Lyttylä

Lyttylä on kylä Porin maalaiskunnassa (http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/Porin_maalaiskunta)

Niilo J. Avellanin artikkelista Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatiloista. Satakunta - Kotiseutututkimuksia I (http://www.pori.fi/kirjasto/satakuntasarja/Satakuntasarja1.pdf)

Lyttylä (Asiakirjoissa myöskin: Lyttskär, Lytteböle, Lötteböle, Lyftböll, Luftböle.) on yhden manttaalin suuruinen säterirustholli, mutta oli entiseen aikaan seitsemän äyrin verotila.

Kustaa II Aadolfin 1614 huhtikuun 16:ntena päivätyllä kirjeellä annettiin Lyttylä, kuten sen naapuritilat Kellahdella, ratsumestari Otto Juhana Grothusenille Norrköpingin kokouksen ehdolla. Otto Grothusenin kuoleman jälkeen saivat hänen perillisensä 1653 toukokuun 2:sena päivätyssä kunink. kirjeessä hallintooikeutensa isä-vainajansa tiloihin vahvistetuksi. Kun yksi näistä, Elisabet Grothusen joutui naimisiin kamreeri Engelbrekt Niilonpoika Eneskiöldille, luovuttivat muut perilliset tälle Lyttylän, joka siihen asti oli ollut yhdysviljelyksessä Kellahden kanssa. Engelbrekt Eneskiöld pyysi nyt, että kuningas vahvistaisi hänen omistusoikeutensa Lyttylään. Heinäkuun 9:ntenä 1663 päivätyssä kirjeessä kuningas myöntyikin tähän, mutta määräsi samalla, että Lyttylä, jos Eneskiöld-suku miespuolelta sammuisi, lankeisi kruunulle eikä enää Grothusen-suvulle. Jo vuonna 1655 oli Engelbrekt Eneskiöld saanut kihlakunnanoikeudessa kiinnityksen 3 1/2:n äyrin suuruiseen osaan Lyttylää, jonka hän vähää ennen säteritalon perustamista varten oli ostanut entisen omistajan perillisiltä, Maalina Antintyttäreltä Ruohoniemessä ja Matti Antinpojalta Hyvelässä. Engelbrekt Eneskiöldin (Puoliso: l:ksi Elisabet Grothusen ja 2:ksi Ebba Elisabet Hirscheidt († 1681).) kuoltua joutui Lyttylä hänen poikansa Kustaa Eneskiöldin omaksi. 1682 elokuun 12:ntena päivätyllä kunink. kirjeellä sai tämä omistusoikeutensa vahvistetuksi. Pian tämän jälkeen ulotettiin kuitenkin reduktsioni pieniinkin tiluksiin ja Lyttylä määrättiin peruutettavaksi vuoden 1682:n verolla. Tila annettiin kuitenkin heti takaisin Kustaa Eneskiöldin elinkaudeksi viljeltäväksi.

Kustaa Eneskiöld kuoli v. 1715 ja hänen jälkeensä hallitsivat Lyttylää peräkkäin seuraavat Eneskiöld-sukuiset henkilöt: Kapteeni Berndt Juhana Eneskiöld (Puoliso: Maria Eleonora von Graman.) († 1726), majuri Berndt Juhana Eneskiöld (Puoliso: l:ksi Kristina Eleonora Eneskiöld, 2:ksi Margareta Magdalena Hastfehr ja 3:ksi Katarina Charlotta De Carnall.) († 1777) sekä luutnantti Berndt Kustaa Eneskiöld (Puoliso: Anna Kristina Mörtengren.) († 1829). Viimemainittu myi v. 1793 5/7:aa Lyttylästä kenraali adjutantti Kaarle Konstantin De Carnallille. (Puoliso: Ulrika Charlotta Renström († 1833).) Jäännöksen 2/7:aa rusthollista hän sitä vastaan piti edelleenkin hallussaan. Kenraaliadjutantti De Carnallin († 22/12 1832) omistama osa Lyttylää joutui ennen vuotta 1810 hänen vävyllensä laivasto-kapteeni Fredrik Frans Vallenstrålelle (Puoliso: Maria Charlotta de Carnall.), joka samaan aikaan luutnantti Eneskiöldiltä osti tämän hallussa olevan osan tilaa. Syyskuun 2 p. 1853 osti Vallenstråle Lyttylän perinnöksi. Hän muutti kuitenkin pian senjälkeen Ruotsiin ja kuoli siellä v. 1857. Seuraavana vuonna myivät hänen poikansa luutnantti Paavo Emil Vallenstråle ja tyttärensä kamarineuvoksetar Martta Charlotta Stuart Lyttylän rustitilallisenpoika Kaarle Kustaa Inbergille. Tämä kuitenkin velkaantui ennen pitkää.

Lyttylä myytiin pakkohuutokaupalla ja joutui se 14 p. joulukuuta 1869 68,000:sta markasta kuvernementin sih- teeri Pietari Birkmanin (Puoliso: Anna Sofia Inberg (f 1880).) haltuun. Tämän kuoltua v. 1882 omisti sitä ensin hänen poikansa maanviljelijä Akseli Birkman († 1897) sekä sitten neidet Alma ja Hanna Birkman. Viimemainituilta osti Lyttylän 200,000:11a markalla sahanomistaja Valdemar Heyman. (Puoliso: Olga Terichoff.) Tämä hakkautti ja sahautti metsän melkein paljaaksi sekä ansaitsi täten alkuperäisen ostohintansa. Senjälkeen hän 17 p. joulukuuta 1900 myi tilan alustalaisille ja eräille muille näiden kanssa yhtiöön käyneille. Nykyänsä se on jaettuna 22 henkilön kesken.

Lähteet

• Niilo J. Avellan: Tietoja muutamista entisen Ulvilan pitäjän maatilosta. Satakunta - Kotiseutututkimuksia I [1]