächtinge af afl. Hand: Forselles fru, i hvilkens huus hon länge varit"), joka nai 22.10.1761 loviisalaisen porvarin Johan Lilljemarckin.

Matthiasta seurasi Padasjoelta Pappilaan myös hänen serkkunsa Helena Barck, jonka vanhemmat olivat Johan Johansson Barck (1703-1772) ja Sophia Sigfredsdr (1706-1749). Helena ilmestyy Pappilan rippikirjoihin Johan Barckin talouteen vuonna 1765, josta hän sitten avioituu 3.11.1775 Loviisaan sikäläisen porvarin, köydenpunontafabriikkia ylläpitävän Henrik Gustaf Bergin (1743-1783) toiseksi puolisoksi. Parille syntyy Loviisassa 6,7,1780 Carl Fredrich-niminen poika, jonka kummeina toimivat: Hr.Handelsman Calyhills, Hr. Handelsman Borgström, Joh: Ahlström, Michel Polonius, fru Stenia, Mad. Ahlström, Mad. Polonia, Mademoiselle Ståhlberg. Carl Fredrich kuoli Loviisassa 9-vuoden ikäisenä vuonna 1789. Berg-Barck-parin toinen poika Henrik (s. 26.12.1782) eli vain muutaman kuukauden.

Leskeksi jäätyään Helena Barck muutti tytärpuolensa kanssa Piertariin 30.3.1791, mutta merkitään kuolleeksi Loviisan korttelissa kahdeksan, talossa numero 45 vuonna 1815 (11.6).

Abraham Barckin rusthollarius Pappilassa ajoittuu lähes täsmälleen Adolf Fredrikin hallituskauteen Tukholmassa. Modelin oli ollut Kaarle XII miehiä, Abraham taas Adolf Fredrikin.

Modelinin ja Anna Helena Pfeiffin viimeinen sosiaalinen soiree oli osallistua Degerbyn kaupungin nimenmuuttajaisiin. Adolf Fredrik oli saapunut Porvoon kautta kaupunkiin 29.6.1752 ja kastoi sen uudelleen paikkakunnan porvarien ja virkamiesten nöyrimmästä ja niin tarkoitushakuisesta anomuksesta, Loviisaksi rakkaan vaimonsa, kuningattaren kunniaksi. Porvariskaarti (Cavallerie Corps) oli järjestäytynyt Jacob Forsellin johdolla ja peilimonogrammilla varustettuine lippuineen mukulakivitorille katselmusta varten. Monogrammi kimalteli auringossa, heidän ylpeitä kasvojaan heijastellen. Mutta Modelin oli kuolemanväsynyt, kuten vaimonsakin. Vanha pariskunta tuskin kykeni kynnelle; tanssit oli tanssittu; yltäkylläiset ateriat syöty, uuden ajan askeleet olivat liian tiuhat vanhan sotaratsun kihtisille jaloille. Aika oli ajanut heidän ohitseen, Abraham ja Johan matkassaan...

Adolf Fredrikille hänen hallituskautensa muodostui jatkuvien nöyryytysten kavalkaadiksi. Hattupuolueen Valtaneuvosto piti huolta siitä, ettei uudella kuninkaalla ollut sanomista edes kruununperillisen koulutuksessa, puhumattakaan valtakunnallisesti tärkeimmistä asioista. "Konung Adolf Fredrik afled i Stockholm 12 febr. 1771. Han var icke det svåra kallet att under en tid upprörd afhäftiga partistrider fora statskepet i land. Men "godheten är också en makt på jorden"; människokärleken, välviljan och det husliga lifvets dygder utmärkte honom i hög grad. Folkets uppriktiga tårar vid dödbudet vittnade at han ägde en plats i sina undersåtars hjärtan."

(Svensk biografiskt handlexikon)

(Kuningas Adolf Fredrik kuoli Tukholmassa 12. helmikuuta 1771. Hän ei ollut sen vaikean tehtävän tasalla, että olisi kyennyt ohjaamaan valtiolaivaa voimakkaiden puolueriitojen velloessa maassa. Mutta hyvyys on sekin mahti maailmassa, lähimmäisenrakkaus, hyväntahtoisuus ja hyveet kotielämässä olivat hänelle kunniaksi. Kansan vilpittömät kyyneleet kuolinviestin saapuessa todistivat, että hänellä oli paikkansa alamaistensa sydämissä").

Abraham Johansson Barck, joka nuorena sotilaana saapui Ruotsinkylään Padasjoen Inkilästä, saavutti unelmansa. Hänestä tuli sen mieleisen maan rusthollari Pyhtään merenjättömaiden viljaville lakeuksille. Abraham nai rakkaudesta, ei rahasta ja jätti jälkeensä harvalukuisen, mutta sitäkin sinnikkäämmän suvun, joka tänäkin päivänä valtaosin viihtyy hänen perintömaillaan. Hänen laivansa kulki esteittä, juuri kapteeninsa tahdon mukaan. Rustholli voimistui ja kukoisti. Rauha rakensi ja toi jälleen lasten iloiset äänet kartanoille. Adolf Fredrikin lailla Abraham oli perheensä rakastama ja väkensä kunnioittama; oman pienen valtakunnansa todellinen ja aito isähahmo ja valtias.

Kaksi kuukautta majesteettinsa lähdön jälkeen uskollinen rustimies sai viimeisen kutsun Ruotsinkylän Pappilassa 23.4.1771 kuudenkymmenenneljän ikäisenä. Rakas Christina seurasi häntä 17.12.1779 juuri kuusikymmentä täytettyään.

Rauha heidän muistolleen.