Digiarkiston keskustelufoorumi

Kun kirjaatte henkilötietoja sukutietoihinne, käytättekö virallisia kirkonkirjojen kasteessa annettuja ristimänimiä?
Vai "muunnatteko" ne nykyaikaa paremmin vastaaviksi nimiksi?
Minä olen kirjannut niillä alkuperäisllä nimillä.

Nyt kun luin Sukumessuilta ostamaani Väinö Sointulan Sanasto Sukututkijoille-kirjaa, löytyi sieltä kohta:
Henkilönimien käännöksiä ja muunnelmia, siinä on tiedot, miten esimerkiksi nimi Jakob voisi olla Jaakko tai Jaakoppi tai Kauppi!

Teenkö väärin, mikäli pidän sukutiedoissani ristimänimet ihan sellaisina, kuin ne ovat kirkonkirjoissa?

Tästä ikuisuuskysymyksestä lienee keskusteltu ihan riittämiin muilla foorumeilla
Äärimmäisinä vaihtoehtoina jotkut intoilijat kääntävät ruotsinkielisilläkin alueilla nimet suomeksi, toiset taas ovat varmoja siitä, että ainoat oikeat nimet ovat kastekirjan mukaiset, vaikka ne olisivat latinalaisittain (Jacobus, Ericus, Henricus, Andreas, Mattheus jne.).
Tee miten tykkäät, kunhan et ala väittämään muiden olevan väärässä

Jaska

Tää on aihe, josta aika ajoin syntyy kiihkeitäkin keskusteluja "ainoan oikean mielipiteen omaavien" kesken, enkä aio sellaiseen osallistua. Sanonpa kuitenkin, että et tee väärin, jokainen joutuu tämän kysymyksen ratkaisemaan parhaaksi katsomallaan tavalla, äläkä anna kertoa itsellesi muuta. Ehdottaisin kuitenkin huomioimaan muutaman seikan:
- älä tee ratkaisuasi, ennenkuin sinulla on hyvä näkemys alueesi ja asiakirjojen nimikäytännöstä
- talleta kunkin henkilön nimi tietokantaasi aina samassa muodossa, muutoin haut vaikeutuvat kohtuuttomasti
- mieti, mitä teet esim. latinalaisten ym. vierasperäisten kastenimien suhteen (Matteus, Philippus)
- mieti, mitä teet, kun tapaat kastemerkinnässä papin haparoivan yrityksen kääntää nimi suomenkieliseksi (Liena, Sohfia, Daavetti)
- jos julkaiset jotain, kerro esipuheessa valitsemasi käytäntö ja sen perustelut
Kysymyksesi "virallisista kirkonkirjojen kasteessa annetuista ristimänimistä" antoi ymmärtää, ettet ehkä ole tutkinut kovin pitkään. Mitä kauemmaksi ajassa etenet, sitä vähemmän on tällaisia "virallisia" kastenimiä kaytettävissä, ja muut asiakirjat käyttävät nimiä vaihdellen samastakin henkilöstä (Pehr, Petter, Petrus, ...)
Itse pyrin hakemaan nimeä, jota henkilöstä (tai ainakin seudulla) on käytetty, kuitenkin välttäen selvästi murteellisia muotoja - mutta en siis väitä, että tapa olisi parempi kuin mikään muukaan johdonmukaisesti käytetty tapa.

muoks: Jaska ehti minuuttia ennen, mutta näyttää olevan samaa mieltä

Olen aika vähän lukenut muitten foorumien juttuja tästä asiasta, joten siksi kyselen.
Mietin vaan, etten ollenkaan tiedä, miten kyseisiä ruotsalaisperäisten nimien omistajia on kutsuttu eläessään.

Luulenpa, että pidän jo kirjoitetut nimet sellaisina kun ne olen kirkonkirjoista löytänyt. Enkä rupea väittelemään kenenkään kanssa tästä asiasta.

Tämä on tosiaan hyvin hankalaa, erityisesti vasta-alkajille, joihin itsenikin luen. Kirkonkirjoissa lukee yleensä yhdellä tavalla (yleensä ruotsalaisessa tai muussa ulkomaisessa asussa) ja sukuselvityksissä joita voi tilata seurakunnilta tai maakunta-arkistosista toisella tavalla (monesti suomennettuna!). Alussa menin ihan ymmälle kun en tiennyt mikä oli oikein. Eihän ne savolaiset varmasti sanonu Helena Ulrica, esimerkiksi, vaan ehkä Leena Ulla, niinkuin maakuntaarkisto ehdotti. Eli minun on tapana laittaa molemmat muodot ylös ja selittää mistä ne tulevat.

Pietu

pietu kirjoitti:Tämä on tosiaan hyvin hankalaa, erityisesti vasta-alkajille, joihin itsenikin luen. Kirkonkirjoissa lukee yleensä yhdellä tavalla (yleensä ruotsalaisessa tai muussa ulkomaisessa asussa) ja sukuselvityksissä joita voi tilata seurakunnilta tai maakunta-arkistosista toisella tavalla (monesti suomennettuna!). Alussa menin ihan ymmälle kun en tiennyt mikä oli oikein. Eihän ne savolaiset varmasti sanonu Helena Ulrica, esimerkiksi, vaan ehkä Leena Ulla, niinkuin maakuntaarkisto ehdotti. Eli minun on tapana laittaa molemmat muodot ylös ja selittää mistä ne tulevat.

Pietu

Tämä menettely tuntuu oikealta minustakin.
Laittaisin nimen aluksi sellaisena, kuin sen löydän asiakirjasta, tässä tapauksessa siis kirkonkirjasta. Jos tiedän siitä käytettyjä muunnelmia, kerron ne sopivassa laajuudessa, samoin sen, mitä nimeä aion käyttää tai käytän myöhemmin.

Esimerkiksi vanhimmassa isäni sukua koskevassa asiakirjassa on nimenä Pehr, mutta myöhemmissä papinkirjoissa se on kirjoitettu Pekka. Käytän siitä muotoja Pehr eli Pekka, Pekka eli Pehr, Pehr (Pekka), Pekka )Pehr) riippuen siitä, minkä seurakunnan kirjaa käytän lähteenä, tai siitä, miten katson sen parhaaksi kertoa myöhemmille tutkijoille, että he ymmärtäisivät sen tarkoittavan tiettyä henkilöä tiettynä aikana.

Toki menettelystäni voi syntyä sekaannuksia, vaikka päinvastoin pyrin niitä välttämään.