DJÄKN(Olaff Nilesson aff Poya -suku / DJÄKN Rötger Olofssonin suku
DJÄKN Rötker Olofinpojan suku
Rötker Olofinpoika omisti Pohjan Gennäsin rälssisäterin. Hänen jälkeensä periytyi tila ja rälssimerkki Boije suvulle, joka myöhemmin käytti nimeä Boije af Gennäs.
TAULU 1
Olof (Ivaninpoika?) Djäkn, myi Gumnäsin Pohjan pitäjästä Naantalin luostarille, jonka kaupan hänen poikansa Rötker Olofinpoika 1498 sopi luostarin kanssa; ilmeisesti sama Olof Djäkn, joka oli tuomarina Halikon kihlakunnassa 1479; kuollut ennen 1490. - Puoliso N.N. Hansintytär, vanhemmat Hans van Kampen ja Märta Rötkerintytär (Katso Djäkn, Ingenpoikien suku, taulu 4). 1
Lapset:
1. Rötker Olofinpoika, taulu 2. 2. Tytär. - Puoliso, asemies Mårten Ivansson.
TAULU 2
Rötker Olofinpoika, asemies Pohjan Gennässissä; sai sovintokirjeellä, kanssaperillisensä, Mårten Ivaninpojan, kanssa Gumnäsin ja Anfkärrin Pohjan pitäjästä, äitinsä sisarentyttäreltä, laamanni Henrik Klasinpojan (Djäkn, Lydekenpoikien suku, taulu 2) leskeltä Lucia Olofintyttäreltä, Gumnäsin oli hänen isänsä myynyt Naantalin luostarille ja Lucia Olofintytär vaihtanut sen Sauvon Saustilaan 2; mainitaan viimeksi 1495, jolloin hän viimein sopi Gumnäsin omistuksesta luostarin kanssa. - Puoliso Ragnhild Johanintytär, kotoisin ilmeisesti Ruotsista, josta myi muutamia tiloja Linköpingin hiippakunnasta Viipurin käskynhaltijalle Erik Tuvesinpojalle; asui 1510-luvun alussa leskenä Gennäsissä. 1
Tytär:
1. Brita Rötkerintytär, taulu 3.
TAULU 3
Brita Rötkerintytär. - 1. puoliso tanskalainen aatelismies Rymättylän Heinisistä, Nils Månsinpoika. - 2. puoliso Anders Boije (Katso Boije af Gennäs-suku, taulu 1). 1
Lähteet:
1. Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden, Jully Ramsay, Helsingfors 1909, s. 86-87. 2. DF/FMU 4283
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssike.htm
8.6.2010 Rötger Olofssonista osa I Rötger Olofssonin suvun vanhin tunnettu jäsen oli Olof Nilsson Pohjan pitäjästä, ”Olaff Nilesson aff Poya”, joka mainittiin nimeltä eräässä poikansa Rötgerin perintöriidassa 1400-luvun lopulla. Tämä onkin hänestä ainoa varma tieto. Olof Nilsson saattoi mahdollisesti olla sama kuin se Olof Diekn , jonka sanottiin myynneen maata Pohjan pitäjän Gumnäsista Naantalin luostarille; Rötger Olofsson sai 1490-luvulla maa-ta juuri Gumnäsista.
Asiakirjoista mahdollisesti löytyvien lisätietojen kohdistaminen henkilöön, josta ei tiedetä muuta kuin nimi ja kotipaikka, on vaikeaa. Esim. vuonna 1406 antoi Sauvon khra Jöns Pedersson veljenpojalleen Olof Nilssonille maata Tenholan Germundbystä, jonka hän oli ostanut vuonna 1382. Tämä Olof Nilsson sai 8.5.1412 Kalmarissa kuninkaalta rälssioikeuden 2/3 Germundbylle ja möi maan kaksi vuotta myöhemmin piispa Maunu Tavastille. Meidän Olof Nilssonia, Rötgerin isää, ajatellen olisi tämä voinut olla aivan selvä tapaus: oikea nimi, sopiva maantieteellinen sijainti jne. Mutta... ajankohta on väärä. Olof Nilssonin poika Rötger eli vielä v. 1498, joten isä-Olofin on täytynyt syntyä aivan viimeistään 1300/1400-lukujen vaihteessa; todennäköisemmin viimeistään 1410/1420-luvuilla. Hän ei siis ole voinut saada rälssioikeutta v. 1412, koska hän oli siihen aivan liian nuori, ellei peräti vielä syntymätön.
Edellä mainittujen (jotka ovat voineet olla yksi ja sama henkilö) lisäksi eli ja vaikutti Suomessa niihin aikoihin myös muutamia muitakin Olof Diekn –nimisiä henkilöitä, joita on kirjallisuudessa arveltu meidän Olof Nilssoniksi: Eräs Olof Diekn oli Viipurin linnapäällikön Karl Kristerssonin palveluksessa ainakin vuosina 1437 ja 1440. Vuonna 1472 oli Halikon laamannina eräs Olof Diekn, joka myös saattaisi olla oikea Olof. Tästä Halikon-merkinnästä kilpailee vahvempana kuitenkin kemiöläinen Olof Diekn (”Olof Diekn till Brännboda på Kimito”), joka eli samoihin aikoihin.
Kirjallisuudessa on myös esitetty teoria, että Olof Nilssonin isä olisi ollut Uudenmaan laamanni Nils Ingesson Diekn, Rötger Nilssonin äidinisän veli. Tämän puolesta puhuu se, että laamanni Nils Ingesson omisti maata Pohjan pitäjässä, kuten nähtävästi Olofkin. Sitä vastaan puhuu kuitenkin se, että ei löydy mitään asiakirjatietoa, joka kytkisi Olofin ja Nilsin mitenkään yhteen sekä se, että Olof olisi siinä tapauksessa avioitunut serkkunsa tyttären (...Hansdotter van Kampen) kanssa, joka siihen aikaan lienee ollut kielletty liitto.
Lopputulos on siis edelleen sama kuin jo alussa; ainoa varma tieto Olofin henkilöstä on siis että hänen patronyyminsä oli Nilsson ja että hän mahdollisesti oli kotoisin tai asui Pohjan pitäjässä.
Olof Nilsson vaimo oli kauppiaan tytär Hansdotter van Kampen (etunimeä ei valitettavasti löydy asiakirjoista), ja heillä oli poika Rötger Olofsson sekä (myös nimettömäksi jäävä) tytär, jonka puoliso oli vouti Mårten Jönsson.
9.6.2010 Rötger Olofssonista osa II Edellisen poika Rötger Olofsson eli 1400-luvulla. Hänen asuintila oli Pohjan Gennäs, mutta hän on saattanut omistaa maita myös Pohjan Dalkarbyssa, Djekenkullassa sekä Baggön ja Gullön saaret. Rötgerin vaimo oli Ragnhild Johansdotter, joka melkoisella varmuudella oli Ruotsista kotoisin, sillä hän möi leskenä ollessaan Pohjan Gennäsissä 1508 erään Linköpingin lähellä sijaitsevan tilan Viipurin linnan käskynhaltijalle Erik Turessonille.
Kiitos erään pitkän perintöriidan, joka tapahtumiltaan voidaan verrata Hollywoodin saippuasarjojen parhaimmiston, on Rötgeristä jäänyt hieman enemmän tietoja talteen kuin isästään. Riitaan johtavat syyt käynnistyvät oikeastaan jo kolme sukupolvea aikaisemmista tapahtumista, kun rälssimies Rötger Ingesson naitatti kaksi viidestä tyttärestään käteismyötäjäisillä turkulaisille kauppiaille. Toinen näistä oli Rötger Olofssonin äidinäiti Märta Rötgersdotter. Perheen kolme muuta tytärtä naitettiin rälssimiesten kanssa, kuten Kristina, jonka puolisoksi tuli Olof Skelge. Nämä kolme tytärtä saivat maatiloja myötäjäisiksi. Tyttärien lisäksi kuului perheeseen kaksi poikaa, joista Knut lähti ulkomaille, ja Hans, joka kuoli vähän ennen vanhempiaan. Rälssimiehen kanssa naitetun Kristinan lapsi Lucia Olofsdotter Skelge jäi isättömäksi ja sisarettomaksi, kun isä Olof Skelge kuoli nuorena ja äiti avioitui uudestaan. Lucian holhoojaksi tuli Henrik Svärd, nähtävästi hänen isänsä Olof Skelgen lähisukulainen, joka kuitenkin hänkin kuoli jo vuoteen 1440 mennessä. Lucia Olofsdotterin aviomies noin vuodesta 1438 oli ritari Henrik Klausson, joka kuoli 1458/59. Heidän avioliittonsa jäi lapsettomaksi. Lucia ja hänen puolisonsa Henrik olivat suurlahjoittajia mm. Naantalin luostarille, esim. se Naantalin Ailosten maa, jolle luostari lopullisesti rakennettiin, oli heidän lahjoittama.
Kirjeessään vuodelta 1473(?) selosti Lucia Olofsdotter edesmenneen miehensä siskolle Birgitta Klausdotterille asioiden alkukehitystä: hänen tätinsä tyttärenpoika Rötger Olofsson oli vaatinut Lucialta Sauvon Saustilan ja Hallialan tiloja, koska tämän isoäitinsä Märta oli ollut niihin yhtä oikeutettu kuin Lucian äiti Kristinakin. Lucia oli vastannut, että hän ei ollut koskaan muuta kuullut, kuin että hänen äitinsä Kristina, hänen tätinsä Greta ja Elin olivat rälssisukuihin naitettuina tarkoitettu omistamaan tiloja; tädit Märta ja Karin taas naitettiin Turun porvaristoon kullalla ja rahalla, ilman maatiloja (”Maertha och Kadrin, the waro giffne jn til Abo met gul och peninga, swa at the skulde alder gaa til arffs til fasta godzen”). Rötger oli vastannut, että Rötger Ingessonin kuoleman jälkeen olivat Greta, Elin ja Kristina ottaneet maatilat väkivallalla ja jakaneet ne keskenään; että maatilat edelleen ovat heillä eikä Rötgerin äiti tai Vilmarin lapset olleet saaneet osuuttaan. Sen jälkeen Rötger oli saanut asetettua Lucian Saustilan ja Hallialan tilat hukkaamiskieltoon ja sai Lucian vuokraviljelijät "tottelemattomiksi”. Kihlakunnantuomari Magnus Nilsson, Rötger Olofsson itse, kaksi valtionhoitaja Sten Sturen alaista sekä kolme talonpoikaa olivat tulleet ja antaneet Lucialle haasteen Turun maaoikeuteen. Lucia ei ollut sinne kuitenkaan sairau-deltaan päässyt.
Rötger oli n. 2.8.1472 jälleen tullut tapaamaan Luciaa Naantalin luostarille ja kysyi miksi Lucia ei ollut tullut maaoikeuteen. Rötger vannoi nyt, että hän tulisi nyt saamaan sekä Saustilan että Hallialan, vaikka se maksaisi hänen sydänverensä (”...at han wilde bliffua baade widh Sawstala och Halliala, eller han skulde giffua sith hiaertablodh wth”). Lucia ja Rötger olivat menneet tapaamaan valtiohoitaja Sten Sturea, joka oli maassaa käymässä, ja pyytäneet hänta ratkaisemaan asiassa. Kävi ilmi, että Rötger oli hankkinut hukkaamiskiellon Sten Sturelta kertomalla että hän oli haastanut Lucian oikeuteen jo 4-5 kertaa, Lucian sinne kertaakaan ilmaantumatta. Keskustelun lopputulos oli, että Sten Sture perui hukkaamiskiellon ja päätti, että oikeus ratkaisee asian tammikuussa 1473. Rötgerin lanko, vouti Mårten Jönsson kävi kuitenkin jo 20.12.1472 laittamassa kruununlukot sekä Saustilaan että Hallialaan ja haastoi Lucian Sauvon käräjille.
Kirjeessään myöhäissyksyltä 1476 pyysi Lucia valtionhoitaja Sten Sturea turvaamaan hänen oikeutensa. Asiakirjassa Lucia luetteli äitinsä perheenjäsenet, ja kertoi kuinka perheen nuorin tytär (hänen äitinsä) peri Saustilan. Kun Lucian isä kuoli nuorena, meni hänen äitinsä uusiin naimisiin ja Lucia perintöineen jäi holhoojan Henrik Svärdin suojelukseen. Sen jälkeen oli Lucia ollut ”herransa” Henrik Klaussonin kanssa naimisissa 20 vuotta. Nyt hän oli ollut leskenä 17 vuotta. Koko tänä aikana ei kukaan ollut maininnut, että perintö olisi ollut väärin jaettu, ennen kuin Rötger Olofsson äskettäin oli ottanut asian esille. Hallialan tila oli sitä paitsi Lucian mielestä hänen isänperintöään eikä kuulunut tähän asiaan ollenkaan. Isoisä Rötger Ingesson oli pantannut sen Kort Gartzille 70:stä englannin kultanoobelista ja maksanut sillä tyttären Märtan, Rötger Olofssonin äidinäidin, käteismyötäjäiset. Pantin oli lunastanut Lucian isä Olof Skelge, Rötger Ingessonin kehoituksesta. Halliala oli sitten kulkenut Lucian äidin uuden puolison kautta hänen holhoojalle Henrik Svärdille ja edelleen Lucian puolisolle, joka antoi Hallialan Lucialle huomenlahjana. Lucia jatkoi valittamalla, kuinka hänen miehensä kuoleman jälkeen ovat naapuritilojen talonpojatkin alkaneet luvatta käyttämään hänen kalavesiään ja laidunmaitaan. Lucia pyysi lopuksi Sten Stureä auttamaan häntä oikaisemaan niitä, jotka ovat hänelle väärin tehneet.
Toisessa kirjeessään myöhäissyksyltä 1476 valitti Lucia maaoikeudelle Rötgerin käytöksestä. Rötger oli laitattanut lukot kolmeen Lucian tilaan ja haastanut hänet Sauvon käräjille. Lucia oli vastannut, että hän hyväksyy vain Sten Sturen ratkaisun asiassa. Rötger oli sen jälkeen mennyt Mårten Jönssonin luo, joka lähetti maavoudin Lucian asuintilalle Mietoisten Kaskisiin. Maavouti vei kaiken Lucian läskin, naudanlihan, kalan, voin, viljan, jopa härät. Lucia oli silloin vuorostaan haastanut Rötgerin maaoikeuteen ja oli vaatinut 400 mk vahingonkorvausta Kaskisen tapahtumista. Rötger oli kuitenkin mennyt yhden Turun porvarin luokse ja istunut piilossa ne kahdeksan päivää, joina oikeus kokoontui.
Maaoikeuden istunnossa 6.11.1476 tuomitsivat valtionhoitaja Sten Sture sekä ritarit Erik Axelsson ja Laurens Axelsson asiassa siitä huolimatta, että Rötger ei ollut saapunut oikeuden eteen. Lucia sai Sauvon tilansa takaisin, kunnes asia lopullisesti käsiteltäisiin. Rötger tuomittiin sakkoihin. Molempien tulisi todistajien avulla selvittää mitä Lucian äiti ja Rötgerin isoäiti olivat perineet ja sen jälkeen heidän tuli tasata, mitä heillä mahdollisesti oli tasattavissa. Lopputulos oli se, että ennen vuotta 1490 saivat Rötger Olofsson ja Mårten Jönsson Gumnäsin ja Annekärrin tilat Pohjan pitäjässä sekä 150 mk sitä vastaan, että luopuivat kaikista lisävaatimuksista. Asia oli ratkaistu siten, että Lucia lahjoitti Saustilan Naantalin luostarille (se viimeistään tekisi lopun kaikista lisävaatimuksista Saustilaan) ja sai tilalle Gumnäsin ja Annnekärrin tilat, jotka hän sitten antoi Rötgerille ja Mårtenille.
Oliko koko asiassa kyse vain ahneesta saalistuksesta Rötgerin ja Mårtenin puolelta? Sellaisen uhriksihan Lucia oli erittäin sopiva, hän oli rikas lapseton leski, jolta puuttui sen ajan turvaverkko, lähisukulaiset. Toisaalta Lucialla on täytynyt olla paljon ystäviä hyvissä asemissa, hänen edesmennyt miehensä oli ollut Suomen ehkä vaikutusvaltaisin mies ja he olivat yhdessä olleet suurlahjoittajia kirkoille ja Naantalin luostarille, joten luulisi, että joku olisi puuttunut asiaan. Rötgerin keinot eivät ehkä olleet niitä siistimpiä, mutta kaikesta päätellen hänen on kuitenkin täytynyt olla ainakin osittain oikeassa. Selitys saattaa löytyä menneissä ajoissa. Koko tilanteeseen ajauduttiin ehkä jo Rötger Ingessonin kuoleman jälkeen. Rötger Ingesson oli varmaan ajatellut ainakin Saustilan tilan pojilleen Knutille ja Hansille, mutta kun toinen ei odotuksista huolimatta koskaan palannut ulkomailta ja toinen kuoli ennen vanhempiaan, jäi tilanne avoimeksi. Saustila meni loppujen lopuksi Rötger Ingessonin kuoltua nuorimmalle tyttärelle, joka ehkä silloin oli lapsista ainoa enää kotonaan asuva. Pojille ehkä tarkoitettu Saustila oli ilmeisesti kuitenkin paljon arvokkaampi kuin käteismyötäjäiset sekä muut aiempina myötäjäisinä annetut tilat ja se olisi tullut jakaa kaikkien siskojen välillä. Tässä on syytä lisätä myös, että perinnöt ei katsottu olevan perinnönsaajan omaisuutta – ne kuuluivat suvulle. Perintö palautui suvulle, jos perinnönsaaja kuoli lapsettomana (mikä oli syy siihen, että Lucia painotti Hallialan olleen nimenomaan hänen isänperintönsä). Rötgerille ehkä tuli kiire selvittää asiat ennen kuin Lucia olisi ehtinyt lahjoittaa pois enempää omaisuuttaan tai ennen kuin Lucian kuoltua ilmaantuisi lisää perinnönjakajia.
Rötger Olofsson sai siis Gumnäsin, mutta tarina jatkuu vielä: pääsiäisviikon keskiviikkona v. 1498 tuli Rötger Naantalin luostarin luostariveljien keskusteluportille ja syytti konfessori Arvidia siitä, ettei tämä ollut pitänyt mitä oli luvannut edesmenneen Lucia-rouvan tilusvaihtojen yhteydessä. Nähtävästi oli luos-tari veloittanut 12 mk lisämaasta, joka oli liitetty alkuperäiseen Gumnäsin sinä aikana kun se oli ollut luostarin omistuksessa. Rötgerin mukaan luostari oli kuitenkin riistänyt lisämaan takaisin luovutuksen jälkeen, mutta pitänyt rahat. Nyt hän halusi sopia riidan. Arvid maksoi Rötgerille 12 markkaa käteisellä ja nähtävästi Gumnäsiin lisätty osa jäi luostarille. Tämä oli samalla viimeinen merkintä Rötger Olofs-sonista.
Ragnhild Johansdotterilla ja Rötger Olofssonilla oli ainakin yksi lapsi, tytär Brita Rötgersdotter. Hän oli naimisissa Anders Boijen kanssa.
DJÄKN
[49] Anthoni 1965, s. 209. Anthoni on tulkinnut Jöran Barskärin vaimon Olof Djäknin jälkeläiseksi sillä perusteella, että Jöran omisti yhden talon Brännbodassa (Anthoni 1970, s. 166 nootti 6, 315). Anthonin antamat tiedot johtavat kuitenkin paremmin Jöran Barskärin vaimon suvun polveutumiseen Ragvald Ragvaldinpojasta (Särkilahti). Tähän yhteyteen lienee myös liitettävä Perniön Laukon Sigfrid, jonka pojantytär käytti Särkilahtien vaakunaa ja jonka jälkeläiset myös omistivat maata Brännbodassa (Eric Anthoni, En godsträta på 1500-talet. HTF 1961, s. 59-60). Kolmas talo Brännbodassa kuului Henrik Klaunpojalle (Horn). Naantalin luostarin suurimman lahjoittajan, Lucia Olofintyttären serkun Rötger Olofinpojan isä oli myös nimeltään Olof Degn, täydellisemmin Olof Nilsinpoika Pohjanpitäjästä (Ramsay 1909, s. 87; FMU 3657, 4786). Hän lienee se Olof Nilsinpoika, joka sai 1412 rälssioikeudet Tenholan Germundbylle ja myi maan kaksi vuotta myöhemmin piispa Maunu Tavastille (FMU 1376, 1429; REA 481). Hän näyttää myöhemmin menneen Viipurin linnan päällikön Karl Kristerinpojan palvelukseen, jossa Olof Degn tunnetaan 1437 ja 1440 (FMU 2226, 2350). Rötger Olofinpojasta polveutuu Boije-suku, joka omisti Germundbyn 1500-luvulla. Raaseporin voutina 1474-76 vaikutti toinen Olof Nilsinpoika (FMU 3580, 3638). Hän lienee sama mies kuin tuomarintehtäviä 1470- ja 1480-luvuilla hoitanut Olof Degn (REA 631, 673). Hän ei voi olla Rötger Olofinpojan isä, sillä Rötger ryhtyi ajamaan kannetta Lucia Olofintytärtä (Skelge) vastaan jo 1470-luvun alussa (Klockars 1979, s. 103), vaan juuri Henrik Svärdin vävy.
DJÄKN/DIEKN-Ingessöner, suku (Ormsläkten/Käärmesuku)
Inge lapsia: X=DIEKN Nielis*1380-, X=DJÄKN-Ormsläkten Rötker*1380-.
DIEKN 52,Nielis Ingesson*1380-†1433,omisti Gumnäsin tilan Pohjan pitäjässä,tuomari Uudellamaalla,vaakuna kaksi käärmettä (?lapsia?)
(-----------) DJÄKN Olaff Nilesson *1400/e.1479-†e.1490*Pojo,eli 1479 Pohja/Pojo, Halikon kihlakunnan tuomari(domhafvande) puoliso VAN KEMPE vaimo*n.1400- lapsia: X, tytär.
DJÄKN Rötger Olofsson*n.1430-†1495-1508,eli 1498,†Pohja,till Gännes i Pojo,ägde Gännes,Gumnäs i Pojo,väpnare,asemies puoliso GÄDDA Rangnhild*n.1430-†1537 lapsia: X, tytär.
DJÄKN Brita Rötgersdotter*1455/1475/n.1487-†1508,*Pojo,Gennäs/(*Pojo,Bramboda),till Dalkarby och Gännes i Pojo,2&,&Pojo,Gennäs puoliso BOIJE Anders Carlsson*1460/e.1480/n.1485-†11.8.1537
Tommy Pohjanen sukujuuret:
Sähköposti:
x-internet@hotmail.com
