IIVANAINEN
IIVANAINEN suku, Viipuri. Myös: Iivanalan tila,Säkkijärven pitäjä>.
IIVANAINEN Bertil, †1525, 1500-luvun alussa elänyt, ("Bertel Iuanain aff Iuanala (Borgmester) i Wi[bor]g (uthi Grefue Johan v. der Hoijes tidh."),Bertil Iivanain TILL IIVANALA I SÄCKIJÄRVI,Säkkijärven pitäjän Iivanalan tilan omistaja Bertil Iivanain ,
(Säkkijärvi var en tidigare kommun i Kymmene härad i Viborgs län.)
(Mindre tillförlitliga är uppgifterna om honom.. Han nämnes veterligen endast i "Peder Nielsson Kyllieins Slächt Linea". Uppgifterna om honom där är dessutom svåra att tolka, bl.a. för att de delvis täckes av en plump. I Ramsays samling ingår bland hennes uppgifter om ätten Teetgren en avskrift, där uppgifterna tolkats "Bertel Ivanain af Ivanala med vithe dufver Johan v.d. Hoijis tid." På denna tolkning bygger uppenbart hennes uppgifter i Frälsesläkter (s. 484) om att att Bertil förde ett vapen med tre vita duvor och (följaktligen) var adelsman.
Uppgiften om de vita duvorna är emellertid en uppenbar felläsning. Texten, ur vilken Ramsay i tolkningen ovan utlämnat några ord, torde nämligen lyda "Bertel Iuanain aff Iuanala Borgmester i Wi[bor]g uthi Grefue Johan v. der Hoijes tidh."(5.) Med denna tolkning bortfaller grunden för uppgifterna om både vapnet och adelskapet.
En borgmästare Bertil i Viborg på Johan Hojas tid (1525-1534) är intee känd, men de källor som står till buds är så få, att han trots detta kan ha existerat. Någon stark tilltro kan å andra sidan inte fästas vid en uppgift i en släkttavla som uppgjorts först på 1600-talet, synbarligen av en ättling som strävade efter att bli adlad och följaktligen hade anledning att "försköna" sina förfäder. Om uppgiften att Bertil var borgmästare anses för osäker för att accepteras, så kvarstår av personalia om honom endast släktnamnet Iivanainen och anknytningen till Iivanala. Åtminstone namnet förefaller trovärdigt. Samma tradition, som förde in det i "Slächt Linean" synes ha lett till att Bertils sonsons sonsons son antog släktnamnet Ivanander. (6.) Anknytningen till Iivanala förefaller inte heller orindig; ensådan kan tänkas ha gett upphov till släktnamnet. Å andra sidan förefaller det emellertid inte utslutet, att sammanhanget är det motsatta, d.v.s. att släktnamnet Iivanainen har gett impulsen till ett oberättigat förskönande av stamfadern med det adligt kklingande " af Ivanala". Fogderäkenskaperna från mitten av 1500-talet förefaller inte att ge tilläggupplysningar i frågan om släktens anknytning till Iivanala. lapsia:
(IIVANAINEN) Matthias Bartholdi†e.1535, Det enda lilla beskrivande eller specificerande attribut som kan fogas till hans namn är att han i (Henrik Klassons) lagmansdom år 1554 kallas Matts Bertilsson i Muola socken. Hänen virkapaikkaansa ei tiedetä varmuudella. puoliso Margareta Mattsdotter, jonka vanhemmat olivat savolainen Savosta Matts Jönsson (I SAVOLAX) ja Brita Michelsdotter. Viime mainittu oli perinyt (lapsettomana kuolleen serkkunsa, kuuluisan soturin ja kuninkaan uskotun virkamiehen Peder Nilsinpoika Kylliäisen aatelisoikeudet Viipurin pitäjässä oleviin kolmeen tilaan, Perojoensuuhun, Leipämaahan (Tali) ja Veselenmaahan (Jutila)). Matts Bertilinpojalla ja Margareta Mattsintyttärellä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista vanhempi Frans Mattsinpoika oli ainakin vuonna 1556 kuninkaan virkamiehenä. Pojista nuorempi oli edellä mainittu Johannes Matthiae eli Jöns Mattsinpoika. Hänestä kerrotaan tarkemmin tuonnempana. Tytär Brita solmi avioliiton Hans Schimmelkornin kanssa, joka oli viipurilainen porvari ja kaupunginkirjuri. Toinen tytär Margareta oli naimisissa Viipurin linnanvoudin Anders Nilsinpoika Sabelfanan kanssa ja tämän kuoltua kuningas Sigismundin sihteerin Sigfrid Henrikinpoika Sarfven kanssa. Näyttää siltä, että Margareta -tyttärellä ei ollut ainakaan aikuisia lapsia kummastakaan avioliitostaan. Sen sijaan hänellä oli kasvattina veljensä Johannes Matthiaen nuorin poika Lars Jönsinpoika. Margareta testamenttasi vuonna 1596 veljensä Johannes Matthiaen toiselle pojalle Henrik Jönsinpojalle (Careell) Viipurin kaupungissa olleen tonttinsa ja kellarinsa sekä Viipurin pitäjässä olleen Nikoskela -nimisen talonsa. Vuonna 1599 hän lahjoitti aikaisemmin mainitut perintötilat Viipurin pitäjässä kasvattipojalleen Lars Jönsinpojalle, joka toimi kamreerina. Tämä kääntyi kuitenkin katolisuuteen ja pakeni Puolaan, samoin kuin Margaretan toinen aviopuoliso Sigfrid Sarfve. Lars Jönsinpojalle testamentatut maatilat siirtyivät maanpaon johdosta hänen veljelleen Henrik Jönsinpojalle. lapsia:
(IIVANAINEN) Johannes Matthiae †(1578), Jöns Mattsinpoika eli Johannes Matthiae luki papiksi isänsä tavoin. Hänen koulunkäynnistään ei ole tarkempia tietoja, mutta hän lienee valmistunut papiksi 1550-luvun alussa. Johannes Matthiae omisti perintönä Perojoen tilan Viipurin pitäjässä. Hän kuoli luultavasti vuonna 1578. Padasjoen ja Sysmän kirkkoherra 1500-luvulla ,Padasjoen kirkkoherra (1553), Sysmässä 1566-78 puoliso TEIT Karin Larsdotter*1549, elossa 1599 lapsia:
(IIVANAINEN) Olavus Johannis†1625, luki papiksi. Hänen koulunkäynnistään ei ole kuitenkaan tarkempia tietoja. Hän oli Ruokolahdella kappalaisena vuosina 1593—1607 ja kirkkoherrana vuosina 1607—1625. Hän oli 1600-luvun alkutaitteessa jonkin aikaa myös suomalaisen jalkaväen lippukunnan pappina puoliso Agneta Larsdotter, elossa 1628. /Death: 1628 lapsia: Agneta*1608, Mikkeli-+1698&,
(IIVANAINEN) Davidus Olai, Ruokolahden kappalainen 1635-1645 puoliso Karin Sigfridsdotter lapsia:
IIVANAINEN Agneta puoliso ULVICHIUS Henricus,Ruokolahden kappalainen 1654-63, 2. kappalainen 1665-. Elossa 11.3.1669.
Lisätietoja: Johannes Matthiae, Padasjoen ja Sysmän kirkkoherra 1500-luvulla,Johannes Matthiaen esivanhemmat: Johannes Matthiaen isänisä oli 1500-luvun alussa elänyt Säkkijärven pitäjän Iivanalan tilan omistaja Bertil Iivanain. Tällä oli papiksi lukenut poika Matts Bertilinpoika eli Matthias Bartholdi, joka kuoli ennen vuotta 1535. Hänen virkapaikkaansa ei tiedetä varmuudella. Matthias Bartholdi oli avioliitossa Margareta Mattsintyttären kanssa, jonka vanhemmat olivat savolainen Matts Jönsinpoika ja Brita Mickelintytär. Viime mainittu oli perinyt lapsettomana kuolleen serkkunsa, kuuluisan soturin ja kuninkaan uskotun virkamiehen Peder Nilsinpoika Kylliäisen aatelisoikeudet Viipurin pitäjässä oleviin kolmeen tilaan, Perojoensuuhun, Leipämaahan (Tali) ja Veselenmaahan (Jutila). Matts Bertilinpojalla ja Margareta Mattsintyttärellä oli kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista vanhempi Frans Mattsinpoika oli ainakin vuonna 1556 kuninkaan virkamiehenä. Pojista nuorempi oli edellä mainittu Johannes Matthiae eli Jöns Mattsinpoika. Hänestä kerrotaan tarkemmin tuonnempana. Tytär Brita solmi avioliiton Hans Schimmelkornin kanssa, joka oli viipurilainen porvari ja kaupunginkirjuri. Toinen tytär Margareta oli naimisissa Viipurin linnanvoudin Anders Nilsinpoika Sabelfanan kanssa ja tämän kuoltua kuningas Sigismundin sihteerin Sigfrid Henrikinpoika Sarfven kanssa. Näyttää siltä, että Margareta -tyttärellä ei ollut ainakaan aikuisia lapsia kummastakaan avioliitostaan. Sen sijaan hänellä oli kasvattina veljensä Johannes Matthiaen nuorin poika Lars Jönsinpoika. Margareta testamenttasi vuonna 1596 veljensä Johannes Matthiaen toiselle pojalle Henrik Jönsinpojalle (Careell) Viipurin kaupungissa olleen tonttinsa ja kellarinsa sekä Viipurin pitäjässä olleen Nikoskela -nimisen talonsa. Vuonna 1599 hän lahjoitti aikaisemmin mainitut perintötilat Viipurin pitäjässä kasvattipojalleen Lars Jönsinpojalle, joka toimi kamreerina. Tämä kääntyi kuitenkin katolisuuteen ja pakeni Puolaan, samoin kuin Margaretan toinen aviopuoliso Sigfrid Sarfve. Lars Jönsinpojalle testamentatut maatilat siirtyivät maanpaon johdosta hänen veljelleen Henrik Jönsinpojalle. Johannes Matthiaen perhekunta Jöns Mattsinpoika eli Johannes Matthiae luki papiksi isänsä tavoin. Hänen koulunkäynnistään ei ole tarkempia tietoja, mutta hän lienee valmistunut papiksi 1550-luvun alussa. Johannes Matthiae omisti perintönä Perojoen tilan Viipurin pitäjässä. Hän kuoli luultavasti vuonna 1578. Johannes Matthiae solmi avioliiton Karin Teitin kanssa, jonka vanhemmat olivat Pernajan Kuuskosken omistaja Lars Mattsinpoika Teit ja tämän 2. puoliso Margareta Hansintytär. Perheeseen syntyi ainakin viisi poikaa, Olavus, Paulus, Simon sekä jo aikaisemmin mainitut Henrik ja Lars. Leski Karin Teit oli elossa vielä vuonna 1599. Sukupiirin muista henkilöistä on aiheellista mainita Karin Teitin velipuoli Jacobus Teit, 1540- ja 1550-luvuilla Rostockissa ja Wittenbergissä opiskellut kuninkaallinen sihteeri, sekä veljenpoika Gregorius Martini Teit, Turun kirkkoherra. Johannes Matthiae oli aikanaan varsin hyväosainen sekä sukuyhteyksiensä että perityn omaisuuden vuoksi. Sen lisäksi hänellä ja hänen sukulaisillaan oli hyvät suhteet valtion ja kaupunkien tärkeisiin virkamiehiin. Varallisuutensa ansiosta hänellä oli myös tavallista paremmat mahdollisuudet kouluttaa poikiaan. Olavus Johannis (Jönsinpoika) luki papiksi. Hänen koulunkäynnistään ei ole kuitenkaan tarkempia tietoja. Hän oli Ruokolahdella kappalaisena vuosina 1593—1607 ja kirkkoherrana vuosina 1607—1625. Hän oli 1600-luvun alkutaitteessa jonkin aikaa myös suomalaisen jalkaväen lippukunnan pappina. Hänen puolisonsa oli Agneta Larsintytär ja perheessä oli ainakin kolme poikaa, David, Lars ja Henrik. Heistä vanhin oli Ruokolahden kappalainen vuosina 1635—1643. Olavus Johannis kuoli vuonna 1625. Hänen leskensä Agneta Larsintytär sai vuonna 1628 elinikäisen verovapauden Rasila -nimiseen tilaan Ruokolahden pitäjässä. Paulus Johannis (Jönsinpoika) luki myös papiksi. Hän oli linnansaarnaajana Viipurissa ainakin vuonna 1597. Sen jälkeen hän oli Viipurin hospitaalin ja sairaalan saarnaajana vuosina 1599—1610, Muolaan kirkkoherrana vuosina 1610—1612 ja Mikkelin kirkkoherrana vuosina 1612—1621. On oletettu, että Hemminki Maskulaisen virsikirjassa suomentajana esiintyvä nimimerkki P.J.C tarkoittaisi Paulus Johannis Careliusta. Kyseinen sapfolaisella runomitalla laaditun virren suomennos on taidokas ja tavumäärältään virheetön. Simon Johannis (Jönsinpoika) lähti jatkamaan opintojaan Saksaan. Hänet kirjattiin heinäkuussa 1605 Rostockin yliopistoon nimellä Simon Johannis Carelius (Karjalainen). Hän puolusti Rostockissa kahtakin teologista väitöskirjaa vuosina 1605 ja 1607, tosin eräässä yksityisessä kollegiossa. Simon Johannis oli uskonnollisissa kiistoissa Kaarle-herttuan kannattaja ja hän joutui Rostockissa tekemisiin myös siellä matkustaneen Sigfridus Aronus Forsiuksen kanssa. Simon Johannis nimitettiin vuonna 1607 Viipurin kouluun perustettuun teologian lehtorin virkaan. Hän ehti hoitaa sitä vain muutaman vuoden, sillä hän kuoli vuonna 1610. Henrik Jönsinpoika, joka käytti sukunimeä Careell, mainittiin jo edellä isänsä sisaren perinnönsaajana. Hänen mahdollisesta opiskelustaan yliopistossa ei ole tietoa. Hän toimi Viipurissa monissa erilaisissa valtion virkatehtävissä, kirjurina, tulli- ja kopiokirjurina, kamarikirjurina ja kansliakirjurina. Hänestä käytettiin vuodesta 1596 nimitystä kapunginkirjuri. Henrik Jönsinpoika joutui veljensä Lars Jönsinpojan ja Per Pauluksenpoika Juustenin kanssa Kaarle-herttuan vangeiksi vuonna 1599 viime mainitun ja Sigismundin välien selvittelyn seurauksena. Henrik Jönsinpoika ja Peder Pauluksenpoika Juusten vapautuivat kuitenkin vankeudesta Peder Stolpen esittämän armahduspyynnön johdosta. Henrik Jönsinpojasta tuli vuonna 1607 Viipurin linnansihteeri, jolloin hän sai verovapauden viljelykseen ottamaansa Säiniön autiotilaan. Sitä koskevassa kirjeessä korostettiin hänen venäjän kielen taitoaan. Hän olikin ollut mukana venäläisten kanssa käydyissä neuvotteluissa ja asioiden hoidossa vuosina 1604 ja 1606 sekä myöhemminkin. Henrik Jönsinpoika osallistui myös Venäjän kanssa käytyihin rauhanneuvotteluihin vuonna 1615, Inkerin ja Novgorodin väliseen rajankäyntiin vuonna 1617, ruotsalaisten sotavankien palauttamiseen Venäjältä vuonna 1618 ja Käkisalmen läänin rajankäyntiin vuonna 1620. Hän oli sen jälkeenkin mukana tärkeissä Viipurin ja Käkisalmen läänejä koskevissa hallinnollisissa tehtävissä vuoteen 1627 saakka. Ansioistaan hän sai rälssioikeuksia moniin tiloihin Viipurin ympäristössä. Henrik Jönsinpoika oli oppinut ja pätevä virkamies. Hän käänsi saksasta ruotsiksi Franciscus Raguelluksen alunperin latinaksi kirjoittaman teoksen "Lex Politica Dei" (Jumalan hallinnon laki). Hänen veljensä Simon Johannis valvoi vuonna 1607 opiskelunsa aikana sen painatustyötä Rostockissa. Osoituksena Henrik Jönsinpojan osaksi tulleesta arvostuksesta on Piæ Cantiones –kokoelman toisen lisätyn laitoksen omistaminen hänelle vuonna 1625. Henrik Jönsinpoika oli naimisissa kahdesti, ensin nimeltä tuntemattoman Ille -sukuun kuuluneen naisen kanssa ja sen jälkeen Turun pormestarin tyttären Barbara Plagmanin kanssa. Henrik Jönsinpoika kuoli vuonna 1628. Ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Jöns Henrikinpoika (K 1667), Rostockissa vuosina 1623—1628 opiskellut sihteeri, aateloitiin vuonna 1652 nimellä Teetgreen. Perheen nuorin poika Lars Jönsinpoika oli elänyt isänsä kuoltua tämän sisaren kasvattina, kuten edellä perintöasioiden yhteydessä jo mainittiin. Hän oli joutunut Sigismundia kannattavien katolisuuden suosijoiden piireihin, ilmeisesti kasvatusäitinsä toisen aviomiehen Sigfrid Sarfven vaikutuksesta, sillä tämä oli kuningas Sigismundin sihteeri. Lars Jönsinpoika toimi Tukholman kamarikirjurina vuonna 1553 ja rahamestarin alikirjurina vuonna 1556, Turun linnankirjurina vuonna 1558, Juhana-herttuan rahakirjurina vuonna 1561—1562, Suomen rahapalkkojen maksajana vuonna 1564, Liivinmaan rahavarainhoitajana vuonna 1570 ja Viipurin laskukamarin kamreerina vuonna 1599. Kaarle-herttuan päästyä valtaan vuonna 1599 sekä Sigfrid Sarfven että Lars Jönsinpojan oli paettava Puolaan eikä heidän myöhemmistä kohtaloistaan ole varmaa tietoa. Lars Jönsinpoika oli elossa Danzigissa vielä vuonna 1613. Hän oli eräs niitä luterilaisten pappien luopiopoikia, joiden kohtalona oli olla valtapolitiikan pelinappuloita. Johannes Matthiae oli jo kuollut poikansa luopiopäätöksen aikaan, joten hän ei itse joutunut kärsimään siitä. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/joh_matt.html
on syytä tutustua G Lutherin Genoksen artikkeliin Teetgreen suvusta.
Genos 1970:1,s.20-21.
Tiedonantoja - - Meddelanden
Ätten Teetgrens stamfäder
Ramsay uppger i Frälsesläkter (ss. 484-485) att ätten Teetgrens stamfar, Matts Bertilsson var präst, dog före 1535, var gift och hade fyra barn. Kombinationen väcker betänkligheter; ett så tidigt prästgifte verkar inte troligt.
Att Matts Bertilsson var död år 1535 uppges i en anteckning från 1600-talet bland avskrifter av olika handlingar rörande de gods hans barn ärvde på mödernet(l.). Där säges att "Runoper som ock kallades Peder skrivare haver i Matts Bertelssons barns omyndiga år olagligen jorden i Jutila [d.v.s. Jytilä by i Viborgs sn] till sig köpt såsom med laglige skäl står ut att bevisa, och haver sedan för sin tjuve sak som ock i Viborgs stads tänkebok antecknat är år 1535 skänkt och givit Jutila godsen höglovlig i åminnelse Konung Gustaf". Denna anteckning förefaller trovärdig, eftersom belägg finna för både Peder skrivares inköp år 1537, godsens återgång till Matts Bertilssons ättlingar år 1554 och Peders donation till kung Gustaf.(2.) Matts kall alltså inte ha levat väsentligt mycket längre än vad som hittills har uppgivits.
Uppgifterna om Matts Bertilssons fyra barn framgår av Jakob Teits klagomålsregister samt av handlingar rörande de gods, som tillhörde Anders Nilsson till Tali och hans änka Margareta Mattsdotter.(3.) Intet tvivel kan råda om att alla fyra var barn till Matts. Att deras föräldrar inte skulle ha varit regelrätt gifta verkar också otroligt. I så fall skulle barnen knappast ha förmått hävda sina krav mot Peder skrivare och självaste kung Gustaf.
Uppgifvet att Matts Bertilsson var präst härstammar ur Stiernmans Höfdinga-Minne (II, s. 501), där Anders Nilssons till Tali andra hustru Margareta Mattsdotter säges vara "en Prestedotter". I motsats till de övriga uppgifterna om Matts förefaller denna inte trolig vid en konfrontation med innehållet i de äldre dokument om äganderätten till hans hustruns arvegods, till vilka ovan hänvisats. Där nämnes Matts aldrig med vare sig epitetet "herr" eller med latinsk namnform. Detta är särskilt påfallande i den släkttavla, "Peder Nielsson Kyllieins Slächt Linea", till vilken den ovan citerade anteckningen om Peder skrivare knyter sig. Där uppräknas fyra led av släkten, nämligen "Bertil Iuanain", "Matz Bertilse", "Her Jöns Mathiae" och "Hinrich Jönsson". Herr Jöns' namnform visar tydligt att han var präst och Matts Bertilssons namnrnform genom kontrastverkan nästan lika tydligt att han inte tillhörde det andliga ståndet.
Utmönstrandet av uppgiften att Matts Bertilsson var präst lämnar inte mycket kvar av biografiska uppgifter om honom. Det enda lilla beskrivande eller specificerande attribut som kan fogas till hans namn är att han i Henrik Klassons lagmansdom år 1554 kallas Matts Bertilsson i Muola socken(4.)
Genom de handlingar som finns bevarade om äganderätten till Matts Bertilssons hustrus och Anders Nilssons gods kan stamtavlan över Matts' ättlingar anses bbefryggande säker. Mindre tillförlitliga är uppgifterna om hans fader. Han nämnes veterligen endast i "Peder Nielsson Kyllieins Slächt Linea". Uppgifterna om honom där är dessutom svåra att tolka, bl.a. för att de delvis täckes av en plump. I Ramsays samling ingår bland hennes uppgifter om ätten Teetgren en avskrift, där uppgifterna tolkats "Bertel Ivanain af Ivanala med vithe dufver Johan v.d. Hoijis tid." På denna tolkning bygger uppenbart hennes uppgifter i Frälsesläkter (s. 484) om att att Bertil förde ett vapen med tre vita duvor och (följaktligen) var adelsman.
Uppgiften om de vita duvorna är emellertid en uppenbar felläsning. Texten, ur vilken Ramsay i tolkningen ovan utlämnat några ord, torde nämligen lyda "Bertel Iuanain aff Iuanala Borgmester i Wi[bor]g uthi Grefue Johan v. der Hoijes tidh."(5.) Med denna tolkning bortfaller grunden för uppgifterna om både vapnet och adelskapet.
En borgmästare Bertil i Viborg på Johan Hojas tid (1525-1534) är intee känd, men de källor som står till buds är så få, att han trots detta kan ha existerat. Någon stark tilltro kan å andra sidan inte fästas vid en uppgift i en släkttavla som uppgjorts först på 1600-talet, synbarligen av en ättling som strävade efter att bli adlad och följaktligen hade anledning att "försköna" sina förfäder. Om uppgiften att Bertil var borgmästare anses för osäker för att accepteras, så kvarstår av personalia om honom endast släktnamnet Iivanainen och anknytningen till Iivanala. Åtminstone namnet förefaller trovärdigt. Samma tradition, som förde in det i "Slächt Linean" synes ha lett till att Bertils sonsons sonsons son antog släktnamnet Ivanander. (6.) Anknytningen till Iivanala förefaller inte heller orindig; ensådan kan tänkas ha gett upphov till släktnamnet. Å andra sidan förefaller det emellertid inte utslutet, att sammanhanget är det motsatta, d.v.s. att släktnamnet Iivanainen har gett impulsen till ett oberättigat förskönande av stamfadern med det adligt kklingande " af Ivanala". Fogderäkenskaperna från mitten av 1500-talet förefaller inte att ge tilläggupplysningar i frågan om släktens anknytning till Iivanala.
Georg Luther
1. RA: Biografica: Kylliäinen. Samlingen av avskrifter och anteckningar är tillkommen efter 1606, då det yngsta avskrivna dokumentet är daterat. Den kan ha tillhört Jöns Henriksson, adlad Teet(en)gren, eller hans far, sekreteraren Henrik Jönsson. Några svårläsliga ord i texten återges enligt en avskrift i RA, Ramsays samling: Teetgren.
2. Hausen, Bidrag till Finlands historia III,ss. 70, 71 och 290, 292.
3. Grotenfelt, Jakob Teits klagomålsregister, ss. 74 och 11-112; Hausen, a.a. V,s. 33 och 200: RA: Biografica: Anders Nilsson(Sabelfana). t.ex. Margareta Mattsdotters skuldbrev till herr Jöns Mattssons änka och barn 10.8.1590.
4. Hausen, a.a. s.291.
5. Professor Yrjö Blomstedt har föreslagit denna --- synbarligen riktiga --- tolkning av den svårlästa texten.
6. Ilmoniemi, Lisiä Franzeniensukujohtoon. Genos 1933, ss.80-81.
Tommy Pohjanen sukujuuret:
Sähköposti:
x-internet@hotmail.com
Lisätietoa teoksesta Lauri Pihlajamaa: Tukholman suomalaisen seurakunnan papisto 1533-1999. Tukholma 2000, s. 279: Simon Johannis, Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalainen/saarnaaja (kaplan/predikant) 1603-04 Herra Simon mainitaan pari kertaa seurakunnan "Tänkeböcker"-pöytäkirjoissa, lähinnä kai veljensä takia. Hän pyysi 10/1 1604 raastuvanoikeutta rekisteröimään muutamia velkoja, jotka hänen veljensä kamreeri Lasse Jönsson oli jättänyt hoitamatta matkustaessan pois kaupungista: aatelismies Axel Rynningille 200 taalaria, Narvan kirkkoherralle Månsille 18 taalaria, Bertil Hanssonin pojalle Hans Skimmelkornille 120 taalaria (+korot) sekä veljelleen Simonille 20 taalraia. Näitä velkoja raati vaati jo 17/2 1602 maksettaviksi, mutta Lasse-veljellä, joka silloin oli kaupungin porvari (borgare här i staden), ei ollut siihen varoja. Seuraavana vuonna Lasse Jönsson, entinen kaupungin porvari, tarjosi kivitalonsa myytäväksi. Sama Lasse mainitaan vielä 17/5 1600, jolloin hän käytti lisänimeä "Teetgren". Vielä kerrotaan Herra Simonin 14/12 1603 allekirjoittaneen veljensä, kamreeri Lasse Jönssonin, asemasta erään testamentin, jonka Herman Leipurin vaimo Sigridt teki kuolinvuoteellaan. "Autuas" eli silloin jo kuollut Sigridt-vaimo oli Lasse Jönssonin ja Simon Teetgrenin sisar. Samana vuonna 1603 Herra Simon sai rahaa eräistä hautajaisista. kyseinen vainaja oli ehkä hänen edellä mainittu sisarensa.
