BOIJE (af Gennäs)

BOIJE suku,Gennäs,Pojo/Pohja,

BOIJE Anders Carlsson*1460/e.1480/n.1485-†11.8.1537Åbo,(*Ååminne,Karuna,landsyneman i Pojo 1503,maakuntakatselmusmies,lautamies,katselmusmies Porvoossa 1516.Andersin perinnönjako 11.8.1537 hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537.Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Dalkarbyn tila oli 1500-luvulla Pohjan pitäjän suuria viljantuottajia. Andersin jälkeen seuraava omistaja oli 1537 lähtien laamanni Erik Boije. Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije; (Lähde : Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. ),&Pojo,Gennäs puoliso DJÄKN Brita Rötgersdotter*1455/1475/n.1487-†1508,*Pojo,Gennäs/(*Pojo,Bramboda),till Dalkarby och Gännes i Pojo,2&. lapsia: BOIJE af Gennäs Erik*n.1495/1506/1512/1516-†1545/†(n.).1555/†e.1562,*Pojo,Dalkarleby†Pojo,Gennäs,häradshövding i östra karelen,Pohjois-Karjalan kihlakunnan tuomari puoliso (TIRMULA) Cecilia Gudmundsdotter*1510, elossa 1562/1575,/†n.1555/†(j.).1562, *Tirmula,ärfde Tirmula i Hauho socken,till Tirmula i Lampis†Pojo,Gennäs lapsia: Beata, Margareta+e.8.3.1584&, X, Nils+1568&1538, Karin,elossa 1550 då hennes gård Genna by övergick till brodern Nils,&, Elin, Ragnhild.

BOIJE Anna*1536-*Tirmula,*Dalkarleby puoliso DUFVA 88,Peder*1473-†1562,*Munkeby,Borgå,till Munkeby i Borgå sn,adel nr 95,domhafvande i Borgå län,tuomari Porvoon läänissä,sai 1535 läänitykseksi Lassdalin Porvoon kunnassa (skulle därför göra surttjänst själf tredje med tre goda hästar och harnesk).Porvoon läänin lainlukija ja omisti rälssitiloja (myöhemin kartanoita) niin Porvoossa kuin Uudellamaalla.

BOIJE Tiedonantoja - Meddelanden Om Boijeättens äldsta släktled. Eric Anthoni

Uppfattningen om Boijeättens äldsta släktled har under de senaste årtiondena bestämts av JULLY RAMSAYs framställning i hennes Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden. Den går igen i Svenskt Biografiskt Lexikon och i G. ELGENSTIERNAs Svenska adelns ättartavlor samt i Kansallinen Elämäkerrasto. Då den uppenbart är felaktig, synes det lämpligt att framlägga en dokumenterad redogörelse för fakta.

JULLY RAMSAY har i sin framställning utgått från den i o.f.s. riktiga uppfattningen, att man bör beriktiga äldre genealogier med ledning av samtida källor. I detta fall har hon dels inte kunnat frigöra sig från ANREPs inflytande, dels har hon blivit missledd av missförstådda uppgifter i en 1400-talshandling och dessutom inlåtit sig på äventyrliga släkt- och namnkombinationer.

Såsom stamfar för ätten upptar hon domaren i östra Nyland Karl Mattsson 1421-1460 och tilldelar honom efter varandra ättlingarna Anders, Karl Andersson i Bjurböle, 1480, och Anders Karlsson i Bjurböle, syneman 1516. Hela denna släktledning är likväl oriktig. Karl Mattsson är en historisk person, men har tydligen intet att göra med Boijeätten, fastän ANREP infört detta namn i Boijeättens släktledning. Domaren Karl Mattssons sigill upptar en munk, varför det är troligt, att han har något samband med de munknamn, som förekomma i östra Nyland. JULLY RAMSAY har velat hänföra honom till Boijeätten med stöd av en felläst, men numera tryckt handling i HAUSENs avskriftsamling. I Olof Nilsson Tavasts jordebok (FMU nr 3001) läsa vi följande:

»Item Caytala goz fik jak aff rikesens radh försth ok sidhan aff herræ Karll. Mattis Bösthe bötthe thet wth for sin son for thz ærendhe skuldh, försth for manzslækt ok for thet han hafde haldit met Dauidh ok for thet han hadhe warit i X aar vtan Gudz likama».

JULLY RAMSAY har inte förstått sammanhanget. Hon har inte uppfattat, att herr Karl var identisk med konung Karl Knutsson. Hon har läst, att Karl Mattis, d.v.s. Mattsson, bötat för sin son »först för mansslakt o.s.v.», såsom hon säger. Jordeboken uppger inte namnet på Mattis Bösthes son eller som JULLY RAMSAY tror Karl Mattssons son, men hon har fått för sig, att han hetat Anders. Det har passat utmärkt, då hon gjort honom till far åt den östnyländske frälsemannen Karl Andersson i Bjurböle, som på denna väg givetvis inte kan härstamma från Karl Mattsson.

Den Anders i Bjurböle, som nämnes år 1516 (FMU nr 5872) omtalas inte med fadersnamn. Däremot nämnes år 1542 (HAUSEN, Bidrag III nr 184) en Anders Olsson i Bjurböle, vars söner de år 1561 nämnda Bertil och Matts Andersson i Bjurböle (HAUSEN, Bidrag IV nr 29) troligen äro.

Den 21 juni 1503 omtalas Anders Boijan första gången (FMU nr 4976), såsom landssyneman i Pojo. Fadersnamnet saknas. Det är tydligen han, som enligt de äldsta genealogierna är gift med Brita Rötkersdotter, dotter till Rötker Olofsson, som säges ha varit förmäld med Ragnhild Johansdotter till Gennäs. Då Rötker Olofsson förde ett vapen snarlikt Boijarnes och dessutom har gods i Pojo (Gennäs, Gumnäs), som senare innehades av Boijarna, Nils, Erik och syskon, så synes Boijegenealogiens uppgift på denna punkt vara riktig. Osäkrare är uppgiften, att Anders fader hetat Magnus, varit gift med en medlem av ätten Jägerhorn till Spurila och varit från Böhmen. Alla dessa notiser äro nämligen med annat bläck senare inskrivna i den efter 1639 tillkomna genealogien i Finska släktboken eller Geneal. 38 i SRA. Jfr. min uppsats: Kring vår medeltidsgenealogiska forskning (Soc. scient. fenn. Årsb. XXV B. nr 2, s. 11). Den böhmiska härstamningen är, såsom redan JULLY RAMSAY påpekat, tydligen en ogrundad tolkning på grund av släktnamnet. Att namnet Magnus är av nordisk typ ökar inte tlllförlitligheten av uppgiften om det böhmiska ursprunget. Inga belägg för de troligen från »Genealogica variorum» i SRA i Geneal. 38 införda uppgifterna finnas. Hos ANREP återkomma dessa, men delvis förändrade, delvis preciserade. Släktens stamfar Mathias, som är farfar till Anders säges vara kommen från Böhmen i konung Christoffers tid, en synbarligen helt värdelös uppgift, då den under 1600-talets förra hälft tillkomna genealogien i Finska släktboken inte känner släktledningen längre än till Anders Boije, d.v.s. 1503 års Anders Boijan.

År 1515 finna vi så Nils Boije, tydligen son till Anders, som frälsesyneman i Muurla (FMU nr 5790). Liksom brodern Erik nämnes Nils Boije efter 1530 ofta vid olika tillfällen.

Genos 19(1948), s. 85-86

BOIJE AF GENNÄS Keskiajalta lähtöisin oleva Boije-suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneen kirjoihin 1625 nimellä Boije af Gennäs. Anders Boije (taulu 1) sai avioliittonsa kautta haltuunsa Pohjanpitäjän Gennäsin ja Dalkarlabyn talot ja vaakunan, jossa oli kolme elliptistä kuviota (ankkuripoijua?), hän ja hänen poikansa käyttivät Boije nimeä.

TAULU 1

Anders Boije ("Anders Boijan"), Porvoon Bjurbölen herra; maankatselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503; katselmusmies Porvoossa 1516; peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije 1; omisti Arpalahden Perniössä; perinnönjako hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537 2. - Puoliso Brita Rötkerintytär, hänen 2. aviossaan, vanhemmat asemies Rötker Olofinpoika (Katso Djäkn, Rötker Olofinpojan suku, taulu 2), Gennäsin ja Dalkarlabyn herra, ja Ragnhild Johanintytär; 1. puoliso tanskalainen aatelismies Nils Månsinpoika Rymättylän Heinistä.1

     Lapset:

  1. Beata (Boije). - Puoliso Raaseporin itäisen kihlakunnan kihlakunnantuomari Måns Andersson Grabbe; omisti 1494 Kirkkonummen Kosken; kuoli n. 1520.1
  2. Margeta (Boije), taulu 2.
  3. Erik Boije, Pohjan Dalkarbyn ja Lammin Tirmulan herra; Hämeenlinnan päällikkö lokakuun lopullaa 1530 3; kihlakunnantuomari Itä-Karjalassa 1535, toimien kuolemaansa asti; sai Dalkarbyn perinnönjaossa 1537 ja Tirmulan (Sipilä) avionsa kautta; sinetöi Västeråsin perintöjärjestyksen 13.1.1544; kuoli n. 1555. -Puoliso Cecilia Gudmundsdotter (Garp), joka eli leskenä Tirmulassa 1562; vanhemmat Gudmund Larsinpoika ja Malin.1
  4. Nils Boije, Pohjan Gennäsin ja Dalkarbyn herra, omisti myös Tenholan Gennarbyn (v:sta 1550) samoin Inkoon Hovgårdin, Lohjan Laxpohjan, Pernajan Tykon, Halikon Lempilän ja Lammin Sipilän; maankatselmusmies Muurlassa 1515 4; asemies (1523); hovipoika Kustaa Vaasan hovissa 1527; Raaseporin vouti 24.8.1530-1531, halliten kuninkaallisella oikeudella lampuotejaan; osallistui kreiviriitaan 1534-36; sai läänityksekseen Vålan pitäjän Upplannista 1533-38 ja Tordbyn talon Pohjan pitäjästä 1535 samoin koko Pohjan pitäjän 1540 sekä Tammisaaren kaupungin, joka (läänitys) lakkautettiin 1547, mutta palautettiin 18.6.1549 jatkuen 1554 asti; hänellä oli 1542 myös Biskopstunalaisia lampuoteja Åkersin laivakunnassa ja sai 20.10.1548 suurpitäjän, joka peruutettiin 1550; rehumarski 1535-1537 ja määrättiin1 27.5.1537 Linköpingin herrainpäivien jälkeen 2 pitämään asekatselmus Suomessa; sotaeversti 1542, otti miehuullisesti osaa Dacke-kapinan nujertamiseen; sinetöi sopimuksen kuningas Kustaan ja Nils Dacken välillä Linköpingissä 8.11.1542; oleskeli kuninkaan lähettämänä Pommerissa 1545, josta toi Erik Pommerilaisen maakirjan vuodelta 1413; katselmusherra Suomessa 1549-54; suomalaisen ratsuväen rehumarski 1555; ritari 1554; toimi yliratsumestarina 1 Venäjän sodassa Pähkinälinnaa 5 vastaan syksyllä 1555; 27.10.1555 suomalaisen ratsuväen ratsumestari 1, hävitti 13.1.1556 Kivennavan varustuksen, jottei se joutuisi venäläisten käsiin, ja vetäytyi Viipuriin 6; luopui ratsumestarin toimesta 18.7.1556;1 kuului Kustaa Vaasan luottamusmiehiin 7 ja osallistui mm. Helsingin perustamistoimiin 1550-luvulla 5; oli vuosikymmenen lopulla Juhana-Herttuan luottomies, antoi 7.1.1558 herttualle erityisen uskollisuude lupauksen; erosi Juhanan palveluksesta 15.2.1562 1; sittemminEerik XIV:n palveluksessa 5, ja mukana Turun linnassa vangitsemassa edellistä veljesriidan yhteydessä 1563 1, kerrotaan hänen estäneen Talin herraa Anders Nilsinpoikaa pistämästä herttuaa kuoliaaksi kuninkaan käskystä 5; kihlakunnantuomari Raaseporin läntisessä kihlakunnassa 1558-61 samoin koko Raaseporin läänissä 1563-68 1; Pyhän Salvatorin veljeskunnan ritari kuningas Eerikin kruunajaisissa 19.6.1561 2; sai kuninkaallisella kirjeeellä 13.4.1562 vapauden ja rälssin tiloilleen, jotka hän osti Tenholasta, Pohjan pitäjästä ja Lopelta, kuitenkin hänen piti suorittaa niistä ratsupalvelusta; käskynhaltijana Turun linnassa 1564 ja nimitettiin Viipurin linnan ja läänin käskynhaltijaksi 25.5.1565, mutta ei koskaan astunut tähän virkaan; kenttäeversti Tanskan sodassa 1565 1, hänen johdollaan valloitettiin vahva Varbergin linna, sittemmin kuuluisa Pontus de la Gardie joutui tällöin vangiksi; 1566 epäonnistui Bohusin linnan piiritys ja Boije menetti päällikkyyden; mahdollisesti valtaneuvos 1565 5; 1568 Etelä-Suomen laamanni; väliaikaisesti koko Suomen maaherra 20.5.1568 1, mutta vapautettiin kuukautta myöhemmin (3.64) sairauden vuoksi 1; kuoli lokakuussa 1568 1.Sai elämänsä aikana tehtävistään suuria läänityksiä ja anasti niiden lisäksi omavaltaisesti rälssin alle lukuisia tiluksia.5 - Puoliso n. 1538 Brita Kristerintytär Horn, kuoli n. 1580, vanhemmat Krister Klasinpoika Horn (Horn-suku, taulu 3) ja Ingeborg Siggentytär (Sparre af Rossvik); Britalla oli hallussaan Perniön Tykön ja Tenholan Degergårdin säterit.1
  5. Karin, Pohjankylässa, eli leskenä 1550, jolloin hänen tilansa Genna by siirtyi Nils veljelle 2. - Puoliso Hans Perinpoika (Starck).1
  6. Elin. - Puoliso (vanhan sukukirjan mukaan) Claes Grabbe, jonka isä oli kihlakunnantuomari Måns Andersinpoika Grabbe, ja joka 1525 vaihtoi veljensä, Nils Månsinpoika Grabben, kanssa keskenään puolet Grabbackan tilasta Karjaalla Koskeen Kirkkonummella; kuoli 1563.1
  7. Ragnhild, Perniön Arpalahdessa. - Puoliso Turun pormestari Simon Andersinpoika, kuollut ennen 1556.1

TAULU 2

Margareta Boije, eli leskenä 1567. - Puoliso Siuntion nimismies Greger Jönsinpoika Tjusterbystä, Silfverpatron suvun kantaisä. (Katso Silfverpatron-suku, taulu 1); eli vielä 1555.1

Lähteet:

  1. Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 474-475. <
  2. Ättartavlor II, Tor Carpelan, Helsinfors 1954, s. 114-116
  3. DF/FMU 6535
  4. DF/FMU 5790
  5. Suomen elämäkerrasto, Ilmari Heikinheimo, Porvoo 1955, s. 76-77.
  6. Suomen kansan ajantieto, Manninen Antero, Porvoo 1948, s. 56.
  7. Kansallinen elämäkerrasto I, Porvoo 1927, s. 279.

http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssike.htm

!

BOIJE Boije), Karl Mattsson Son

(Boije), Anders Karlsson  *
  Domare (häradshövding) i Östra Nyland (Borgå län) 1421-1460.

(Elgenstierna: Svenska adelns ättartavlor I s 474)

Far :

         	(Boije), Karl Mattsson *

Mor :

        (Boije), Anders Karlsson
Son 
   Boije, Karl Andersson  *
   Anders Karlsson, för vilken fadern i böter måste gifva Kaitala gods (i Lampis sn) "först för mansslakt och för det han hade hållit med David (upprorsledare i Satakunda omkr 1435) och för det han hade varit 10 år utan Guds lekamen".

(Elgenstierna: Svenska adelns ättartavlor I s 474)

Far :

         	(Boije), Anders Karlsson *

         	(Boije), Karl Mattsson *
         	 -
      Mor :
         	Boije, Karl Andersson

Maka:

    Margit   *
   Son 
   Boije, Anders Karlsson  * d. 11.8.1537
   Enligt Anrep hette han Karl Mathiasson. Till Dalkarlby i Finland.

(Anrep I, s 243) Han kom 1480 för rätten i Borgå sn med sin hustru Margit och sin dotter Birgitta och erkände sig hava sålt 1/3 av Kallela till fogden i Borgå län, danske frälsemannen Tuve Månsson (natt och dag). (Elgenstierna: Svenska adelns ättartavlor I s 474)

Far :

         	Boije, Karl Andersson *

         	(Boije), Anders Karlsson *
         	 +1
        Mor :
         	 Margit  *

Boije, Anders Karlsson

Knekt- Hövidsman Död

   11.8.1537    317 
   Maka:
    Djäkn, Brita Rötgersdotter  *
Son 
Boije, Eric Andersson  * d. ~ 1555
   Dotter 
   Boije, Beata Andersdotter 
   Boije, Beata Andersdotter

Make:

   Grabbe, Måns Andersson  d. ~ 1520
   Ägde från 1494 Koskis i Kyrkslätt.

(Carpelan Ättartavlor A-G s 114)

 Son 
 Boije, Nils Andersson  d. 1568
  Boije, Nils Andersson

Lagman, fältöverste Död

   1568    318

Dotter

   Boije, Margareta Andersdotter  d. efter 1567
   Boije, Margareta Andersdotter

Död efter 1567 som änka 318

Landssyneman i Pojo 1503. Ärvde efter sin svärfader jämte frälsegodsen Gennäs och Dalkarby i Pojo dennes sköldemärke. Ägde även Arpalax i Bjärnå. Arvsskifte efter honom skedde i Åbo 11.8.1537. (Carpelan II, s 114) Förädrarna enligt anrep. (Anrep I, s 243) Enligt Carpelan föreligger situationen på följande sätt: Enligt äldre genealoger, bl a Anrep, skulle släkten härstamma från en Matias, som omkring 1440 med Konung Christoffer inkommit från Böhmen. Denna tradition härledde sig därav, att "Boije" betydde Böhmare. Vapnet är dock i Finland äldre än namnet. I stället uppger J Ramsay i sina Frälsesläkter såsom ättens stamfar domaren i östra Nyland Carl Mattsson, som anträffas 1421-60 (1478?). Han skulle varit farfars far till "Anders Carlsson i Bjurböle", som efter sin svärfar ärvde såväl godset Gennäs som vapnet och var den första som bar namnet Boije. Enligt Elgenstierna (Svenska adelns ättartavlor I, s 474) var han syneman i Borgå sn 1516. Senare efterforskningar (E Anthoni i Genos 1948) ger emellertid vid handen att också Jully Ramsays tre första släktled bör strykas såsom beroende på en felläsning av henne (FMU IV s. 83). Därmed elimineras Carl Mattsson (namnet interpolerat av J Ramsay). Någon källa finnes icke, som skulle utvisa att J Ramsays tredje släktled, en Carl Andersson i Bjurböle (nämnd 1491), skulle tillhört släkten Boije eller att Bjurböle någonsin varit i denna släkts ägo.

Ätten inskrevs på Sveriges riddarhus 1625 under n. 16 och på Finlands 28.1.1818 såsom n. 1 bland adelsmän; dessutom blev en från Sverige senare inflyttad familj (tab 24) 8.10.1857 här inskriven på ätten. På Livlands riddarhus intogs en ättemedlem i mitten av 1700-talet såsom friherre under namnet von Boije n 59; denna släkt utdog 1850. Samma öde drabbade den av presidenten Hans Henrik Boije af Gennäs (tab 25) stiftade friherreliga ätt, som bildades 15.10.1771 och introducerades 1777 under n 294. Han hade emellertid som sonlös fått tillstånd att adoptera sina brorsbarn. Denna adopterade friherreliga ätt, inmatrikulerad på Finlands riddarhus 1818 under nr 20, utgick på manslinjen 1930. I Finland existerar även oadliga familjer med namnet Boije, en del med namnet härledande sig från ett hemmansnamn i Österbotten. (Carpelan II s 113)

Taulu 701

XVII Anders Karlsson Boijan i Bjurböle i Borgå maakatselmusmies 1503 i Kisko, syneman 1516 i Borgå, k. perinnönjako 11.08.1537. Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarbyn rälssitilat Pojjan (Pojo) pitäjässä sekä vaakunamerkin - kolme poijua. Vanhemmat Karl Andersson Boije af Bjurböle ja Margit (Taulusta 702).

Puoliso: Brita Rötkersdotter Djäkn till Dalkarby och Gännes i Pojo. (Taulu 700) Vanhemmat Rötger Olofsson Djäkn till Gännes i Pojo ja Rangnhild Johansdotter (Taulusta 706)

Lapset: Beata Andersintytär Boije af Gännäs, Grabbe till Koskis, s. . Tauluun 950

& Margareta Andersdotter Boije af Gännäs, Sölferpatron, s. . Tauluun 700

&

Erik Andersson Boije af Gännes, Pohjois-Karjalan kihlakunnantuomari, k. 1555

Nils Andersson Boije af Gännes, s. . Tauluun 952

sotaeversti, marski, Viipurin linnan päällikkö, Suomen käskynhaltija, k. .10.1568.&1538 Carin Andersdotter Boije af Gennäs, Starck till Fulkila, k. eli leskenä 1550

Elin Andersdotter Boije af Gännes, Grabbe till Koskis

Ragnhild Andersdotter Boije af Gännes

Taulu 709

XXI Rötker Ingesson Djäkn-Ormsläkten alilaamanni Uudellamaalla 1391, katselmusmies, k. eli 1423. Vanhemmat Inge Djäkn ja Puoliso (Taulusta 710).

Puoliso: Lucia Jägerhorn af Spurila. (Taulu 708)

Lapset: Knut Rötkerinpoika Djäkn-Ormsläkten, lähti ulkomaille

Hans Rötkerinpoika Djäkn-Ormsläkten, k. kuoli nuorena

Greta Rötkerintytär Djäkn-Ormsläkten, naitu muualle

Katarina Rötkerintytär Djäkn-Ormsläkten, s. . Tauluun 867

Märta Rötkerintytär Djäkn-Ormsläkten, s. . Tauluun 708

Elina Rötkerintytär Djäkn-Ormsläkten, naitu muualle

Kristina Rötkerintytär Djäkn

Riddarhusets stamtavlor 2001:

Anders Karlsson i Bjurböle. Landssyneman (»Anders Boijan») i Kiskosocken, 1503 (Medd. av arkivarien dr K. Blomstedt, Helsingfors) Syneman iBorgå socken, 1516. Han ärvde efter svärfadern jämte frälsegodsen Gennäs ochDalkarby i Pojo socken, dennes sköldemärke, efter vilket han liksom sönernatorde hava antagit namnet Boije.

Gift med Brita Rötkersdotter, Ruotsin Ritarihuoneen tavlan mukaan kyllä, 2 x gift, dotter av väpnaren Rötker Olofsson (Djekn) till Gennäs och Dalkarby, av finsk uradel,och Ragnhild Johansdotter, samt änka efter Nils Månsson till Heinis i Rimitosocken, en dansk adelsman.

Barn: - Beata. Gift med häradshövdingen i Raseborgs östra härad Måns Andersson Grabbe, till Koskis i Kyrkslätts socken. - Margareta, levde änka 1567. Gift med länsmannen i Sjundeå socken, Greger Jönsson till Tjusterby i Sjundeå socken, som levde ännu 1555. Han varstamfader för en ointroducerad finsk adlig ätt Silfverpatron.Erik Boije. Häradshövding. Död omkring 1555. - Nils Boije. Lagman och fältöverste. Död 1568. - Karin, till Pojoby, levde änka 1542. Gift med Hans Persson (Starck, nr 222). - Elin. Gift enligt gamla släktböcker med Claes Grabbe, som levde 1530. (ClaesGrabbe, som var son till häradshövdingen Måns Andersson Grabbe, se ovan, avstod 1525 åt sin broder Nils Månsson Grabbe hälften av Grabbacka gård iKaris socken, mot Koskis i Kyrkslätts socken), (FS (Pyttis dombok 1724).). - Ragnhild, till Arpalaks i Bjärnå socken. Gift med borgmästaren i Åbo SimonAndersson, död före 1556.

Anders Carlsson Boije af Gennäs kuollut 1537 (113; FA 1, 1 AUTH Carpelan II, 1 ABBR). Vanhemmat Carl Boije af Gennäs ja N. N. Puoliso: Brita Rötkersdotter Diekn Djäkn. Taulu 14 syntynyt n.1400. Vanhemmat Rötker Olofsson Diekn, 1400, väpnare; aseenkantaja Pohjan Gennässissä; aatelinen, kuollut ja Ragnhild Johansdotter Gädda, syntynyt till Gännas, kuollut 1537 Lapset: Beata Boije. Perhe 14 Margareta Andersdotter Boije, kuollut Erik Boije, kuollut Nils Andersson Boije, kuollut 10.1568 Karin Boije, kuollut Elin Andersdotter Boije af Gennäs Ragnhild Boije

Lagman Anders (Boijan) (Karlsson) Boije af Gennäs Blev minst 33 år. Född: före 1503

Död: mellan 1536 och 1537 Åbo

Familj med Brita (Rötkersdotter) Djäkn Barn: Beata (Andersdotter) Boije af Gennäs Noteringar Lagman i Kista S:n, Finland. Levde i Gennäs, Pojo S:n, Finland. Stamfader för adliga ätten Boije af Gennäs. Landssyneman i Pojo. 1503 21/6 omtalad som sådan. Fadersnamnet saknas. Enligt de äldsta genealogierna gift med Brita, dotter till Rötker Olofsson, som säges ha varit gift med Ragnhild Johansdotter till Gennäs. Då Rötker Olofsson för ett vapen snarlikt Boijarna, så synes Boijegenealogien med rätta uppge, att Anders genom giftet förvärvar gårdarna Gennäs och Dalkarby i Gennäs sn. Genom sitt gifte synes han även förvärva de tre ankarbojarna i sköldemärket, av vilket ättens namn skapas. FMU nr 4976, 5872. JRam s 39. E 16. CarpFAÄ. Genos 1948 s 86 (E.Anthoni). SSFÅ XXV B nr 2 s 11. Den 21 juni 1503 omtalas Anders Boijan första gången (FMU nr 4976), såsom landssyneman i Pojo. Fadersnamnet saknas. Det är tydligen han, som enligt de äldsta genealogierna är gift med Brita Rötkersdotter, dotter till Rötker Olofsson, som säges ha varit förmäld med Ragnhild Johansdotter till Gennäs. Då Rötker Olofsson förde ett vapen snarlikt Boijarnes och dessutom har gods i Pojo (Gennäs, Gumnäs), som senare innehades av Boijarna, Nils, Erik och syskon, så synes Boijegenealogiens uppgift på denna punkt vara riktig. Osäkrare är uppgiften, att Anders fader hetat Magnus, varit gift med en medlem av ätten Jägerhorn till Spurila och varit från Böhmen. Alla dessa notiser äro nämligen med annat bläck senare inskrivna i den efter 1639 tillkomna genealogien i Finska släktboken eller Geneal. 38 i SRA. --- Ärvde efter svärfadern jämte frälsegodsen Gennäs och Dalkarby i Pojo dennes sköldemärke. Ägde även Arpalax i Bjärnå. Arvskifte efter honom skedde i Åbo 11.8.1537.

Taulu 89 Margaretha Andersdotter Boije af Gennäs. Taulu 81 Margaretha Andersdotter Boije af Gennäs. Margaretha hoiti Siuntion nimismiehen tehtäviä miehensä jälkeen 1557 ja eli vielä 1567. . Taulu 89 Anders Karlsson Boije af Gennäs och Dalkarby. Maakuntakatselmusmies. Sai vaimonsa Britan kautta Pohjassa olevat Dieknien omistuksessa olleet Gennäsin ja Dalkarbyn rälssitilat. Samoin Boijein vaakuna on samankaltainen kuin Dieknien. Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Andersin perinnönjako oli 1537. - Puoliso - Puoliso Brita Rötkersdotter Djekn. Taulu 91 Taulu 91 Brita Rötkersdotter Djekn. Taulu 89 Rötker Olofsson Diekn. Kuollut ennen 1508. Aatelinen. Rötker oli aseenkantaja, joka omisti Gennäsin (mainitaan 1498) ja Dalkarbyn (mainitaan 1490) rälssitilat Pohjan pitäjässä. Boijeilla oli myöhemmin samankaltainen vaakuna kuin Rötkerillä, jonka Boijet saivat Andersin ja Britan avioliitosta.. Rötker vaihtoi joitakin tiluksia noin 1490 saaden osia myyjän hankkimasta Gumnäsin tilasta Pohjan pitäjässä. Tämän jälkeen tilan aikaisemmin omistanut Naantalin luostari otti ilmeisesti tilan väkisin haltuunsa. Rötker neuvotteli 1498 asiasta luostarin konfessorin, veli Arvidin kanssa. Keskustelussa sovittiin, että luostari maksaa Rötkerille 12 markkaa ja tämä luopuu muista vaatimuksista asiassa. . - Puoliso - Puoliso Ragnhild Johansdotter. Kuollut jälkeen 1513. Lienee ollut kotoisin Ruotsista. Hän myi 1508 tiloja Ruotsista Viipurin linnanpäällikölle. Olof Diekn. Kuollut ennen 1490. Osti ja myi Naantalin luostarille Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä. - Puoliso - Puoliso van ... H Taulu 93 Märta Rötkersdotter Diekn. Taulu 92 Rötger Ingesson Djekn. Aatelinen, alilaamanni. Uudenmaan alilaamanni 1392. Hänet mainittiin viimeksi 1423. Hän omisti Saustilan ja Hallelan Sauvossa ja tiloja Paimiossa. Hän asui Saustilassa ja panttasi Hallelan Raaseporin voudille. Valtio peruutti rälssioikeuksia, jolloin yksi harvoista säilyneistä pöytäkirjoista on Paimion Vistalla 1405 pidetystä tilaisuudesta. Peruutuskäräjien lautakunnassa oli kolme sauvolaista aatelismiestä, mm. Rötger. Rötgeriltä peruutettiin Hallelan tila ja yksi savu Saustilasta. Useimmat peruutukset palautettiin muutaman vuoden päästä omistajilleen, mm. Hallela. - Puoliso - Puoliso Lucia Jönsdotter. Ingolf Djäkn. Tuomari. Hän oli aatelinen, vaakunassa oli kaksi käärmettä, josta suvun haaralle nimitys Ormsläkten.

Ingolf Djäkn. (Lapsi XVII.259702). Tuomari. Hän oli aatelinen, vaakunassa oli kaksi käärmettä, josta suvun haaralle nimitys Ormsläkten. Rötger Ingesson Djekn. (Lapsi XVI.129851, Isä XVIII.519404). Aatelinen, alilaamanni. Uudenmaan alilaamanni 1392. Hänet mainittiin viimeksi 1423. Hän omisti Saustilan ja Hallelan Sauvossa ja tiloja Paimiossa. Hän asui Saustilassa ja panttasi Hallelan Raaseporin voudille. Valtio peruutti rälssioikeuksia, jolloin yksi harvoista säilyneistä pöytäkirjoista on Paimion Vistalla 1405 pidetystä tilaisuudesta. Peruutuskäräjien lautakunnassa oli kolme sauvolaista aatelismiestä, mm. Rötger. Rötgeriltä peruutettiin Hallelan tila ja yksi savu Saustilasta. Useimmat peruutukset palautettiin muutaman vuoden päästä omistajilleen, mm. Hallela. Vihitty Taulu XVII.259703 Lucia Jönsdotter. (Lapsi XVI.129851).

Olof Diekn. (Lapsi XIV.32462). Kuollut ennen 1490. Osti ja myi Naantalin luostarille Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä. Vihitty Taulu XV.64925 van ... Hansdotter Kampen. (Lapsi XIV.32462, Isä XVI.129850, Äiti XVI.129851). Rötker Olofsson Diekn. (Lapsi XIII.16231, Isä XV.64924, Äiti XV.64925). Kuollut ennen 1508. Aatelinen. Rötker oli aseenkantaja, joka omisti Gennäsin (mainitaan 1498) ja Dalkarbyn (mainitaan 1490) rälssitilat Pohjan pitäjässä. Boijeilla oli myöhemmin samankaltainen vaakuna kuin Rötkerillä, jonka Boijet saivat Andersin ja Britan avioliitosta.. Rötker vaihtoi joitakin tiluksia noin 1490 saaden osia myyjän hankkimasta Gumnäsin tilasta Pohjan pitäjässä. Tämän jälkeen tilan aikaisemmin omistanut Naantalin luostari otti ilmeisesti tilan väkisin haltuunsa. Rötker neuvotteli 1498 asiasta luostarin konfessorin, veli Arvidin kanssa. Keskustelussa sovittiin, että luostari maksaa Rötkerille 12 markkaa ja tämä luopuu muista vaatimuksista asiassa. . Vihitty Taulu XIV.32463 Ragnhild Johansdotter. (Lapsi XIII.16231). Kuollut jälkeen 1513. Lienee ollut kotoisin Ruotsista. Hän myi 1508 tiloja Ruotsista Viipurin linnanpäällikölle.

Anders Karlsson Boije af Gennäs och Dalkarby. (Lapsi XII.8115). Maakuntakatselmusmies. Sai vaimonsa Britan kautta Pohjassa olevat Dieknien omistuksessa olleet Gennäsin ja Dalkarbyn rälssitilat. Samoin Boijein vaakuna on samankaltainen kuin Dieknien. Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Andersin perinnönjako oli 1537. Vihitty Taulu XIII.16231 Brita Rötkersdotter Djekn. (Lapsi XII.8115, Isä XIV.32462, Äiti XIV.32463).

Boije, Nils (noin 1490 - 1568) Suomen käskynhaltija Nuoresta lähtien Kustaa Vaasan lähipiiriin kuulunut Nils Boije kunnostautui niin sotilaallisissa kuin hallinnollisissa tehtävissä. Kuninkaan toimeksiannosta hän huolehti muun muassa Helsingin kaupungin perustamistoimista 1550. Nils Boijen monipuolinen ura muun muassa ratsumestarina, kihlakunnantuomarina ja Ruotsin armeijan ylipäällikkönä huipentui nimitykseen Suomen käskynhaltijaksi.

Anders Karlinpoika Boije Isä: Karl Boije (Taulu 100) Landsyneman i Pojo 1503. Ärvde efter svärfadern jämte frälsegodsen Gennäs och Dalkarby i Pojo dennes sköldemärke. Ägde även Arpalax i Bjärnå. Arvskifte efter honom skedde i Åbo 11.8.1537. Porvoon Bjurbölen herra; maankatselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503; katselmusmies Porvoossa 1516; peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije 1; omisti Arpalahden Perniössä; perinnönjako hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537. Lähde : Juha Sinivaaran sukusivut sekä eri historiateokset Puoliso Brita Rötkerintytär Djekn (Taulu 77)

Isä: Rötker Olofinpoika Djekn (Taulu 101), Äiti: Ragnhild (Taulu 102) Lapset 1) Beata Boije (Taulu 75) 2) Margareta Boije (Taulu 117) 3) Nils Boije †10.1568 (Taulu 60)

BIOGRAFI: Olof (Ivansson ?) Dieken, sälde Gumnäs i Pojp Socken tillNådendals klaoster, om vilken handel hans on Rötker ingick förlikning 1498 med klostret. Måhända det är samme Olof Dieken som var domhavande i Halikko härad 1479. KÄLLA: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden av Ramsay, Jully Helsingfors: Söderström o Co, 1909. - Sid 87; Dieken, Rötker Olofsson, tab I.

Rötker Olofsson Dieken BIOGRAFI: Väpnare Rötker Olofsson till Gennäs i Pojo socken. Fick genomsämjebrev 1490 jämte sin samarvinge Mårten Ivansson, Gumnäs och Antkärr i Pojo socken, av sin moders systerdotter, lagmannen Henrik Klassons (Diken, Lydekesönernas släkt) änka, Lucia Olofsdotter. Gumnäs hade av hans fader försålts till Nådendals kloster och av Lucia Olofsdotter blivit återlöst mot Saustila i Sagu socken. Rötker Olofsson nämnes endast 1498 då han ingick slutlig förlikning om Gumnäs med klostret. KÄLLA: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden av Ramsay, Jully Helsingfors : Jully Ramsay / Söderström o Co, 1909. - Sid 87; Dieken, Rötker Olofsson, tab II.

Brita Rötkersdotter BIOGRAFI: Var 1:o gift med en dansk adelsman Nils Månsson (Niels Mogensen?) till Heinis i Rimito socken. 2:o med Anders Karlsson stamfar för adliga ätten Boije af Gennäs. Hennes son Nils Andersson Boije bördade efter Västerås recess från Nådendals kloster Sandnäs gods i Bromarf på Åland. KÄLLA: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden av Ramsay, Jully Helsingfors : Jully Ramsay / Söderström o Co, 1909. - 592 s.

BIOGRAFI: "Anders Boijan" landsyneman i Pojo 1503. Ärvde eftersvärfadernjämte frälsegodsen Gennäs och Dalkraby i Pojo dennes sköldemärke. Ägde även Arplax i Bjärnå. Arvskifte efter honom skedde i Åbo 11.8 1537. KÄLLA: "Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden" av Ramsay, Jully : Boije af Gennäs sid 39, tab IV. "Ättartavlor" av Tor Carpelan: Boije af Gennäs sid 114, tab 1.. Nils Andersson Boije af Gennäs (I5720) Död: Oktober 1568 Vigd omkr 1538 Anteckningar BIOGRAFI: Landsyneman i Muurla 1515. Väpnare 1523. Småsven vid GustavVasas hov 1527. Fogde på Raseborg 24.8 1530-1531 med konungslig rätt över sina landsbönder. Deltog i grevefejden 1534-36. Hade förläningar i Våla socken i Uppland 1533-38 och Tordby bol i Pojo 1535 samt bekom 1540 hela Pojo sn jämte Ekenäs stad, som indrogs 1547, men återställdes till honom 8.6 1549 för tiden till 1554. Hade 1542 tillika Biskopstuna landbor i Åkers skeppslag och erhöll 20.10 1548 Virmo storsocken, återkallade 1550. Fodermarsk 1535-37; honom uppdrogs efter herredagen i LInköping 27.5 1537 att hålla allmän vapensyn i Finland. Krigsöverste 1542, deltog i bekämpandet av Dackeupproret, beseglade konung Gustav Vasas fördrag med Nils Dacke i Linköping 8.11 1542. Konungens sändebud i Pommern 1545, därifrån medförde han konung Eriks av Pommern jordebok av 1413. Mönsterherre i Finland 1549-54. Fodermarsk för finska ryttare 1552-55. Riddare 1554. Översteryttmästare i offensiven mot Ryssland hösten 1555. Svor trohetsed till hertig Johan 7.1 1558. Häradshövding i Raseborgs västra härad 1558-61 samt i hela länet 1563-68. Var en av befälhavarna för den här som hösten 1563 erövrade Åbo slott och tog hertig Johan till fånga. Befallningshavare på Åbo slott 1564. Befallningshavare över Viborgs slott och län 25.5 1565, vilken befattning han dock ej hann tillträda. Var fältöverste i danska kriget 1565, då han erövrade Varberg. Lagman i södra Finland 1568. Tillförordnad ståthållare över hela Finland s.å. men avsade sig ämbetet p g a sjukdom. Ägde Gennäs och Dalkarby i Pojo, Gennarby i Tenala samt Hovgård i Ingå, Laxpojo i Lojo, Tykö i Bjärnå, Lämpilä i Halikko och Sipilä i Lampis. KÄLLA: "Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden" av Ramsay, Jully : Boije af Gennäs, sid 40, tab VI. "Ättartavlor" av Tor Carpelan: Boije af Gennäs, sid 114, tab 1.

- Taulu 1 - 1. sukupolvi Djekn, Ingo s. 1300. k. 1326. 1. puoliso vaimo tuntematon, Lapset:

   1) Ingolf Ingesson (katso taulu 2) k. 1406 Svartå, Söderby . Tuomari; aatelinen.

- Taulu 2 - 2. sukupolvi Diekn, Ingolf Ingesson (taulusta 1. Isä: Djekn, Ingo) k. 1406 Svartå, Söderby . Tuomari; aatelinen. Syntynyt 1300 luvulla. Kuollut 1400 luvulla. Porvoon kihlakunnantuomari. Länsi-Uudenmaan tuomari. Karjaa (Snappertuna), Horsbäck, Norrby, Svartå, Söderby (edelläluetellut hänen omistamiaan tiloja?) Aatelinen, vaakunassa kaksi käärmettä. (Onko sama henkilö kuin Ingolf Ingesson?). 1. puoliso vaimo tuntematon, Lapset:

   1) Nielis Ingolfsson (Nils) (katso taulu 3) s. 1380. k. 1433. Tuomari Uudellamaalla.
   2) Rötker Ingesson (katso taulu 4) s. 1380. Uudenmaan alilaamanni. Lisätietoja: Mainittu viimeeksi 1423.

- Taulu 3 - 3. sukupolvi Diekn, Nielis Ingolfsson (Nils) (taulusta 2. Isä: Diekn, Ingolf Ingesson) s. 1380. k. 1433. Tuomari Uudellamaalla. Syntynyt 1300- luvulla. Kuollut 1400- luvulla. Tuomari Uudellamaalla. Omisti Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä. Vaakuna: kaksi käärmettä. Toinen poika mahdollisesti Korsholman vouti Ingvar Nilsson Diekn. 1. puoliso vaimo tuntematon, Lapset:

   1) Olof Nilsson (katso taulu 5) k. ennen 1490.

- Taulu 4 - 3. sukupolvi Djekn, Rötker Ingesson (taulusta 2. Isä: Diekn, Ingolf Ingesson) s. 1380. Uudenmaan alilaamanni. Lisätietoja: Mainittu viimeeksi 1423. Syntynyt 1300- luvulla. Elää 1413 Bjärnå, Mälkilä. Uudenmaan alilaamanni 1393. Kuollut 1400- luvulla. Omisti Sauvossa Saustilan ja Hallilan tilat sekä tiloja Paimiossa. Mainittu viimeksi 1423. 1. puoliso Garp, Lucia Jönsdotter, Djekn k. 1423. Mainittu 1413 Pernajassa, Mälkilän tila. Isä: Garp, Jöns Andersson s. 1350 Lepistö, Letala . Valtaneuvos. Äiti: Garp, Ragnhild Eriksdotter Lapset:

   1) Märta Rötkersdotter (katso taulu 6) s. 1300-luvulla. Lisätietoja: Syntynyt 1300- luvulla. Ingessönermannin sukua.

- Taulu 5 - 4. sukupolvi Djekn , Olof Nilsson , (Diekn) (taulusta 3. Isä: Diekn, Nielis Ingolfsson (Nils)) k. ennen 1490. Sålde Gumnäs i Pojo till Nådendals kloster. Möjligen domhavande i Halikko. (Ehkä Halikon tuomari?) Kuollut ennen 1490. 1. puoliso Kampen, Hansdotter, Djekn Född 13..? Isä: Kampen von, Hans s. 1300-luvulla Saksassa. Kauppias Turussa. Äiti: Djekn, Märta Rötkersdotter, Kampen von s. 1300-luvulla. Lapset:

   1) Rötker Olofsson (katso taulu 7) s. 1400-luvulla. k. ennen 1508. Väpnare; aseenkantaja Pohjan Gennässissä; aatelinen.

- Taulu 6 - 4. sukupolvi Djekn, Märta Rötkersdotter, Kampen von (taulusta 4. Isä: Djekn, Rötker Ingesson) s. 1300-luvulla. Lisätietoja: Syntynyt 1300- luvulla. Ingessönermannin sukua. 1. puoliso Kampen von, Hans s. 1300-luvulla Saksassa. k. 1415 jälkeen Turussa. Kauppias Turussa. Född på 1300-talet i Tyskland eller Baltikum. Lapset:

   1) Hansdotter (katso taulu 8)

- Taulu 7 - 5. sukupolvi Diekn, Rötker Olofsson (taulusta 5. Isä: Djekn , Olof Nilsson ) s. 1400-luvulla. k. ennen 1508. Väpnare; aseenkantaja Pohjan Gennässissä; aatelinen. Väpnare till Gennäs och Dalkarby i Pojo. Rötker Pohjan pitäjän Gennäsin ja Dalkarbyn tilojen aseenkantaja (aatelinen). Rötker Olofssonin jälkeen on Boijen suku omistanut sukutilan ja aatelismerkin. Rötker Dieknillä on samanlainen vaakuna kuin Boijella. 1. puoliso Gädda, Ragnhild Johansdotter, Diekn s. till Gännas. k. 1537. Isä: Pedersson, Jönis, Gädda Aseenkantaja Niityn tilalla; aatelinen. Lapset:

   1) Brita Rötkersdotter (katso taulu 9) s. 1400-luvulla.

- Taulu 8 - 5. sukupolvi Kampen, Hansdotter, Djekn (taulusta 6. Äiti: Djekn, Märta Rötkersdotter) Född 13..? 1. puoliso Djekn , Olof Nilsson , (Diekn) k. ennen 1490. Sålde Gumnäs i Pojo till Nådendals kloster. Möjligen domhavande i Halikko. (Ehkä Halikon tuomari?) Kuollut ennen 1490. Isä: Diekn, Nielis Ingolfsson (Nils) s. 1380. Tuomari Uudellamaalla. Äiti: vaimo tuntematon, Lapset:

   1) Rötker Olofsson (katso taulu 7) s. 1400-luvulla. k. ennen 1508. Väpnare; aseenkantaja Pohjan Gennässissä; aatelinen.

- Taulu 9 - 6. sukupolvi Diekn / Djäkn, Brita Rötkersdotter , Boijan / Boije (taulusta 7. Isä: Diekn, Rötker Olofsson) s. 1400-luvulla. 1. puoliso Nils Månsson Tanskalainen aatelismies. Lapset:

   1) Brita Nilsdotter (katso taulu 11)

2. puoliso Boijan, Anders Karlsson, Boije s. 1400-luvulla. k. 1537. Landssynesman i Pojo; katselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503. Ammatinlisäyksiä: Porvoon Bjurbölen herra; katselmusmies Porvoossa 1516. Andersin perinnönjako 11.8.1537 hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537. ( Lähde: Ättartavlor II, Tor Carpelan, Helsinfors 1954, s. 114-116) "Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Dalkarbyn tila oli 1500-luvulla Pohjan pitäjän suuria viljantuottajia. Andersin jälkeen seuraava omistaja oli 1537 lähtien laamanni Erik Boije." Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije; (Lähde : Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 474-475.) maakuntakatselmusmies (landssynemannen) Ruotsin ritarihuonetta perustettaessa vuonna 1625 suomalainen Boijen suku sai nimen Boije af Gennäs ja järjestysnumeron 16. Suomen Ritarihuoneen järjestäytyessä vuonna 1818 Boije-suku introdusoitiin vanhimpana suomalaisena sukuna numerolla 1. Suvun vapaaherrallinen haara on sammunut. Suku on hallinnut mm. Lahdentaan kartanoa Tyrvännössä vuosina 1696-1831 sekä Hakoisten kartanoa Janakkalassa vuosina 1812-1930 ja Ilolan kartanoa Porvoon maalaiskunnassa vuodesta 1850 lähtien.

Isä: Andersson, Karl Äiti: Bengtsdotter, Margrit

Lapset:

   1) Margaretha (katso taulu 10) k. 1567. Nimismies. Lisätietoja: Hoiti Siuntion nimismiehen tehtäviä miehensä jälkeen 1557. . Perhesuhteet: Hon lefde enka 1567. Eli leskenä 1567.
   2) Erik (katso taulu 12) k. n. 1555.
   3) Nils (katso taulu 13) k. 10.00.1568. Sotapäällikkö.
   4) Beata (katso taulu 14)

Henkilöhakemisto - Taulu 10 - 7. sukupolvi

Boije af Gennäs, Margaretha, Silverpatron (taulusta 9. Äiti: Diekn / Djäkn, Brita Rötkersdotter ) k. 1567. Nimismies. Lisätietoja: Hoiti Siuntion nimismiehen tehtäviä miehensä jälkeen 1557. . Perhesuhteet: Hon lefde enka 1567. Eli leskenä 1567.

1. puoliso Sölfverpatron, Gregor Jönsson , PIL k. 1555 jälkeen. Nimismies Siuntiossa. Länsman i Sjundeå, Tjusterby. Stamfar. Omnämnd 1534. Sukunsa kantaisä, tunnettu myös nimellä PIL. Sölfverpatronin suvun kantaisä. Siuntion nimismies 1550-56, asui Tjusterbyssä.

Isä: Matts

Lapset:

   1) Anna Grelsdotter (katso taulu 15) k. n. 1564 Pohjan pitäjä, Nygårdin kylä.

Henkilöhakemisto - Taulu 11 - 7. sukupolvi

Brita Nilsdotter (taulusta 9. Äiti: Diekn / Djäkn, Brita Rötkersdotter )

1. puoliso Starck, Tomas Olofsson k. n. 1584. Isä: Starck, Olof Persson Äiti: Cecilia, Starck

Lapset:

   1) Margareta Tomasdotter (katso taulu 16) k. 1637 haudattu 19.09.1637 Turku.

Henkilöhakemisto - Taulu 12 - 7. sukupolvi

Boije, Erik (taulusta 9. Äiti: Diekn / Djäkn, Brita Rötkersdotter ) k. n. 1555.

1. puoliso Cecilia Gudmundsdotter, Boije k. 1562 (jälkeen).

Lapset:

   1) Margareta (katso taulu 17)

Henkilöhakemisto - Taulu 13 - 7. sukupolvi

Boije, Nils (taulusta 9. Äiti: Diekn / Djäkn, Brita Rötkersdotter ) k. 10.00.1568. Sotapäällikkö.

Rälssimies Boije oli mukana perustamassa Helsinkiä 1550. Eerik XIV:n Ja Juhana-herttuan välien kiristettysä Boije osallistui 1563 Turun linnan piiritykseen ja herttuan vangitsemiseen. Vuonna 1564 hänet nimitettiin Turun ja 1565 Viipurin linnan käskynhaltijaksi sekä 1568 Etelä-Suomen laamanniksi ja koko Suomen käykynhaltijaksi. Lähde: Suuri Henkilökirja WSOY 2001

1. puoliso Brita Christerdotter, Boije k. n. 1580. Vihitty: n. 1538.

Lapset:

   1) Anders (katso taulu 18) k. 1618.
   2) Göran (katso taulu 19) s. n. 1540. k. 07.12.1617 Pohja. Valtaneuvos.

Henkilöhakemisto - Taulu 14 - 7. sukupolvi

Boije, Beata, Grabbe (taulusta 9. Äiti: Diekn / Djäkn, Brita Rötkersdotter )

1. puoliso Grabbe, Måns Andersson k. n. 1520.

Lapset:

   1) Nils Månsson (katso taulu 20)

Henkilöhakemisto - Taulu 15 - 8. sukupolvi

Sölverpatron, Anna Grelsdotter, Göös (taulusta 10. Äiti: Boije af Gennäs, Margaretha) k. n. 1564 Pohjan pitäjä, Nygårdin kylä.

1. puoliso Giös, Erik Bertilsson, Göös s. Pohja. k. ennen 1567 Vännö; Livland . Katselmusmies 1536; (landssyneman); aatelinen; aatelisratsupalvelus 1556. Kuolinsyy: Kaatui taistelussa. Ammatinlisäyksiä: Ratsumestari. Kotipaika Skitinbäck Pohjan pitäjässä. Tutkimuskäräjien (räfsteting) jäsen 1564. Kaatui ratsumestarina Liivinmaalla Vännössä ennen 1567 Ruotsi-Tanskan sodassa.

Isä: Giös, Bertil Eriksson, Göös s. 1400 luvulla Pojo, Skitinbäck. Student i Rostock 24.10.1504. Äiti: Karin, Göös

Lapset:

   1) Bertil Ericsson (katso taulu 21) k. 1604 Lundo . Kirkkoherra Lieto 1583-1604.
   2) Hans Eriksson (katso taulu 22) s. Pohja. k. 1598 Wittensten. Ratsumestari. Kuolinsyy: Kuoli taistelussa.

Henkilöhakemisto - Taulu 16 - 8. sukupolvi

Starck, Margareta Tomasdotter , Munck af Fulkila (taulusta 11. Äiti: Brita Nilsdotter) k. 1637 haudattu 19.09.1637 Turku.

1. puoliso Munck af Fulkila, Mikael Påvelsson Munck k. 10.11.1599 Turku. Linnanvouti. Kuolinsyy: Mestattu. Mikko P a a v a 1 i n p o i k a M. (k. 1599.), soturi, toimi 1580-luvulla voutina ja lainlukijana eri paikoissa Suomessa, aateloitiin 1585 ja oli 1591-97 Pohjois-Suomen voutina. Kun Arvi Stålarm joulukuussa 1597 uudestaan sai Turun linnan haltuunsa, määrättiin M. P., joka näyttää olleen hartaimpia kuninkaallisen puolueen kannattajia, Turun linnan päälliköksi ja tämä puuhasi innolla sotavoimien vahvistamiseksi, m. m. rasittaen talonpoikia kovalla linnaleirillä. Turun linnan antautuessa uudestaan 1599, hän joutui herttuan valtaan, tuomittiin, vastoin sopimusta, kuolemaan ja mestattiin muiden keralla 10 p. marrask.; pää pantiin virpeen raastuvan muurille. Hänen leskensä. Margareeta Starck, sai kuitenkin pitää perintötilansa ja eli vielä 1618. Lähde: Tietosanakirja (Tietosanakirja-Osakeyhtiö) Helsinki 1914

Isä: Huovari of, Påvel Andersson Äiti: Brita Andersdotter, Huovari of

Lapset:

   1) Katarina Mickelsdotter (katso taulu 23) k. 1652 (ennen).
   2) Mickelsdotter Elin (katso taulu 24) k. 1627.
   3) Hans Michaelsson (katso taulu 25) k. 1635 haudattu Muurattu hauta, Turun tuomiokirkko. Eversti, Käkisalmen käskynhaltija ja Tarton linnavouti 1634.

Henkilöhakemisto - Taulu 17 - 8. sukupolvi

Boije, Margareta (taulusta 12. Isä: Boije, Erik)

1. puoliso Måns Heriksson k. 1586.

Lapset:

   1) Nils Månsson (katso taulu 26) k. 1624.

Boije af Gennäs on suomalainen aatelissuku. Suku on kotoisin Pohjasta Uudeltamaalta ja tunnetaan 1400-luvun alusta.[1][2] Suvun vanhin tunnettu jäsen on Anders Boije (k. 1537), joka mainitaan vuonna 1503 maakuntakatselmusmiehenä (landssynemannen). Hän avioitui Rötker Olofsson Dieknin tyttären Britan kanssa ja peri apeltaan Gennäsin tilan Pohjassa sekä suvun vaakunan.[2][3] Ruotsin ritarihuonetta perustettaessa vuonna 1625 suomalainen Boijen suku sai nimen Boije af Gennäs ja järjestysnumeron 16.[4] Suomen Ritarihuoneen järjestäytyessä vuonna 1818 Boije-suku introdusoitiin vanhimpana suomalaisena sukuna numerolla 1.[5] Suvun vapaaherrallinen haara on sammunut.[6] Suku on hallinnut mm. Lahdentaan kartanoa Tyrvännössä vuosina 1696–1831[7] sekä Hakoisten kartanoa Janakkalassa vuosina 1812–1930 ja Ilolan kartanoa Porvoon maalaiskunnassa vuodesta 1850 lähtien.

Gennäsin kartano Degersjö-järven itärannalla siirtyi Fiskarsin ruukin omistukseen. Nykyinen puinen päärakennus on 1800-luvulta. Rakennuksessa on kuitenkin 1500-luvun alusta peräisin oleva kivinen holvikellari, jota inventoitiin Museoviraston johdolla 1980-luvulla.[8] Kartano on nykyään yksityisomistuksessa.

Suvun jäseniä Suomessa

   * Nils Boije (noin 1490 - 1568), Suomen käskynhaltija, Anders Boijen poika[9]

Taulu 1

I. Ingo Djekn. Syntynyt ennen 1300. Kuollut 1326.[1] II Lapset Ingolf Ingesson Diekn. Ammatti Tuomari. Ammatti Aatelinen. Kuollut 1406 Svartå, Söderby. Taulu 2.[1] Taulu 2 (Taulusta 1)

II. Ingolf Ingesson Diekn. Syntynyt 1300 luvulla. Kuollut 1400 luvulla. Porvoon kihlakunnantuomari. Länsi-Uudenmaan tuomari. Karjaa (Snappertuna), Horsbäck, Norrby, Svartå, Söderby (edelläluetellut hänen omistamiaan tiloja?) Aatelinen, vaakunassa kaksi käärmettä. (Onko sama henkilö kuin Ingolf Ingesson?). Ammatti Tuomari. Ammatti Aatelinen. Kuollut 1406 Svartå, Söderby.[1] Isä Taulu 1. III Lapset Nielis Ingolfsson (Nils) Diekn. Syntynyt 1380. Kuollut 1433. Ammatti Tuomari Uudellamaalla. Taulu 3.[1] Taulu 3 (Taulusta 2)

III. Nielis Ingolfsson (Nils) Diekn. Syntynyt 1380. Kuollut 1433. Syntynyt 1300- luvulla. Kuollut 1400- luvulla. Tuomari Uudellamaalla. Omisti Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä. Vaakuna: kaksi käärmettä. Toinen poika mahdollisesti Korsholman vouti Ingvar Nilsson Diekn. Ammatti Tuomari Uudellamaalla.[1] Isä Taulu 2. IV Lapset Olof Nilsson Djekn. Kuollut ennen 1490. Taulu 4.[1] Taulu 4 (Taulusta 3)

IV. Olof Nilsson Djekn. Sålde Gumnäs i Pojo till Nådendals kloster. Möjligen domhavande i Halikko. (Ehkä Halikon tuomari?) Kuollut ennen 1490. Kuollut ennen 1490.[1] Isä Taulu 3. –Puoliso Hansdotter Kampen.[1] ( i Hans Kampen von.[1] ä Märta Rötkersdotter Djekn.[1] äi Rötker Ingolfsson Djekn. ää Lucia Jönsdotter Garp.) V Lapset Rötker Olofsson Diekn. Syntynyt ennen 1480. Kuollut ennen 1508. Ammatti Aseenkantaja. Taulu 5.[1] Taulu 5 (Taulusta 4)

V. Rötker Olofsson Diekn. Syntynyt ennen 1480. Kuollut ennen 1508. Ammatti Aseenkantaja. Väpnare till Gennäs och Dalkarby i Pojo. Rötker Pohjan pitäjän Gennäsin ja Dalkarbyn tilojen aseenkantaja (aatelinen). Rötker Olofssonin jälkeen on Boijen suku omistanut sukutilan ja aatelismerkin. Rötker Dieknillä on samanlainen vaakuna kuin Boijella.[1] Isä Taulu 4. –Puoliso Ragnhild Jönisdotter Gädda. Syntynyt Gännas. Kuollut 1537.[1] ( i Jönis P Gädda.) VI Lapset Brita Rötkersdotter Diekn. Syntynyt ennen 1499. Taulu 6.[1] Taulu 6 (Taulusta 5)

VI. Brita Rötkersdotter Diekn. Syntynyt ennen 1499.[1] Isä Taulu 5. –Puoliso 1:o Nils Månsson. Tanskalainen aatelismies.[1] –Puoliso 2:o Anders Karlsson Boije. Syntynyt ennen 1490 Åminne, Karuna. Kuollut 1537. Ammatti Katselmusmies. Landssynesman i Pojo; katselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503. Ammatinlisäyksiä: Porvoon Bjurbölen herra; katselmusmies Porvoossa 1516. Andersin perinnönjako 11.8.1537 hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537. ( Lähde: Ättartavlor II, Tor Carpelan, Helsinfors 1954, s. 114-116) "Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Dalkarbyn tila oli 1500-luvulla Pohjan pitäjän suuria viljantuottajia. Andersin jälkeen seuraava omistaja oli 1537 lähtien laamanni Erik Boije." Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije; (Lähde : Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 474-475.).[1] ( i Karl Andersson.[1] ä Margit Bengtsdotter.[1]) VII Lapset 1: Brita Nilsdotter . Taulu 7.[1] 2: Nils Andersson Boije.

VII Anders Karlinpoika Boijan i Bjurböle Ii Borgå katselmusmies Porvoossa 1516, Porvoon Bjurbölen herra, s. ennen 1480, k. 1537. Keskiajalta lähtöisin oleva Boije-suku merkittiin ensin ruotsalaiseen ritarihuneeseen vuonna 1625 numerolla 77. Suomalaiseen ritarihuoneeseen suku kirjattiin numerolla 1 28.1.1818. Andersin perinnönjako oli 11.8.1537. Dalkarby ja Gennäs ovat Pohjan pitäjässä.

Ammatinlisäyksiä: Porvoon Bjurbölen herra; katselmusmies Porvoossa 1516. Andersin perinnönjako 11.8.1537 hänen jälkeensä toimitettiin Turussa 11.8.1537. ( Lähde: Ättartavlor II, Tor Carpelan, Helsinfors 1954, s. 114-116) "Pohjan pitäjän käräjillä 1503 oli Anders Boyan yhtenä maakuntakatselmusmiehenä. Dalkarbyn tila oli 1500-luvulla Pohjan pitäjän suuria viljantuottajia. Andersin jälkeen seuraava omistaja oli 1537 lähtien laamanni Erik Boije." Peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä, ja tämän vaakunamerkin, sen jälkeen hän ja hänen poikansa lienee ottaneet nimen Boije; (Lähde : Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 474-475.). Vanhemmat Karl Matiaksenpoika Boije af Bjurböle ja Beata Andersdotter (Taulusta 11). Puoliso: Brita Rötkerintytär Djekn till Dalkarby och Gännes i Pojo. (Taulu 9) s.

Vanhemmat Rötker Olofinpoika Djekn till Gännes i Pojo ja Ragnhild Gädda (Taulusta 15) Lapset:

   Maragreta, s. . Tauluun 9
   Beata
   Karin, k. 1550 Tenhola Gennarby
   Nils, Suomen käskynhaltija, sotaeversti, marski Viipurin linnan päällikkö, lakimies Etelä-Suomessa 1568, k. noin 1568 Gennäsissä
   Erik, pohjan Dalkarbyn ja Lammin Tirmulan herra, k. Pohjan pitäjä Dalkarby

Far :

         	Boije, Anders Karlsson *
d. 11.8.1537
         	Boije, Karl Andersson *
         	 +2
       Margit  *
         	 -
         Mor :
         	Djäkn, Brita Rötgersdotter *

         	Djäkn, Rötker Olofsson * d. mellan 1495  och  1508
         	 +11
Gädda, Ragnhild Johansdotter * d. 1537

+1

Boije, Eric Andersson Lagman Död ~ 1555 318 Maka: Garp, Cecilia Gudmundsdotter * d. efter 1562 Son Boije av Gennäs, Nils Ericsson Boije av Gennäs, Nils Ericsson Maka: Stålarm, Anna Thuresdotter till Ede. Förseglade konung Gustaf I:s testamente och kallas då Unge Nils Boije till Termala. Var 1560 knekta-höfvidsman. (Anrep I, s 243) Dotter Boije av Gennäs, Margareta Eriksdotter * d. före 8.3.1584

Adelsätten Boije af Gennäs, n:o 16, till Dalkarlby och Tirmula. Slottslofven på Tavastehus 1530. Var 1536 lagman och häradshövding i Wiborgs län. Levde 1544, då han förseglade Westerås arfsförening och kallades deruti Eric Boije till Mule.

(Anrep I, s 243)

Dalkarby, som han fick vid arvskiftet 1537, låg i Pojo sn. Tirmula säteri i Lampis sn erhöll han genom sitt gifte. Häradshövding i östra Karelen 1535 och till sin död omkring 1555.

(Elgenstierna: Svenska adelns ättartavlor I)

Levde ännu 1551 då han var härhadshövding i Jääskis härad.

(Carpelan: Finsk biografisk handbok L-Ö)

(?)

X Rötker Jürgeninpoika Jägerhorn af Storby Spurilan ja Isokylän herra Paimiossa, s. ennen 1300, k. jälkeen 1320. Omisti Spurilan ja Isokylän Paimiossa.(Gabriel Anrep). Vanhemmat Jürgen Jägerhorn af Spurila ja Jürgenin vaimo. Puoliso: Brita Jönsdotter Galle. (Taulu 13) k. jälkeen 1341. Lapset:

   Margaretha, s. . Tauluun 13
   Inge, s. . Tauluun 31
   Göran, k. noin 1330
   Kristina
   Brita

IX Anders Klausinpoika Puoliso: Margaretha Rötkerintytär Jägerhorn af Spurila. (Taulu 11)

Vanhemmat Rötker Jürgeninpoika Jägerhorn af Storby ja Brita Jönsdotter Galle (Taulusta 14) AatElissuku n:o 5. Lapset:

   Beata, s. . Tauluun 11
   Beata

IX Matias Boije Puoliso: Anna Arvidintytär. (Taulu 11) Lapset:

   Karl, s. . Tauluun 11

VIII Karl Matiaksenpoika Boije af Bjurböle kallelan omistaja. Vanhemmat Matias Boije ja Anna Arvidintytär (Taulusta 12). Puoliso: Beata Andersdotter. (Taulu 10)

Vanhemmat Anders Klausinpoika ja Margaretha Rötkerintytär Jägerhorn af Spurila (Taulusta 13) Lapset:

   Anders, s. 1480. Tauluun 10

1695 mf mf fm mm mm

Boijan, Margareta Eriksdotter. (Barn 847, s *, Far 3390, s *, Mor 3391, s *)

Gift

3390 mf mf fm mm mm f

Boije af Gennäs, Erik Andersson. Död omkring 1555. (Barn 1695, s *, Far 6780, s *, Mor 6781, s *)

Gift med efterföljande ana.

3391 mf mf fm mm mm m

Garp, Cecilia Gudmundsdotter. Levde 1562. (Barn 1695, s *, Far 6782, s *)

Gift med föregående ana.

6780 mf mf fm mm mm ff

Boije af Gennäs, Anders Bojan. Lagman i Kista S:n, Finland. Levde i Gennäs, Pojo S:n, Finland.

Stamfader för adliga ätten Boije af Gennäs. Landssyneman i Pojo. 1503 21/6 omtalad som sådan. Fadersnamnet saknas. Enligt de äldsta genealogierna gift med Brita, dotter till Rötker Olofsson, som säges ha varit gift med Ragnhild Johansdotter till Gennäs. Då Rötker Olofsson för ett vapen snarlikt Boijarna, så synes Boijegenealogien med rätta uppge, att Anders genom giftet förvärvar gårdarna Gennäs och Dalkarby i Gennäs sn. Genom sitt gifte synes han även förvärva de tre ankarbojarna i sköldemärket, av vilket ättens namn skapas. (Barn 3390, s *, Far 13560, s *, Mor 13561, s *)

Gift 2 med efterföljande ana.

Barn:

       Boijan, Margareta Andersdotter. Lever 1567 änka i Sjundeå sn, FI. Hennes broder Nils är 1515 frälsesyneman i Muurla och nämnes liksom brodern Erik efter 1530 ofta vid olika tillfällen. Ätten introduceras 1629 under nr 16 som Boije af Gennäs.

       Boije af Gennäs, Erik Andersson. Död omkring 1555. (Se 3390, s *).

6781 mf mf fm mm mm fm

Diekn, Brita Rötkersdotter.

Diekn. Rötker Ingessons släkt. Änka efter danske adelsmannen Nils Månsson till Heinis, Rimito sn. (Barn 3390, s *, Far 13562, s *, Mor 13563, s *)

Gift 2 med föregående ana.

6782 mf mf fm mm mm mf

Garp, Gudmund Larsson. Inflyttad till Tirmula, Lampi S:n, Finland. (Barn 3391, s *)

Gift

13560 mf mf fm mm mm ff f

Boije, Carl Andersson. Ägare av Bjuböle, Borgå S:n, Finland. Levde i Bjuböle, Borgå S:n, Finland. (Barn 6780, s *, Far 27120, s *)

Gift med efterföljande ana.

13561 mf mf fm mm mm ff m

NN, Margit. (Barn 6780, s *)

Gift med föregående ana.

13562 mf mf fm mm mm fm f

Diekn, egen ätt, Rötker Olofsson. Väpnare. Levde i Gennäs, Pojo S:n, Finland.

Skriver sig till Gennäs, Pojo sn, och Dalkarby. Efter honom ärver ätten Boije af Gennäs stamgods och sköldemärke efter vilka den bildar sitt namn.

Rötker reser anspråk på Gumnäs, som hans far sålt till Nådendals kloster och moderns kusin Lucia Olofsdotter återlöst mot Saustila, Sagu sn. Han hävdar att de döttrar till Rötger Ingesson, som äktat frälsemän, roffat åt sig gods på bekostnad av övriga, bl.a hans 'stormor' Märta. Strax innan Sten Sture sommaren 1472 kommer till Finland, lyckas Rötker belägga Lucias gods Hallila och Saustila med kvarstad. Han stämmer den sjuka Lucia till landsrätten. Får med lögner kvarstaden godkänd. Men den hävs när herr Sten under vintern återkommer och får bättre information.

Rötker upphör ej att hota och trakassera. Förmår häradshövdingen i orten att öppna härbärget vid Lucias gods Kaskis och föra bort hennes livsuppehälle, fläsk, kokött, fisk, smör, råg, korn, allt... T.o.m. oxarna tages i beslag. Lucia söker tillflykt i klostret.

Genom 'sämjebrev' 1490 får Rötker och svågern Mårten Ivansson (som är samarvinge) egendomen Gumnäs m.m. mot att de avsäger sig allt arv efter Lucia Olofsdotter.

Men Rötker strider vidare. Han nämns senast 1498, när han ingår slutlig förlikning med Nådendals kloster. (Barn 6781, s *, Far 27124, s *, Mor 27125, s *)

Gift 2 med efterföljande ana.

13563 mf mf fm mm mm fm m

Johansdotter, Ragnhild. Levde i Gennäs, Pojo S:n, Finland. Äger Gennäs. Säljer 1513 några gods i Linköpings stift till Erik Turesson, hövitsman på Viborg. Gift 1 med danske adelsmannen Nils Månsson till Heinis, Rimito sn.

(Barn 6781, s *)

Gift 2 med föregående ana.

27120 mf mf fm mm mm ff ff

Boije, Anders Carlsson. (Barn 13560, s *, Far 54240, s *)

Gift

27124 mf mf fm mm mm fm ff

Diekn (Rötker Olofssons ätt), Olof Nilsson. Död före 1490. Måhända samme Olof Diekn som är domhavande i Halikko hd 1479 (Åbo domkyrkas svartbok s 538). Gumnäs, Pojo sn, som han säljer till Nådendals kloster, återlöser hustruns systerdotter Lucia Olofsdotter Skelge mot Saustila i Sagu sn. Slutlig förlikning med klostret ang dessa godstransaktioner ingås först 1498. (Barn 13562, s *)

Gift med efterföljande ana.

27125 mf mf fm mm mm fm fm

van Kampen, NN Hansdotter. (Barn 13562, s *, Far 54250, s *, Mor 54251, s *)

Gift med föregående ana.

Generation XV

54240 mf mf fm mm mm ff ff f

Boije, Carl Mattson. Häradshövding i Östra Nyland, år 1421 - 1460. Levde i Östra Nyland, Finland. (Barn 27120, s *)

Gift

54250 mf mf fm mm mm fm fm f

van Kampen, Hannus (Hans). Köpman i Åbo, Finland, 1415, 1423. Född i Nederländerna. Levde i Åbo, Finland. Omnämnd i Åbo Svartbok 1415, s 263. Makarnas son Henrik var präst i Skepptuna, Ärkestiftet. (Barn 27125, s *)

Gift med efterföljande ana.

54251 mf mf fm mm mm fm fm m

Diekn (Ingessönernas ätt), Märta Rötkersdotter. S: två ormar med huvudet uppåt. Levde i Åbo, Finland. Bortgift 'til Abo med gul och peninga, swa at the skulde alder gaa til arff til fasta godzen'. Utan jordagods i hemgiften blir hon gift med Åboköpmannen Hannus van Kampen. Lever 1423.

En till namnet okänd dotter gifter sig med frälsemannen Olof Nilsson i Pojo. Deras son väpnaren Rötger Olofsson gör på 1470-talet anspråk på de arvgods, Lucia Olofsdotter (Skelge) räknar som sitt fäderne och därför anser sig ha rätt att testamentera till Nådendals kloster. (Barn 27125, s *, Far 108502, s *, Mor 108503, s *)

Gift med föregående ana.

108502 mf mf fm mm mm fm fm mf

Diekn (egen ätt), Rötker Ingesson. Väpnare. Underlagman i Nyland. Levde i Saustila, Sagu S:n Nyland, Finland.

Rötker Ingessons ätt (egen ätt). S: två ormar stolpvis. Sätesgård Saustila, Sagu sn 1402. Nämnes senast 1423.

Som skälig man och underlagman sätter han sitt sigill under ett köpebrev, undertecknat Karis 1392 3/9. Enligt detta godkänner Olof Ingesson i Rösund att hans syssling Gesta Kristin säljer sin andel i Sandnäs, Karis, till Niclis Ingesson, Rötkers bror, för 30 mark.

Två gårdar i Halliala by och en rök i Saustiala by, båda i Sagu sn i närheten av Åbo, vilka Rötker äger och felaktigt kommit under frälse, återdöms till skatte vid räfsteting.

Rötker är ofta sigillvittne och syneman under 1400-talets två första decennier.

Makarna är båda döda 1430. De har sju kända barn. En son blir borta utrikes. En dör ung. Tre döttrar får gods i hemgift när de gifter sig med frälsemän. Genom att pantsätta Halliala kan Rötker ge döttrarna Karin och Märta (80187) hemgift i guld och penningar när de gifter sig med köpmän i Åbo. För att kunna betala dottern Märtas hemgift pantsätter fadern Rötker en gård i Halliala by i Sagu för sjuttio nobler. Denna gård inlöses av mågen i samband med giftermålet. Märtas dotter Lucia räknar därför sin gård i Halliala som farsarv. - Förmyndare för Lucia och sannolikt hennes rätta morbror är Henrik Svärd, äldre ätten. Moderns och morbroderns mor synes ha varit dotter eller syster till riddaren Nils Olofsson (högervänd arm), som levde 1396-1415 och ärvdes av bl.a. Lucia.

Hederplatsen bland dem som ger Nådendals kloster stöd personligt och ekonomiskt intar denna Lucia. Hon är alltså dotter till frälsemannen häradshövding Olof Skelge och hans hustru Kristina Rötkersdotter. Både Lucias far och hennes make Henrik Klasson (Djäkn, Lydekasönernas ätt) blir riksråd. Maken dubbas till riddare 1441 vid kung Kristoffers kröning och dör 1458. Genom att till klostret överlåta Ailos gård, Reso sn, Egentliga Finland, bereder Lucia klostret en varaktig stad. Hon testamenterar även en guldring med en safir till klostret.

I ett brev 1498 28/2 där hon nämns som avliden, kallas hon 'moder fru Lucia' Detta kan betyda att hon någon tid varit abbedissa i Nådendals kloster. (Barn 54251, s *)

Gift med efterföljande ana.

108503 mf mf fm mm mm fm fm mm

Hendriksdotter, Lucia. Levde i Saustila, Sagu S:n Nyland, Finland. (Ref) JRam s 84. (Barn 54251, s *, Far 217006, s *)

Gift med föregående ana.

217006 mf mf fm mm mm fm fm mm f

Clausson, Hendrik. Levde trol. i Finland. (Barn 108503, s *) Gift

NILS ANDERSSON BOIJE, † 1568, sotaeversti, Suomen käskynhaltija, > Gennäsin Herra Pohjalla, mainitaan 1530 Raaseporin isäntänä, . > i ANDERS KARLSSON BOIJE af GENNÄS. > ä BRITA RÖTKERSDOTTER DJÄKN, † J. 1498. Nils Andersinpoika Boije, Sotaeversti Isä: Anders Karlinpoika Boije (Taulu 76), Äiti: Brita Rötkerintytär Djekn (Taulu 77) † 10.1568 Sotaeversti, Suomen käskynhaltija, Gennäsin Herra Pohjalla, mainitaan 1530 Raaseporin isäntänä, määrättiin 1537 pitämään aateliston kilvenkatselmusta sekä kruunun linnojen tarkastusta Suomessa ja taisteli 1542 uljaasti Ruotsissa Niilo Dackea vastaan. Venäjän sodassa 1555-1556 hän oli suomalaisen ratsuväen ratsumestarina mukana epäonnistuneella retkellä Pähkinälinnaa vastaan ja kuului sitten Viipurin varustusväkeen. Oltuansa jonkun aikaa Juhana Herttuan palveluksessa, jolloin teki Herttualle erikoisen uskollisuusvalan, hän erosi kuitenkin siitä jo 1562 ja on seuraavana vuonna Kuninkaallisen sotajoukon päälliköiden joukossa Turun linnaa piirittämässä. Vuonna 1565 hän otti osaa Tanskan sotaan ja valloitti rynnäköllä lujan Vardbergin linnan. Aikaisemmin ritariksi ja valtaneuvokseksi korotettuna Boije nimitettiin 1.05.1568 koko Suomen ylimmäiseksi käskynhaltijaksi, mutta kuoli jo seuraavan vuoden tammikuussa. Hänellä oli eri aikoina hallussaan useita läänityksiä, koko Pohjan pitäjä ym, mutta hän teki niinkuin moni muukin tämän ajan aatelismies, itsensä tunnetuksi väkivaltaisuudestaan. Niin esim. kerrotaan hänen anastaneen neljä taloa Pohjalla, "joihin ei hänellä ole mitään muuta oikeutta , kuin että asuu Pohjan pitäjässä". Erittäinkin sanotaan hänen kopeutensa nousseen hänen avioliittonsa johdosta Briitta Kristerintytär Hornin kanssa; sitä ennen hän oli edes suorittanut vuokraa anastamistaan tiluksista, mutta sen jälkeen "hän ei maksanut fyrkkiäkään, vaan on julkeudella ja röyhkeydellä ottanut tilat". (Tietosanakirja I vuodelta 1914,palsta 1117). Juha Sinivaaran nettisivuilla lisäksi mainitaan : , Pohjan Gennäsin ja Dalkarbyn herra, omisti myös Tenholan Gennarbyn (v:sta 1550) samoin Inkoon Hovgårdin, Lohjan Laxpohjan, Pernajan Tykon, Halikon Lempilän ja Lammin Sipilän; maankatselmusmies Muurlassa 1515 ; asemies (1523); hovipoika Kustaa Vaasan hovissa 1527; Raaseporin vouti 24.8.1530-1531, halliten kuninkaallisella oikeudella lampuotejaan; osallistui kreiviriitaan 1534-36; sai läänityksekseen Vålan pitäjän Upplannista 1533-38 ja Tordbyn talon Pohjan pitäjästä 1535 samoin koko Pohjan pitäjän 1540 sekä Tammisaaren kaupungin, joka (läänitys) lakkautettiin 1547, mutta palautettiin 18.6.1549 jatkuen 1554 asti; hänellä oli 1542 myös Biskopstunalaisia lampuoteja Åkersin laivakunnassa ja sai 20.10.1548 suurpitäjän, joka peruutettiin 1550; rehumarski 1535-1537 ja määrättiin 27.5.1537 Linköpingin herrainpäivien jälkeen pitämään asekatselmus Suomessa; sotaeversti 1542, otti miehuullisesti osaa Dacke-kapinan nujertamiseen; sinetöi sopimuksen kuningas Kustaan ja Nils Dacken välillä Linköpingissä 8.11.1542; oleskeli kuninkaan lähettämänä Pommerissa 1545, josta toi Erik Pommerilaisen maakirjan vuodelta 1413; katselmusherra Suomessa 1549-54; suomalaisen ratsuväen rehumarski 1555; ritari 1554; toimi yliratsumestarina Venäjän sodassa Pähkinälinnaa 5 vastaan syksyllä 1555; 27.10.1555 suomalaisen ratsuväen ratsumestari , hävitti 13.1.1556 Kivennavan varustuksen, jottei se joutuisi venäläisten käsiin, ja vetäytyi Viipuriin ; luopui ratsumestarin toimesta 18.7.1556; kuului Kustaa Vaasan luottamusmiehiin ja osallistui mm. Helsingin perustamistoimiin 1550-luvulla ; oli vuosikymmenen lopulla Juhana-Herttuan luottomies, antoi 7.1.1558 herttualle erityisen uskollisuude lupauksen; erosi Juhanan palveluksesta 15.2.1562 ; sittemminEerik XIV:n palveluksessa 5, ja mukana Turun linnassa vangitsemassa edellistä veljesriidan yhteydessä 1563 , kerrotaan hänen estäneen Talin herraa Anders Nilsinpoikaa pistämästä herttuaa kuoliaaksi kuninkaan käskystä ; kihlakunnantuomari Raaseporin läntisessä kihlakunnassa 1558-61 samoin koko Raaseporin läänissä 1563-68 ; Pyhän Salvatorin veljeskunnan ritari kuningas Eerikin kruunajaisissa 19.6.1561 ; sai kuninkaallisella kirjeeellä 13.4.1562 vapauden ja rälssin tiloilleen, jotka hän osti Tenholasta, Pohjan pitäjästä ja Lopelta, kuitenkin hänen piti suorittaa niistä ratsupalvelusta; käskynhaltijana Turun linnassa 1564 ja nimitettiin Viipurin linnan ja läänin käskynhaltijaksi 25.5.1565, mutta ei koskaan astunut tähän virkaan; kenttäeversti Tanskan sodassa 1565 , hänen johdollaan valloitettiin vahva Varbergin linna, sittemmin kuuluisa Pontus de la Gardie joutui tällöin vangiksi; 1566 epäonnistui Bohusin linnan piiritys ja Boije menetti päällikkyyden; mahdollisesti valtaneuvos 1565 5; 1568 Etelä-Suomen laamanni; väliaikaisesti koko Suomen maaherra 20.5.1568 , mutta vapautettiin kuukautta myöhemmin (3.64) sairauden vuoksi ; kuoli lokakuussa 1568 .Sai elämänsä aikana tehtävistään suuria läänityksiä ja anasti niiden lisäksi omavaltaisesti rälssin alle lukuisia tiluksia. Nils Boije kuuluu keskiajalta periytyvään suomalaiseen kanta-aatelissukuun. Hänen elämänsä varhaisista vaiheista ei ole säilynyt tietoa, mutta vuodesta 1527 hänet mainitaan kuningas Kustaa Vaasan hovimiesten luettelossa. Kuningas käytti nuorta suomalaista aatelismiestä monenlaisissa tehtävissä. Näistä mainittakoon rehumarskin asema. Nimitys kätkee taakseen kuninkaan henkivartioston päällikön tehtävän. Tiedetään, että Nils Boije lähetettiin 1537 yhdessä Arvid Trollen kanssa Suomeen toimeenpanemaan aateliston asetarkastusta sekä tutkimaan läänityksiä ja järjestämään itärajan puolustusta odotettavissa olevaa venäläisten hyökkäystä silmälläpitäen. Kun Kustaa Vaasan ajan vaarallisin liikehdintä, Dacke-kapina puhkesi Taalainmaalla 1542, toimi Nils Boije kuninkaan joukoissa sotaeverstinä ja otti tehokkaasti osaa kapinan kukistamiseen. Tämän jälkeen Nils Boijen tehtävien pääpaino siirtyy valtakunnan itäiseen puoliskoon. Hänen tehtäväkseen annettiin Helsingin kaupungin perustamistoimista huolehtiminen 1550, jolloin uusi kaupunki alkoi muodostua Vantaan joen suulle. Ruotsin ja Venäjän sodan syttymisen jälkeen Nils Boije määrättiin 1555 Pähkinälinnaa piirittävien joukkojen ylimmäksi ratsumestariksi ja myöhemmin koko suomalaisen ratsuväen päälliköksi. Sotatoimissa hän kunnostautui ja säilytti kuninkaan luottamuksen ja suosion. Ilmeisesti juuri nauttimansa luottamuksen takia Nils Boije sai kuninkaalta käskyn ryhtyä nuoren Suomen herttuan Juhanan palvelukseen, jolle hän joutui tekemään erityisen uskollisuudenvalankin. Kun Juhanan toimet alkoivat uhata valtakunnan yhtenäisyyttä, Nils Boije kuitenkin vaihtoi puolta ja siirtyi Eerik XIV:n palvelukseen. Kun kuningas lähetti sotajoukon valloittamaan Turun linnan ja vangitsemaan herttuan, seurasi Nils Boije joukon mukana ja osallistui linnan valtaukseen. Kertoman mukaan hän esti herttuan surmaamisen, johon muuan suomalainen aatelismies kuninkaan kehoituksesta oli ryhtymässä. Kuninkaan suosionosoituksena Nils Boije sai 1563 tuomarin viran ja kihlakunnakseen koko Raaseporin läänin, jossa hän oli aikaisemmin hoitanut erilaisia tehtäviä. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Viipurin linnaan käskynhaltijaksi. Vielä kerran hän joutui komennetuksi valtakunnan toiselle laidalle. Kun sota Tanskaa vastaan puhkesi määrättiin Nils Boije 1565 ruotsalaisten joukkojen ylipäälliköksi. Hänen johdollaan ruotsalaiset onnistuivat valtaamaan vahvasti varustetun Varbergin linnan, missä yhteydessä tanskalaisten palveluksessa ollut Pontus De la Gardie joutui ruotsalaisten vangiksi. Kun Bohusin linnan valtausyritys kuitenkin 1566 epäonnistui, Eerik XIV erotti Nils Boijen ylipäällikkyydestä tavanomaisen epäluuloisena kaikkia alamaisiaan kohtaan. Kuninkaan suosiota Nils Boije ei lopullisesti menettänyt. Hän ehti 1568 saada nimityksen ensin Etelä-Suomen laamanniksi ja vielä Suomen käskynhaltijaksi. Sairauteensa vedoten hän pyysi eroa käskynhaltijan tehtävästä jo kuukauden kuluttua ja kuoli syksyllä 1568. Kaikesta päätellen Nils Boije oli sekä pätevä sotilas että pätevä hallintomies. Hän onnistui pysyttelemään pinnalla levottomana aikana, jolloin väärä valinta nopeasti johti maastakarkotukseen tai kuolemantuomioon. Ajan tavan mukaan hän sai suorittamistaan tehtävistä palkkiokseen suuria läänityksiä Suomessa ja, samoin ajan tavan mukaan, pyrki kasvattamaan omaisuuttaan laittomin keinoin. Veli-Matti Syrjö

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. I. Andersson, Eerik XIV. 1954.

Boije. Denna gamla släkt räknar som sin stamfader en Mattias, som i medlet af 1400-talet skall ha inkommit från Böhmen till Sverige. Ätten upptogs på svenska riddarhuset 1625 under namnet af Boije af Gennäs.

1. Boije, Nils, fältöfverste. Son af Anders Carlsson till Dalkarlby och Gennäs i Pojo socken af Finland och Brita Rotkilsdotter.

År 1530 erhöll B. konung Gustafs bref att vara fogde i Raseborgs län och utnämndes två år därefter till ståthållare i Finland. Han användes sedan af samme konung i flera administrativa värf. Vid Erik XIV:s kröning var B. bland dem, som dubbades till riddare af S:t Salvators orden, och kallas 1565 »konungens förtrogne man och sekrete råd». Samma år förordnades han till fältöfverste mot danskarna i Halland. Varberg inspärrades på alla sidor och eröfrades med storm, hvarefter han förföljde danskarna och vann ett rikt byte. Därefter skickad af konung Erik emot Bohus, med Nils Sture, Erik Stenbock och Anders Rålamb till medhjälpare, kunde han föga uträtta emot det starka fästet, hvarför konungen tog befälet från honom och öfverlämnade det åt C. de Mornay. B. ställdes jämte de andra för rätta; men hans ålder och forna tjänster frälste honom från ett oförskylldt straff, under det konungens förbittring hufvudsakligen vände sig emot Nils Sture.

1568 förordnades B. till öfverstebefallningsman öfver hela Finland och utnämndes till lagman öfver södra delen af furstendömet. Död 1575.

Gift med Brita Kristersdotter (Horn).

2. Boije, Göran, krigsöfverste; den föregåendes son.

Göran B:s namn förekommer första gången 1564, då han, såsom höfvitsman för en fana ryttare, deltog i stormningen af Ronneby. Tio år därefter utnämndes han till slottslofven på Reval och är 1576 fältmarskalk öfver krigsfolket i Finland. I förening med polska vojvoden Andreas Sapieha slog han i okt. 1578, vid Moijan, en rysk här och eröfrade hela det fientliga lägret. År 1580 kallad »krigsöfverste i Finland», förordnades han de följande åren till öfverstebefallningsman öfver Finlands förnämsta fästningar och 1585 till lagman i södra Finland. Under fortgången af det ryska kriget erhöll Boije 1590 befallning, att belägra Ivangorod och började stormskjuta detta fäste, då soldaterna, trötta vid kriget, hoptals lämnade fanorna och belägringen misslyckades. Sedermera ståthållare på Reval, var han bland de svenska sändebuden, som fått förtroendet att söka medla fred med Ryssland, hvilken ock slutligen bekräftades 1595.

Upphöjd 1602 till riksråd, utsågs han till kommissarie vid traktaten i Viborg med ryska och novgorodska ständerna 1613. Död 1615.

Gift 1: med Anna Göransdotter till Högsjögård och 2: med Magdalena Skadhe.

Utgångspunkten för Diplomatarium Fennicum (DF) har varit Finlands medeltidsurkunder (FMU) och Åbo Domkyrkas Svartbok. 6535

Anteckning om ett från kungens kansli utgånget brev varigenom Erik Boije fick slottloven på Tavastehus slott. Dat. Raseborg. Gustaf I:s registratur, VII, sid. 163. Raseborg (slutet af augusti 1530).

BOIJE Perustiedot Alue: Degerbyjärven itärannalla, Gennäsin tila RN:o 137 sekä alue sen eteläpuolella (Ströms) ja pohjois-itäpuolella Oxhagavikenin koillispuolinen alue. Pk: 2014 06, kartanon päärakennus: x 6669 380 y 2478 580, p 6674 140 i 3311 920. Tarkoitus: Mahdollisten alueella sijaitsevien muinaisjäännösten paikantaminen. Tavoite: Alueen kattava tarkastus. Työaika: Kenttätyöaika: 26.5. ja 20.6.2004. Kustantaja: Seppo Lamppu Tmi. Tekijä: Mikroliitti Oy, Tapani Rostedt ja Timo Jussila. Aiemmat Kartanon päärakennuksen kellarin tutkimus 1980-luvulla, tutkimukset: Museovirasto rak.hist.os. Tulokset: Kolmen kivikautista asuinpaikkaa, kolme hist. ajan rakennuksen pohjaa, yksi kuopparakenne.

Gennäsin kartano (päärakennus) on historiallisen ajan suojelukohde. Itse kartanorakennus on 1800-luvulta. Sen kivijalka holvikellareineen on peräisin 1400-luvun lopulta. Kellaria on tutkittu Museoviraston toimesta 1980-luvulla, jolloin otettiin laastista C14 ajoitus. Kartano on vanha keskiaikainen rälssitila. Kartanon omisti Boije-suku. Anders Boije on Bjurbölen herra; maankatselmusmies Pohjan pitäjässä ja Kiskossa 1503; katselmusmies Porvoossa 1516; peri apeltaan Gennäsin ja Dalkarlabyn rälssitilat Pohjan pitäjässä. Kuuluisin vanha Boije on Andersin poika Nils Boije (–1568) , Pohjan Gennäsin ja Dalkarbyn herra. Keskiajalta lähtöisin oleva Boije-suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneen kirjoihin 1625 nimellä Boije af Gennäs. 1700- luvun alussa tilan otti haltuun Kick. Gennäs oli keksiajalla asumakartano (usein omistajalla oli useita kartanoita, joista yksi asumakartanona). Vanha päärakennus purettiin 1700-luvun alussa. Uusi päärakennus paloi v. 1727. Torppia ei ollut v. 1694, mutta v. 1800 niitä oli viisi ja v. 1900 neljä. Torpat sijaitsivat kartanomäen ulkopuolella. v. 1981 maanvuokralain perusteella kartanosta erotettiin neljä torppaa ja yksi lisämaa, yhteensä 118 ha . (Jutikkala & al. 1945, Pohjan pitäjän historia 1966) Kiviset kartanolinnat rakennettiin puolustustarkoituksiin. Kolkoissa kivirakennuksissa ei yleensä asuttu vakituisesti. Niiden holvikellareita käytettiin varastoina. Kartanolinnoja ympäröi yleensä useita puurakennuksia jossa asuttiin ainakin talvet, yleensä ympäri vuoden. Ympäröivät puurakennukset muodostivat umpipihan (Cardberg 1988). Alueen kuvaus Tutkimusalue käsitti tilan 1:37 alueen. Lisäksi tarkastettiin pienet alueet tilan etelä- ja pohjoispuolella (ks. karttaote), minne on suunniteltu uutta tielinjausta. Alueelta on löytynyt seuraavat irtolöydöt 1800-luvun lopulla: KM 2794:7, kiviaseen katkelma, KM 2794:34, kourutaltta, KM 2794:34, vasarakirveen terä, löytynyt peltoa kynnettäessä. Esineiden tarkka löytöpaikka on tuntematon. Esineet on saatu ”Gennäsin voudilta Lackmanilta”. Tutkimusalue on osin hiekka-silttimoreenista peltoa, osin ohuen moreenin peittämää kalliomaastoa. Paikka on Degersjö-järven itärannalla. Järvi on nyt n. 19 m korkeustasolla. Se on kuroutunut itämerestä karkeasti arvioiden n. 3000-2800 eKr. Varhaiskivikautista, Ancylusjärvivaiheen aikaista asutusta voi alueelta etsiä aina 70 m korkeustasolle asti. Tutkimusalue sijoittuu korkeusvälille 19-65 m mpy. Näin ollen alue on sellaisella korkeustasolla, josta periaatteessa on löydettävissä pyyntikulttuurin asutusta kaikkialta.

BOIJE(Pohja). SUMIAISTEN ERÄKAUDESTA JA VANHIMMASTA ASUTUSHISTORIASTA Sumiainen on kauan ollut vaatimatonta saloseutua. Kuuluessaan vanhan Laukaan yhteyteen se oli pitäjän syrjäisimpiä seutuja.Yritteliäisyyttä ja keskinäistä yhteishenkeä Sumiaisten asukkaat ovat kuitenkin osoittaneet, mikä ilmeni jo kauan sitten pyrkimyksenä muodostua omaksi kokonaisuudeksi ja erota vanhan emäseurakunnan yhteydestä. Noin 150 vuotta sitten saatiin lupa oman kirkon rakentamiseen, joka sitten pystytettiin Sumiaisjärven rannalle, paikalle, missä oli kulmakunnan suurin asutuskeskus, siihen aikaan 7 taloa ja 1 torppa. 59 vuotta sitten tapahtui täydellinen ero Laukaasta. Vaikka Sumiaisten seutu on ollut noin syrjäistä, ei asutus ole täällä sen nuorempaa kuin Kanta-Laukaassakaan. Sumiaisten vanhin vakinainen asutus on peräisin samalta ajalta kuin vanhan Laukaan keskusseutujenkin. Kuten tunnettua Keski-Suomi on kahden heimon yhteisesti viljelykseen ottamaa aluetta. Uudisasukkaita on saapunut sekä Hämeestä että Savosta. Prosentuaalisesti oli Savolaisten osuus suurempi. Savon lähempänä olevissa Keski-Suomen osissa saattaa Savolaisten osuus tulla jopa yksinomaiseksi. Niinpä kuten myöhemmin lähemmin selvitän Sumiaisten asuttajat näyttävät olleen miltei pelkästään Savolaisia. Emme silti voi sivuuttaa Hämäläisiä , kun on kysymys siitä raivaustyöstä, jota Sumiaisissa aikojen kuluessa on suoritettu. Hämäläisten aika on vain näillä main ollut ennen 1500-luvun puolivälissä syntynyttä vakinaista asutusta. Tämä aika oli keski-Suomen erämaille useita satoja vuosia kestänyttä eräkautta. Tästä kaudesta on ollut muistona myöhemmälle ajalle mm. monet hämäläisten kalapirtit. K.J.Jalkanen kertoo liikkuessaan viime vuosisadan vaihteessa keräämässä kansan muistitietoa tavanneensa sellaisia Sorvasalossa ja Pirttiniemessä Kertonselän luoteisosassa. Edellisen kerrottiin olleen oikein kivistä rakennetun, joita sitten oli vedetty uunikiviksi. Erään miehen joka oli repinyt Pirttiniemessä ollutta majaa, kerrottiin saaneen kätensä kipeeksi. ”Yöllä oli tullut mies hänen luokseen , joka oli kysynyt: Miksi menit minun tulen sijaani repimään ?”. On hyvin harvoja asiakirjoja, jotka ovat eräkauden aikaisia ja valaisevat eräelämää. Tietomme erä- kaudesta perustuvatkin suurelta osalta myöhemmän ajan lähteistä tehtyihin johtopäätöksiin. Paikannimet ja kansantarinat valaisevat myös tätä aikaa. Tunnemme yhden Sumiaista koskevan yli 500 vuotta vanhan jäljennöksenä säilyneen asiakirjan. Tämä asiakirja on samalla vanhin koko vanhan Laukaan aluetta koskevista. Tarkastamme sen sisällystä. Se on tuomio, jonka Henrik Görtzhagen on antanut pitäessään käräjiä Kaarle Knuutinpojan Bonden puolesta Pyhän Henrikin päivän aattona –kuten katoliseen tapaan sanottiin- v. 1442 Padasjoen, Sysmän ja Jämsän pitäjien rahvaan kanssa. Tuomiosta huomaamme, että Sumiainen tuhon aikaan luettiin Hämeen pohjoisimpaan pitäjään, Jämsään. Tuomiossa on kysymys Sumiainen nimisestä alueesta , jonka ympärysrajat määritellään. Alue kuului Hauhon Skyttälän kartanon herralle Olavi Broderin pojalle, joka vv. 1435-1463 toimi Sääksmäen kihlakunnan tuomarina. Ympärysraja lähti Kalajärveen pohjoisesta laskevan puron suusta ja kulki sitten Pukaran polkua pitkin Pukarajärven Talvilahteen. Sitten se meni Pukarajärveä pitkin Mustaanvuoreen kääntyen sitten etelään päätyen Lahnavuoreen. Lahnavuoresta raja on kääntynyt luoteeseen Sumiaisjärveen ja Haapasaareen. Haapasaaresta raja on kääntynyt koilliseen mennen Kalajärven taipaleen yli Kalajärveen yhtyen ed. mainittuun Pukaranpolkuun. Tarkastettaessa kartalta näitä rajoja ja verrattaessa niitä tilauskarttojen rajoihin, huomaamme, että on kysymyksessä Hytölän kantatalon rajat. Nyk. Konneveden puoleisella rajalla vain näyttää tapahtuneen eräs korjaus. Vanhan Hytölän jakaannuttua moneen osaan , on tietenkin noiden rajojen sisällä nykyisin monta taloa. Tämä Sumiaisten nimellä kutsuttu alue oli Skyttälän kartanon erämaa. Tälläisiä erämaita eli eräkappaleita oli hyvin runsaasti eräkauden Keski-Suomessa. Niiden omistajat asuivat kaukana etelä-Hämeessä, Hauholla, Tuuloksessa, Sääksmäellä, Pälkäneellä, Padasjoella ja myös lähempänä Jämsässä.Keväällä keski-ikäiset ja nuoret miehet läksivät suurilla monisoutuisilla veneillä erämaihin. Päijänne soudettiin yhtämatkaa, mutta sitten erosivat yhä useammat toisistaan tai jäivät jonnekin kulkutien varrelle. Erämailla metsästettiin ja kalastettiin. Myöhemmin metsäriistan vähentyessä kalastus tuli yhä tärkeämmäksi. Syksyllä palattiin erämailta taas vakinaiselle kotiseudulle, missä naiset ja vanhukset olivat huolehtineet kotitalon hoidosta, vähäisestä maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Eräkaudelle oli ominaista tälläinen kaksinainen talousmuoto. Eräästä toisesta Sumiaisten erämaasta on myöskin säilynyt rajaluettelo. Kysymyksessä on v:lta 1575 oleva tuomio, jossa ilmoitetaan Kertoneräsija- nimisen eräkappaleen rajat. Ne ovat seuraavat: Sorvakoski, Sorvajärvi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Ruoko-Ojansuu, Aitokallio, Juotsenlampi, varmaan sama kuin nyk. kartalla näkyvä Jouhtjärvi, Peiponlahdenvuorenotsa, Heikkisenpatsas, Juoksusaari, Raikonvirta (nyk. Matilanvirta), Härkäsalmi, Hautsalonpää ja jälleen Sorvakoski. Yhdistettäessä nämä paikat kartalla, huomaamme että on kysymyksessä Matilan, Savolan, Haapamäen, Pihlajamäen, Niinimäen ja Viitamäen kantatalojen muodostama jakokunta, siis alue, jolla isoon- jakoon saakka oli yhteiset metsät. Kertoneräsija on muodostanut vanhan Laukaan ja Sumiaisten pohjoisimman kärjen. Se on ollut verraten suuri alue, ympärysrajat ovat n. 45 km. Hytölän rajat ovat vajaat 20 km. Hytölä on ollut samanlainen maanomistuksellisesti suljettu alue, jakokunta, kuin Kertoneräsija. Ja tuntuukin nyt hyvin mahdolliselta, että muinaiset eräkappaleet ja myöhemmät jakokunnat vastaisivat toisiaan, jälkimmäiset ovat kehittyneet edellisistä.Sumiaisten muiden erämaiden rajoista en ole huomannut tietoja, mutta niiden paikat voidaan melko varmasti määritellä ja tällöin on selvä vastaavuus niiden ja myöh. jakokuntien välillä. Viivymme vielä Sumiaisten eräkaudessa. Tämä kausi päättyi Kustaa Vaasan aikana. Tämä suurena valtakunnan järjestäjänä tunnettu kuningas kiinnitti huomionsa myös Ruotsin ja Suomen asuttamattomiin, laajoihin erämaihin. Niihin voitaisiin sijoittaa maatonta väestöä, niin että viljelys lisääntyisi. Näin maa vaurastuisi ja valtio saisi lisää verotuloja. Suomessa oli myös mahdollisuus vahvistaa rajaseutuja, levittämällä asutusta. Niinpä kuningas julistikin kaikki asumattomat metsämaat kunnan omiksi. Asutustoimintaa oli jo harjoitettu muissa valtakunnan osissa, kun v. 1552 tuli Keski-Suomen vuoro. Ensimmäinen tehtävä oli tällöin erämaiden luetteloiminen. Nyt saamme myös ensimmäisen kerran selvityksen siitä, mitä erämaita Sumiaisissa oli. Kuvittelemme nyt noiden Hämeen miesten keväällä saapuvan Sumiaisten erämaihin. Soudettuaan Laukaan vedet ja vedettyään veneensä koskipaikkojen ohi he ovat joko Paadentaipaleen yli tai Äänekosken kohdalta tulleet Keiteleelle. Eräluetteloissa mainitaan Keitele niminen kahden miehen kalavesi ja oravimetsä, joka luettelon laatimisen aikaan on yhden omistajan hallussa.Tämä erämaa on luultavasti sijoitettava Sumiaisiin ja tarkoittaa se silloin Syvälahden ja Pynnönsaaren seutuja, jotka myöhemmin muodostivat yhteisen jakokunnan. Saatamme arvata erämiesten venheen laske- neen maihin Keiteleestä pistävään Syvälahden rantaan, jonne paikan uudisasukaskin sitten rakensi pirttinsä. Kertoneräsijaan pyrkivät erämiehet jatkoivat matkaansa Keitelettä pohjoiseen päin Kertonselän rannalle. Pirttiniemessä on varmaan ollut heidän kalapirttinsä. Ainakin neljä matkuetta kääntyi Pynnönsaaren kohdalla itään päin. Ensinnä jäivät Lohilahden erämiehet joukosta pois. Eräpaikan nimi kertoo näiden miesten harrastuksesta. Itään pistävän Keiteleen pohjukassa oli kaksi eräkappaletta. Kirkon seudulla oli Hietalahden erämaa. Eteläosassa oli Sumiainen niminen erämaa. Tästä on erotettava edellä mainittu toinen Sumiainen eli Kytölä, jonne Keiteleen pohjukasta päästiin Koukan salmen kautta. Sitten soudettiin Sumiaisjärven yli Kalajärven taipaleeseen. Näitä venekuntia oli kuusi. Mistä nämä sitten olivat kotoisin ? Voimme todeta, että näistä oli neljä kotoisin nykyisen Hauhon alueelta, Hauhonselän vehmailta rannoilta olivat Syvälahteen ja Hytölään matkaajat, edelliset selän pohjoisrannalle olevasta Nurmen kylästä ja jälkimmäiset etelärannalta, lähellä Hauhon kirkkoa sijaitsevasta Skyttälän kartanosta. Viereisen Ilmoilan selän rannalta, Ilmoilan kylästä saapuivat Kertoneräsijan miehet. Hietalahteen menevä venekunta tuli Hauhon itäosasta, Pyhäjärven rannalla olevasta Portaan kylästä. Kaksi venekuntaa oli nykyisen Hauhon ulkopuolelta. Näistäkin toinen, Mäkelän talon seudulle mennyt tuli Hauhon ent. kappelista Luopioisista, aivan Hauhon rajalla olevasta Kouvolan kylästä. Kuudes venekunta oli kotoisin idempää, Lammin Tirmulan kartanosta. Sen matkanpää oli Lohilahti. Lammi on vanha pitäjä, mutta on aikoinaan eronnut Hauhosta. Tässä kuvatut omistussuhteet tarkoittavat eräkauden loppuvaiheen aikaista tilannetta. Koska erämaita saatettiin myydä, on mahdollista, että omistussuhteet ovat voineet muuttua eräkauden aikana. Ilmeistä on kuitenkin, että Sumiaisten erämaat ovat aikoinaan olleet Suur-Hauhon erämaita. Sumiainen on ollut osa sitä eräHauhoa, jota Laukaakin on ollut. Erämaiden omistajat ovat olleet maanomistajia. Sumiaisten kuudesta eräomistajasta neljä oli talonpoikia.Kaksi erämaata oli vapaasukuisten hallussa.Edellä on jo ollut puhe Skyttesuvun omista- masta Hytölästä. Toinen aatelin hallussa ollut erämaa oli Lohilahti, jonka erämaiden asuttamisen aikana omisti Lammin Tirmulan herra ja Itäisen Karjalan tuomari Eerik Boije, Tirmula ja Lohilahti olivat joutuneet hänelle vaimon perintönä. Tämän esi-isät olivat monen sukupolven aikana omistaneet taloja Hauhon seudulla. Mahdollisesti Lohilahden on omistanut talonpoikainen mahtisuku, joka sitten suorittaessaan kuninkaalle ratsupalvelusta tai toimiessaan virkamiehinä on kohonnut vapaasäätyyn. Mutta on myös esimerkkejä siitä, että aatelisto vartavasten hankki itselleen erämaita. Nämä olivat senaikaisia tuloatuottavia pääomasijoituksia. Aateliston omistamat erämaat joutuivat olemaan erikoisasemassa. Ne jäivät edelleen vanhojen isäntiensä omistukseen, mutta nämä antoivat ne talonpoikaisten vuokraajien , lampuotien viljeltä- viksi. Palaamme nyt 1500-luvulla suoritettuun Keski-Suomen erämaiden asuttamiseen. Tarkoituksena oli se, että hämäläiset saisivat asettua uudisasukkaiksi entisille erämailleen, mikäli haluaisivat. Hämäläisillä oli kuitenkin harvemmin kiinnostusta asiaan ja jäivät mieluummin vanhalle kotiseudulleen. Savolaiset taas hyvin mielellään antautuivat uudisasukkaiksi, saadessaan siihen tilaisuuden. Jo erämaiden tarkastustilaisuudessa hyväksyttiin useat uudisasukkaat, jotka asettuivat kukin viljelemään entistä eräkappaletta. Pari Sumiaisten erämaata - Keitele ja Hietalahti – todettiin asumistarkoitukseen kelpaamattomaksi. Mikä tähän lieneekin ollut syynä, niin muutamia vuosia myöhemmin näyttää uudisasukas asettuneen näihinkin paikkoihin. Luettelen uudisasukkaat, jotka nyt ryhtyivät viljelemään Sumiaisten uutta eräkappaletta. Kertoneräsijaan hyväksyttiin Juho Matilainen uudisasukkaaksi. Sumiaisten kirkon seudulle Hietalahteen tuli eräs Esko Olavinpoika. Tällä ei liene ollut tarpeeksi intoa uudisraivaajaksi ja hän luopuikin pian yrityksestään. Kirkon seudulle asettui silloin kaksi uudistalollista Paavo Kähkänen ja Antti Kokkonen. Molempiin aateliston omistamiin erämaihin isännät ottivat lampuodit. Lohilahteen tuli Lauri Mäkäräinen ja Hytölään Juho Mäkeläinen. Keiteleen Syväänlahteen asettui Lasse Viroinen. Mäkelän talon paikalle tuli isännäksi Juho Mäkeläinen, samanniminen kuin Hytölässä. Olen edellä verrannut Sumiaisten eräkappaleita jakokuntiin. Jakokuntia on kuitenkin 7. Tässä tarkastelussa ei huomioida Raikkouden kylän Ukon kantatalon maita, sillä tämä talo on alkuaan kuulunut Paadentaipaleen kylään, siis Äänekosken puolelle, eikä muodosta omaa jakokuntaa. Seitsemäs eräkappale on kuitenkin ollut olemassa ellei nyt ole kysymys alueesta, jota kukaan ei ole omistanut. Muutamia vuosikymmeniä muiden uudistalojen perustamisen jälkeen ilmestyy tileihin v. 1587 uusi talo. Talon omistaa aatelisherra, Janakkalan Monikkalan isäntä Hannu Hannunpoika, hyvin tunnettu mies senaikaisista puoluetaisteluista. Taloa viljeli lampuoti. Vasta v. 1601 saamme tietää, että hän on nimeltään Pekka Rehunen. Tämä omistus on Sumiaisjärven eteläpuolella, Mäkelän eli Hietalahden ja Hytölän välissä. Lampuodin talo oli Saarikkaanjärven rannalla. Isännän Hannu Hannunpojan appi oli edellä mainittu Eerik Boije, Lohilahden omistaja. Onkin hyvin luultavaa, että Rehula –kuten voisimme taloa kutsua- on kuulunut Hannu Hannunpojan vaimon perintönä saamiin omistuksiin ja ollut aikaisemmin samoilla omistajilla kuin Lohilahti. Näin ei ole katsottu tarpeelliseksi sitä erikseen mainita, sen ollessa asumaton. Mistä sitten uudisasukkaat olivat kotoisin ? Esko Olavinpoika, joka yritteli kirkon seudulle, on ilmeisesti ollut hämäläinen, sillä savolaiset esiintyvät yleensä sukunimellä varustettuina. Mitä sukunimellä mainittuihin uudisasukkaihin tulee, niin on samansukuisia näihin aikoihin useiden talojen isäntinä Savossa lukuun ottamatta Viroista, jota nimeä ei näy esiintyvän Savossa. Matilaisia tai Mattilaisia on vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan talollisina 11 talossa, Kokkosia 10:ssä, Mäkeläisiä, Rehusia ja Kähkösiä 4:ssä ja Mäkäräisiä 3:ssa talossa. Voinemmekin pitää varmana, että tämän nimiset uudisasukkaat ovat kotoisin Savosta. Vaikeampi on sanoa, mistä päin Savoa kukin on tullut. Laskemalla kysymyksessä oleviin sukuihin kuuluvien talollisten lukumäärän Savon eri pitäjissä, voimme päästä jonkinlaiseen todennäköisyyteen, mistä päin Sumiaisiin on muutettu. Huomaamme silloin, että eniten näitä on ollut Visulahdessa, nyk. Mikkelin kaupungin pohjoispuolella 13 ja Juvalla 11 talollista. Näitä pitäjiä voimme siis lähinnä pitää ensimmäisten Sumiaisten syntymäseutuna. Mainittakoon, että Mäkäräisiä, jota sukua asettui Sumiaisten Lohilahteen, oli talollisina hopeaveroluettelon mukaan ainoastaan Visulahdella. Syvälahden isäntäsuvun sukunimi Viroinen, joka myöhemmin esiintyy myös muodossa Virolainen, viittaa Virolaiseen sukuperään. Näihin aikoihin Ruotsin valta alkoi ulottua Viron puolelle Suomalaisen Klaus Kristerinpoika Hornin johtaman joukon otettua Tallinnan kaupungin haltuunsa. Tämä on tietenkin vaikuttanut lähentävästi Viron ja Suomen välisiin suhteisiin. Meillä on nyt selvillä Sumiaisten talojen ensimmäiset isännät. Tarkastamme nyt vielä näiden talojen omistussuhteita muutaman sukupolven aikana ja uusien talojen perustamista tänä aikana. Kirkon seutua Mäkelää ja Rehulaa ruvettiin kutsumaan Sumiaisten kyläksi. Kirkon seudun toisessa talossa pysyy Kähkösen suku omistajana 1600-luvulle saakka, kunnes 1636 isännäksi tulee Pekka Savolainen, Savosta kotoisin, ja hänen mukaansa aletaan taloa kutsua Savolaksi. Toisessa talossa Antti Kokkonen on vain pari vuotta isäntänä ja isännäksi tulee Olli Ruuskanen, savolaista sukua hänkin. Parinkymmenen vuoden kuluttua Ruuskasen talo yhdistetään Savolaan, joka sitten 1620-luvulla jakaantuu kolmeen osaan, Savolaan, Hakolaan ja Tiitilään. Mäkelää hallitsee Mäkeläisen suku 1600-luvun puoliväliin saakka, sitten tulee isännäksi hämäläinen mies , Perttu Hämäläinen. Saarikkaanjärven rannalla oleva talo jakaantuu 1621 kahtia, jolloin syntyvät Saarikas eli Sorri ja Sormunen eli Rehula. Kummassakin osassa ovat edelleen lampuoteina Rehusen suvun jäsenet. Hytölä on luettu –merkillistä kyllä- viime vuosisadalle saakka Laukaan Lievestuoreen kylään. Syynä olivat maanomistussuhteet. Aatelin Skytte-suku, joka omisti Hytölän, omisti nimittäin taloja Laukaan Lievestuoreella. Hytölän lampuoteina oli Mäkeläisiä 1600-luvun alkuun saakka, jolloin lampuodiksi tulee Matilasta Pekka Matilainen. Hytöset ovat myöhemmän ajan tulokkaita. Matilaa, Lohilahtea ja Syväälahtea ruvettiin kutsumaan Raikkouden kyläksi. Matila oli sumiaisten vaurain talo. Siihen onkin kuulunut puolet koko Sumiaisten pinta-alasta. Matilan talon maalla oli tilaa useammallekin talolle. Pari talonpoikaa läksi talon erämaihin raivaamaan itselleen uusia uudisviljelyksiä ja näin syntyi 1630-luvulla nyk. Konneveden pitäjän vastaiselle rajalle Haapamäen ja Raution uudistalot. Raikkoudenniemellä oleva Matila oli vähän aikaisemmin jakaantunut kahtia. Toinen puolisko sai vähän myöhemmin nimen Savola. Matilaisen elinvoimainen suku hallitsi edelleen kaikkia näitä uusiakin taloja. Olemme nähneet suvun levinneen myös Hytölään. Lohilahti oli Lauri Mäkäräisen viljeltävänä 1570-luvulle saakka. Sen jälkeen olivat lampuoteina Mikko Talikainen ja Olli Väisänen, molemmat savolaisia. Syvälahdella hallitsi Virosen suku 1600-luvun puoliväliin saakka, jolloin isännäksi tuli Olli Kansanen, v. 1627 Syvälahden talo oli jakaantunut kahtia, jolloin Pekka Vironen perusti Pynnönsaareen uudistalon. Hän ei kuitenkaan kauan jaksanut hoitaa taloaan. Kadot ja raskaat verot tekivät talonpojan elämän noihin aikoihin hyvin vaikeaksi. Useita taloja jätettiin autioiksi. Näin kävi myös Pynnönsaaren talon. Uusi isäntä savolainen Sipi Pynnönen otti tämän autiona olleen talon viljeltäväksi v. 1640. Hänen nimestään niin saari kuin talokin on saanut nimensä. Pynnösen suku ei saarella tullut pitkäikäiseksi, sillä Sipin jälkeen joutui tämäkin talo Matilaisen suvun haltuun. Näin olemme seuranneet Sumiaisten asutushistoriaa 1600-luvun puoliväliin. Hyvin vähäinen asutus oli vielä. Kun vakinaisen asutuksen syntymisen aikaan perustettiin Sumiaisiin 8 taloa, oli niitä sata vuotta myöhemmin 14. Asukkaita niissä tuskin lienee ollut paljon yli 100 hengen. Hämäläiset ovat muinaisina aikoina harjoittaneet Sumiaisissa pyyntielinkeinojaan. Jo kaukaisista ajoista saakka maa on ollut jaettuna noiden erämiesten, Hauholaisten, yksityisesti omistamiin kappaleisiin, erämaihin. Näitä on ilmeisesti ollut 8, sillä Keiteleen 2. miehen erämaa on yhdistetty kahdesta erillisestä. Kun maata uuden ajan alussa tarvittiin asuttamistarkoituksiin, niin valtiovalta pakotti hämäläiset talolliset luopumaan maaomaisuuksistaan Sumiaisissa, kuten muuallakin Keski-Suomessa. 1500-luvun asutuspolitiikkaa voimme verrata oman aikamme maanhankintalain mukaiseen asuttamiseen. 1500-luvulla vain ei maksettu minkäänlaisia korvauksia luovuttajille. Valittivatpa Hämäläiset vielä vuosisatoja myöhemmin saavansa maksaa veroja vanhoista keskisuomalaisista kalavesistään.Savolaisten ottaessa haltuunsa hämäläisten entiset erämaat, säilyivat erämaat, säilyivat erämaiden vanhat rajat. Niistä tuli vain jakokuntien rajoja. Käsittääkseni perustuu Sumiaisissa nykyinen maanjako vanhimmalta osaltaan kaukaisiin erämaiden perinteisiin. Otaksuisin noiden vanhojen rajojen monessa tapauksessa syntyneen erämiesten pyyntipoluista. Sumiaisissa voisi viitata Hytölän ympärysrajan Pukaranpolkuun. Olemme viipyneet eräissä Sumiaisten historian varhaisimmissa vaiheissa. Karua ja ankaraa on ollut uudisraivaajien elämä, heidän taistelunsa kovaa luontoa vastaan melkein asumattomilla erämailla. Kaikki he ovat yrittäneet parhaansa, toiset tosin väsyen kesken. Heidän työnsä elää myöhempien sukupolvien Sumiaisissa ja vielä nykypäivän Sumiaisissa. Heidän raivaamiaan peltoja viljellään vieläkin. Nykyinen sukupolvi ei ole yksin. Se voi oppia isiltään, heidän työstään ja heidän uskostaan. Se voi kestää siinä, missä isätkin ennen. Ja kerran se on jättävä tämän erämaasta vallatun maan lapsilleen. (julkaistu Keskisuomalaisessa 184-85 / 1955) Keskisuomalaiselle fil.maist. Nils Berndtson

28.7.2010 Boije (af Gennäs) -sukua

Anders Boijan mainittiin asiakirjalähteissä vain yhden kerran, kun hän 21.6.1503 oli maakatselmusmiehenä Pohjan pitäjässä. Vanhojen sukutarinoiden mukaan (joita tukevat myös myöhemmät suvun maaomistukset ja vaakunatieto) oli hänen vaimonsa Brita Rötgersdotter. Britalle tämä oli toinen avioliitto, ensimmäinen liitto oli ollut erään Nils Månssonin kanssa. Anders otti tai sai lisänimekseen Boijan, josta seuraavissa polvissa tuli sukunimi Boije, vaimonsa suvun vaakunan mukaan.

Myöhemmin Boije-suvun vaakunassa oli kolme ”poijuiksi” (poiju = boj), kypäräksi, ammukseksi, kypäräksi tai vastaaviksi arvailtua esinettä; samanlainen aihe oli ollut myös appi-Rötgerillä, joka eli vielä keväällä 1498, mutta oli kuollut vuoteen 1503 mennessä.

Andersista ja Britasta alkanut suku otettiin v. 1629 Ruotsin ritarihuoneeseen nimellä Boije af Gennäs, no. 16, (suvun vapaaherrallinen haara vuonna 1777, numerolla 294) sekä Suomen ritarihuoneeseen v. 1818, no. 1 (vapaherrallinen haara v. 1818, no. 20). Nimi elää vielä sekä Suomessa että Ruotsissa.

Andersin ja Britan lapsia olivat:

1. Beata Andersdotter Boije, jonka puoliso sukukirjojen mukaan oli Måns Andersson Grabbe, Kirkkonummen Koskiksen omistaja.

2. Margareta Andersdotter Boije, joka mainittiin leskenä vuonna 1567, hänen oltuaan naimisissa Siuntion Tjusterbystä kotoisin olevan nimismies Greger Jönssonin kanssa.

3. Erik Boije sai perinnönjaossa äidinisänsä Rötgerin aikoinaan omistaman Pohjan Dalkarbyn vuonna 1537. Hän oli mm. linnapäällikkö Hämeenlinnassa 1530 ja itäisen Karjalan kihlakunnantuomari vuodesta 1535. Hänen puolisonsa oli Cecilia Gudmundsdotter Lammilta.

4. Nils Boije sai perintönä äidinisänsä aikoinaan omistaman Gennäsin. Hänet mainittiin asemiehenä 1523, Raaseporin voutina 1530 ja 1537 muonitusmarskina. Hänellä oli vaihtelevia alueläänityksiä, mm. 1537 Vehmaa ja Mynämäki sekä kaksi pitäjää Raaseporin linnaläänissä. Sotaeverstinä hänet mainittiin 1542 ja hän oli samoihin aikoihin lyömässä Dacke-kapinaa Itä-Göötanmaalla. Hän oli ritari 1554, valtaneuvos 1565 ja Viipurin linnan ja läänin päällikkö 1565. Tanskan sodassa hän oli mukana sotaeverstinä, jolloin hän valloitti Varbergin linnan 1565, mutta erotettiin Bohusin linnan epäonnistuneen piirityksen jälkeen. Etelä-Suomen laamanni ja Suomen käskynhaltija 1568; kuoli 1568 loppupuolella. Hänen vaimonsa oli Brita Horn, linnanvouti Krister Klasson Hornin tytär.

5. Karin Andersdotter Boije, jonka puoliso oli Halikon Fulkilan Hans Persson (Starck-sukua). ”Pohjan kylän Karin” eli vielä 1542.

6. Elin Andersdotter Boije, jonka puoliso oli Klas Grabbe.

7. Ragnhild Andersdotter Boije, jonka puoliso oli Turun pormestari Simon Andersson. Ragnhild oli ilmeisesti Perniön Arpalahden perijä

Tommy Pohjanen sukujuuret:

http://gw5.geneanet.org/index.php3?b=tommypohjanen&lang=fi;m=A;p=tommy;n=pohjanen&siblings=on&notes=on&t=T&v=99&image=on&marriage=on

Sähköposti:

x-internet@hotmail.com

BOIJE (af Gennäs)

Navigointivalikko

Näkymät

Henkilökohtaiset työkalut

Valikko

Haku

Työkalut