Alakylä (Nederby)
Alakylä on kylä Ahlaisissa (http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/Ahlainen)
Niilo J. Avellanin artikkelista Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatiloista. Satakunta - Kotiseutututkimuksia I (http://www.pori.fi/kirjasto/satakuntasarja/Satakuntasarja1.pdf)
Ahlaisten (Asiakirjoissa myöskin: Hvittisbofjärd, Huittispåfjärd, Hvittsbofjärd, Hvitsbogärde.) nimellä kutsuttiin toisinaan ennen vanhaan sekä Ahlaisten kappelin nykyistä Alakylää että Ylikylää yhteisesti. Useasti erotettiin kumminkin kylät toisistaan siten, että jompaakumpaa niistä nimitettiin Ahlaisiksi ja toista sitten asemansa perustuksella Ytterbyyksi tahi Öfverbyyksi. 16:nnen vuosisadan keskivaiheilla oli Ahlaisissa maanomistajana eräs aatelismies Klaus Holst, joka vuonna 1557 lahjoitti kuninkaalle puolen Ahlaisten kylää, puolen Viikkalan kylää sekä puolen Ulvilan Isoakartanoa. Miten tämä maa-alue oli hänen haltuunsa joutunut, ei selviä asiakirjoista.
Alakylä. (Asiakirjoissa: Ytterby, Ytherby, Ytteby, Ytteböll, Ylkeby.)
A. Knuutilan rälssitila. Kun Eerikki XIV v. 1560 nousi valtaistuimelle, pyysi valtaneuvos Kustaa Fincke, Sunniemen herra, verovapautta yhteen Ahlaisten Alakylässä olevaan tilaan. (Ks. J. J. Tengström, Blad ur Finlands Häfder för Gustaf den I:s regeringstid.) Tähän pyyntöön epäilemättä suostuttiin, koska valtaneuvos Fincke sen jälkeen mainitaan rälssimaan omistajana Ahlaisissa. Myöhemmin tätä rälssimaata alettiin kutsua nimellä Knuutila. Kustaa Fincke kuoli v. 1566 ja joutui Knuutila Sunniemen raja- ja pyykkitalona valtaneuvos Götrik Kustaanpoika Finckelle, joka kauan oli Savonlinnan päällikkönä ja kuoli v. 1617. Hänellä oli tytär Margareta, joka v. 1613 oli joutunut naimisiin Kankaisten herralle, sotamarsalkka Evert Hornille. Tämä kuitenkin kaatui jo v. 1615 Pinkovan edustalla, jättäen jälkeensä vuoden vanhan pojan, Kustaan. Isänsä jälkeen peri tämä Kankaisten kartanon ja tuli äitinsä kuoltua myöskin Porkkalan, Sunniemen, Autisten ja näihin liitettyjen tilusten herraksi. Hän kuoli v. 1666. Sunniemen sekä sen raja- ja pyykkitaloja omisti senjälkeen hänen leskensä Maria Silfverhjelm sekä hänen poikansa Kaarle Horn. Reduktsionissa Knuutila ensin peruutettiin, mutta annettiin maaherra Lorentz Creutzin 1684 syyskuun 18:ntena päivätyllä kirjeellä takaisin entiselle omistajalle. Kaarle Horn muutti vihdoin Roomaan paavin kamariherraksi.
Ennen maasta siirtoaan lienee hän noin vuoden 1705:n seuduilla myynyt tilansa vuorineuvos Antti Strömnerille. Tämä kuoli v. 1730 ja omistivat Knuutilaa ynnä muita maaalueita hänen leskensä ja lapsensa, joiden hallusta ne noin v. 1750 joutuivat valtaneuvos Kaarle Hermelinille († 1789). Hän taas v. 1763 myi maatilansa eversti, vapaaherra Juhana Hastfehrille († 1769) ja tämän vaimolle Margareta Elisabet Stackelbergille († 1773). Näiden poika, Anjalan liiton historiasta kuuluisa eversti Berndt Juhana Hastfehr, osti heinäkuun 29 p. 1768 myöskin Anolan allodiaalisäterin, mutta myi tämän jo 21 p. marraskuuta 1781 asessori Jonas Beckmanille. Samalla joutui myöskin Knuutila, joka, kuten olemme nähneet, näihin asti oli seurannut Sunniemen omistajia, asessori Beckmanin († 1811) haltuun.
Beckmanin perilliset myivät vihdoin tilan kauppaneuvos Juhana Ascholinille († 1824). Useamman vuosikymmenen omistivat sitä kauppaneuvos Ascholinin perilliset, mutta myytiin se vihdoin lesken Johanna Sticksénin kuoltua kauppias Fredrik Borgille. Tämä teki vararikon v. 1868, ja Knuutila joutui laivuri Juhana Malénin omaksi. Nykyänsä se on useampaan osaan jaettuna.
B. Martti Boijen lippukuntaan kuuluva ratsumies Yrjö Prydz mainitaan v. 1583 Ahlaisissa usean verovapaan tilan omistajana. Kun Prydz sitten 22 p. syyskuuta 1587 tehtiin aatelismieheksi, myönnettiin hänelle rälssiksi kaikki ne tilat, jotka hän avioliiton tahi muun laillisen saannin kautta jo oli itselleen hankkinut tahi vastaisuudessa hankkisi. Prydz sai v. 1599 surmansa Ahlaisissa tehdessään vastarintaa Kaarle herttuan miehille, jotka olivat tulleet häntä vangitsemaan. (Ks. Gottlundin Kopiokirjaa, siv. 199. Anrep, Lagus ja Vasastjerna sanovat Y. Prydzin kuolleen noin v. 1609, mutta tämä on erehdys.) Hänen tilansa annettiin 1599 marraskuun 15:ntena päivätyllä kunink. kirjeellä lahjoitukseksi amiraali Jaakkima Scheelille, Suchoun ja Köningsbergan herralle. Tämä lahjoitus tuli vielä vahvistetuksi uudella 1603 elokuun 13:ntena päivätyllä kunink. kirjeellä. Omituisuutena sopii mainita, että Kaarle IX matkoillaan Suomessa poikkesi Ahlaisiin Scheelin luo. Ainakin ilmoittaa eräs Niilo Björninpoika 1604 tammikuun 30:ntenä päivätyssä kirjeessään käyneensä Ahlaisissa Scheeliltä kuninkaalle yösijaa tilaamassa. Amiraali Scheel kuoli v. 1606. Hänen tilansa Ahlaisissa annettiin kuninkaan 1608 heinäkuun 8:ntena päivätyllä kirjeellä laivuri Balthasar Skutzille. (Ks. Vaaranen, Urkunder ur Finlands historia III.) Tämä kuoli pian ja tilat joutuivat takaisin kruunulle.
Kolme Prydzin ja Scheelin entistä tilaa annettiin Juhana de la Gardien 1612 helmikuun 24:ntenä päivätyllä kirjeellä elinkautiseksi eläkkeeksi Yrjö Prydz-vainajan leskelle Beata Grelsintyttärelle, joka miehensä kuoltua oli joutunut suureen köyhyyteen. Lahjoitus sai kuninkaan vahvistuksen heinäkuun 14:ntena päivänä 1618. Beata Grelsintytär kuoli ennen vuotta 1630. Hänen hallussaan olleet tilat joutuivat kruunulle, mutta annettiin syyskuun l:senä 1631 päivätyllä kunink. kirjeellä luutnantti Olavi Juhananpojalle. Tämä oli, mikäli maakirjoista voi päättää, vielä v. 1660 näiden tilojen haltijana. Mutta sitten joutuivat ne kruunulle ja sanotaan niitä v. 1665 Kaarle von Arendorffin rykmentin ratsumestarin Niilo Filipinpojan palkkatiloiksi. Sittemmin annettiin tilat, jotka v. 1671 olivat yhdeksi maaomaisuudeksi yhdistetyt, heinäkuun 14:ntena päivänä 1675 valtiokomissari Juhana Ehrenskiöldille Norrköpingin kokouksen ehdolla. Häneltä puheena-oleva maaomaisuus reduktsionissa peruutettiin.
Kunink. kirjeellä annettiin 16 p. huhtikuuta 1614 muiden lahjoitusten ohessa neljä Prydzin ja Scheelin entistä tilaa Norrköpingin kokouksen ehdolla ratsumestari Otto Juhana Grothusenille. Hänen kuoltuaan joutuivat tilat ensin hänen pojalleen majuri Juhana Grothusenille sekä tämän jälkeen hänen toiselle pojalleen Henrik Grothusenille († 1666). Vihdoin tilat peruutettiin eräältä Juhana Grothusenilta, joka todennäköisesti oli Henrik Grothusenin poika. Yllämainituista Juhana Ehrenskiöldiltä ja Juhana Grothusenilta peruutetuista tiloista muodostettiin reduktsionin jälkeen Herrgårdin ja Uppgårdin rusthollit sekä Härkyksen (Härkösen) ja Ollaksen (Ollgård) akumenttitilat. Herrgårdin rustholli joutui aluksi erään herra Henrik Paulinuksen ja Uppgårdin rustholli kammariviskaali Juhana Eliaanpoika Enholmin (Enholm oli kahdesti nainut. Hänen ensimäinen vaimonsa kuoli v. 1692, mutta tämän nimeä eivät kirkonkirjat mainitse. Hänen toinen puolisonsa oli Agneta Giers.) haltuun, mutta tulivat molemmat rusthollit ennen pitkää maaherra Lorenz Creutzin omiksi.
Lähteet
- Niilo J. Avellan: Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatilosta. Satakunta - Kotiseutututkimuksia I [1]
